onko paluuta?

Tapasin loppuvuodesta 2010 ihanan miehen, johon pikku hiljaa ihastuin. Mieskin antoi merkkejä ihastumisestaan. Pidimme tiiviisti yhteyttä, näimme n. kerran viikossa (välimatka), viihdyin miehen seurassa ja mielestäni meillä oli kivaa. Taannoin mies kävi luonani ja kaikki meni ihan hyvin, yhteydenpito ja näkemiset jatkuivat. Aloimme puhumaan, että menisin viikonlopuksi hänen luokseen. Minulla on huonoja kokemuksia miehistä, minua pelotti, en saanut ennen sitä nukuttua jännitykseltäni, päätin kuitenkin rohkaistua ja menin miehen luokse. Katsoimme elokuvia, tapasimme hänen vanhempansa ja kaverinsa. Tykkäsin (ja tykkään edelleen) miehestä, nautin hänen kosketuksestaan ym. kuitenkin kun päädyimme sänkyyn, en kyennyt mihinkään! Jännitin, jännitin ja jännitin ja makasin vaan. En tiedä millainen olo miehelle tuli (tuskin hyvä!), asiasta emme sen kummemmin puhuneet. Tämän jälkeen kun palasin kotiin, mies alkoi käyttäytyä etäisesti ja vältteleen minua kunnes lopulta kysyin häneltä asiaa ja sain vastaukseksi: "ei meiän välillä ole pidemmälle vievää kipinää!" Nyt en tiedä, eikö kipinää oikeasti ollut vai johtuko kaikki siitä, että seksi ei kerta kaikkiaan sujunut!? Aikaisemmin minulla ei ole vastaavaa sattunut, kaikki on mennyt hyvin! Uskon kyllä, että mies tietää tunteeni häntä kohtaan ja sen, että kyse ei ole siitä, etteikö hän olisi minua sytyttänyt, ettenkö olisi halunnut, mutta kysymys oli siitä, että pelkäsin enkä uskaltanut antaa tunteilleni valtaa! Nyt jälkeenpäin, asia harmittaa! Mitä tekisin? Unohtaisinko vaan ja menisin elämässä eteenpäin?

 

Kerro nyt ihmeessä tunteesi tuolle miehelle, jos hän on tärkeä sinulle! Ei oikeesti toisen ajatuksia voi tietää, jos niitä ei kerro toiselle. Jos jätät asian näin, niin veikkaan että se vaivaa sua loppuelämäsi. Jos teillä siis muuten oli kaikki hyvin ennen tuota seksikokemusta. Mies voi oikeesti luulla että vika oli hänessä ja alkoi siksi käyttäytyä etäisesti. Luulen hänen kuitenkin ymmärtävän, jos kerrot oikean syyn. Ja kun puhutte asiat halki, ei jää ainakaan mitään väärinkäsityksiä puolin eikä toisin.

 

En vain tiedä, miten miestä lähestyisin. Tämähän on kuitenkin vain omaa ajatustani. Meillä kuitenkin yhteinen aika sujui ennen tuota hyvin, pidimme yhteyttä päivittäin kunnes tuon jälkeen mies alkoi ottamaan etäisyyttä. Vastaili kyllä minun yhteydenottoihin ja myös itse otti yhteyttä ja kun näimme, välillämme oli jotain jännitystä, välttelyä tms, vaikka erotessamme mies ottikin tiukkaan halailuun ja pusutteli. Nyt kun kyselin, että mitä se jatkolta haluaa ym, ilmoitti tosiaan vain, että "ei meiän välillä ole pidemmälle vievää kipinää!" & valitti luonnotonta olo kun olemme täysin kahden. Joten en tiedä, vaikka asia tosiaan olisi noin...koko homma vaan muuttui ihan täysin sen seksikokemuksen jälkeen, joten väkisinkin käy mielessä, onko näillä joku yhteys vai loppuko miehen kiinnostus vaan sattumalta samaan aikaan?!? Voi ku tietäisinkin, miten toimisin?! Ihan unelmalta mies vaikutti ja itse olisin ollut innostunut tutustelemaan ja katsomaan, millainen mies hän oikeasti on (tapailua vaan, suhdetta en välttämättä olisi vielä edes halunnut. Jos oisin varma, että kaikki on kiinni tuosta seksikokemuksesta, ottaisinkin yhteyttä, mutta kun en ole varma.

 

No mutta eihän tuota asiaa saa selville, kun kysymällä ja puhumalla siitä. Soitat ja sanot että sua vaivaa eräs asia, jonka haluaisit selvittää. Se on vaan otettava härkää sarvista ja jos mies on unelma, niin en itse ainakaan vois jättää asiaa noin. Jos mies on valittanut luonnotonta oloa kahden kesken, niin eikös se juuri johdu siitä sun jännityksestä. Kai hän nyt sen ymmärtää, jos sen hänelle kerrot. Ja jos ei ymmärrä, niin ainakin olet yrittänyt parhaasi. Unelmamiehiä ei kasva joka oksalla!

 

Jännitykseni teki ainakin minusta, toisen ihmisen, joten en usko, että toinenkaan pysty käyttäytymään minua kohtaan silloin kuin muulloin. Välillä uskon, että tämä on syy, välillä taas epäilen, että tämä on sattumaa ja tässä on kolmas osapuoli. Haluaisin ottaa yhteyttä, mutta pelkään, että se tekee musta ihan epätoivoisen roikkujan oloisen. Onhan mies kuitenkin sanonut, että oli tosissaan, mutta kun sitä pidemmälle vievää kipinää ei ole! Kait se pitäisi vaan uskoa ja nuolla näppejään, ajatelal, että ehkä se ei sitten ollut niin unelmamies ku mitä aluksi kuvittelin. Enhän voi kuitenkaan ketään pakottaa olemaan itsestäni kiinnostunut...

 

Ei se tee susta epätoivoista roikkujaa, jos haluat selvittää asian, mikä selvästikin painaa sun mieltä. Entä jos mieskin on kiinnostunut, mutta kuvittelee ettet sinä ole tarpeeksi kiinnostunut hänestä? Mutta sinähän sen päätät, mitä teet.

 

En todellakaan tiedä, mitä miehen päässä liikkuu. Yritin alkuviikosta puhua hänen kanssaan ihan kunnolla, että saataisiin asiat selviksi. Miehen vastaukset olivat tasoa: en tiedä, en ymmärrä itsekkään, näin se vaan meni jne. Kunnes hänelle tuli kiire ja lopetti keskustelun. Miehestä ei ole myöhemmin kuulunut, enkä ole itsekkään yhteyksissä ollut. Kait minun pitää sulatella asiaa ja päättää, mitä teen! Toisaalta, olen itse kiinnostukseni kertonut, joten sen ei pitäisi miehelle olla epäselvää ja jos se olisi oikeasti kiinnostunut, tyhmäähän hänen olisi minut kokonaan pois työntää?

 

Ahaa, sä olet siis yrittäny selvittää asiaa. Täytyy kyllä myöntää ettei miesten ajatusten liikkeistä juuri ota selvää, enkä tiedä ymmärtääkö ne aina niitä itsekään... Voihan se tietysti olla että hänen kiinnostus on sitten loppunut. Olishan se kuitenkin niin paljon helpompaa kun asioista vois puhua suoraan, niin ei toisen tarvitsis turhaan pyöritellä niitä mielessään, vaan vois jatkaa elämäänsä eteenpäin.

 

Joo, yrittänyt tosiaankin olen! Sain aikaiseksi n.10min keskustelun, jonka aikana mies ei liiemmin muuta sanonut kun "en tiiä", "en ymmärrä itekkään", "olin mä tosissani, mutta viikonlopun jälkeen alkoi tuntumaan tältä", "muualla mulla oli sun kans luonnollinen olo, mutta ei sitten täällä"....ja sitten olikin kiire lopettaa! Ja minua itseä raastaa se kun en saanut mihinkään kunnon vastauksia! Jos mielenkiinto on lopahtanut, olis silti edes johonkin kertonut jonkun vastauksen tai sitten mies ei tosiaan tiennyt itekkään mistään mitään ja pakeni mun painostusta (?) puhumaan tunteistaan noin! MIEHET!