Onko oikeasti olemassa hyviä parisuhteita?

[ap]

Kiitos kaikille vastauksista ja kiitos rohkaisusta. Ehkäpä tämä tästä. Tiedän tietenkin, ettei kukaan ole täydellinen, kysymys liittyi lähinnä siihen, että onko jokin yksittäinen asia, joka pyörii koko ajan mielessä ja vaivaa normaalia enemmän.

Tämä asia on nyt tosi ajankohtainen itselle, kun mies ei ole hakenut kesätöitä (taaskaan) ajoissa ja en tiedä, miten pärjätään kesä. Minun tuloillani ei pärjätä. Lisäksi meillä on häät kesällä ja haluaisin, että maksettaisiin edes osa niistä itse. Mies tuntuu iloisesti maksattavan koko lystin minun vanhemmillani. Jotenkin hävettää tuollainen, mutta ei meille jää mitään säästöön, kun kaikki menee elämiseen. Mies kai sitten menee sossuun, ellei nyt saa jotain yhtäkkiä jostain. Osaamista olisi, töitä ei vaan hae, ja siksi mietin olenko ihan hullu, kun tahdon naimisiin silti. Mutta minunhan tämä pitää päättää. Ja luulen kyllä, etten mitään eroamaan ala. Yritetään kyllä keskustellakin homma aina auki, mutta se ei jostain syystä muuta mitään. Olen ehdottanut ulkopuolista apua, mutta ei siihen ole varaa eikä mies ole kovin innostunut.

No, minun pitää miettiä omat rajani ja tehdä päätös pian. Ilmeisesti häiden läheneminen saa minut paniikkiin. Kuvittelin olevani jo ok tämän asian kanssa, mutta tämä kesän työttymyystilanne ärsyttää vaan sikana ja häiden maksattaminen toisilla. Yritän kyllä itse repiä häihin rahaa ylitöillä, en kehtaa antaa vanhempien maksaa koko juttua.

Mutta vaikka näin valitankin, ei rakkauden puutteesta ole kysymys. Tämä asia vaan on pinnalla.

 

[vastaaja]

parisuhteen onnellisuus liittyy pitkälti myös siihen, kuinka hyvin sietää niitä toisen "virheitä". Mä olen kyllä vahvasti sitä mieltä, että naista ja miestä ei alun alkaen ole tarkoitettu elämään yhdessä. Yhteiskunta, uskonto jne. vaan on muokannut tämän avioliittoperinteen. Ei se yhdessä eläminen muuten niin vaikeaa olisi. Ei nuo pari hassua yksiavioista eläinlajiakaan toistensa kanssa tappele.

 

[ap]

mulla vaikeuksia tuottaa hyväksyä se tosiasia et miehiä kiinnostaa aina ja ikuisesti toiset naiset ja alastomat eritoten!! on jotenkin vaikeaa luoda kivenkovaa parisuhdetta kun toisen pää kääntyy jokaisen naisen perään ja netissä aina pornosivuilla tai katselemassa naisten kuvia kun olen poissa!! ei osaa käsitellä sitä eroavaisuutta että miksei se toinen lakkaa haluamasta muita silloin kun yhdessä ollaan en minäkään enää lillulotisten vahtaa muita miehiä!!

Tähän kommentoisin, että kuulun myöskin niihin naisiin, joita loukkaa miehen pornon katselu enkä pysty ymmärtämään sitä. Itsekin sanoi, että häntä loukkaisi, jos kiihottuisin vieraista alastomista miehistä ja vielä tarkoituksellisesti etsisin sellaisista kuvia/videoita. Tiedostan myös, että paljon loukkaantumisestani liittyy myös omaan epävarmuuteeni. Vertaan itseäni muihin enkä tunne olevani miehelle riittävä ja hän vahvistaa tunnetta katselemalla muita. Kadulla ei kuitenkaan katso.

Mutta jos miehesi oikeasti joka välissä ja koko ajan katsoo, on jotain pielessä. Itse seurustelin nuorena seksiaddiktin kanssa (tosin tajusin sen vasta jälkeenpäin) ja hänen käytöksensä oli tosi omituista. On eroa sillä, katsooko mies vain joskus vai hallitseeko se hänen käytöstään. Tsemppiä.

Ja kyllä uskollisia miehiä on, vaikka joku väitti, ettei ole. Ei me naiset niin ylivertaisia olla kuitenkaan.

 

[vieras]

Kiitos kaikille vastauksista ja kiitos rohkaisusta. Ehkäpä tämä tästä. Tiedän tietenkin, ettei kukaan ole täydellinen, kysymys liittyi lähinnä siihen, että onko jokin yksittäinen asia, joka pyörii koko ajan mielessä ja vaivaa normaalia enemmän.

Tämä asia on nyt tosi ajankohtainen itselle, kun mies ei ole hakenut kesätöitä (taaskaan) ajoissa ja en tiedä, miten pärjätään kesä. Minun tuloillani ei pärjätä. Lisäksi meillä on häät kesällä ja haluaisin, että maksettaisiin edes osa niistä itse. Mies tuntuu iloisesti maksattavan koko lystin minun vanhemmillani. Jotenkin hävettää tuollainen, mutta ei meille jää mitään säästöön, kun kaikki menee elämiseen. Mies kai sitten menee sossuun, ellei nyt saa jotain yhtäkkiä jostain. Osaamista olisi, töitä ei vaan hae, ja siksi mietin olenko ihan hullu, kun tahdon naimisiin silti. Mutta minunhan tämä pitää päättää. Ja luulen kyllä, etten mitään eroamaan ala. Yritetään kyllä keskustellakin homma aina auki, mutta se ei jostain syystä muuta mitään. Olen ehdottanut ulkopuolista apua, mutta ei siihen ole varaa eikä mies ole kovin innostunut.

No, minun pitää miettiä omat rajani ja tehdä päätös pian. Ilmeisesti häiden läheneminen saa minut paniikkiin. Kuvittelin olevani jo ok tämän asian kanssa, mutta tämä kesän työttymyystilanne ärsyttää vaan sikana ja häiden maksattaminen toisilla. Yritän kyllä itse repiä häihin rahaa ylitöillä, en kehtaa antaa vanhempien maksaa koko juttua.

Mutta vaikka näin valitankin, ei rakkauden puutteesta ole kysymys. Tämä asia vaan on pinnalla.

Aivan. Ongelma on sinussa, eikä miehessä. Kiinnität liikaa huomiota "vikoihin", joita on kaikissa ihmisissä. Ihminen pitää myös hyväksyä sellaisena kuin hän on. On turha odottaa muutosta tai yrittää muuttaa häntä.

 

[neuvoja]

Tässä joitain ideoita jotka ovat meillä toimineet:

-Anna joku syy hakea töitä, palkitse aina kun on laittanut hakemuksen vetämään ja muista kehua ja kannustaa.

-Aseta aikarajat työnhaulle - rankaise jos ei hae töitä, esim. ei mitään herkkuja miehelle jos ei kerran tee työtä niiden eteen tai netti poikki.

-Jaa vastuuta, sano että "Minä teen tämän ja tuon, hae sinä töitä".

-Kerro huolesi; että onko hän koko elämänsä niin saamaton ja ilmaise että jossain vaiheessa jotuu vielä kärsimään jos jatkaa samalla linjalla.

-Sano miehelle että vanhempiesi antamien rahojen eteen täytyy tehdä työtä, rahat joko maksetaan itse takaisin, tai tehdään vanhemmille töitä. Jos sinä maksat osan häistä, niin mies voi tehdä yksin vanhemmillesi töitä heidän antamiensa rahojen eteen.

-Jos mikään muu ei toimi niin kerro että nyt tuli mitta täyteen, niin kauan kuin laiskottelet, minä nukun sohvalla ja toteuta se lupaus.

 

[vieras]

Kaikilla on puutteita, täydellisyyttä on turha tavoitella koska sellaista ei ole.

Aivan. Hyvän parisuhteen salaisuus on se, että hyväksyy kumppanin puutteineen ja tiedostaa tämän olevan erillinen yksilö.

 

[naimisissa 4 v]

Meillä on ainakin toistaiseksi ollut hyvä parisuhde (7v naimisissa). Rakastamme toisiamme ja viihdymme toistemme seurassa, ja kummatkin haluamme antaa suhteelle jotain. Jokainen vuosi on ollut edellistä parempi ja olemme tulleet aina vähän lähemmäksi toisiamme.

Kuin mun näppikseltäni, vaikka yhteisiä vuosia on muutama vähemmän.

 

[naimisissa 4 v]

Meillä on ainakin toistaiseksi ollut hyvä parisuhde (7v naimisissa). Rakastamme toisiamme ja viihdymme toistemme seurassa, ja kummatkin haluamme antaa suhteelle jotain. Jokainen vuosi on ollut edellistä parempi ja olemme tulleet aina vähän lähemmäksi toisiamme.

Kuin mun näppikseltäni, vaikka yhteisiä vuosia on muutama vähemmän.

 

[vieras]

Tässä joitain ideoita jotka ovat meillä toimineet:

-Anna joku syy hakea töitä, palkitse aina kun on laittanut hakemuksen vetämään ja muista kehua ja kannustaa.

-Aseta aikarajat työnhaulle - rankaise jos ei hae töitä, esim. ei mitään herkkuja miehelle jos ei kerran tee työtä niiden eteen tai netti poikki.

-Jaa vastuuta, sano että "Minä teen tämän ja tuon, hae sinä töitä".

-Kerro huolesi; että onko hän koko elämänsä niin saamaton ja ilmaise että jossain vaiheessa jotuu vielä kärsimään jos jatkaa samalla linjalla.

-Sano miehelle että vanhempiesi antamien rahojen eteen täytyy tehdä työtä, rahat joko maksetaan itse takaisin, tai tehdään vanhemmille töitä. Jos sinä maksat osan häistä, niin mies voi tehdä yksin vanhemmillesi töitä heidän antamiensa rahojen eteen.

-Jos mikään muu ei toimi niin kerro että nyt tuli mitta täyteen, niin kauan kuin laiskottelet, minä nukun sohvalla ja toteuta se lupaus.

Teini-ikäiseen tuo toimii mutta ei aikuiseen. Jos noin tekee, niin samalla hyväksyy että parisuhde ei tule olemaan tasaveroinen molempien puolisoiden ottaessa vastuuta. Toisen päätökset ja elämäntapa pitää hyväksyä vaikka se olisi itselle vieras. Voi pyytää toista ottamaan omat tuntemukset huomioon, mutta pakottaminen ja manipulointi on väärä tapa. Jos elämäntapa eroaa paljon, niin voi miettiä onko mies ollenkaan oikea.

 

[neuvoja]

kaikki paasaa että tuo miehen käytös täytyy hyväksyä :0

Eikö kukaan teistä ole itse tehnyt uhrauksia puolisonsa eteen?? Minä ainakin olen muuttunut tietoisesti miestäni varten, hyvällä tavalla. Mieheni samoin on muuttunut minua varten. Tietenkään kaikkea ei pysty muuttamaan mutta saamattomuus ei kuulu niihin asioihin. Parisuhde on kompromisseja!

 

[neuvoja]

Tässä joitain ideoita jotka ovat meillä toimineet:

-Anna joku syy hakea töitä, palkitse aina kun on laittanut hakemuksen vetämään ja muista kehua ja kannustaa.

-Aseta aikarajat työnhaulle - rankaise jos ei hae töitä, esim. ei mitään herkkuja miehelle jos ei kerran tee työtä niiden eteen tai netti poikki.

-Jaa vastuuta, sano että "Minä teen tämän ja tuon, hae sinä töitä".

-Kerro huolesi; että onko hän koko elämänsä niin saamaton ja ilmaise että jossain vaiheessa jotuu vielä kärsimään jos jatkaa samalla linjalla.

-Sano miehelle että vanhempiesi antamien rahojen eteen täytyy tehdä työtä, rahat joko maksetaan itse takaisin, tai tehdään vanhemmille töitä. Jos sinä maksat osan häistä, niin mies voi tehdä yksin vanhemmillesi töitä heidän antamiensa rahojen eteen.

-Jos mikään muu ei toimi niin kerro että nyt tuli mitta täyteen, niin kauan kuin laiskottelet, minä nukun sohvalla ja toteuta se lupaus.

Teini-ikäiseen tuo toimii mutta ei aikuiseen. Jos noin tekee, niin samalla hyväksyy että parisuhde ei tule olemaan tasaveroinen molempien puolisoiden ottaessa vastuuta. Toisen päätökset ja elämäntapa pitää hyväksyä vaikka se olisi itselle vieras. Voi pyytää toista ottamaan omat tuntemukset huomioon, mutta pakottaminen ja manipulointi on väärä tapa. Jos elämäntapa eroaa paljon, niin voi miettiä onko mies ollenkaan oikea.

Lue myös toinen viestini. Kyllä tuo on meillä toiminut ja mieheni ei ole teini-ikäinen. Tuo toimii myös toisin päin ja tuota ei pidä tehdä pahalla. Mielestäni nuo kaikki keinot kannattaa koittaa ensin jos toinen vaihtoehto on erota!

 

[ap]

Kaikilla on puutteita, täydellisyyttä on turha tavoitella koska sellaista ei ole.

Aivan. Hyvän parisuhteen salaisuus on se, että hyväksyy kumppanin puutteineen ja tiedostaa tämän olevan erillinen yksilö.

Olen ihan samaa mieltä, vaikka täällä nyt jurnutankin. Onpa rohkaisevaa huomata, ettei kukaan sano "eroa", vaikka yleensä sitä täällä ehdotetaan pienimmistäkin asioista. Ja on huippua nähdä, ettei tämä kenenkään muun mielestä ole mikään katastrofaalinen ongelma. Tarpeeksi unettomia öitä ja asian jatkuvaa miettimistä, niin sitä saattaa itsensä aikamoiseen jamaan. Ehkäpä sitä voisi katseen kääntää toisesta omaan napaansa. Olen toki sitäkin tehnyt, siksipä viisi vuotta on oltukin, mutta jotenkin nyt vaan pelottaa. Jos vaikka saadaan lapsia, niin mites me pärjätään... Mutta kai sitä aina jotenkin pärjää, jos tahtoa on. Kiitokset teille.

 

[vieras]

kaikki paasaa että tuo miehen käytös täytyy hyväksyä :0

Eikö kukaan teistä ole itse tehnyt uhrauksia puolisonsa eteen?? Minä ainakin olen muuttunut tietoisesti miestäni varten, hyvällä tavalla. Mieheni samoin on muuttunut minua varten. Tietenkään kaikkea ei pysty muuttamaan mutta saamattomuus ei kuulu niihin asioihin. Parisuhde on kompromisseja!

Uhrausten ja kompromissien tulee tulla pakottamatta ja manipuloimatta. Meillä kunnioitetaan toista ja tehdään eri asioita toista ilahduttaaksemme. Emme sanele toiselle mitä pitää tehdä, vaan pyydämme. Riittää että puhuu omista tuntemuksistaan, pakkokeinoja ei tarvitse käyttää.

 

[:(]

Itsekin sanoi, että häntä loukkaisi, jos kiihottuisin vieraista alastomista miehistä ja vielä tarkoituksellisesti etsisin sellaisista kuvia/videoita.

tähän vielä jatkaisin, että vielä lisäksi tyydyttää itsensä sitä katsellen ja mielessään nuseksien!!

 

[neuvoja]

Uhrausten ja kompromissien tulee tulla pakottamatta ja manipuloimatta. Meillä kunnioitetaan toista ja tehdään eri asioita toista ilahduttaaksemme. Emme sanele toiselle mitä pitää tehdä, vaan pyydämme. Riittää että puhuu omista tuntemuksistaan, pakkokeinoja ei tarvitse käyttää.

Ymmärsit ehkä vähän väärin.. Ei meilläkään käytetä näitä voimakeinoja pikkuasioihin, vaan niihin jotka oikeasti ovat jo vaaraksi suhteelle. Esim. mieheni kannusti aikoinaan minut töihin ja myöhemmin minä hänet. Molemmat olemme käytöstämmekin muuttaneet, esim miehelläni oli paha tapa olla jatkuvasti vihaisena pikkuasioista, monen murjotuksen jälkeen ja monien kehujen jälkeen kun suhtautui positiivisesti asioihin, hän on alkanut tosissaan yrittää päästä tuosta tavasta eroon.
Me molemmat arvostamme liittoamme niin paljon että teemme paljon töitä sen eteen, ja kumpikaan meistä ei ole silti tossun alla

 

[g]

Kaikilla on puutteita, täydellisyyttä on turha tavoitella koska sellaista ei ole.

Aivan. Hyvän parisuhteen salaisuus on se, että hyväksyy kumppanin puutteineen ja tiedostaa tämän olevan erillinen yksilö.

Olen ihan samaa mieltä, vaikka täällä nyt jurnutankin. Onpa rohkaisevaa huomata, ettei kukaan sano "eroa", vaikka yleensä sitä täällä ehdotetaan pienimmistäkin asioista. Ja on huippua nähdä, ettei tämä kenenkään muun mielestä ole mikään katastrofaalinen ongelma. Tarpeeksi unettomia öitä ja asian jatkuvaa miettimistä, niin sitä saattaa itsensä aikamoiseen jamaan. Ehkäpä sitä voisi katseen kääntää toisesta omaan napaansa. Olen toki sitäkin tehnyt, siksipä viisi vuotta on oltukin, mutta jotenkin nyt vaan pelottaa. Jos vaikka saadaan lapsia, niin mites me pärjätään... Mutta kai sitä aina jotenkin pärjää, jos tahtoa on. Kiitokset teille.

No mun mielestä toi on kyllä melkoinen ongelma. Haluatko sä koko loppuelämäsi elättää miestäsi? Siinä tulee helposti katkeraksi, kun itse pitää tehdä töitä ja toinen vaan lorvailee. Mun mielestä sä kannat nyt ihan liikaa vastuuta teidän elämästä, vaikka sen pitäisi olla suht puoliksi.

Jos te saatte lapsia, meetkö sä heti äitiysloman loputtua (lapsi 3-4kk) töihin ja mies jää lapsen kanssa kotiin? Onko mies valmis ottamaan sitten sellasen vastuun?

 

[ap]

Itsekin sanoi, että häntä loukkaisi, jos kiihottuisin vieraista alastomista miehistä ja vielä tarkoituksellisesti etsisin sellaisista kuvia/videoita.

tähän vielä jatkaisin, että vielä lisäksi tyydyttää itsensä sitä katsellen ja mielessään nuseksien!!

Mun mies sanoi, ettei tee niin, vaikka mistä sen ikinä varmasti tietää. Mutta luotan kyllä silti hänen sanaansa tässä. Itselle tuollainen, mitä kuvailet, olisi tosi paha juttu, koska olen sellaista kokenut ennenkin enkä ehkä pystyisi uudelleen. Jos koko ajan kyttää muita ja nimenomaan sillä tavalla, ei se ole kovin tervettä suhteelle. Jokainen päättää itse omat rajansa, mutta itse en kestäisi tuota yhtään. Sehän vetää omanarvontunnon ihan matalaksi. En tiedä tilannettanne, mutta googleta vähän "seksiaddikti tai riippuvuus" sanoilla ja vertaa miehesi käytöstä tuollaiseeen. Yäk.

 

[vieras]

Uhrausten ja kompromissien tulee tulla pakottamatta ja manipuloimatta. Meillä kunnioitetaan toista ja tehdään eri asioita toista ilahduttaaksemme. Emme sanele toiselle mitä pitää tehdä, vaan pyydämme. Riittää että puhuu omista tuntemuksistaan, pakkokeinoja ei tarvitse käyttää.

Ymmärsit ehkä vähän väärin.. Ei meilläkään käytetä näitä voimakeinoja pikkuasioihin, vaan niihin jotka oikeasti ovat jo vaaraksi suhteelle. Esim. mieheni kannusti aikoinaan minut töihin ja myöhemmin minä hänet. Molemmat olemme käytöstämmekin muuttaneet, esim miehelläni oli paha tapa olla jatkuvasti vihaisena pikkuasioista, monen murjotuksen jälkeen ja monien kehujen jälkeen kun suhtautui positiivisesti asioihin, hän on alkanut tosissaan yrittää päästä tuosta tavasta eroon.
Me molemmat arvostamme liittoamme niin paljon että teemme paljon töitä sen eteen, ja kumpikaan meistä ei ole silti tossun alla

"Aseta aikarajat työnhaulle - rankaise jos ei hae töitä, esim. ei mitään herkkuja miehelle jos ei kerran tee työtä niiden eteen tai netti poikki. " ei kuulosta kovin arvostavalta, kuten ei sohvalla nukkuminenkaan. Auttaminen ja kannustaminen sen sijaan toimivat hyvin. Myös tulojen jako ansioiden mukaan voi olla tarpeellista jos toinen tyytyy vähempään, mutta ei mitään rankaisuja tai keinotekoisia kieltoja.

 

[ap]

Uhrausten ja kompromissien tulee tulla pakottamatta ja manipuloimatta. Meillä kunnioitetaan toista ja tehdään eri asioita toista ilahduttaaksemme. Emme sanele toiselle mitä pitää tehdä, vaan pyydämme. Riittää että puhuu omista tuntemuksistaan, pakkokeinoja ei tarvitse käyttää.

Ymmärsit ehkä vähän väärin.. Ei meilläkään käytetä näitä voimakeinoja pikkuasioihin, vaan niihin jotka oikeasti ovat jo vaaraksi suhteelle. Esim. mieheni kannusti aikoinaan minut töihin ja myöhemmin minä hänet. Molemmat olemme käytöstämmekin muuttaneet, esim miehelläni oli paha tapa olla jatkuvasti vihaisena pikkuasioista, monen murjotuksen jälkeen ja monien kehujen jälkeen kun suhtautui positiivisesti asioihin, hän on alkanut tosissaan yrittää päästä tuosta tavasta eroon.
Me molemmat arvostamme liittoamme niin paljon että teemme paljon töitä sen eteen, ja kumpikaan meistä ei ole silti tossun alla

"Aseta aikarajat työnhaulle - rankaise jos ei hae töitä, esim. ei mitään herkkuja miehelle jos ei kerran tee työtä niiden eteen tai netti poikki. " ei kuulosta kovin arvostavalta, kuten ei sohvalla nukkuminenkaan. Auttaminen ja kannustaminen sen sijaan toimivat hyvin. Myös tulojen jako ansioiden mukaan voi olla tarpeellista jos toinen tyytyy vähempään, mutta ei mitään rankaisuja tai keinotekoisia kieltoja.

Puutun tähän nyt sen verran, että mikä toimii toisilla, ei välttämättä toimi toisilla. Tärkeintä on, mitä on yhdessä sovittu ja millaiset persoonat on kysymyksessä. Ja millä fiiliksellä homma tehdään. Ei noista kannata kinata, jos joilla kuilla onnistuu tuo, niin hyvä niin.

 

[ap]

Kaikilla on puutteita, täydellisyyttä on turha tavoitella koska sellaista ei ole.

Aivan. Hyvän parisuhteen salaisuus on se, että hyväksyy kumppanin puutteineen ja tiedostaa tämän olevan erillinen yksilö.

Olen ihan samaa mieltä, vaikka täällä nyt jurnutankin. Onpa rohkaisevaa huomata, ettei kukaan sano "eroa", vaikka yleensä sitä täällä ehdotetaan pienimmistäkin asioista. Ja on huippua nähdä, ettei tämä kenenkään muun mielestä ole mikään katastrofaalinen ongelma. Tarpeeksi unettomia öitä ja asian jatkuvaa miettimistä, niin sitä saattaa itsensä aikamoiseen jamaan. Ehkäpä sitä voisi katseen kääntää toisesta omaan napaansa. Olen toki sitäkin tehnyt, siksipä viisi vuotta on oltukin, mutta jotenkin nyt vaan pelottaa. Jos vaikka saadaan lapsia, niin mites me pärjätään... Mutta kai sitä aina jotenkin pärjää, jos tahtoa on. Kiitokset teille.

No mun mielestä toi on kyllä melkoinen ongelma. Haluatko sä koko loppuelämäsi elättää miestäsi? Siinä tulee helposti katkeraksi, kun itse pitää tehdä töitä ja toinen vaan lorvailee. Mun mielestä sä kannat nyt ihan liikaa vastuuta teidän elämästä, vaikka sen pitäisi olla suht puoliksi.

Jos te saatte lapsia, meetkö sä heti äitiysloman loputtua (lapsi 3-4kk) töihin ja mies jää lapsen kanssa kotiin? Onko mies valmis ottamaan sitten sellasen vastuun?

Ei mies ihan niin pohjalla ole kuitenkaan, jotakin aina tekee sen verran et just ja just pärjätään. Lapsista tykkää tosi paljon, ja on joskus sanonutkin, että olisi mielellään koti-isänä. En tiedä sitten. Toistaiseksi ei kuitenkaan olla lapsia hankkimassa, mutta tulevaisuudesta ei koskaan tiedä. Jos ehdottomasti haluasin lapsia, olisin vielä ahdistuneempi kuin nyt. Mutta joo, ongelma on todellinen ja minun pitää tietää kestänkö sen vai en.

 

[vieras]

Puutun tähän nyt sen verran, että mikä toimii toisilla, ei välttämättä toimi toisilla. Tärkeintä on, mitä on yhdessä sovittu ja millaiset persoonat on kysymyksessä. Ja millä fiiliksellä homma tehdään. Ei noista kannata kinata, jos joilla kuilla onnistuu tuo, niin hyvä niin.

Olet oikeassa. Välillä vain sitä tuntuu unohtavan tuon ja pitävän omaa tapaa parhaimpana. Yleisesti ottaen pakottaminen ei ole hyvästä, mutta on varmasti monia suhteita jossa se on juuri oikea tapa. Ihmiset ovat erilaisia, sitä on hyvä aina muistuttaa.

Kiitos ap, vilpittömästi.

 

[g]

Kaikilla on puutteita, täydellisyyttä on turha tavoitella koska sellaista ei ole.

Aivan. Hyvän parisuhteen salaisuus on se, että hyväksyy kumppanin puutteineen ja tiedostaa tämän olevan erillinen yksilö.

Olen ihan samaa mieltä, vaikka täällä nyt jurnutankin. Onpa rohkaisevaa huomata, ettei kukaan sano "eroa", vaikka yleensä sitä täällä ehdotetaan pienimmistäkin asioista. Ja on huippua nähdä, ettei tämä kenenkään muun mielestä ole mikään katastrofaalinen ongelma. Tarpeeksi unettomia öitä ja asian jatkuvaa miettimistä, niin sitä saattaa itsensä aikamoiseen jamaan. Ehkäpä sitä voisi katseen kääntää toisesta omaan napaansa. Olen toki sitäkin tehnyt, siksipä viisi vuotta on oltukin, mutta jotenkin nyt vaan pelottaa. Jos vaikka saadaan lapsia, niin mites me pärjätään... Mutta kai sitä aina jotenkin pärjää, jos tahtoa on. Kiitokset teille.

No mun mielestä toi on kyllä melkoinen ongelma. Haluatko sä koko loppuelämäsi elättää miestäsi? Siinä tulee helposti katkeraksi, kun itse pitää tehdä töitä ja toinen vaan lorvailee. Mun mielestä sä kannat nyt ihan liikaa vastuuta teidän elämästä, vaikka sen pitäisi olla suht puoliksi.

Jos te saatte lapsia, meetkö sä heti äitiysloman loputtua (lapsi 3-4kk) töihin ja mies jää lapsen kanssa kotiin? Onko mies valmis ottamaan sitten sellasen vastuun?

Ei mies ihan niin pohjalla ole kuitenkaan, jotakin aina tekee sen verran et just ja just pärjätään. Lapsista tykkää tosi paljon, ja on joskus sanonutkin, että olisi mielellään koti-isänä. En tiedä sitten. Toistaiseksi ei kuitenkaan olla lapsia hankkimassa, mutta tulevaisuudesta ei koskaan tiedä. Jos ehdottomasti haluasin lapsia, olisin vielä ahdistuneempi kuin nyt. Mutta joo, ongelma on todellinen ja minun pitää tietää kestänkö sen vai en.

Mä olin kerran suhteessa, jossa mies kyllä teki paljon töitä, mutta käytti kaikki rahansa ties mihin ja perheelle ei jäänyt paljon mitään. Mun tuloilla perhe sitten pyöri. Vuosien myötä alkoi kyllä ottaa päähän entistä enemmän, ja kun ei muutosta lukuisista keskusteluista huolimatta tullut, niin ero tuli. Musta se vaan oli niin väärin. Luulin kestäväni, kun muuten kaikki oli ihan täydellistä, mutta enpä vaan.

 

[neuvoja]

Uhrausten ja kompromissien tulee tulla pakottamatta ja manipuloimatta. Meillä kunnioitetaan toista ja tehdään eri asioita toista ilahduttaaksemme. Emme sanele toiselle mitä pitää tehdä, vaan pyydämme. Riittää että puhuu omista tuntemuksistaan, pakkokeinoja ei tarvitse käyttää.

Ymmärsit ehkä vähän väärin.. Ei meilläkään käytetä näitä voimakeinoja pikkuasioihin, vaan niihin jotka oikeasti ovat jo vaaraksi suhteelle. Esim. mieheni kannusti aikoinaan minut töihin ja myöhemmin minä hänet. Molemmat olemme käytöstämmekin muuttaneet, esim miehelläni oli paha tapa olla jatkuvasti vihaisena pikkuasioista, monen murjotuksen jälkeen ja monien kehujen jälkeen kun suhtautui positiivisesti asioihin, hän on alkanut tosissaan yrittää päästä tuosta tavasta eroon.
Me molemmat arvostamme liittoamme niin paljon että teemme paljon töitä sen eteen, ja kumpikaan meistä ei ole silti tossun alla

"Aseta aikarajat työnhaulle - rankaise jos ei hae töitä, esim. ei mitään herkkuja miehelle jos ei kerran tee työtä niiden eteen tai netti poikki. " ei kuulosta kovin arvostavalta, kuten ei sohvalla nukkuminenkaan. Auttaminen ja kannustaminen sen sijaan toimivat hyvin. Myös tulojen jako ansioiden mukaan voi olla tarpeellista jos toinen tyytyy vähempään, mutta ei mitään rankaisuja tai keinotekoisia kieltoja.

Niin ajatuksena tuossa ei herkkuja oli että "mä syön nyt omilla rahoillani ostettuja sipsejä, hanki sä töitä niin sullakin on varaa näihin" ei mikään kauhea rangaistus siis mutta auttaa ymmärtämään että ei ne herkut ilmaisia ole.
Aikarajat puolestaan ovat lähes välttämättömiä saamattomalle ihmiselle. Voi luvata että jos perjantaihin mennessä laitat tuonne hakemuksen, annan kokovartalohieronnan, mutta jos et niin minä päätän viikon mitä katsotaan telkkarista.

 

[vieras]

Niin ajatuksena tuossa ei herkkuja oli että "mä syön nyt omilla rahoillani ostettuja sipsejä, hanki sä töitä niin sullakin on varaa näihin" ei mikään kauhea rangaistus siis mutta auttaa ymmärtämään että ei ne herkut ilmaisia ole.
Aikarajat puolestaan ovat lähes välttämättömiä saamattomalle ihmiselle. Voi luvata että jos perjantaihin mennessä laitat tuonne hakemuksen, annan kokovartalohieronnan, mutta jos et niin minä päätän viikon mitä katsotaan telkkarista.

Ap:n muistutuksen myötä ymmärrän tilanteen. Jos tuo sopii miehelle, niin asia on hyvä. Mies on jopa voinut pyytää tuollaista saadakseen itsensä ryhtiin. Meille tuollainen ei kuitenkaan sopisi.

 

[kyllä]

meillä on mielestäni hyvä suhde. Toki heikompia kausia on, kuten pitkässä suhteessa aina. Mut musta hyvä suhde on sellainen, että ne tunteet syvenee vuosien, vaikeuksien, yhteisten kokemuksien ja lasten myötä. Tärkeintä on se, että siihen suhteeseen ollaan molemmat täysin sitouduttu. Meillä tämä on ollut selvyys alusta asti. Molemmille on tärkeetä huolehtia suhteesta niin, että lapset saavat elää ehjässä ja onnellisessa kodissa. Kun tuo on ohjenuora, niin pienet vastoinkäymiset pysyy oikeissa mittasuhteissa! Toki toinen ja sen tavat ärsyttää joskus, mutta en taida itsekään olla täydellinen