Estonia-sään paluu

Sopivasti Suomenlahdella tuulee, kun Estonian uppoamisesta on tasan 30 vuotta. Iloista keinuntaa risteilijöille!

Sää tekee kumman tempun: Toistaa Estonia-yön ilmiön tasan 30 vuotta myöhemmin

Itämerellä tuulee ensi yönä yhtä rajusti kuin tasan 30 vuotta sitten traagisena Estonian uppoamisen yönä.

www.iltalehti.fi

 

Onko yön aikana uponnut laivoja?

 

Onko yön aikana uponnut laivoja?

Ei ole.
Palstan ahdistava tyyppi ei taas ole saanut unta synkiltä ajatuksiltaan.
Hänellä ei ole empatiakykyä kuvitella satunnaista netin selailijaa, joka saattaa olla laivalla tai jokin hänen läheinen on siellä matkalla.
Aloitin aamuni lukemalla kahvikuppi huulillani Kirkko&kaupunki-lehdestä Nobel-kirjailija Jon Fosse artikkelin. Hän on kertomansa mukaan lopettanut tuotannossaan pisteen käytön. Juuri kun itse ajattelin laittaa pisteen nettikirjoituksilleni. Olen todennut ettei kirjoituksistani tällä palastalla ole kenellekään hyötyä vaan päin vaatoin haittaa. Lehden artikkeli on äärettömän kauniisti kirjoitettu. Nieleskelin ja itkin, kun luin viimeisen lauseen.
Estoniasta muutama sana. Heräsin yöllä 1994 ja avasin Raamatun kohdasta, jossa Paavali on merihädässä. Aamulla sitten kuulin uutisen laivan uppoamisesta. Työpaikkani kahvihuoneessa ihmiset oli kauhuissaan, mutta minä olin ihmeen tyyni. Myöhemmin kerroin tapauksesta muistaakseni papille jossain kirkon tilaisuudessa. Hän sanoi minulle, että minut hoidettiin ennakolta.
En muista, että kukaan läheiseni olisi niihin aikoihin selvittänyt tuota merimatkaa.
Pieni toivomus aapeelle. Tätä palstaa lukee ja tälle kirjoittaa moni hyvin herkässä elämäntilanteessa oleva kirjoittaja. Norjalaisen kirjailijan tavoin on suurinta viisauttaa jättää tilaa sanojen väliin, ja useimmiten olla vain hiljaa.
Jättäkäämme tilaa aroille ja syrjään jääville kirjoittajille. Kirjoitustakkini on jo täysin tyhjä. Olen selvittänyt kaikki myökyt elämässäni, ja koen ainakin tällä hetkellä syvää rauhaa. En ole vielä avannut aamun uutisia. Ehkä katson lauantain Ykkösaamun tai jätän katsomatta. Ruby-laiva seilaa jossain päin maailmaa, ja sille voi,tapahtua mitä vain. En huolehdi maailman asioista. Luotan täysin viisaisiin päättäjiin.

 

Ei ole.
Palstan ahdistava tyyppi ei taas ole saanut unta synkiltä ajatuksiltaan.
Hänellä ei ole empatiakykyä kuvitella satunnaista netin selailijaa, joka saattaa olla laivalla tai jokin hänen läheinen on siellä matkalla.
Aloitin aamuni lukemalla kahvikuppi huulillani Kirkko&kaupunki-lehdestä Nobel-kirjailija Jon Fosse artikkelin. Hän on kertomansa mukaan lopettanut tuotannossaan pisteen käytön. Juuri kun itse ajattelin laittaa pisteen nettikirjoituksilleni. Olen todennut ettei kirjoituksistani tällä palastalla ole kenellekään hyötyä vaan päin vastoin haittaa. Lehden artikkeli on äärettömän kauniisti kirjoitettu. Nieleskelin ja itkin, kun luin viimeisen lauseen.
Estoniasta muutama sana. Heräsin yöllä 1994 ja avasin Raamatun kohdasta, jossa Paavali on merihädässä. Aamulla sitten kuulin uutisen laivan uppoamisesta. Työpaikkani kahvihuoneessa ihmiset oli kauhuissaan, mutta minä olin ihmeen tyyni. Myöhemmin kerroin tapauksesta muistaakseni papille jossain kirkon tilaisuudessa. Hän sanoi minulle, että minut hoidettiin ennakolta.
En muista, että kukaan läheiseni olisi niihin aikoihin selvittänyt tuota merimatkaa.
Pieni toivomus aapeelle. Tätä palstaa lukee ja tälle kirjoittaa moni hyvin herkässä elämäntilanteessa oleva kirjoittaja. Norjalaisen kirjailijan tavoin on suurinta viisautta jättää tilaa sanojen väliin, ja useimmiten olla vain hiljaa.
Jättäkäämme tilaa aroille ja syrjään jääville kirjoittajille. Kirjoitustakkini on jo täysin tyhjä. Olen selvittänyt kaikki möykyt elämässäni, ja koen ainakin tällä hetkellä syvää rauhaa. En ole vielä avannut aamun uutisia. Ehkä katson lauantain Ykkösaamun tai jätän katsomatta. Ruby-laiva seilaa jossain päin maailmaa, ja sille voi tapahtua mitä vain. En huolehdi maailman asioista. Luotan täysin viisaisiin päättäjiin.

 

Ei ole.
Palstan ahdistava tyyppi ei taas ole saanut unta synkiltä ajatuksiltaan.
Hänellä ei ole empatiakykyä kuvitella satunnaista netin selailijaa, joka saattaa olla laivalla tai jokin hänen läheinen on siellä matkalla.
Aloitin aamuni lukemalla kahvikuppi huulillani Kirkko&kaupunki-lehdestä Nobel-kirjailija Jon Fosse artikkelin. Hän on kertomansa mukaan lopettanut tuotannossaan pisteen käytön. Juuri kun itse ajattelin laittaa pisteen nettikirjoituksilleni. Olen todennut ettei kirjoituksistani tällä palastalla ole kenellekään hyötyä vaan päin vaatoin haittaa. Lehden artikkeli on äärettömän kauniisti kirjoitettu. Nieleskelin ja itkin, kun luin viimeisen lauseen.
Estoniasta muutama sana. Heräsin yöllä 1994 ja avasin Raamatun kohdasta, jossa Paavali on merihädässä. Aamulla sitten kuulin uutisen laivan uppoamisesta. Työpaikkani kahvihuoneessa ihmiset oli kauhuissaan, mutta minä olin ihmeen tyyni. Myöhemmin kerroin tapauksesta muistaakseni papille jossain kirkon tilaisuudessa. Hän sanoi minulle, että minut hoidettiin ennakolta.
En muista, että kukaan läheiseni olisi niihin aikoihin selvittänyt tuota merimatkaa.
Pieni toivomus aapeelle. Tätä palstaa lukee ja tälle kirjoittaa moni hyvin herkässä elämäntilanteessa oleva kirjoittaja. Norjalaisen kirjailijan tavoin on suurinta viisauttaa jättää tilaa sanojen väliin, ja useimmiten olla vain hiljaa.
Jättäkäämme tilaa aroille ja syrjään jääville kirjoittajille. Kirjoitustakkini on jo täysin tyhjä. Olen selvittänyt kaikki myökyt elämässäni, ja koen ainakin tällä hetkellä syvää rauhaa. En ole vielä avannut aamun uutisia. Ehkä katson lauantain Ykkösaamun tai jätän katsomatta. Ruby-laiva seilaa jossain päin maailmaa, ja sille voi,tapahtua mitä vain. En huolehdi maailman asioista. Luotan täysin viisaisiin päättäjiin.

Ihana, viisas, levollinen kirjoitus! Kiitos