Onko oikein?

[Teemu 36]

Minulla on sellainen tilanne, että asun naisen kanssa, jota rakastan kovasti. Suhteemme alkoi vähän huonoissa merkeissä, kun olin vielä viimeisiä vedelleessä edellisessä suhteessa. Se on rasittanut suhdettamme lähes koko ajan eli viimeiset kolme vuotta.

Olen koittanut kaikkeni, että nuo syyllistämiset yms. eivät haittaisi tai se, että nykyinen kumppanini vihaa vanhempiani, kun he ovat läheisiä exäni kanssa. Jotenkin vain tuntuu, että en enää jaksa tuon kivireen kanssa enkä haluaisi kumppania joka on niin jääräpäinen, että kantaa yhä kaunaa mulle jossakin määrin ja sitten ihmisille, joita ei ole koskaan edes nähnyt.

En vain tiedä yhtään mitä tehdä. Näin asia ei voi jatkua, mutta en jotenkaan vain voi jättää rakastani, jota rakastan jokaisella solullanikin. Vain jatkuvat riidat, joissa nuo ovat kuitenki jotenkin pohjalla, kun nuo ovat katkeroittaneet mua, alkavat olla mulle liikaa. Onko se oikein, että en enää vain oikein jaksa ja vaadin kumppaniani seisomaan rinnallani ja aloittamaan kaiken tavallaan alusta säilyttäen kuitenkin sen hyvän mitä meillä on?

 

[ei hätävaroja]

Sinun pitäisi luopua exästäsi - kokonaan. Myös vanhempiesi.

 

[Onko se ihan noinkaan?]

Olen koittanut kaikkeni, että nuo syyllistämiset yms. eivät haittaisi tai se, että nykyinen kumppanini vihaa vanhempiani, kun he ovat läheisiä exäni kanssa.

Viha on vahva sana, ja tuo on sinun näkemyksesi asiasta, mutta ei ole tavaton sellainenkaan tilanne, jossa appivanhemmat haikailevat exää ja vertailevat (epäedullisesti) nykyistä entiseen täydelliseen kumppaniin. Tässä tapauksessa vanhemmat voivat syyttää nykyistä suhteen rikkojaksi. Varsinkin miehet voivat olla tosi sokeita sille, miten appivanhemmat kohtelevat puolisoa.

Kirjoituksestasi ei käy ilmi, onko tilanne tuollainen. Kumppaneiden pitäisi asettua ensisijassa toistensa puolelle eikä omien vanhempiensa. Jos asia on yksioikoisesti niin kuin kerrot, lähde suhteesta. Mutta mitä jos vanhempasi ovat exän lumoissa seuraavassikin suhteessa? Vaikeaa on silloin.

 

[Onko se ihan noinkaan?]

Unohtui kysyä, oliko teillä lapsia exän kanssa? Silloin vanhempasi tietysti haluavat olla tekemisissä lapsenlastensa äidin kanssa. Kysy naiseltasi, miksi hän ei tule appivanhempien kanssa toimeen.

 

[Niinpäniin]

Sanoisin samaa kuin edellinenkin. En minäkään jaksaisi, jos mieheni vanhemmat muistelisivat poikansa entisiä ja olisivat vieläpä paremmissa väleissä kuin minun kanssani.
Sanoppas vanhemmillesi, että lakkaavat veljeilemästä exäsi kanssa, mutta muotoile se sillei ettei nykyinen nainen vaikuta nipolta. Kai se sinuakin sentään haittaa?

Itse olen parin exän kanssa väleissä, mieheni ei ole omiensa. Ihan perus kaverimeininki, lähinnä jutellaan mesessä tms. Mutta jos mieheni sanoisi, ettei tykkää moisesta, niin mielummin minä exäni jättäisin kun hyvin toimivan suhteen.

 

[ap....]

Niin, tosiaan minulla on lapsi edellisestä suhteesta ja siksi vanhempani näkevät exäni "perheenjäsenekseen". Ei se minustakaan ole kivaa, että vanhempani ovat tosi jääräpäisiä ja kutsuvat exäni kaikkialle, mutta minusta olisi tärkeää, että rakas avovaimoni seisoisi kuitenkin vierelläni. Se, että hän ei seiso rinnallani, vaan on samanlainen kuin vanhempani, on mulle tosi raskasta. Samoin se meidän suhteen alkuaikojen ongelmista muistuttelu ja on tosi ahdistavaa. Nuo ovat meidän riitojemme taustalla ja haluaisin niistä eroon ja aloittaa tavallaan puhtaalta pöydältä.

En pysty mitenkään eroamaan avovaimostani, mutta toisaalta en jaksa enää. Välillä ajattelen, että olisi parempi vain kadota jonnekin pois. Jos joku asia on rakkaalle tosi tärkeä, niin miksi siihen ei voisi panostaa? Haluaisin niin olla ehjä ja elää ympäristössä, missä ei ole kiukkua ja katkeruutta.

 

[ap....]

Tämä sotku vaikeuttaa kovasti työntekemistä ja ahdistaa muutenkin. Lisäksi olen havainnut itsestäni, että nuo ongelmat ja jatkuvat riidat kamaline uhkauksineen ja epävarmuuksineen, aiheuttavat sitä, että olen riidoissa ollut sellainen ihminen suustani, mitä en ikinä hyväksy itseltäni.

 

[Alku varmasti vaikutti]

Tuo on (yleensä) huono lähtökohta suhteelle, että edellinen suhde on vielä olemassa - vaikka vetelisi viimeisiäänkin - kun aletaan uuteen suhteeseen. Uusi suhde pitäisi aloittaa puhtaalta pöydältä, sitten, kun entistä puolisoa kohtaan ei ole mitään tunteita. Kenties nykyisesi pelkää, että koska saatoit ryhtyä uuteen suhteeseen ennen vanhan hautaamista, voit tehdä saman tempun hänellekin.

Onko nykyinen puolisosi syy entiseen eroosi? Ehkä vanhempasi syyttävät nykyistäsi siitä, että hän rikkoi perheen, "vei" lapsilta isän?

Kun minä aloin seurustella nykyisen mieheni kanssa, hänen erostaan oli kulunut vuoden verran ja jättäjä oli vielä ollut hänen puolisonsa, eikä mieheni äiti osannut suhtautua minuun aluksi normaalisti, hän kun oli sitä mieltä, että hänen ja exänsä pitäisi yrittää yhdessä lasten vuoksi. Miehelläni oli ollut eronsa jälkeen yksi "merkityksetön" suhde, mutta tätä naista ei oltu esitelty sen enempää äidille kuin lapsilleenkaan, eikä minuakaan toki ennen kuin olimme molemmat varmoja, että suhteemme on vakava.

Mieheni kertoi minulle etukäteen, että miten hänen äitinsä suhtautuu asiaan ja sanoi minulle, että jos hänen äitinsä sanoo yhdenkin poikkipuolisen sanan, minun tulee kertoa hänelle heti asiasta. Anoppi ei sitten sanonut minulle, mutta miehelleni kylläkin ja mieheni ilmoitti, että jos minua ei hyväksytä, hänkään ei tule käymään, eikä myöskään lapset, että minä olen hänen nykyinen puolisonsa, eikä hän palaisi mistään hinnasta takaisin hänet jättäneen exänsä luokse, ei edes lasten takia, sillä lapsille on varmasti parempaa viettää onnellista ja riidatonta aikaa erikseen vanhempien kanssa, kuin katsella alati riiteleviä ja toisiaan piikitteleviä puolisoita, jotka eivät tule toimeen keskenään.

Mieheni ja minä olemme olleet nyt yhdessä kahdeksan vuotta (suunnilleen, vähän yli) ja nykyään olen asiallisissa väleissä anoppini kanssa. Vaikka anoppini on mukava ihminen, on hän räväkkä suustaan ja vähän sellainen, ettei hänen pojalleen oikein kukaan olisi tarpeeksi hyvä - mieheni on kertonut, että kun hän alkoi seurustella exänsä kanssa, anoppi ei meninnanut hyväksyä tätä mitenkään, hyväksyntä tuli vasta lasten myötä.

Eli et voi oikein muuta tehdä, kuin selvittää asiat asiallisesti ja realistisesti vanhemmillesi ja "käskeä" heitä kohtelemaan nykyistä puolisoasi hyvin!

 

[niinnononiin..]

Sano sille nyksällesi, että olet erittäin väsynyt siihen kun hän aina ottaa esille ne samat ja iänikuiset asiat, jotka on jo käsitelty moneen otteeseen.

Ymmärrän sen, että jos vanhempasi haluavat olla eksääsi väleissä, ovathan he eksäsi ja sinun lapsen isovanhemmat, eli kai se on ihan normaalia, että ovat silloin myös tekemisissä tämän lapsen äidin kanssa. Outoa olisi, jos näin ei tapahtuisi.

Eli seurustelit vielä silloin eksäsi kanssa kun aloit vehtaamaan nyksäsi kanssa? Ehkä vanhempasi häpeävät sinun puolestasi, kun tavallaan "petit" tätä eksääsi, ja koittavat hyvitellä hänelle olemalla hänen kanssaan tekemisissä.

No niin tai näin, vain sinä voit ratkaista tilanteen, puhu sille nyksällesi, kerro mitä ajattelet ja mitä tunnet. Tai sitten teidän täytyy erota, jos et kerran enää jaksa.

 

[mezmerize]

Eli seurustelit vielä silloin eksäsi kanssa kun aloit vehtaamaan nyksäsi kanssa? Ehkä vanhempasi häpeävät sinun puolestasi, kun tavallaan "petit" tätä eksääsi, ja koittavat hyvitellä hänelle olemalla hänen kanssaan tekemisissä.

En syyttäisi vanhempiasi. Ensinnäkin, exäsi on heidän lapsenlapsensa äiti, eli jos he haluavat lämpimät välit lapsenlapseensa, on parasta olla väleissä äidinkin kanssa. Käytännöllistä. He myös saattavat hyvitellä tekoasi (eli että petit exääsi). Anna vanhempiesi ja exäsi elää niin kuin elävät keskenään, heidän välinsä eivät oikeastaan edes kuulu sinulle. PAITSI, jos vanhempasi väkisin tyrkyttävät exää sinulle takaisin esim. kritisoimalla jatkuvasti nykyavokkiasi, eivät suostu tekemisiin nykyavokkisi kanssa tms. Silloin sinun on vain tehtävä selväksi vanhemmillesi, että ET aio palata yhteen exäsi kanssa ja se päätös pitää, tekivätpä he mitä vain.

Suurin ongelma kuitenkin taitaa olla avokkisi? Eli hän syyllistää sinua siitä, että petit exääsi ollaksesi hänen kanssaan? Tavallaan ristiriitaista, mutta ymmärrettävää. Jos suhteenne alkoi pettämisestä, mikään ei takaa, ettetkö lähde nykyisestäkin suhteestasi yhtä helposti. Paha vain, että avokkisi ei tajua, että itse ajaa sinua käytöksellään poispäin: hänen pelkonsa jätetyksi tulemisesta voi muuttua itseään toteuttavaksi ennustukseksi.

Sinun täytyy yrittää tehdä selväksi, että exäsi kanssa sinulla ei olisi ollut tulevaisuutta, eikä sinulla ole mitään syytä lähteä myöskään kenenkään toisen matkaan. Kannattaa olla avoin. Kerro, että rakastat avokkiasi, mutta et jaksa jatkuvia riitoja. Jos hän haluaa elää kanssasi, hänen pitää hyväksyä, että olet valinnut hänet etkä exää. Siihen pitäisi olla tyytyminen. Et pysty tekemään mitään sellaista, joka pysyvästi vakuuttaa avokkisi, hänen pitää vain PÄÄTTÄÄ uskoa sinua.

 

[korpien elli]

Vastauksena kysymykseesi: on oikein, että vaadit kumppania unohtamaan menneet ja jättämään kaunat. Koska jos hän ei siihen pysty, ei teillä voi olla yhteistä tulevaisuutta. Ette voi loppuelämäänne elää kaunaisina ja kyräilevinä, vaan ne on jätettävä taakse tai suosiolla erottava.

 

[ap....]

Niin, olen kyllä tehnyt vanhemmilleni asian selväksi kenen kanssa olen ja ketä rakastan. He vain ovat tosi jääräpäisiä, mutta uskon kyllä, että asia muuttuu. Nyksäni ei ole edes tavannut vanhempiani, joten minusta hän tekee turhaan asiasta ongelmaa. Miksi hän ei vain voi seistä rinnallani? En todellakaan anna kenenkään kohdella häntä huonosti.

En ole ylpeä siitä, miten suhteemme alkoi, mutta täytyykö ihmisen kantaa siitä taakkaa ja syyllisyyttä koko elämänsä? Minusta ei tarvitse. Minusta joko ongelmat täytyy pistää taakse tai sitten jatko on mahdoton. Olen sanonut noin nyksälleni, mutta minusta on inhottavaa tavallaan "kiristää" asiaa eteenpäin. Minusta sekään ei toimi ja jos saisin tuloksen, joka olisi hyvä, pelkään, että se potkaisee sitten takaisin joskus myöhemmin. Olen aikalailla hukassa.

 

[Alku varmasti vaikutti]

Miksei nykyinen puolisosi ole tavannut vanhempiasi? Omasta tahdostaan vai siksi, että vanhempasi eivät suostu häntä tapaamaan? Jos kyseessä on hänen oma tahtonsa, kerro hänelle, että nykyisenä puolisonasi sinä olisit valmis hänet vanhemmillesi esittelemään ja he haluaisivat sinut tavata, mutta ellet sinä sitä halua, ei asiasta kannata tehdä numeroa, valinta on hänen.

Jos taas vanhempasi eivät suostu tapaamaan puolisoasi, tee heille selväksi, että asia on nyt näin kuin se on ja jos he haluavat tavata sinua, on heidän tavattava myös puolisoasi ja kohdeltava häntä sen mukaisesti, että hän tosiaan on puolisosi.

Mielestäni olet saanut todella hyviä vastauksia ja mielipiteitä, lue ne ajatuksella ja anna vaikka puolisosikin lukea.

 

[Onko se ihan noinkaan?]

Jouduin todistamaan kahvipöydässä kiusallista tilannetta, kun emännän anoppiehdokas alkoi kertoilla poikansa exän luona käyntiä. Pöytä oli kuulemma notkunut herkuista, ja anoppi vain ihmetteli, kuinka exä onkin onnistunut pitämään itsensä niin hoikkana. Ja sitten pitkä vilkaisu nyksän vyötärönseudulle. Pöytä oli laitettu kyllä koreaksi tässäkin kyläpaikassa, mutta sitä anoppiehdokas ei suvainnut kommentoida. Puhetta tuli sairaanhoitajien palkoista, ja anopilla oli kommentti valmiina: hoitajille ei makseta tarpeeksi, verovaroilla kyllä työllistetään kaiken maailman ylikoulutettuja paperinpyörittäjiä. Oikein arvattu, exä on sairaanhoitaja ja nykyinen valtion virkamies. Seurueen miehet eivät reagoineet, naiset vaikuttivat kiusaantuneilta. Omakaan mieheni ei ollut huomannut mitään, kun kotona kysin.

Mutta jos nyt tähän tapaukseen siirrytään, niin tuo tapaamattomuus on kyllä outoa. Ei ihme, että exä on se virallinen puoliso, joka "kutsutaan joka paikkaan". Monikin ehkä haluaisi jäädä tuollaisista tilaisuuksista pois. Miksi avovaimosi ja vanhempasi eivät ole tavanneet?

 

[no]

Ap, ala juoksemaan, ei ole ihan normaalia käytöstä naisellasi. Älä aloita suhdetta, missä et ole tyytyväinen. Eroa itsesi vuoksi, ei elämän kuulu olla tuollaista.

 

[hölmöläisten hommaa..]

Aika outoa, että jos ap asuu nyksänsä kanssa yhdessä, niin tämä nyksä ei ole koskaan nähnyt edes ap:n vanhempia. Kuulostaa jotenkin oudolta ja lapselliselta. Itse näin ekaa kertaa nyksäni vanhemmat jo aika pian seurustelun aloitettuamme. Olisi perin omituista, jos seurustelee ja asuu jonkun kanssa, mutta ei ole koskaan edes nähnyt appivanhempiaan.

Tai sitten jos ap:n nyksä ei halua appivanhempiaan tavata, niin hänen kannattaa tehdä pieni asennemuutos, ja lakkaa kiukuttelemasta kuin pikkutyttö. Aikuinen ihminen kyllä yrittää tulla toimeen ja tutustua sellaisiin ihmisiin, kehen se tutustuminen ei välttämäti niin mukavalta tuntuisikaan, eikä vältellä ja piilotella tyyliin että "en taho".
Miten ap:n nyksällä on varaa arvostella tai kommentoida ap:n vanhempien toimia, tai exää, jos hän ei ole ketään heistä koskaan edes livenä nähnyt? Ja jos AP:lla on lapsi tämän eksän kanssa, niin ap tulee myös välillä näkemään eksäänsä. Nyksän on se vain hyväksyttävä. Mikäli tahtoo toimivan suhteen.

Vai hyppiikö ap tämän tyttöystävänsä pillin mukaan kaikessa?

 

[outo ja lapsellinen ;P]

Aika outoa, että jos ap asuu nyksänsä kanssa yhdessä, niin tämä nyksä ei ole koskaan nähnyt edes ap:n vanhempia. Kuulostaa jotenkin oudolta ja lapselliselta. Itse näin ekaa kertaa nyksäni vanhemmat jo aika pian seurustelun aloitettuamme. Olisi perin omituista, jos seurustelee ja asuu jonkun kanssa, mutta ei ole koskaan edes nähnyt appivanhempiaan.

Jaa, mikä tuossa nyt on niin outoa? Omat vanhempani asuvat noin 700 kilometrin päässä ja tapaan heitä pari kertaa vuodessa. Ei siis olisi mikään ihme, jos vanhempani eivät olisi nähneet mahdollista avopuolisoani ensimmäiseen puoleen vuoteen hänen kanssaan yhteen muutettuani. kaikki meistä eivät ole vanhempiensa kanssa tekemisissä päivittäin. Napanuora on katkennut jo aikoja sitten.

 

[ap....]

Suuri kiitos kaikille vastanneille. Vastaukset ovat olleet hyviä. Kiitos vielä.

Mun vanhempani asuvat 20 kilometrin päässä. Nyksäni ei ole halunnut nähdä vanhempiani, koska he ovat niin lähellä exääni ja joskus alkuaikoina sanoin, että äitini ei pitänyt, kun toimin miten toimin, kun suhteemme alkoi. Menin kertomaan äidilleni harmistuneena nyksälleni äitini kommentin. No, joka tapauksessa tuosta on aikaa lähes neljä vuotta. Äitini vain sanoi, että eihan hän voi sanoa nyksästäni mitään, kun ei koskaan ole tavannut häntä. Nyksäni ei vain tahdo.

En ole mikään mamman-poika tai mitään. En vain halua, että ympärilläni on välttelyä ja ahdistuneisuutta ja harmistusta. Haluan niin olla ehjä ja onnellinen rakkaan kumppanini kanssa, mutta hän ei taida pystyä antaa menneiden olla ja käyttäytyä kuin aikuinen, vaan pysyy uskollisena omille periaatteilleen.

Olen kyllä tehnyt vanhemmilleni selväksi, että nyksäni ei ole syyllinen yhtään mihinkään. Tuo ongelma ja sitten menneistä jatkuva kuittailu ovat nyt käyneet minulle liaan suureksi taakaksi. Olen tosi onneton. Olen ollut avoin ja sanonut, että nykyiseni on elämäni naiseni, jota rakastan jokaisella solullani ja haluan hänen kanssaan ihan kaiken, mutta en voi elää katkeruudessa ja menneissä ongelmissa enää yhtään. Se lähes tappaa mut ja vie kaiken ilon.

Miksi tuollaista taakkaa täytyy kantaa. Minusta tuntuu pahalta vaatia rakastani lopettamaan menneiden kaivelut ja elämään täysillä tätä hetkeä ja tavallaan aloitettava alusta meidän vuoksi. Siihen musta kuuluu asialliset välit myös vanhempiini.

 

[Mikä menee meidän kaaliin]

Joten luonnollisesti he haluavat exäsi ja LAPSESI (joka tuntuu olevan aika sivuosissa tässä) juhliinsa ja tilaisuuksiinsa.

Siis viet luonnollisesti jos olet viedäksesi tämän nykyisesi käymään ja tutustumaan ja ilmoitat, että tämä on nyt tässä.

Tiesihän nykyinen naisystäväsi, että sinulla on jälkeläinen. Mitä kummaa, lapsilla on aina äiti. Murrosikäisenkö kanssa seurustelet?

 

[siis...?]

Aika outoa, että jos ap asuu nyksänsä kanssa yhdessä, niin tämä nyksä ei ole koskaan nähnyt edes ap:n vanhempia. Kuulostaa jotenkin oudolta ja lapselliselta. Itse näin ekaa kertaa nyksäni vanhemmat jo aika pian seurustelun aloitettuamme. Olisi perin omituista, jos seurustelee ja asuu jonkun kanssa, mutta ei ole koskaan edes nähnyt appivanhempiaan.

Jaa, mikä tuossa nyt on niin outoa? Omat vanhempani asuvat noin 700 kilometrin päässä ja tapaan heitä pari kertaa vuodessa. Ei siis olisi mikään ihme, jos vanhempani eivät olisi nähneet mahdollista avopuolisoani ensimmäiseen puoleen vuoteen hänen kanssaan yhteen muutettuani. kaikki meistä eivät ole vanhempiensa kanssa tekemisissä päivittäin. Napanuora on katkennut jo aikoja sitten.

Hei haloo, vaikka ois 1000 kilsaa matkaa, niin kyllä on tapana esitellä se kumppani vanhemmille jossain vaiheessa. Ei oo kyse mistään napanuoran katkaisusta, vaan hyvistä tavoista.

Ja jos on seurustellut jo useamman vuoden esim. saman henkilön kanssa, niin kyllä minun mielestäni kuuluu ihan asiaan esitellä hänet appivanhemille. Vai oletko sinä siis heti muuttanut yhteen sen avopuolisosi kanssa? Kyllä sen kumppanin voi esitellä vanhemmilleen, vaikka ei edes yhdessä asuisi.
Itse en asu mieheni kanssa samassa kämpässä, yhdessä on oltu vuosi, ja toisten vanhempiin tutustuttiin jo parin kuukauden seurustelun jälkeen.Ja hyvä niin..

 

[Onko se ihan noinkaan?]

Tuntuu kyllä kummalliselta, jos yhtä kommenttia neljän vuoden takaa ei voi sivuuttaa ja pistää sen piikkiin, että tuolloin tuoreeltaan äidin on ollut vaikea hyväksyä eroa ja on sen vuoksi sanonut itselleen täysin tuntemattomasta ihmisestä jotain ikävää.

Miten avovaimo suhtautuu lapseenne? Oletteko paljon tekemisissä? Entä onko nainen tavannut exääsi?

 

[ap....]

tuntuu tosi kummalliselta. Avovaimoni ei ole tavannut exääni ja lapsiani hän on vältellyt mahdollisuuksiensa mukaan tähän kesään asti. Nyt hän oli ekaa kertaa kanssamme lomalla.

Kuulemma mahdollisissa häissäkin lapsi edustaisi vanhaa suhdettani.

Sain juuri äsken viestin, jossa hän vain sanoo, että ei voi mitään. Mun täytyy vain hyväksyä jatkuva välttely tai sitten voin kuulemma muuttaa pois.

Minusta puolisoni on vain tultava mukaan ja otettava oma paikkansa. Inhottaa pistää kovat piippuun, mutta tästä ei tule mitään. Kaikki tuttuni ovat sanoneet minulle, että annan avokkini kohdella minua huonosti.

 

[outo ja lapsellinen ;P]

Hei haloo, vaikka ois 1000 kilsaa matkaa, niin kyllä on tapana esitellä se kumppani vanhemmille jossain vaiheessa. Ei oo kyse mistään napanuoran katkaisusta, vaan hyvistä tavoista.

Ja jos on seurustellut jo useamman vuoden esim. saman henkilön kanssa, niin kyllä minun mielestäni kuuluu ihan asiaan esitellä hänet appivanhemille. Vai oletko sinä siis heti muuttanut yhteen sen avopuolisosi kanssa? Kyllä sen kumppanin voi esitellä vanhemmilleen, vaikka ei edes yhdessä asuisi.
Itse en asu mieheni kanssa samassa kämpässä, yhdessä on oltu vuosi, ja toisten vanhempiin tutustuttiin jo parin kuukauden seurustelun jälkeen.Ja hyvä niin..

Itse seukkasin kerran neljä vuotta, mutta vanhempani eivät koskaan tavanneet poikaystävääni, koska he eivät pitkän matkan takia vieraile luonani, eikä poikaystäväni taas halunnut lähteä käymään niin kaukana vain tapaamassa vanhempiani. Hänen vanhempansa sen sijaan tapasin monestikin, koska asuimme samassa kaupungissa. Eikä tuo ollut mitenkään ongelmallista millekään osapuolelle. "Jossain vaiheessa" olisivat tavanneet toisensa kyllä, häissämme kenties, mutta suhde päättyi eroon, eikä häitä päästy juhlimaan. Nykyisin mulla on ollut lyhyempiä suhteita, joten niitä ei ole esitelty vanhemmille ihan siitäkään syystä, että en halua antaa vanhemmilleni turhaa toivoa siitä, että olisin vihdoin löytänyt sen oikean, jos suhde ei sitten kestäkään kuin esim. vuoden. Tavallaan suojelen heitä pahalta mieleltä. Kyllä he silti jonkun poikaystävän joskus jonakin vuonna ovat tavanneetkin. Viime aikoina tosin ei. Ja parempi näin, kun ei ole loppuelämän suhdetta vielä löytynyt.

 

[Onko se ihan noinkaan?]

tuntuu tosi kummalliselta. Avovaimoni ei ole tavannut exääni ja lapsiani hän on vältellyt mahdollisuuksiensa mukaan tähän kesään asti. Nyt hän oli ekaa kertaa kanssamme lomalla.

Kuulemma mahdollisissa häissäkin lapsi edustaisi vanhaa suhdettani.

Sain juuri äsken viestin, jossa hän vain sanoo, että ei voi mitään. Mun täytyy vain hyväksyä jatkuva välttely tai sitten voin kuulemma muuttaa pois.

Minusta puolisoni on vain tultava mukaan ja otettava oma paikkansa. Inhottaa pistää kovat piippuun, mutta tästä ei tule mitään. Kaikki tuttuni ovat sanoneet minulle, että annan avokkini kohdella minua huonosti.

No tuo suhtautuminen lapseen on tietysti ihan avainasia tässä. Taitaa tosiaan olla niin, että ei voi mitään. Nainen on ilmeisesti itse lapseton? Itsekin olen sitä ja vapaaehtoisesti. Suhde kaltaisesi miehen kanssa tuntuisi tosi haastavalta, kun en itse niin lapsista välitä. Naisen pitäisi silti tajuta, että olet isä! Ilmeisesti hän olettaa, että tuosta vain voisit katkaista kaikki siteet menneisyyteen? Et kai saisi olla kavereidenkaan kanssa, jos he ovat jo exän ajoilta?

Ja tähän sivukeskusteluun kommenttina: minä ja sisarukseni asuvat 100-200 km:n päässä vanhemmistani, mutta meillä on aika etäiset (joskin lämpimät) välit. Ei meistä sisaruksista kukaan ole tuonut kotiin aikuisiällä enää sellaisia lyhytaikaisia seurustelukumppaneita. Yhteenmuuttoa suunnitellessa on asia tullut ajankohtaiseksi. Jos etäisyydet olisivat pitkiä, niin eipä vanhempien olisi välttämättä kaikkia tullut tavattua vielä sittenkään.

 

[korpien elli]

Kuulemma mahdollisissa häissäkin lapsi edustaisi vanhaa suhdettani. Sain juuri äsken viestin, jossa hän vain sanoo, että ei voi mitään. Mun täytyy vain hyväksyä jatkuva välttely tai sitten voin kuulemma muuttaa pois.

Avokkisi on siis murjottanut neljä vuotta siitä, että sinulla on menneisyys eikä hän ole ensimmäisesi? Ja vaikkei hän olisikaan "syyllinen" eroosi exästäsi, on hän kuitenkin siinä elämänvaiheessa ollut mukana. On käsittämätöntä, jos hän lataa kaikki suhteenne alkuvaiheen viat sinun niskoillesi. On hänellä itselläänkin joku vastuu! Ja miten oikein ajattelit toimia isänä, jos avokkisi ei suostu lastasi sietämään edes viikonloppuisin? Ja että välttely- ja kaunailutilanne on jatkunut jo neljä vuotta (!!)? Älä hyvä ihminen edes harkitse naimisiinmenoa, ei se tilanne siitä helpotu. Vaikka hänen äksyilynsä menee heikon itsetunnon piikkiin (pelkää, ettei kelpaa/riitä sinulle vaan lähdet), milloin se itsetunto tuosta paranee, jos ei ole neljässä vuodessa edistystä tapahtunut?

Avokillasi ei ole mitään oikeutta vieroittaa sinua omasta lapsestasi, tai omista vanhemmistasi. Exän välttelyn ymmärrän, mutta kyllä avokki vähän liian isoja uhrauksia sinulta vaatii. Kaverisi taitavat olla oikeassa, että hän kohtelee sinua huonosti. Olisiko se lähteminen sittenkin paras ratkaisu kaikille?