Onko olemassa pariskuntia, jotka olleet vuosia yhdessä, mutta eivät riidelleet kertaakaan?

[-]

Meillä oli hyvin vähän riitoja exän kanssa ja yhdessä oltiin pari vuosikymmentä. Kuitenkin tuli ero eli ei se riitojen määrä välttämättä mitään mittaa. Ehkä on joskus hyvä päästelläkin mölyt mahastaan.

 

[juu]

No, me ollaan oltu yhdessä 8 vuotta ja eipä olla juuri riidelty. Asioista on puhuttu kyllä, mutta ei vaan ole tullut mitään suurempia kriisejä tai erimielisyyksiä. Mieheni on kovin rauhaa rakastava ja herkkä, diplomaattinen ja fiksu, kokee, että asiat tulee selvittää muilla tavoilla kuin riitelemällä.

 

[ap]

No, me ollaan oltu yhdessä 8 vuotta ja eipä olla juuri riidelty. Asioista on puhuttu kyllä, mutta ei vaan ole tullut mitään suurempia kriisejä tai erimielisyyksiä. Mieheni on kovin rauhaa rakastava ja herkkä, diplomaattinen ja fiksu, kokee, että asiat tulee selvittää muilla tavoilla kuin riitelemällä.

No oikeestaan meillä onkin just niin että ei pystytä puhumaan riitelemättä. siis jos nostain jotain epäkohtia esille, mies kokee sen heti syytökseksi itseään kohtaan ja vetää sen erokortin esiin. Kärjistettynä siis meillä menisi oikein hyvin jos en koskaan olisi eri mieltä miehen kanssa tai kertoisi koskaan että minulla on jostain paha mieli tai joku asia ärsyttää. Siis olisin aina hyvällä tuulella ja kätkisin oikeat tunteeni.

 

[vieras]

No, me ollaan oltu yhdessä 8 vuotta ja eipä olla juuri riidelty. Asioista on puhuttu kyllä, mutta ei vaan ole tullut mitään suurempia kriisejä tai erimielisyyksiä. Mieheni on kovin rauhaa rakastava ja herkkä, diplomaattinen ja fiksu, kokee, että asiat tulee selvittää muilla tavoilla kuin riitelemällä.

Meillä on sama homma ja 12 vuotta yhdessä

 

[++]

Tsemppiä sulle, ap!

Meillä on kotona hyvin saman tyylinen tilanne ja vaikeaa on muutenkin kuin vain riitelemisessä.

Miehesi käytös ei ole normaalia, jokaisen ihmisen täytyy kestää kritiikkiä ja ottaa opikseen kanssaihmisten sanomisista. Kuka normaali ihminen ei haluaisi että lähimmäisillään on hyvä olla?

Kuulostaa kovasti narsistiselta käytökseltä kertomasi perusteella, vaikka tapausta en voikaan "diagnosoida" sitä tuntematta. Appesi kuulostaa myös melko tyrannilta, liekö oppi tulee sit sieltä.

 

[Meillä näin]

No me ei sentään 30 vuotta olla oltu ilman riitoja, mutta koko sinä aikana kun on oltu yhdessä (6 vuotta) ei olla riidelty kertaakaan.

Eri mieltä ollaan monesti asioista, mutta sitten keskustellaan.

 

[Joo]

Tsemppiä sulle, ap!

Meillä on kotona hyvin saman tyylinen tilanne ja vaikeaa on muutenkin kuin vain riitelemisessä.

Miehesi käytös ei ole normaalia, jokaisen ihmisen täytyy kestää kritiikkiä ja ottaa opikseen kanssaihmisten sanomisista. Kuka normaali ihminen ei haluaisi että lähimmäisillään on hyvä olla?

Kuulostaa kovasti narsistiselta käytökseltä kertomasi perusteella, vaikka tapausta en voikaan "diagnosoida" sitä tuntematta. Appesi kuulostaa myös melko tyrannilta, liekö oppi tulee sit sieltä.

Olipas outo kommentti. Miten ihmeessä se ettei halua riidellä on narsistista?

Jokaisen täytyy kestää kritiikkiä, kenenkään ei tarvitse haluta riidellä ja tapella.

 

[Seikkailija Dora]

tiiän yhen semmosen pariskunnan. olleet yhessä yli 30v eikä riitele ikinä.

 

[++]

Ap kirjoitteli ettei hänen miehensä kestä hänelle sanomista, pakenee sitä mököttämällä tai syyttelyyn turvautumalla. Eli ei siis pysty ottamaan ap:n sanomisia vastaan. Erolla uhkailu on myös melko halpamaista, ehkä tietää että siinä on keino kontrolloida. Ja ap sanojensa mukaan pelkääkin eropuheita.
Se ettei kunnioita toisen sanomisia ja haluaa aina kiinnittää huomion johonkin muuhun kuin itseensä on muiden aliarvioimista. Mies saa varmaan ap:n tuntemaan olonsa syylliseksi kun on halunnut puhua jostain mieltään painavasta?

 

[ap]

Kiitos ++. tota narsismia olen itsekin miettinyt, mutta en oikein usko että on sitä, koska mies pystyy muuttumaan (on muuttunut paljon vuoden sisällä parempaan päin) ja koska pystyy myös tietyissä määrin puhumaan tunteistaan ja tuntemaan surua ym. Miehen isää epäilen (ainakin jossain määrin) narsistiksi ja sellainen kasvuympäristö toki jättää jälkensä. Mielestäni mies ei ollenkaan ymmärrä, ettei heidän kotonaan ole normaali ilmapiiri. Itse tiedän olevani jossain määrin läheisriippuvainen, eikä omakaan lapsuudenkoti ollut kaikista parhain.

Haluaisin oikeastaan mennä johonkin terapiaan, mutta sellaiseen mies ei suostu, koska meillä ei ole ongelmia hänen mielestään. Ainoa ongelma on se, että minä nostan esiin tiettyjä asioita.

 

[Kyllä]

Ap kirjoitteli ettei hänen miehensä kestä hänelle sanomista, pakenee sitä mököttämällä tai syyttelyyn turvautumalla. Eli ei siis pysty ottamaan ap:n sanomisia vastaan. Erolla uhkailu on myös melko halpamaista, ehkä tietää että siinä on keino kontrolloida. Ja ap sanojensa mukaan pelkääkin eropuheita.
Se ettei kunnioita toisen sanomisia ja haluaa aina kiinnittää huomion johonkin muuhun kuin itseensä on muiden aliarvioimista. Mies saa varmaan ap:n tuntemaan olonsa syylliseksi kun on halunnut puhua jostain mieltään painavasta?

Niin ap kertoi että aina kun hän "nostaa epäkohtia", mies kokee sen syyttelynä. Ap ei kerro miettineensä esittääkö hän asiat syyttävässä sävyssä, vaan haluaa että mies riitelisi hänen kanssaan siitä "epäkohdasta" koska "normaalit pariskunnat riitelee".

Niin. Kaikilla asioilla on kaksi puolta. Niitä "epäkohtia" voi käsitellä ja niistä keskustella myös haastamatta sitä paljon kaivattua riitaa.

 

[ap]

Mies saa varmaan ap:n tuntemaan olonsa syylliseksi kun on halunnut puhua jostain mieltään painavasta?

Kyllä. Jotenkin riidat ovat aina minun syytäni. Vaikka riitatilanne menee siis niin että minä alan puhua jostain asiasta, jolloin jossain vaiheessa mies korottaa ääntänsä/alkaa mykkäkoulun/huutaa haista v*ttua/haukkuu idiootiksi tms. Itse yritän olla rauhallinen. siis tiedän etten itsekään ole täydellinen, mutta myöskään ei kaikki vika voi olla minussa.

 

[veeras]

Ollaan oltu 3v yhdessä ja "huohkuootärsyttävä" mököttämistä ihan pari kertaa
Mutta ei kunnon riitoja kertaakaan!
Luin jostain,että ennen ku menee naimisiin,pitää olla kunnon riita käyty
Eli sitä ootellessa

 

[Huh huh]

Kiitos ++. tota narsismia olen itsekin miettinyt, mutta en oikein usko että on sitä, koska mies pystyy muuttumaan (on muuttunut paljon vuoden sisällä parempaan päin) ja koska pystyy myös tietyissä määrin puhumaan tunteistaan ja tuntemaan surua ym. Miehen isää epäilen (ainakin jossain määrin) narsistiksi ja sellainen kasvuympäristö toki jättää jälkensä. Mielestäni mies ei ollenkaan ymmärrä, ettei heidän kotonaan ole normaali ilmapiiri. Itse tiedän olevani jossain määrin läheisriippuvainen, eikä omakaan lapsuudenkoti ollut kaikista parhain.

Haluaisin oikeastaan mennä johonkin terapiaan, mutta sellaiseen mies ei suostu, koska meillä ei ole ongelmia hänen mielestään. Ainoa ongelma on se, että minä nostan esiin tiettyjä asioita.

Oletko mielestäsi myös liian kiltti, kärsitkö kiltin tytön syndroomasta, entäpä millainen oli äitisuhteesi niin saadaan koko muotitermistön täyskäsi tähän?

Oletkos muuta sukua saanut diagnisoitua, josko sen asian tiimoilta pääsisit juttelemaan terapeutin kanssa?

 

[ap]

Ap kirjoitteli ettei hänen miehensä kestä hänelle sanomista, pakenee sitä mököttämällä tai syyttelyyn turvautumalla. Eli ei siis pysty ottamaan ap:n sanomisia vastaan. Erolla uhkailu on myös melko halpamaista, ehkä tietää että siinä on keino kontrolloida. Ja ap sanojensa mukaan pelkääkin eropuheita.
Se ettei kunnioita toisen sanomisia ja haluaa aina kiinnittää huomion johonkin muuhun kuin itseensä on muiden aliarvioimista. Mies saa varmaan ap:n tuntemaan olonsa syylliseksi kun on halunnut puhua jostain mieltään painavasta?

Niin ap kertoi että aina kun hän "nostaa epäkohtia", mies kokee sen syyttelynä. Ap ei kerro miettineensä esittääkö hän asiat syyttävässä sävyssä, vaan haluaa että mies riitelisi hänen kanssaan siitä "epäkohdasta" koska "normaalit pariskunnat riitelee".

Niin. Kaikilla asioilla on kaksi puolta. Niitä "epäkohtia" voi käsitellä ja niistä keskustella myös haastamatta sitä paljon kaivattua riitaa.

Yritän kyllä ilmaista asiat mahdollisimman neutraalisti. Toki siinä vaiheessa, kun toinen ei vastaa mitään vaikka kysyn, niin alan jauhaa samaa asiaa ja "painostaakin".

 

[vieras]

Mikä sitten on riita... meillä tulee usein sellasta kitinää ja narinaa ja ääntäkin saatetaan kohottaa, mutta en pidä sitä varsinaisena riitelynä. Riita on minusta iso asia, jatkuu pidempään ja johtuu jostakin vakavammasta asiasta kuin siitä, että joku unohti ostaa maitoa

 

[ap]

Kiitos ++. tota narsismia olen itsekin miettinyt, mutta en oikein usko että on sitä, koska mies pystyy muuttumaan (on muuttunut paljon vuoden sisällä parempaan päin) ja koska pystyy myös tietyissä määrin puhumaan tunteistaan ja tuntemaan surua ym. Miehen isää epäilen (ainakin jossain määrin) narsistiksi ja sellainen kasvuympäristö toki jättää jälkensä. Mielestäni mies ei ollenkaan ymmärrä, ettei heidän kotonaan ole normaali ilmapiiri. Itse tiedän olevani jossain määrin läheisriippuvainen, eikä omakaan lapsuudenkoti ollut kaikista parhain.

Haluaisin oikeastaan mennä johonkin terapiaan, mutta sellaiseen mies ei suostu, koska meillä ei ole ongelmia hänen mielestään. Ainoa ongelma on se, että minä nostan esiin tiettyjä asioita.

Oletko mielestäsi myös liian kiltti, kärsitkö kiltin tytön syndroomasta, entäpä millainen oli äitisuhteesi niin saadaan koko muotitermistön täyskäsi tähän?

Oletkos muuta sukua saanut diagnisoitua, josko sen asian tiimoilta pääsisit juttelemaan terapeutin kanssa?

Terapeutin kanssahan pääsee juttelemaan kuka vain haluaa. Haluaisin mennä sinne miehen kanssa kaksin ja toista on vaikeaa sellaiseen pakottaa. Olen oikeesti tosi rikki tilanteesta, joten kommenttisi ei auttanut yhtään. Asioiden purkaminen täällä auttaa, koska miehelle en voi näistä asioista puhua. Jos et halua lukea tai kestä kuunnella, niin pyydän että jätät kommentoimatta.

 

[terapeutti]

ootko ap koskaan koittanut sitä että kun ne eropaperit lätkästään nenän eteen niin ihan ykskantaan sanonut et jos kerran haluat eron niin laitetaan menemään sitten!
käännä asia niin että erolla uhkailu osuu omaan nilkkaan ja kattoo sitten paljonko sattuu.
ihan sillä ajattelin että miehen pitää ottaa vastuu itse uhkailustaan ja kantaa sitten seuraukset siitä.
ei välttämättä auta ja saattaa toki pahentaa tilannetta mutta joskus tuokin saa heräämään kun joutuu ottamaankin vastuun sanomisistaan.

 

[Kylkiluu]

Ap:n kertomasta tuli oma isäni mieleen. Hän pitää isovanhempieni avioliittoa ihanteellisena ja väittää, ettei hänen lapsuudenkodissaan koskaan riidelty. Isoisäni on melko vahva persoona ja isoäitini taas on taipuvainen myötäilemään häntä kaikessa, joten tähänhän se riidattomuus heidän kohdallaan perustuu. Vanhempieni avioliitto päättyi 14 vuotta sitten eikä hetkeäkään liian aikaisin. Muistan isäni riitojen aikana syyllistäneen äitiäni usein siitä, että parisuhde voi huonosti riitojen vuoksi. Riidathan isäni mukaan olivat tietenkin poikkeuksetta äitini aloittamia ja äidistäni johtuvia, äitini näet ei voinut olla puuttumatta mm. isän runsaaseen alkoholinkäyttöön. Lienee turhaa lisätä, että isälläni on alkoholiongelmansa lisäksi muutakin tunnepuolen ongelmaa

Ihannetapauksessa vaikeatkin asiat pyritään selvittämään eikä minusta ole niinkään väliä sillä, käydäänkö keskustelua äänekkäämmin vai vähän vaisummin. Riitely saattaa puhdistaa ilmaa ja poistaa latautuneisuutta ja riidellä voi myös rakentavasti. Riidasta ei tarvitse kehittyä kolmas maailmansota eikä siihen saisi liittyä tietenkään minkäänlaista väkivaltaa eikä sillä uhkailua eikä myöskään epäasiallisuuksiin menoa kuten säännöllistä erolla uhkailua.

 

[vicy]

Mun mielestä silloin ei ole rakkautta jos ei ole riitojakin! JOs ei tapella välillä niin se on sitten sama jos asuis kämppiksen kanssa (ei tunteita ei riitoja)

 

[vieras]

Mun mies eli exänsä kans 8 vuotta ilman riitoja. Sille olikin järkytys kun mä temeramentikkaana luonteena ja rakentavasti riitelevänä ihmisenä näytin että riita silloin tällöin tekee hyvää
No on sanonut että aivan mahtavaa kun nyt voi näyttää niitä negatiivisia tunteitakin ja riidellä niin että ilma puhdistuu

 

[vieras]

Mun mielestä silloin ei ole rakkautta jos ei ole riitojakin! JOs ei tapella välillä niin se on sitten sama jos asuis kämppiksen kanssa (ei tunteita ei riitoja)

Jaahas, ollaan oltu 10 vuotta yhdessä, alkuun toki oli jotain riitaakin, mutta en muista milloin viimeksi oltaisiin tapeltu/riidelty, ehkäpä useita vuosia sitten.. Mutta nyt minulta kyllä meni pasmat aivan sekaisin :O olen kuvitellut rakastavani kovastikin miestäni ja hän minua. Kunnioitamme toisiamme, enkä koskaan nälvi häntä, tai puhu pahaa edes parhaiden ystävieni kanssa.. Liittomme on tasa-arvoinen ilman kummankaan "tossuttamista" eikä nyt viitsitä ihan tyhjästäkään alkaa marisemaan. Kämppiksen kanssa asumisesta ei ole kokemusta, mutta harvoin kai näin intohimoista kämppis-suhdetta saa aikaiseksi.. Ehkäpä alan nalkuttamaan meihelleni, kunhan kotiutuu, se kun on sitten sitä aitoa rakkautta!!

 

[viekku]

Meillä ei olla juuri koskaan riidelty.... tai mitä se sit onkaan??? Ollaan eri mieltä asioista ja asia sanotaan, jos toinen ei tykkää, ollaan puhumatta ja hetken päästä toinen tai toinen sit myöntyy... (eikä se ole aina sama henkilö todellakaan) . Minä en etes osaa riidellä!!!! ja yhdessä ollaan oltu 15 vuotta. Tai hei, kerran ollaan huudettu nuorena, kun tultiin baarista, lasketaanko se?

 

[JJ]

AP, voimia! Luin kommenttisi ja jokaisen kommentin jälkeen kuulosti yhä vahvemmin ihan samalta, mitä meillä on (ollut). Me emme kyllä ole naimisissa eikä lapsia, mutta avoliitossa. Tilanne on meillä jo vähän parantunut, joten usko pois - kyllä se voi helpottaa teilläkin! Minunkin appiukkoni puhuu todella "vittuillen" vaimolleen ja muillekin, mutta olen myös sanonut omalle avomiehelleni, etten pidä sellaisesta. Emme siis puhu toisillemme halveksuvasti. Jos näin tapahtuu, näytän selvästi, että olen loukkaantunut - ja sitten asia sovitaan.

Riitely on myös meillä ollut samanlaista, miehen mielestä riitoja ei saisi olla lainkaan ja hän sanoi ennen niiden johtuvan aina minusta. Ja uhkaili myös erolla. Erolla uhkailu on todella inhottava teko parisuhteessa ja se on minusta ensimmäisenä saatava kitkettyä riitatilanteista. Kävin itse parisuhdeneuvojalla yksin puolisen vuotta, ja se auttoi. Mies ei suostunut lähtemään mukaan, mutta päätin että käyn yksin - olenpahan ainakin oman osuuteni tehnyt jos ero tulisi. Se auttoi todella paljon! Opin suhtautumaan ristiriitatilanteisiin eri tavalla, jotenkin neutraalimmin. Asiat riitelevät, eivät ihmiset. Tällä hetkellä en enää edes muista, milloin erolla olisi viimeksi uhkailtu ja riidatkin ovat vähentyneet. Ja ennen kaikkea, molemmilla on helpompi olla! Tsemppiä!

 

[Ti amo]

En kyllä tunne yhtään sellasta paria joka ei koskaan riitelisi. Ja meillä riidellään italialaiseen tapaan silloin kun riidellään. Paineet ulos ja taas jaksaa.