Onko oma lapsi aina ihmisen mielestä maailman söpöin ja ihanin, vaikka olisi miten ruma ja kamala tahansa?

Joskus täällä oli ketju että kenen lapset ovat oikeasti kauniita. Kaikki kehuivat omiaan sillä perusteella että mummot kaupassa yms kehuvat kauniiksi. Kaikkiahan ne kehuu
Kyllähän tuo oma on omissa silmissä oikein söpöläinen mutta vieraan silmin katsottuna se on kyllä ihan tavallinen tallianen muiden joukossa. Harvoin näkee todella söpöä tai kaunista lasta. Mitä pienempiä, sen rumempia.

 

Kun ei se kauneus ole niin yksinkertaista. Mun on hyvin vaikea katsoa ihmisiä niin yksoikosesti, että pitäsin niitä joko rumina tai kauniina. Jos ihminen käyttäytyy ikävästi toisia kohtaan, saa se jo ihmisenkin näyttämään rumalta, vaikka kuinka olisi ulkonäkö edukseen. Ja niin kuin joku täällä jo sanoikin, kun oppii tuntemaan ihmisen voi hän näyttääkin kerrassaan lumoavalta.

Kauneus on katsojan silmissä ja sen silmissä joka osaa kauneutta nähdä.

 

Kyllä se tietty mietityttää ku odottaa esikoistaan. Itse pidän kasvojani todella kauniina ja mieheni on myös "kaunis"mies. Mutta pelkään lapsen perivän mun lihomisen geenit ja miehen atooppisen taipumuksen. Mutta täytyy myöntää että näin tuossa pari päivää sitten prismassa kaksi ruminta lasta jotka olen ikinä nähny,käännyin ihan kattoo et oliko niillä muksuilla jotkut vappunaamarit naamassa mut ei ollu..ja äiti näytti ihan samalle. Hirveetä ajatella mut kelailin et kukahan tuotaki eukkoo on kuksinu ja sitä et jos noi muksut näyttää jo nyt tolle ni mille ne sit näyttää vanhempana..

 

En osaa kyllä sanoa, meillä on nättejä lapsia. Siis ihan muidenki mielestä kuin minun Mutta kyllä mä luulen, että ulkonäöstä huolimatta olisi.

 

Mun tyttö on kyllä tosi nätti vauva. ihan oikeesti. monet kehunu :saint: