Onko paikalla ihmisiä, jotka ovat selvinneet

[liisa]

pahoista suhdeongelmista?
Ollaan oltu miehen kanssa 10 vuotta yhdessä, yksi pieni lapsi. Petin miestäni ihan suhteen alussa, enkä kertonut siitä aluksi. Ahdistus kävi vuosi vuodelta suuremmaksi ja minun oli pakko kertoa. Suhde oli kriisissä jonkin aikaa, mutta sain anteeksi, ainakin osaksi. Mieheni suuttui enemmän siitä, että valehtelin, kuin että petin. Laitan pettämisen nuoruuden ja tyhmyyden piikkiin, olin silloin 15-vuotias. Jos olisin kertonut silloin heti, niin emme olisi yhdessä, niin on mieskin sanonut.
Miehellä on ollut jonkin verran ongelmia tissuttelun kanssa, nykyään harvemmin. Juo siis pari kaljaa iltaisin, ei humalaan asti, mutta en siltikään tavasta pidä. Riitelyä on ollut myös hänen pelaamisestaan. Suurimmat riidat tulevat varmasti siitä, että hän on erittäin hyvä unohtamaan korjata jälkensä. Olen kotona tällä hetkellä hoitovapaalla ja minulle on ok, että hoidan siivoamiset ym., mutta en kuitenkaan mikään piika ole. Ottaa aivoon siivota aikuisen ihmisen sotkua.
Minun ongelmani on hallitsemisen tarve, jonka olemassaolon ymmärsin jonkin aikaa sitten. Minulla on myös erittäin huono itsehillintä, varsinkin nyt, kun lapsi on aina ollut huono nukkumaan ja olen todella väsynyt. Riidellessä sanon todella ilkeästi, vaikka en oikeasti sitä tarkoita.
Olemme riidelleet lähiaikoina todella rajusti, olen jopa "kynsinyt" miestä ja viimeksi hän sylki päälleni ja tönäisi sängylle. Olen myös lyönyt litsarilla häntä joskus.
Emme ole oikein koskaan pystyneet selvittämään riitoja, vaan ne on aina unohtuneet vähän ajan päästä. Syy on minun, olen niin tunteiden vallassa aina, ettei keskustelusta tule sillä hetkellä mitään, mies olisi kyllä valmis keskustelemaan rauhallisesti. Olen myös huono kestämmän kritiikkiä käytöksestäni ja luonteestani.
Miten saisin itsehillintää, että pystyisimme keskustelemaan? Onko kellään ollut edes yhtään samanlaista ja parisuhde silti pysynyt kasassa? Rakastamme toisiamme paljon, mutta asiat alkavat tuntua liian suurilta selvitettäviksi...
Pahoittelen jos teksti on epäselvää

 

[hellu]

Kuulostaa aika pahalta tilanteelta. Terapia ehkä voisi auttaa.

 

[suzyco]

Pitäisköhän sun ja myöhemmin ehkä teidän yhdessä mennä ihan jonkun ammatti auttajan pakeille? ja jonnekkin itsehillintä kurssille tms? kuulostaa meinaan siltä et tossa tilanteessa nyt ei kauheesti palstalaisten neuvot auta...Miten kohtelet lastas jos oot miestäskin kohtaan noin väkivaltainen?

 

[v]

meillä sama tilanne, tosin kestänyt vain 4v. nyt tuloksena että mies ei enää jaksa ja ollaan asuttu erossa 4viikkoa. meillä on myös 1,7v lapsi ja olen raskaana.

olis kyllä kiva tietää onko kukaan selvinnyt tälläisestä vai onko aina edessä ero.

 

[ap]

Pitäisköhän sun ja myöhemmin ehkä teidän yhdessä mennä ihan jonkun ammatti auttajan pakeille? ja jonnekkin itsehillintä kurssille tms? kuulostaa meinaan siltä et tossa tilanteessa nyt ei kauheesti palstalaisten neuvot auta...Miten kohtelet lastas jos oot miestäskin kohtaan noin väkivaltainen?

Kohten lastani erittäin hyvin. Häneen en ikinä koskisi. Eikä hän ole riitojamme todistamassa.

 

[era]

Eroon välittömästi, ainakin väliaikaisesti. Saisitte perspektiiviä asioihin, kun ette näe joka päivä ja pääse tappelemaan. Ja ammattiapua samalla molemmille tai vähintään sinulle.

 

[ap]

Lisään vielä, että kun emme riitele, nii meillä on todella mukavaa ja hauskaa, seksikin sujuu. Ei siis ole mitään jokapäiväistä.

 

[vieras]

jos tossa nyt oli tosiaan kaikki ongelmat, jota teidän parisuhteessa on niin meillä on ollut pahempaa ja todellakin parisuhde pysynyt kasassa, tai ei se itsestään tietenkään pysy vaan on haluttu pitää se!
En jaksa kirjoittaa pitkästi, mutta kaksi asiaa tulee mieleen heti mistä voisi aloittaa eli ensinnäkin se VÄSYMYS - väsyneenä tulee ihan valtavasti turhia riitoja, ja valittaa asioista joita ei välttämättä edes huomaisi jos olisi virkeä. Pienen lapsen kanssa on melkein ain väsynyt, mutta silloin pitää osata relata ja tiedostaa se, että mitkä asiat ottaa päähän vain siksi että on väsynyt ja mistä on oikeasti jotain elämää suurempaa haittaa. Jos ottaa aivoon siivota toisen ihmisen sotkua niin älä siivoa. KÄytä siivoukseen kuluva aika mieluummin johonkin, mistä itse virkistyt ja saat mielihyvää! Itse kasaan miehen jättämät vaatteet ja tavarat hänen lempipaikalleen, yleensä hän tajuaa silloin vinkin ja järjestelee ne itse ainakin jonkinaikaa oikeille paikoilleen...

Toinen asia: Pystyt muuttamaan vain itsesi ja omaa käytöstäsi, et ketään toista. Jos nyt jo tiedät, että ongelma on sinun itsehillintäsi ja luonteesi, niin ei se siitä muutu mihinkään vaikka suhteenne loppuisikin, vaan samat ongelmat seuraavat sinua uusiin suhteisiin ellet osaa niitä itse muuttaa. Jos et itse keksi keinoja, joila voisit omaa käytöstäsi muuttaa niin hakeudu vaikka perheneuvolapsykologin tms. juttusille!

 

[ap]

jos tossa nyt oli tosiaan kaikki ongelmat, jota teidän parisuhteessa on niin meillä on ollut pahempaa ja todellakin parisuhde pysynyt kasassa, tai ei se itsestään tietenkään pysy vaan on haluttu pitää se!
En jaksa kirjoittaa pitkästi, mutta kaksi asiaa tulee mieleen heti mistä voisi aloittaa eli ensinnäkin se VÄSYMYS - väsyneenä tulee ihan valtavasti turhia riitoja, ja valittaa asioista joita ei välttämättä edes huomaisi jos olisi virkeä. Pienen lapsen kanssa on melkein ain väsynyt, mutta silloin pitää osata relata ja tiedostaa se, että mitkä asiat ottaa päähän vain siksi että on väsynyt ja mistä on oikeasti jotain elämää suurempaa haittaa. Jos ottaa aivoon siivota toisen ihmisen sotkua niin älä siivoa. KÄytä siivoukseen kuluva aika mieluummin johonkin, mistä itse virkistyt ja saat mielihyvää! Itse kasaan miehen jättämät vaatteet ja tavarat hänen lempipaikalleen, yleensä hän tajuaa silloin vinkin ja järjestelee ne itse ainakin jonkinaikaa oikeille paikoilleen...

Toinen asia: Pystyt muuttamaan vain itsesi ja omaa käytöstäsi, et ketään toista. Jos nyt jo tiedät, että ongelma on sinun itsehillintäsi ja luonteesi, niin ei se siitä muutu mihinkään vaikka suhteenne loppuisikin, vaan samat ongelmat seuraavat sinua uusiin suhteisiin ellet osaa niitä itse muuttaa. Jos et itse keksi keinoja, joila voisit omaa käytöstäsi muuttaa niin hakeudu vaikka perheneuvolapsykologin tms. juttusille!

Kiitos asiallisesta vastauksesta. Emme siis kumpikaan haluaisi erota, vaan selvitää asiat.
Olen yrittänyt olla siivoamatta hänen jälkiään, mutta luonne ei vaan anna periksi katsoa päivätolkulla sotkua. Häntä se ei nimittäin häiritse, meillä on hiukan erilaiset siisteyskäsitykset.
Olet oikeassa tuossa, että samat ongelmat seuraavat, ja siksi yritänkin nyt ottaa härkää sarvista ja opetella käyttäytymään paremmin.
Saanko udella, että miten teillä on asiat olleet pahemmin? Kun minusta tuntuu, ettei tämän pahemmin voi mennä...

 

[vp]

jos tossa nyt oli tosiaan kaikki ongelmat, jota teidän parisuhteessa on niin meillä on ollut pahempaa ja todellakin parisuhde pysynyt kasassa, tai ei se itsestään tietenkään pysy vaan on haluttu pitää se!
En jaksa kirjoittaa pitkästi, mutta kaksi asiaa tulee mieleen heti mistä voisi aloittaa eli ensinnäkin se VÄSYMYS - väsyneenä tulee ihan valtavasti turhia riitoja, ja valittaa asioista joita ei välttämättä edes huomaisi jos olisi virkeä. Pienen lapsen kanssa on melkein ain väsynyt, mutta silloin pitää osata relata ja tiedostaa se, että mitkä asiat ottaa päähän vain siksi että on väsynyt ja mistä on oikeasti jotain elämää suurempaa haittaa. Jos ottaa aivoon siivota toisen ihmisen sotkua niin älä siivoa. KÄytä siivoukseen kuluva aika mieluummin johonkin, mistä itse virkistyt ja saat mielihyvää! Itse kasaan miehen jättämät vaatteet ja tavarat hänen lempipaikalleen, yleensä hän tajuaa silloin vinkin ja järjestelee ne itse ainakin jonkinaikaa oikeille paikoilleen...

haitteko apua? onko ongelmat hävinneet vai elättekö vain niiden kanssa
Toinen asia: Pystyt muuttamaan vain itsesi ja omaa käytöstäsi, et ketään toista. Jos nyt jo tiedät, että ongelma on sinun itsehillintäsi ja luonteesi, niin ei se siitä muutu mihinkään vaikka suhteenne loppuisikin, vaan samat ongelmat seuraavat sinua uusiin suhteisiin ellet osaa niitä itse muuttaa. Jos et itse keksi keinoja, joila voisit omaa käytöstäsi muuttaa niin hakeudu vaikka perheneuvolapsykologin tms. juttusille!

 

[vp]

jos tossa nyt oli tosiaan kaikki ongelmat, jota teidän parisuhteessa on niin meillä on ollut pahempaa ja todellakin parisuhde pysynyt kasassa, tai ei se itsestään tietenkään pysy vaan on haluttu pitää se!
En jaksa kirjoittaa pitkästi, mutta kaksi asiaa tulee mieleen heti mistä voisi aloittaa eli ensinnäkin se VÄSYMYS - väsyneenä tulee ihan valtavasti turhia riitoja, ja valittaa asioista joita ei välttämättä edes huomaisi jos olisi virkeä. Pienen lapsen kanssa on melkein ain väsynyt, mutta silloin pitää osata relata ja tiedostaa se, että mitkä asiat ottaa päähän vain siksi että on väsynyt ja mistä on oikeasti jotain elämää suurempaa haittaa. Jos ottaa aivoon siivota toisen ihmisen sotkua niin älä siivoa. KÄytä siivoukseen kuluva aika mieluummin johonkin, mistä itse virkistyt ja saat mielihyvää! Itse kasaan miehen jättämät vaatteet ja tavarat hänen lempipaikalleen, yleensä hän tajuaa silloin vinkin ja järjestelee ne itse ainakin jonkinaikaa oikeille paikoilleen...
Toinen asia: Pystyt muuttamaan vain itsesi ja omaa käytöstäsi, et ketään toista. Jos nyt jo tiedät, että ongelma on sinun itsehillintäsi ja luonteesi, niin ei se siitä muutu mihinkään vaikka suhteenne loppuisikin, vaan samat ongelmat seuraavat sinua uusiin suhteisiin ellet osaa niitä itse muuttaa. Jos et itse keksi keinoja, joila voisit omaa käytöstäsi muuttaa niin hakeudu vaikka perheneuvolapsykologin tms. juttusille!

haitteko apua? onko ongelmat hävinneet vai elättekö vain niiden kanssa

 

[ap]

up

 

[vieras]

Saanko udella, että miten teillä on asiat olleet pahemmin? Kun minusta tuntuu, ettei tämän pahemmin voi mennä...

En tietenkään tiedä teistä muuta kuin tuon mitä kirjoitit, mutta meillä melkein samanlaista kuin teillä + lisäksi mies petti minua kun olin raskaana ja sekaantui johonkin laittomiin juttuihin yms.

Ongelmat on selvitetty, vaihtoehtonahan oli joko erota tai selvittää kaikki, molempien muuttua ja jatkaa suhdetta. Kun oltiin todettu, että rakastetaan toisiamme puutteistamme huolimatta, oli helppo päättää jatkosta ja hakea apua tilanteen selvitykseen. Miehen ongelmien taustalla oli työn aiheuttama stressi, pelkoa tulevaisuudesta, jonkinlaista isäksi tulemisen kriisiä (vaikka lapsi ja perheenperustaminen oli yhteinen unelma) jne. ja väsymys, ja mulla äkkipikainen luonne ja väsymys.
Mies laittoi elämänsä järjestykseen, esim. vaihtoi työpaikkaa ja ymmärsi, että elämä on tässä ja nyt ja entinen on mennyttä mutta tulevaan voi itse vaikuttaa, mä taas opin löysäämään ja olemaan välittämättä esim. just miehen sotkuista (meilläkin on todellakin vähän erilaiset ajatukset siisteydeystä...), molemmat tajuttiin, että suurin osa riidoista johtuu väsymyksestä ja ovat siksi turhia.

Tsemppiä!

 

[ap]

Mistä haitte apua? Minä olisin siihen valmis, mutta miehen mielestä me pystymme selvittämään asiat kahden. Hän on lisäksi aika skeptinen ammattilaisiin.

 

[ap]

Niin ja vielä, oletko saanut muutettua äkkipikaisuuttasi? Sori, että kyselen, on helpottavaa kuulla, että löytyy ihmisiä, jotka ovat jaksaneet setviä ongelmansa, eikä suin päin erota, niin kuin nykyään on tapana.

 

[vieras]

Kaupungissa jossa silloin asuimme, oli seurakunnalla sellainen perheneuvola tms., johon pääsi kuka tahansa (myös kirkkoon kuulumattomat) ja kävimme siellä. Kaupungillakin olisi ollut, mutta sinne oli pitkät jonotusajat (mikä oli aika hullua kun on kriisi päällä nii pitäisi odottaa monta kuukautta!). Joka kunnasta varmaan löytyy jotain vastaavia. Voi kyllä lämpimästi suositella, nuo ihmiset kuitenkin kohtaa päivittäin vastaavia asioita ja osaavat ohjata eteenpäin oikeaan paikkaan.

Omaa luonnettani olen saanut tasattua kun tiedostan oman käyttäytymiseni ja yritän aina miettiä miksi reagoin niin kuin reagoin eli ärsyttääkö mua oikeasti se asia, josta suutun, vai vaivaako joku muu asia, ja suutun turhasta asiasta vain siksi, kun se on tavallaan helpompaa kuin sen varsinaisen ongelman muuttaminen... Ja lasten myötäkin tuntuu elämä tasaantuneen, ei todellakaan jaksa enää edes nipottaa kaikista pikkuasioista kun lapset ja niiden hyvinvointi on tärkeintä. Esim. miehen sotkut saa olla kunhan ne ei ole haitaksi lapsille, ja jos on, niin silloin mieskin ymmärtää ne korjata itse pois kun on hänkin oppinut tajuamaan että lapset on meillä nyt se ykkösjuttu tässä elämänvaiheessa.

 

[vieras]

Meilläkin muuten mies oli aluksi ammattiauttajaa vastaan, mutta sanoin ettei muita vaihtoehtoja juuri ole, koska jotain täytyy tehdä muttei itse osata, ja että käydään ensin vain kerta ja katsotaan sitten onko siitä apua vai ei.

 

[ap]

Kiitos jälleen vastauksesta, täytyypä koittaa puhua tuota miestä vielä ympäri. Hyvää jatkoa teille!

 

[ap]

Nostelen vielä, jos jollain olisi kokemuksia

 

[ap]

Nosto

 

[ap]

Nostelen taas