Onko olemassa miehiä, jotka oikeesti viettää sitä aikaa perheen kanssa?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja masentunut
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Kyllä mies viettää paljon vapaa-aikaansa minun ja kolmen lapsemme kanssa. Mies on nyt talvisaikaan vienyt lapsia esimerkiksi hiihtämään, uimahalliin uimaan jne. Yhdessä käymme koko sakki luistelemassa, viikonloppuisin usein leikkipuistoissa tai ihan vaan kävelemässä. Kesäaikoina "lajivalikoima" on osittain erilainen, mutta silloinkin puuhaillaan yhdessä. Toki meillä välillä ihan vaan löhöillään kotonakin, emme me aina ole menossa.

Miehellä ja minulla on kummallakin myös sitä ns. omaa aikaa ja tuo aika on meidän perheessä aika urheilupainotteista eli menee omien harrastustemme parissa. Baareissa tms. emme käy juuri koskaan, baarikertojen välissä saattaa kulua aikaa useita vuosiakin. Nyt kun lapset ovat vähän isompia, olemme alkaneet haaveilla elokuviin menosta silloin tällöin yms.
 
Multa löytyy kanssa sellainen perheesta huolehtivainen mies. Lasten kanssa viettää paljon aika, hän on hoitovapaalla ja minä töissä. Sivutoimisesti yrittäjä, eli jos keikkaa pukkaa, niin hän saatta olla illat ja viikonloput töissä, mutta sellaista työputkea kestää maks 2viikkoa. Sen on mies itse sanonut, että ei pidempää rupeama, pitää olla yhteistäkin aikaa. Illat ja vapaat viikonloput touhutaakin yhdessä, oma aikaa on kummallakin, kun lapset menee nukkumaan. Perjantaisin on pari-suhde ilta: kumpikaan ei notku koneella tai muuta vastaava, vaan katsotaan vaikka yhdessä leffaa, käydään saunassa, kuherellaan takan valossa :) Sitä ilta kumpikin odottelee ja pitää arvossa.

Ap:lle voimanhali! Ei kait muuta voi tehdä, kun jutella ja saada pienin askelin tilanne muuttumaan!
 
Mun mies on kyllä täysvaltainen perheenjäsen. Sellaiseksi ei pääse, jos ei ole läsnä henkisesti 100-prosenttisesti. Sellainen henkinen läsnäolo ei kärsi miehen iltamenoista tai harrastuksista, sillä silloin miehellä itsellään on järki kädessä menoissaan. Eli "saa" mennä ja tulla miten haluaa, mutta koska on aikuinen ja vastuuntuntoinen ihminen, hoitaa lasta ja kotia ja ottaa minutkin huomioon. siihen väliin sitten sovitellaan muut kuin perheeseen liittyvät menot.

Koskaan ei ole kohillaan: joskus oikein toivon, että mies olisi enemmän pois kotoa :) Ja sitten taas toisinaan, kun on jotenkin rankkaa, niin ärsyttää, jos mies ei jostain syystä panostakaan kaikkeaan. Kun kyllähän mieskin on joskus väsynyt ja masentunut. Ei se ole mun yksinoikeuteni.

Mieti ap (ja muut samassa asemassa olevat), millaista sun ja lasten elämä olis ilman miestä. Jos vastaus on, että parempaa tai samanlaista kuin nytkin, niin mun mielestä olis aika tehdä asialle jotain.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Mun mies on kyllä täysvaltainen perheenjäsen. Sellaiseksi ei pääse, jos ei ole läsnä henkisesti 100-prosenttisesti. Sellainen henkinen läsnäolo ei kärsi miehen iltamenoista tai harrastuksista, sillä silloin miehellä itsellään on järki kädessä menoissaan. Eli "saa" mennä ja tulla miten haluaa, mutta koska on aikuinen ja vastuuntuntoinen ihminen, hoitaa lasta ja kotia ja ottaa minutkin huomioon. siihen väliin sitten sovitellaan muut kuin perheeseen liittyvät menot.

Koskaan ei ole kohillaan: joskus oikein toivon, että mies olisi enemmän pois kotoa :) Ja sitten taas toisinaan, kun on jotenkin rankkaa, niin ärsyttää, jos mies ei jostain syystä panostakaan kaikkeaan. Kun kyllähän mieskin on joskus väsynyt ja masentunut. Ei se ole mun yksinoikeuteni.

Mieti ap (ja muut samassa asemassa olevat), millaista sun ja lasten elämä olis ilman miestä. Jos vastaus on, että parempaa tai samanlaista kuin nytkin, niin mun mielestä olis aika tehdä asialle jotain.

Ikävä kyllä mun täytyy vastata, että luultavasti mun elämä olis onnellisempaa ilman miestä. Tai tällasta miestä ainakin. Mun sukulaisetkin varmaan kävis enemmän ja auttas lasten kanssa enemmän, kun ei sitä miestä olis, jonka pitäis auttaa. Nyt oon yksinhuoltaja niin sanotussa parisuhteessa. Ainut vaan, ettei tässä parisuhteessa ole sitä seksiäkään. Tosin se on mun puolesta, kun eipä paljon tee mieli, kun ukko vaan tulee kääntymään kotona. Ja sit odottaa romantiikkaa illalla, kun saa lapset nukkumaan=(

 
Kyllä meillä mies on meidän kanssa ja touhutaan yhdessä. Käydään lenkillä koko porukka, ulkoillaan yhdessä, pelataan tai katsellaan telkkua. Voin aivan hyvin lähteä illalla jumppaan, kyllä meillä mies muksut vahtii ja laittaa nukkkumaan.
 
Sama tilanne ku sulla ap tääläki, ihan kuin ois omasta elämästä lukenu...meillä poika ei edes suostu jäämään isän kanssa kahden kun on niin vähän viettäneet aikaa yhdessä =(....Mua kans ärsyttää tuo että koko päivä ollaan menossa ja sitten illalla pitäs sitä romantiikkaakin olla (muka), eipä oikein nappaa kun yksin tuohustanut 1 v kanssa koko päivän. Oon koettanu minäkin koko vuoden innostaa/pakottaa/kiristää/houkutella mutta ei...hermo menee kohta tääläki...
 

Yhteistyössä