Onko olemassa pariskuntia, jotka olleet vuosia yhdessä, mutta eivät riidelleet kertaakaan?

[Tallu -]

23v ollaan oltu yhdessä, ja en voi sanoa, ettei me oltais riidelty kertaakaan. Onhan niitä ollut, mutta hyvin vähän me isännän kanssa riidellään.

 

[Waimo]

Kyllä kunnon riita silloin tällöin on paikallaan. En haluais miehekseni tossua joka ei osais riidellä.

 

[tripod]

Miehen mielestä ihannesuhteessa siis olisi riitoja 0 kpl. Itse olen eri mieltä ja minusta jokaisessa suhteessa tulee joskus riitoja ja erimielisyyksiä. Mies on myös valmis eroamaan jokaisen riidan aikana.

Mitä riita sitten tarkoittaa? Erimielisyys joka selviää keskustelemalla ei ole riita, vaan täytyy tuntea suoranaista vihaa/inhoa puolisoa kohtaan ja käyttäytyä sen mukaan.

Sellaiset tunteet eivät ole osoitus intohimosta tai temperamentista, vaan tarkoittaa että rakkaudessa/kunnioituksessa on säröjä jotka tulevat esiin tunnekohun aikana.

Meillä ei riidellä koska en osaa vihata vaimoa, edes silloin kun hän on eri mieltä.. eikä hänessä ole mitään halveksuttavaa.

 

[vieras]

En jaksa lukea koko ketjua, mutta vastaan aloituskyssään että aika epätodennäköistä.

 

[Dietorelle]

me ei miehen kanssa riidellä. Olemme yhdessä oleet yli 10 vuotta. ku,pikaan ei alistu.

Selvennykseski en lue riidaksi sitä jos mä nipotan koko päivän jostain kun mua ottaa päähän joku tai oon väsynyt ja mies murahtaa kerran ettei hän jaksa kuunella enään ja huomaa että oon napissut.

Mutta siis me puhumme paljon ja olemme molemmat aika samanlaisia.emme kaipaa viimeitä sanaa.

Jos mies tulee töistä kuin perseeseen ammuttu karhu niin mä voin sanoa etä musta tuntuu pahalta kun on vihanen. en hyökkää sitä päin ja sama juttu että mies ei vastaa mun kiukuun kiukulla vaan rauhottaa enemmänkin.

Ja meillä todella ihana avioliitto vaikka emme riitele :heart:

muuten tähän sen lisään että ensimmäisen vuoden aika riitelimme paljon. Sen jälkeen saatiin tasapaino tähän suhteeseen. Kai haettiin omaa paikkaa silloin vielä ja olimme teini-ikäisiä silloin.

 

[-]

Mun mielestä silloin ei ole rakkautta jos ei ole riitojakin! JOs ei tapella välillä niin se on sitten sama jos asuis kämppiksen kanssa (ei tunteita ei riitoja)

Näin mustakin tuntuu ihan kokemuksesta.

 

[Edna Birch]

me ei miehen kanssa riidellä. Olemme yhdessä oleet yli 10 vuotta. ku,pikaan ei alistu.

Selvennykseski en lue riidaksi sitä jos mä nipotan koko päivän jostain kun mua ottaa päähän joku tai oon väsynyt ja mies murahtaa kerran ettei hän jaksa kuunella enään ja huomaa että oon napissut.

Mutta siis me puhumme paljon ja olemme molemmat aika samanlaisia.emme kaipaa viimeitä sanaa.

Jos mies tulee töistä kuin perseeseen ammuttu karhu niin mä voin sanoa etä musta tuntuu pahalta kun on vihanen. en hyökkää sitä päin ja sama juttu että mies ei vastaa mun kiukuun kiukulla vaan rauhottaa enemmänkin.

Ja meillä todella ihana avioliitto vaikka emme riitele :heart:

muuten tähän sen lisään että ensimmäisen vuoden aika riitelimme paljon. Sen jälkeen saatiin tasapaino tähän suhteeseen. Kai haettiin omaa paikkaa silloin vielä ja olimme teini-ikäisiä silloin.

ai vitsi ku oli hyvin kirjotettu, tätä hyvä peesata
ja kahdeksatta vuotta yksissä tallataan.

 

[anni*]

Miehen mielestä ihannesuhteessa siis olisi riitoja 0 kpl. Itse olen eri mieltä ja minusta jokaisessa suhteessa tulee joskus riitoja ja erimielisyyksiä. Mies on myös valmis eroamaan jokaisen riidan aikana.

Inhottavaa, mutta johtunee siitä että miehen vanhemmat eivät ole kuulemma koskaan riidelleet. Todella vaikea uskoa, ja jos on totta niin suhteessa on mielestäni jotain vikaa (appiukko on tosi voimakas persoona, anoppi taas alistuva, joten luulen ettei uskalla sanoa vastaan). Tai sit ovat vaan riidelleet niin ettei lapset ole nähneet.

Vai voiko olla ihmisiä, jotka olleet yhdessä n. 30 vuotta, eivätkä ole riidelleet koskaan?

en muista koskaan kuulleeni vanhempieni riitelevän keskenään. onhan varmaan ääntä joskus korotettu muttei mitään mikä olisi jäänyt mieleeni.
minä olen ollut mieheni kanssa 22.v eikä meillä suurempia riitoja ole ollut, toki välillä kränää on mutt ei meillä huudeta eikä riehuta. jos vähän tiukemmin miehelle olen sanonut, lapset on heti käskeneet lakata riitelemästä ;-))

 

[Kärsäpärstäinen]

miten määritellään se, mikä on riitelyä ja mikä keskustelemista ja asioista eri mieltä olemista?

 

[vieras]

En oo koskaan elänyt parien kanssa 24/7 vuosia, että voisin sanoa varmuudella miten riitelevät tai riitelevätkö koskaan.

 

[ap]

miten määritellään se, mikä on riitelyä ja mikä keskustelemista ja asioista eri mieltä olemista?

No mitään sellaista ei ole toivottavaa tapahtuvan. Eikä ainakaan mitään kovin radikaalia.

 

[TarjaL]

Eli olen siis itse sellaisesta perheestä, missä ei olla tapeltu/riidelty ainakaan kauhean voimakkaasti, että olisin sen tajunnut että kyseessä on riitely. Ei siis ainakaan lasten nähden olla tapeltu. Ja kun sellaiseen tottuu lapsena, niin sen voi nähdä aikuisena kauheana uhkana, ettei näin kuuluisi olla. Mutta en ole huomannut että vanhempieni välillä olisi jotain alistamista tms. Voi olla että he näyttävät vihamieliset tunteensa sitten kahden kesken. No, itselläni on ainakin hirveän vaikea näyttää vihamielisiä tunteita, johtuen juuri siitä, että niitä ei ole lapsenakaan näyttänyt niin. Tai on ehkä itse uskonut että kun vanhemmatkaan eivät näytä niin ei osaa itsekään näyttää. Lapsi kuitenkin ottaa mallia vanhemmistaan.

Olen aika hyvin selvinnyt elämästä ilman riitoja, mutta nyt alan nähdä sen asian vähän negatiivisesti. Olen liikaa jättänyt tunteitani sisälle, koska niitä on vaikea tuoda ulos, siis negatiivisia tunteita.

En tarkoita sitä, että pitäisin liiallisesta riitelystä tms. vaan jos oikeasti on negatiivisia tunteita niin ne on parasta tuoda ulos, mutta se miten ne tuo on eriasia. Jos nalkutetaan kaikista pienistä asioista, niin ei sekään hyvä mielestäni ole, se ei ole riitelyä.

Nyt minulla on sellainen poikaystävä kuin ehkä teillä sitten sinä olet. Eli on tottunut riitelyyn ja pitää sitä hyvänä asiana suhteessa. Itse taas mietin eroa heti kun jotain "pientä" tulee, mutta en nyt varsinaisesti uhkaa sillä. Sanotaan että mietin sitä päässäni, koska se saa mut hermoromahduksen partaalle. Mutta kokoajan yritän opetalla riitelemään ja ymmärtämään että tunnetiloja tulee, sekä negatiivisiakin. Se on vaikeaa kun on pienenä aina "vaiennut" niistä tunteista. Tämä on pitkä ja kivinen tie, se ei ole helppoa tällaiselle, mutta asenne ratkaisee, itselläni kuitenkin on se asenne että haluan oppia riitelemään ja näyttämään tunteita, mutta se ei ole helppoa. Kun vastus on tuollainen joka "osaa" riidellä niin se on helpompaa opetella. Siinä mielessä olen sitä mieltä että erilaisuus on jossain määrin myös lahja. Jos ollaan ihan samanlaisia niin silloin ei opittaisi mitään tai kehityttäisi.

eli jos saat miehen tajuamaan, että riidat oikeasti parantavat miehesikin oloa, niin varmasti hänen asenne muuttuu.

Se on vaan niin vaikeaa oppia hallitsemaan negatiivisia tunteita, kun niistä ei ole lapsuudessa saanut esimerkkiä, mutta en usko että se on mahdotonta oppia niitä vielä tuntemaan ja näyttämään.

Toisaalta taas usein kyllä puran ne itkuna, en huutona toiselle ihmiselle. Miten miehesi yleensä purkaa omat negatiiviset tunteensa?

 

[Matami-Mutkula]

:wave: Taitaapa tulla 7. vuosi yhessä ja pientä sananvaihtoahan on varmaan joka parisuhteessa, mutta riitaa riitaa ei ole ollu koskaan.

 

[svieras]

Varmasti on, mutta ei sillon mun mielestä voi olla rakkauttakaan. Kyllä se nyt vaan on niin, että kun kaksi ihmistä on yhdessä, on kahden ihmisen mielipiteetkin. Mikäli kumpikin uskaltaa olla oma itsensä eikä elää "joo joo" ihmisenä, nämä mielipiteet ei vaan aina voi olla samoja eli riitoja tulee väkisinkin.

Mun mielestä riitely osoittaa sen, että uskaltaa olla oma itsensä eli luottaa omaan kumppaniinsa

 

[piina]

Totta helvetissä riidellään. Nyt vain kun mies on ollut jo vuosia toisella paikkakunnalla viikot ja vain viikonloppuisin kotona, ei yleensä jakset pilata viikonloppuja riitelemällä ja se näkyy parisuhteessa. Mielestäni jos tulee asioita mistä ollaan erimieltä, ne pitäisi heti käydä läpi eli riidellä, muuten ne jää vaivaamaan vain.

 

[Suzyanne]

Me ei eksän kanssa varsinaisesti riidelty 9 vuoden aikana kertaakaan, ei edes ennen eroa. Mies ei voinut sietää riitelyä, ei siis riidellyt. Minä kyllä kovasti yritin, koska minusta se kuluu normaaliin parisuhteeseen. Tuo miehen kammo riitelyyn (ja muutenkin asioiden selvittämiseen) oli yksi syy eroon, asiat jäi selvittämättä kun mies ei suostunut.

 

[piina]

me ei miehen kanssa riidellä. Olemme yhdessä oleet yli 10 vuotta. ku,pikaan ei alistu.

Selvennykseski en lue riidaksi sitä jos mä nipotan koko päivän jostain kun mua ottaa päähän joku tai oon väsynyt ja mies murahtaa kerran ettei hän jaksa kuunella enään ja huomaa että oon napissut..

Mä taas pidän tuota riitelynä. Ei mun mies edes muuten osaisi riidelläkään.

 

[vieras]

Miehen mielestä ihannesuhteessa siis olisi riitoja 0 kpl. Itse olen eri mieltä ja minusta jokaisessa suhteessa tulee joskus riitoja ja erimielisyyksiä. Mies on myös valmis eroamaan jokaisen riidan aikana.

Inhottavaa, mutta johtunee siitä että miehen vanhemmat eivät ole kuulemma koskaan riidelleet. Todella vaikea uskoa, ja jos on totta niin suhteessa on mielestäni jotain vikaa (appiukko on tosi voimakas persoona, anoppi taas alistuva, joten luulen ettei uskalla sanoa vastaan). Tai sit ovat vaan riidelleet niin ettei lapset ole nähneet.

Vai voiko olla ihmisiä, jotka olleet yhdessä n. 30 vuotta, eivätkä ole riidelleet koskaan?

Jokaisessa suhteessa riidellään joskus. Riidat puhdistavat ilmaa.
Ellei riidellä, on kyseessä juurikin tuo mainitsemasi; Tossun ja Diktaattorin suhde. Silloin se ei ole mikään tasavertainen suhde vaan toinen vie, toinen vikisee.

Onhan tällä palstallakin mammoja, jotka hehkuttavat suhdettaan eivätkä kuulemma riitele koskaan...

Pst. Jättäkää se kateuskortti persytaskuunne. Minulle on 11 vuotta kestänyt suhde takana. Eli EN OLE TEILLE KATEELLINEN . Me riitelemme silloin tällöin ja sovimme myös.

 

[tartsika]

Mun vanhemmat ei oo koskaan riidelly. Erimielisyyksiä on toki niilläkin ollu, mutta ne osaa keskustella asioista ja tehdä kompromissejä ja ollu yli 20v naimisissa. Mun mielestä se on vähän vähemmän outo ajatus koska oon tommosen suhteen nähnyt, mutta itse kyllä riitelen ja tappelen tarpeen vaatiessa ja välillä syyttäkin