Meillä tilanne on mennyt nyt jo aivan mahdottomaksi ja lääkärille on varattuna aika tammikuun alkuun, eli toivottavasti sitä kautta saisimme tilanteeseen jotakin helpotusta.
Mutta kokemuksia kaipailisin, jospa vaikka niistä saisi vinkkejä tai tietoa, jotta mitä kannattaa lääkärissä tuoda esiin ja lääkärille ehdottaa jatkoa ajatellen. Kyseessä siis tk-lääkäri, jolta luultavimmin saadaan sitten lähete jonnekin, joskaan en tiedä että minne.
Ongelma tiivistettynä on se, että lapsi ei syö. Ikää lapsella nyt 6v ja aina ollut huono syömään, mutta nyt paukkuu jo yli.
Lapsi ei syö, koska:
-ruoka on pahaa (siis ihan kaikki ruoka, myös entiset herkkuruoat)
-ruoka on kovaa
-ruoka näyttää pahalta
-ruoan koostumus on väärä
-ruoka jää kurkkuun kiinni
-mahaa alkaa sattumaan jo ensimmäisen suupalan jälkeen
Ruokailutilanteessa lapsi lähes poikkauksetta menee pissalle 1-3 kertaa aterian aikana riippumatta siitä, onko lapsi käynyt pissalla ennen ruokailua vai ei. Menee pissalle myös välittömästi ruokailun jälkeen. Muutoin virtsaamistiheys normaali.
Lapsi syö närppien, eli jos vaikka kanaa ja riisiä, niin syö yhden riisinjyvän kerrallaan. Jos ottaa isomman palan suuhun, niin herkästi oksentaa. Jos kyseessä ns. hyvä päivä ja sillä kertaa hyvä ruoka (sama ruoka tosin voi olla seuraavana päivänä paha ruoka), niin lapsi ottaa ihan kunnon lusikallisen. Fyysisesti siis pystyy syömään kunnon suupaloja.
Jo ruokailun alussa lapsi aloittaa itkemisen, sillä ruoassa on aina jokin vika.
Tänään aamupalaksi oli karjalanpiirakkaa, mikä vielä viikko sitten (ja aina tätä ennen) on ollut lapsen lemppariaamupala. Tällä kertaa se näytti pahalta ja oli lapsen mielestä kovaa. Tarkistin, ettei piirakassa oikeasti ollut mitään vikaa ja söin sitä eilen itsekin iltapalaksi ja hyvää oli.
Lapsi taas närppi ruokaansa vuolaasti itkien ja kysyi taas paniikissa, että ihanko totta hänen on pakko syödä.
En enää tiedä mitä tehdä, kaikki tietämäni konstit on kokeiltu. Äänen korottaminen ja tiukkana olo ei auta sen enempää kuin lempeä keskustelukaan.
Olen pohtinut pääni puhki syytä tälle, mutta en sitä keksi. Olen pohtinut perhettämme, minua, miestä ja läheisiä, mutta mikään ei mielestäni selitä lapsen käytöstä.
Lapsi on kaikin puolin iloinen, normaali ja terve tyttö jolla on kavereita ja kaikki muutoinkin hyvin. Perheemme on mielestäni turvallinen ja lapsi saa ainokaisena kyllä huomiota yllin kyllin. Tämä ruokailuongelma on myös muualla kuin kotona, eli ei ole kotiime, äitiin tai isään sidonnainen.
Onko kenelläkään kokemusta vastaavasta? Miten siitä on selvitty, mistä löytyi syy?
Mutta kokemuksia kaipailisin, jospa vaikka niistä saisi vinkkejä tai tietoa, jotta mitä kannattaa lääkärissä tuoda esiin ja lääkärille ehdottaa jatkoa ajatellen. Kyseessä siis tk-lääkäri, jolta luultavimmin saadaan sitten lähete jonnekin, joskaan en tiedä että minne.
Ongelma tiivistettynä on se, että lapsi ei syö. Ikää lapsella nyt 6v ja aina ollut huono syömään, mutta nyt paukkuu jo yli.
Lapsi ei syö, koska:
-ruoka on pahaa (siis ihan kaikki ruoka, myös entiset herkkuruoat)
-ruoka on kovaa
-ruoka näyttää pahalta
-ruoan koostumus on väärä
-ruoka jää kurkkuun kiinni
-mahaa alkaa sattumaan jo ensimmäisen suupalan jälkeen
Ruokailutilanteessa lapsi lähes poikkauksetta menee pissalle 1-3 kertaa aterian aikana riippumatta siitä, onko lapsi käynyt pissalla ennen ruokailua vai ei. Menee pissalle myös välittömästi ruokailun jälkeen. Muutoin virtsaamistiheys normaali.
Lapsi syö närppien, eli jos vaikka kanaa ja riisiä, niin syö yhden riisinjyvän kerrallaan. Jos ottaa isomman palan suuhun, niin herkästi oksentaa. Jos kyseessä ns. hyvä päivä ja sillä kertaa hyvä ruoka (sama ruoka tosin voi olla seuraavana päivänä paha ruoka), niin lapsi ottaa ihan kunnon lusikallisen. Fyysisesti siis pystyy syömään kunnon suupaloja.
Jo ruokailun alussa lapsi aloittaa itkemisen, sillä ruoassa on aina jokin vika.
Tänään aamupalaksi oli karjalanpiirakkaa, mikä vielä viikko sitten (ja aina tätä ennen) on ollut lapsen lemppariaamupala. Tällä kertaa se näytti pahalta ja oli lapsen mielestä kovaa. Tarkistin, ettei piirakassa oikeasti ollut mitään vikaa ja söin sitä eilen itsekin iltapalaksi ja hyvää oli.
Lapsi taas närppi ruokaansa vuolaasti itkien ja kysyi taas paniikissa, että ihanko totta hänen on pakko syödä.
En enää tiedä mitä tehdä, kaikki tietämäni konstit on kokeiltu. Äänen korottaminen ja tiukkana olo ei auta sen enempää kuin lempeä keskustelukaan.
Olen pohtinut pääni puhki syytä tälle, mutta en sitä keksi. Olen pohtinut perhettämme, minua, miestä ja läheisiä, mutta mikään ei mielestäni selitä lapsen käytöstä.
Lapsi on kaikin puolin iloinen, normaali ja terve tyttö jolla on kavereita ja kaikki muutoinkin hyvin. Perheemme on mielestäni turvallinen ja lapsi saa ainokaisena kyllä huomiota yllin kyllin. Tämä ruokailuongelma on myös muualla kuin kotona, eli ei ole kotiime, äitiin tai isään sidonnainen.
Onko kenelläkään kokemusta vastaavasta? Miten siitä on selvitty, mistä löytyi syy?
