Onko oikeasti olemassa hyviä parisuhteita?

[Micosa]

Meillä on hyvä suhde.Ei ole ollut tarvetta "uhrauksiin",molemmat joustaa tarpeen mukaan.Toisen haluja/menoja ei tyrmätä vain siksi että "minä haluan" tai että "minä en halua" vaan sovitellaan sopivissa määrin.
Täydellisiä ei ole kumpikaan missään nimessä,omat vikamme on molemmissa.Mutta ne on hyväksytty on avioliittoon mennessä.

 

[nipo]

Minulla on suhde, joka on ainakin pitkä jossei hyvä. On ollut henkistä ja fyysistä väkivaltaa, kaikesta on päästy yli keskustelemalla ja nyt pariterapia edessä. Vaikea sanoa mitä tunnen miestäni kohtaan, ei tämä nimittäin ole sellaista intohimoista rakkautta mitä muut usein kuvaavat suhteissaan...ei, tämä on enemmänkin kumppanuutta ja jostain syystä tuntuu että olisi melko kestävää laatua. Ennen olisin saanut hepulit ajatuksestakin että mieheni esim. pettäisi minua (hyvin epätodennäköistä), nyt lähinnä ajattelen että suhteemme ei ole mitätön että tuollaisen asian takia se kaatuisi. Jotenkin siis tämä kumppanuus uudella "tasolla".

Mutta intohimo puuttuu...ja tulee oltua välillä aika töykeä.

 

[Suzyanne]

Jos etsimällä etsii toisesta huonoja puolia, ja takertuu niihin, ei hyvää parisuhdetta voi saada. Meissä kaikissa on vikoja, kukaan ei ole täydellinen. Mutta kun oppii ymmärtämään sen, että kukaan ei ole täydellinen, ja oppii hyväksymään toisen virheet, voi parisuhteesta saada todella toimivan ja hyvän.

Tämä oli ihan mielettömän hyvin kirjoitettu, kiitos siitä! :flower:

Itse mietiskelen tällä hetkellä aika samanlaisia juttuja kuin ap:kin, ja ongelmatkin samansuuntaisia, tosin on muitakin asioita jotka minua häiritsee. Mutta olen itseäni tutkiskellessani huomata että minulla on taipumus etsiä aina miehestä vikoja suhteessa, ja yrittää alkaa muuttaa häntä. Tosin esim. se ettei toinen kauniista ja vähemmänkin kauniista pyynnöistä huolimatta opi korjaamaan omia jälkiään vaan odottaa että minä teen sen... no, ajattelen siinä, ja monessa muussakin asiassa, että saankin yrittää muuttaa toista.

Sen vaan olen huomannut, että vaihtamalla ei parane. Jossain miehessä ei ehkä ole niitä vikoja mitä jossain toisessa, mutta voi olla paljon pahempia.

 

[nooo]

Ei täydellistä ihmistä ole.
Oma mies on melkein mutta sängyssä voisi olla parempi.

 

[kopsis]

Minusta ap:n mainitsema asia ei ole pikkujuttu. Itse en varmaan pystyisi elämään tuollaisen asian kanssa. Työ ja tulot on kuitenkin aika iso asia elämässä eikä pelkästään oma asia vaan koskettaa koko perhettä. Tärkeintä lie, ettei uskottele itselle että asia on ok, jos se kuitenkin tulee sitten paisumaan ja paisumaan vuosien mittaan ja räjähtää lopulta rinnuksille.

Onhan varma asia ettei miehelläsi ole mitään sairautta joka vaikuttaisi tuohon hommaan? On niin paljon "sairauksia" vai miksi niitä kutsutaan jotka aiheuttaa juurikin saamattomuutta tai asioiden loppuun viemisen vaikeutta tms. ja tietty lukihäiriökin aiheuttaa omat hankaluutensa.

Itsellä on 13 vuotinen suhde jota kuvaisin aikalailla täydelliseksi tai siis mikä kellekin on täydellistä mutta vastaa minun kuvitelmia ja unelmia hyvästä parisuhteesta ja suuresta rakkaudesta. Nyt on suvantokausi meneillään niin että hetkittäin tuntuu suhde jopa kaverilliselta, mutta näitä kausia tulee ja menee, eli en usko että se on sen kummempaa.