Onko oma lapsi aina ihmisen mielestä maailman söpöin ja ihanin, vaikka olisi miten ruma ja kamala tahansa?

Kyllä mä ymmärrän että omia lapsia piedetään maailman kauneimpina, niin pidän minäkin.. mutta sitä minä en voi ymmärtää että sitten voidaan sanoa että joku lapsi on ruma!!! voi jestas!!!

 

Kyllä mä ymmärrän että omia lapsia piedetään maailman kauneimpina, niin pidän minäkin.. mutta sitä minä en voi ymmärtää että sitten voidaan sanoa että joku lapsi on ruma!!! voi jestas!!!

Äläs nyt viitti jeesustella...

 

Entä jos ei yhtään tykkää omasta ulkonäöstään?

Harva lapsi on vanhempansa klooni. Oma lapsi on ainakin sekoitus meitä molempia. Ja todella söpö, maailman kaunein lapsi.
Ja fiksuinkin vielä ; )

 

Kyllä mä ymmärrän että omia lapsia piedetään maailman kauneimpina, niin pidän minäkin.. mutta sitä minä en voi ymmärtää että sitten voidaan sanoa että joku lapsi on ruma!!! voi jestas!!!

Äläs nyt viitti jeesustella...

Mä en jeesustele, ku en edes usko koko tyyppiin.. ihmettelen vain..

 

Kyllä mä ymmärrän että omia lapsia piedetään maailman kauneimpina, niin pidän minäkin.. mutta sitä minä en voi ymmärtää että sitten voidaan sanoa että joku lapsi on ruma!!! voi jestas!!!

On vain rehellisyyttä todeta, että joku asia ei miellytä ulkonäöllisesti.
Oli kyse sitten verhoista, takista, tapetista tai lapsesta.

Kukaan ei kuitenkaan, toivottavasti, mene sanomaan lapselle itselleen tai tämän vanhemmille, että pitää tätä rumana!

Ja ainakin mun kokemus on se, että se ns. ruma lapsikin voi olla vallan viehättävä, kun häneen tutustuu. Kaverini lapsi on...no, ruma. Kaveri itsekin on sanonut, että ei hänen lapsensa ole mikään missi. Lapsi on kuitenkin aivan ihana persoona, niin nokkela, hauska, höpsö, hänellä on ihana mukaansatempaava nauru, hän on oikein kiva leikkikaveri, jne. En mä hänet nähdessäni ajattele, että onpas hän ruma, vaan näen hänet suloisena koska tunnen hänet ja tiedän miten valloittava persoona hän on . Mutta jos näkisin vain valokuvan, niin voi olla että ajattelisin että tuossa on ruma lapsi :|

 

Vauvat nyt on vaan vauvoja eli niistä on paha sanoa, hellyyttäviä kaikki. Mutta kun lapsi kasvaa isommaksi niin leikki-ikäisistä joka on jo selkeästi kaunis samalla kun toinen vähemmän kaunis. Mutta piirteiltään kaunis lapsi voi myös käytöksellään ja olemuksellaan olla jotain muuta jolloin hän silmissäni vaikuttaa epämiellyttävältä, myös ulkonäöllisesti. Kun taas vähemmän kauniit piirteet omaava lapsi voi olla todella hellyttävän oloinen ja muuttuu näin silmissäni suloiseksi.

 

Mutta piirteiltään kaunis lapsi voi myös käytöksellään ja olemuksellaan olla jotain muuta jolloin hän silmissäni vaikuttaa epämiellyttävältä, myös ulkonäöllisesti. Kun taas vähemmän kauniit piirteet omaava lapsi voi olla todella hellyttävän oloinen ja muuttuu näin silmissäni suloiseksi.

Tuon mä allekirjoitan ihan täysin

 

ilmeisesti...ite en nyt kovinkaan pidä tapanani kehua lapsiani, mutta yksi kaverini kehuu ja ylistää lastensa söpöyttä koko ajan. Ja oikeasti niissä lapsissa ei kertakaikkiaan ole mitään söpöä ja hellyttävää, valitettavasti.

 

Taytyy tunnustaa etta tokan pojan syntyessa olimme kumpikin aika kauhistuneita pojan ulkonaosta. Eka poika oli kuin nukke, ja tama toka ei sitten niinkaan. Mutta eihan se ulkonako siihen riiputa miten sita lastaan rakastaa ja ihannoi - ja on siita tokasta tassa vuosien varrella kehittynyt harvinaisen komea, paita kaantava, salskea nuori mies. :heart:

 

Mutta piirteiltään kaunis lapsi voi myös käytöksellään ja olemuksellaan olla jotain muuta jolloin hän silmissäni vaikuttaa epämiellyttävältä, myös ulkonäöllisesti. Kun taas vähemmän kauniit piirteet omaava lapsi voi olla todella hellyttävän oloinen ja muuttuu näin silmissäni suloiseksi.

Tuon mä allekirjoitan ihan täysin

Huomasinkin että kirjoitettiin just samasta jutusta.

 

mun mielestä on selkeästi rumia ja kauniita vauvoja. meidän oli mun mielestä tosi söpö. neniin kiinnitän huomiota. joillain vauvoilla on kaunis nenä, joillakin kamalat siankärsät...mutta ei se ulkonäkö kuitenkaan!

 

Eli mä jäin yksin ajatukseni kanssa, että ei ole rumia lapsia.. ei kaikki lapset tietysti ole kauniita/söpöjä, mutta ei ne silti rumia.. ne on sit ihan normaalin näköisiä..

 

Eli mä jäin yksin ajatukseni kanssa, että ei ole rumia lapsia.. ei kaikki lapset tietysti ole kauniita/söpöjä, mutta ei ne silti rumia.. ne on sit ihan normaalin näköisiä..

En minäkään rumiksi sanoisi. Kaikki vaan ei ole yhtä kauniita.

 

On.

 

Juu. :heart: Itse voin rehellisesti myöntää ettei meidän 4430g painoinen tyttö ollut syntyessään mikään kaunotar, mutta silti minun silmissäni maailman suloisin tyttönen. =) Samoin kuin poju oli -ja on yhä- vaikkei kaikki sitä niin näekään.

Onhan se söpö! Ainakin mitä oot laittanut joskus kuvia :heart:

 

Tästä tulee taas sanomista mutta.... Mä en ole vielä eläissäni nähnyt yhtään söpöä tai kaunista vastasyntynyttä. Ne on punaisia ja ryppyisiä ja joko lähes rumia, tai korkeintaan koomisia.
Muutaman päivän-muutaman viikon päästähän se yleensä helpottaa.

Vanhemmista lapsista sitten osa on kauniita, osa ihan tavallisia ja osa jopa rumia. Se ei vähennä kenenkään ihmisarvoa millään lailla.
Ja juu, erotan kyllä myös ne, jotka ovat kauniimpia kuin omani. Jopa omissani ainakin kahdesta vanhemmasta toinen on mun mielestä kauniimpi. Pienimmästä on vielä vaikea sanoa.

Osaanhan mä itsestänikin sanoa, etten ehkä ole ihan susiruma, mutta tulee tuolla kauniimpiakin vastaan ja paljon.

Mutta kun ihmisellä niitä ominaisuuksia on muitakin kuin ulkoiset, enkä pidä ulkonäköä sinänsä kovin tärkeänä arvona.

 

Onhan niitä ihmisiä kauniita ja rumia, vauvojakin söpöjä ja perunasäkkejä... Mutta mitä siitä? Oma lapsi on (yleensä) rakkain, vaikka näyttäisikin turvonneelta Yodalta.

Ja on päiviä, jolloin oma lapsi on ylimaallisen kaunis ja ihana ja seuraavassa hetkessä äärettömän ruma ja luotaantyöntävä.

 

Onhan niitä ihmisiä kauniita ja rumia, vauvojakin söpöjä ja perunasäkkejä... Mutta mitä siitä? Oma lapsi on (yleensä) rakkain, vaikka näyttäisikin turvonneelta Yodalta.

Ja on päiviä, jolloin oma lapsi on ylimaallisen kaunis ja ihana ja seuraavassa hetkessä äärettömän ruma ja luotaantyöntävä.

No taas pitää ihmetellä!! En minä vaan ole ikinä tuntenu että lapseni olisi rumia ja luotaantyöntäviä.. Ei edes vaikeimpina hetkinä....

 

Onhan niitä ihmisiä kauniita ja rumia, vauvojakin söpöjä ja perunasäkkejä... Mutta mitä siitä? Oma lapsi on (yleensä) rakkain, vaikka näyttäisikin turvonneelta Yodalta.

Ja on päiviä, jolloin oma lapsi on ylimaallisen kaunis ja ihana ja seuraavassa hetkessä äärettömän ruma ja luotaantyöntävä.

No taas pitää ihmetellä!! En minä vaan ole ikinä tuntenu että lapseni olisi rumia ja luotaantyöntäviä.. Ei edes vaikeimpina hetkinä....

Niinpä. Kuulostaa hyvin huolestuttavalta tuo...

 

No kyllä se oma on varmaan kaikista ihanin ja kaunein. Oishan se vähän outoa jos vanhemmat pitäisi sitä naapurin mukulaa omaansa söpömpänä ja ihanampana. Eiköhän se luonto ole homman hoitanut niin että se oma on aina ihanin.

Mun mielestä taas on outoa, jos joku ei erota oikeasti kaunista vähemmän kauniista (makuja tietysti on monia), oli oma tai naapurin. Mutta varmasti se oma on silti rakkain ja ihanin.

Minä oon nähny monta monta lasta jotka on paljon kauniimpia ku mun lapset... =)

Ei se silti tarkota että mun lapset ois mun mielestä rumia, ne on vaan vähemmän kauniita ku jotkut muut

 

minusta kaikki ei ole kauniita. Rumakin voi olla söpon näköinen: hörökorvainen pisamanaama jolla hampaat vinksottaa sinne tänne
Omakin voi olla ruma, mutta silti äidin mielestä söpö
Minulla muutama ja toinen niistä ei ole kyllä kaunista nähnytkään

 

Ei.

Heti syntymänsä jälkeen kätilöt yhteen ääneen huusivat miten ihana ja suloinen tyttö syntyi ja minä ajattelin, että tuo kyllä näyttää lähinnä sialta tihrusilmineen enkä itse tosiaan nähnyt siinä mitään söpöä. Vasta kun likka kasvoi (parin viikon kuluttua), niin näin hänet nättinä.

Nätti likka on toki vieläkin, mutta siis sellainen perus nätti tyttö. Ei mikään kaunotar vaan tavallisen nätti.

 

Meidän pom-pom on kaikista suloisin, on on :heart:

 

No eiks se oo ihan selvä juttu, et me ihmiset ollaan onneks erinäkösiä ja joku miellyyttää jonkun silmää ja joku ei. Oli se sitten lapsi tai aikuinen.

Omathan nyt aina on kaikista parhaimpia.

 

minusta kaikki ei ole kauniita. Rumakin voi olla söpon näköinen: hörökorvainen pisamanaama jolla hampaat vinksottaa sinne tänne
Omakin voi olla ruma, mutta silti äidin mielestä söpö
Minulla muutama ja toinen niistä ei ole kyllä kaunista nähnytkään

Hörökorvat ja pisamat ON söpöjä, mutta entäs sitten vaikka pottunenä, pienet, lähellä toisiaan olevat silmät ja paksut lurppaposket...?