Onko oikeasti olemassa hyviä parisuhteita?

[ap]

Onko teillä suhde, jossa ei mikään asia ahdista tosi paljon? Minulla on kaikki suhteet kariutuneet johonkin asiaan aina, ja mietin, onko olemassa "tasapainoisia" suhteita vai onko minussa vika.

Olen kolmekymppinen ja kihloissa. Avioliitto on alkanut pelottaa vietävästi. Mieheni on monella tavalla harvinaisen ihana ja kypsä (emotionaalisesti), mutta yksi sara elämässä on ihan vinksallaan: hän on todella saamaton. Opinnot eivät ole edenneet juuri mihinkään monessa vuodessa eikä varsinaista ammattia ole. Hän on haluton tekemään mitään parantaakseen tilannettaan, vaikka kärsii siitä itse. Minä tavallaan kiskon häntä perässäni tällä alueella, mutta olen ymmärtänyt, etten voi ratkaista hänen ongelmiaan hänen puolestaan. Mies tuhraa vapaa-aikansa urheiluun ja nettipeleihin, mitään yritystä saada ammattia tai kunnon työtä ei ole. Elämme kädestä suuhun, koska minun palkkani on melko pieni (mies tienaa osa-aikaistyöllä yhtä paljon).

Muuten menee hyvin. Hän on rohkaiseva, empaattinen, lämmin ja läsnäoleva (vaikkei kyllä jaksa kanssani tehdä mitään kodin ulkopuolella, edes kävelylle lähteä). Mutta kodin ilmapiiriä leimaa passiivisuus, kun mies ei suunnilleen tee mitään. Kotitöihin toki osallistuu jollain tavalla.

Kaikkiin aikaisempiin suhteisiin verrattuna tämä mies on ihan unelma. Siksi ajattelin, että "siedän" hänen ongelmansa ja sopeudun siihen ja pääsemme yhdessä siitä yli. Mutta olen huomannut, etten ehkä pystykään, etenkään, kun taistelen sitä vastaan yksin. Mies on ongelmaansa nähden passiivinen, vaikka tunnistaa sen olemassaolon.

Olen järkeillyt, että kaikilla on kuitenkin joku ongelma ja tämä on ehkä niistä "helpoin". Se ei loukkaa tai tuhoa suoraan minua kuten uskottomuus, sairaalloinen mustasukkaisuus, henkinen poissaolo tai alkoholismi. Mutta nyt tämäkin alkaa tuntua ehkä liian raskaalta.

Onko teillä suhde, jossa mikään asia ei vaivaa "liikaa"? Voiko sellaisen löytää? Rakastan miestäni ja hajoan siksi omaan sisäiseen ristiriitaani, mitä tehdä. Jättäminen ei todellakaan ole helppoa. Argh.

 

[vieras]

sä etit nyt syitä toisesta, keskity itseesi ja siihen että jokaisessa meissä on huonoja puolia..
ei ne suhteet kukoista jatkuvasti, ja jos sä vaadit jatkuvasti mieheltäs jotian mitä se ei ole, niin ihmekkös tuo että et ole löytänyt tossusi alle sopivaa yksilöä..

 

[vieras]

Hyviä parisuhteita on paljon, täydellisiä ihmisiä EI OLE.

 

[tikka]

Hyviä parisuhteita on paljon, täydellisiä ihmisiä EI OLE.

pakko peesata. Omia kokemuksia tästä on.

 

[naimisisa 15v]

Hyviä parisuhteita on paljon, täydellisiä ihmisiä EI OLE.

Mutta eikös se juuri ole yksi hyvän parisuhteen edellytys että molemmat osapuolet tiedostavat em. faktan?

 

[kutku]

Mä tiedän, että sellaisen voi löytää, mutta mä luulen, että se vaatii aina jotain kompromisseja. Ja keskustelua asioista, joista ei olla samalla aaltopituudella.

Kyllä mä väittäisin, että meillä on suhde, jossa mikään asia ei vaivaa "liikaa". Ja se mikä vaivaa on ihan omaa valintaa (esim. muutto tulossa ja oon raskaana rv 36+, tontilla paljon hommia ja mies paljon poissa, joten väsyyhän sitä kun kaiken tekee pakkausta myöten aina yksin ja on todella paljon yksin lasten kanssa). Tulee joskus mainittua, että voisit olla yhen illan kotonaki

 

sä etit nyt syitä toisesta, keskity itseesi ja siihen että jokaisessa meissä on huonoja puolia..
ei ne suhteet kukoista jatkuvasti, ja jos sä vaadit jatkuvasti mieheltäs jotian mitä se ei ole, niin ihmekkös tuo että et ole löytänyt tossusi alle sopivaa yksilöä..

Peesiä.

Ei täydellistä ihmistä olekaan, eikä toinen ihminen voi olla vastuussa kenenkään onnellisuudesta.

Parisuhde, kuten elämä yleensä on täynnä kompromisseja, isoja ja pieniä. Ja parisuhteen salaisuus on toisen hyväksyntä, hyvine ja huonoinen puolineen, vaikka kaikesta ei pitäisikään tai olisi samaa mieltä.

 

[pihpuu]

Hyvä parisuhde vaatii sen, että molemmat panostaa siihen tasapuolisesti tai jos eivät panosta, se on yhdessä sovittu. Kannattaa varmasti keskustella miehen kanssa asiasta, ehkä saisit hänet ymmärtämään, miltä sinusta tuntuu.

Minulla on hyvä parisuhde kaikista karikoista ja kriiseistä huolimatta. Mieheni tukee minua ja minä häntä. Rakastamme toisiamme. Ei se sen kummempaa ole.

 

[miia]

Jokainen suhde vaatii kummaltakin kompromisseja. Exän kanssa jouduin katsomaan läpi sormien toisenlaisia juttuja kuin nykyisen mieheni. En usko, että on olemassa suhdetta, jossa ei olisi kompastuskiviä. Aviomieheni kanssa joudun sietämään sitä, ettei romanttisia illallisia, tai yhteisiä teatteri- tai viinimaistelu iltoja ole koskaan tiedossa, voin tehdä niitä ystävieni kanssa. Eli älä keskity siihen mitä miehesi tekee tai jättää tekemättä, vaan keskity omaan itseesi. Kannusta ja tue, jos miehesi on valmis jatkamaan kouluttautumista tms. mutta älä keskity liikaa toisen elämään..

 

[mä]

Jos etsimällä etsii toisesta huonoja puolia, ja takertuu niihin, ei hyvää parisuhdetta voi saada. Meissä kaikissa on vikoja, kukaan ei ole täydellinen. Mutta kun oppii ymmärtämään sen, että kukaan ei ole täydellinen, ja oppii hyväksymään toisen virheet, voi parisuhteesta saada todella toimivan ja hyvän.

 

[:(]

mulla vaikeuksia tuottaa hyväksyä se tosiasia et miehiä kiinnostaa aina ja ikuisesti toiset naiset ja alastomat eritoten!! on jotenkin vaikeaa luoda kivenkovaa parisuhdetta kun toisen pää kääntyy jokaisen naisen perään ja netissä aina pornosivuilla tai katselemassa naisten kuvia kun olen poissa!! ei osaa käsitellä sitä eroavaisuutta että miksei se toinen lakkaa haluamasta muita silloin kun yhdessä ollaan en minäkään enää lillulotisten vahtaa muita miehiä!!

 

[.]

Kyllä olen omasta mielestäni ainakin oikeasti hyvässä ja tasapainoisessa parisuhteessa. Ollut jo kohta 15 vuotta. Tietysti jotkin pienet asiat välillä vaivaa, välillä enemmän välillä vähemmän... Mun mielestä oli hyvin sanottu eräältä parisuhdeterapeutilta eräällä luennolla: suuri ja jatkuva äärimmäinen onnellisuuden tunne on kupla. Jokaisessa parisuhteessa tulee hyviä ja huonoja aikoja... Jos perusasiat on muuten kunnossa en olisi huolissani. Ongelma voisi olla suurempikin...

 

[miehet ei kykene parisuhteessa uskollisuuteen]

Se on niille niin vitun vaikeeta.

 

[vieras]

mulla vaikeuksia tuottaa hyväksyä se tosiasia et miehiä kiinnostaa aina ja ikuisesti toiset naiset ja alastomat eritoten!! on jotenkin vaikeaa luoda kivenkovaa parisuhdetta kun toisen pää kääntyy jokaisen naisen perään ja netissä aina pornosivuilla tai katselemassa naisten kuvia kun olen poissa!! ei osaa käsitellä sitä eroavaisuutta että miksei se toinen lakkaa haluamasta muita silloin kun yhdessä ollaan en minäkään enää lillulotisten vahtaa muita miehiä!!

Se nyt on biologiaa. Mut ei mun mies (ja tän tiedän) kyllä koko nettiaikaansa prnosivuilla luuhaa. Silloin on jo kyse jonkinasteisesta riippuvuudesta.

 

[vierass]

Ei mun nykyisessä parisuhteessa ainakaan ole vielä mitään sellaista asiaa, joka vaivaisi liikaa. Ne hyvät puolet on niin hyviä, että ne huonot puolet peittää ne

Mitä tota sun tekstiä luin, niin ymmärrän kyllä ton, että toi asia vaivaa sua liikaa... Joskus vaan ihmisessä on joku sellainen juttu, mikä on niin huono, että ne hyvätkään puolet ei sitä ylitä ja sit se vaan on väärä ihminen Ikävä juttu

 

[TilkkuTyttö]

Meillä on ainakin toistaiseksi ollut hyvä parisuhde (7v naimisissa). Rakastamme toisiamme ja viihdymme toistemme seurassa, ja kummatkin haluamme antaa suhteelle jotain. Jokainen vuosi on ollut edellistä parempi ja olemme tulleet aina vähän lähemmäksi toisiamme.

 

[vierass]

Ei mun nykyisessä parisuhteessa ainakaan ole vielä mitään sellaista asiaa, joka vaivaisi liikaa. Ne hyvät puolet on niin hyviä, että ne huonot puolet peittää ne

Mitä tota sun tekstiä luin, niin ymmärrän kyllä ton, että toi asia vaivaa sua liikaa... Joskus vaan ihmisessä on joku sellainen juttu, mikä on niin huono, että ne hyvätkään puolet ei sitä ylitä ja sit se vaan on väärä ihminen Ikävä juttu

Joo siis hyvät puolet peittää huonot puolet mun suhteessa. Ajatuskatko kesken lauseen Äitiys...

 

[cothis]

Kaikilla on puutteita, täydellisyyttä on turha tavoitella koska sellaista ei ole.

 

[j]

Meillä on kyllä hyvä suhde. Mikään ei vaivaa, paitsi nyt satunnaisesti milloin mikäkin. Mutta ei siis ole mitään yhtä asiaa, joka aina vaivaisi. Me viihdytään yhdessä, kummallakin on omaa aikaa sopivasti, mies hoitaa lapsia ja kotitöitä... Mulla ei ole mitään valittamista.

 

[pihpuu]

mulla vaikeuksia tuottaa hyväksyä se tosiasia et miehiä kiinnostaa aina ja ikuisesti toiset naiset ja alastomat eritoten!! on jotenkin vaikeaa luoda kivenkovaa parisuhdetta kun toisen pää kääntyy jokaisen naisen perään ja netissä aina pornosivuilla tai katselemassa naisten kuvia kun olen poissa!! ei osaa käsitellä sitä eroavaisuutta että miksei se toinen lakkaa haluamasta muita silloin kun yhdessä ollaan en minäkään enää lillulotisten vahtaa muita miehiä!!

On varmaan ihan miehestä kiinni, koska mulla ei ole tollasta kokemusta. Siitä asti kun on alettu seurustella, miehellä ei ole ollut minkäänlaista kiinnostusta muita (alastomia tai vaatteellisia) naisia kohtaan. Ei edes katsomismielessä. Ja kyllä, voin sanoa aivan varmasti tietäväni tämän.

Parisuhdetta on kuvailtu myös tilanteeksi, jossa kaksi ihmistä istuu selät vastakkain huoneen keskellä. He ovat lähellä toisiaan ja saavat tukea toisistaan, eivät ole yksin. Heillä on kuitenkin tilaa myös muille ihmisille ja omille mielipiteille, he eivät ole sidottuja toistensa mielipiteisiin.

Jokainen tekee omat valintansa ja päättää, millä perusteella tai millä "kriteereillä" suostuu parisuhteessa olemaan. Hyvän parisuhteen pohja on kuitenkin avoin keskustelu ja toisen vikojen sietäminen (koska kuten jo moneen kertaan on mainittu: kukaan ei ole täydellinen).

 

[vierass]

Meillä on ainakin toistaiseksi ollut hyvä parisuhde (7v naimisissa). Rakastamme toisiamme ja viihdymme toistemme seurassa, ja kummatkin haluamme antaa suhteelle jotain. Jokainen vuosi on ollut edellistä parempi ja olemme tulleet aina vähän lähemmäksi toisiamme.

Musta se sano hyvin viime Housessa se mies, kun se toinen sanoi, että rakastaa vaimoaan yhtä paljon kuin silloin alussa. Ja sen toisen mielestä joka päivä pitäisi rakastaa enemmän, kun oppii toista paremmin tuntemaan Ja minä ainakin rakastan mun miestä päivä päivältä enemmän ja enemmän

 

[TilkkuTyttö]

Musta se sano hyvin viime Housessa se mies, kun se toinen sanoi, että rakastaa vaimoaan yhtä paljon kuin silloin alussa. Ja sen toisen mielestä joka päivä pitäisi rakastaa enemmän, kun oppii toista paremmin tuntemaan Ja minä ainakin rakastan mun miestä päivä päivältä enemmän ja enemmän

Olen samaa mieltä. Olen aina ajatellut että vuosien myötä rakkauden pitäisi kasvaa ja ihmisten lähentyä entistä enemmän, jotta voi sanoa parisuhdetta hyväksi.

 

[anna]

Hei, olen ihan samassa tilanteessa. Mies on kaikinpuolin ihana ja kaikkea mitä toivoin, MUTTA hänellä ei ole ammattia EIKÄ työtä. Ollut kohta työtön 3vuotta! Tuona aikana opiskeli puolivuotta, mutta koko kurssi meni ihan perseelleen, kun kurssin järjestäjä ei ollut ajatellut kaikkea loppuun.

Miehellä ei tunnu ikinä olevan tuo asia edes kymmenen tärkeimmän joukossa... Netissä myy tavaraa ja tekee autokauppoja, mutta ei tuosta tule mitään kiinteitä tuloja. Ehkä joka toinen kuukausi saatetaan saada parisataa ylimääräistä ja se menee aina ruokaostoksiin tai johonkin muuhun tärkeään.

Minua kanssa ärsyttää mieheni passiivisuus tuossa asiassa, tuntuu että hän vain jotenkin ajattelee että sitä rahaa tippuu puusta... Eikä töissä käynti kuulu hänen elämäänsä, vaikka sitä minulle joskus vakuutteleekin (ihan varmasti vaan minun mieliksi lupailee etsiä töitä).

 

[vieras]

Ei kukaan ole täydellinen. Rakastumisen huumassa ei tule kiinnittäneeksi huomiota kikkiin asioihin, rakastuminenhan on kemiaa. Monia asioita varmaan oppii sietämään tai niille voi tehdä jotain. Mutta perimmäiset elämänarvot eivät kyllä minusta voi olla kovin kaukana toisistaan. Esim. jos toinen on perusluterilainen ja toinen joku taivaanrannanmaalari-haihattelija, niin jossain vaiheessa varmasti on vakavan keskustelun ja suhteen jatkumisen miettimisen paikka.

 

[KiiajaVille]

Ainahan sitä korjattavaa löytyy itsekussakin, mutta joidenkin asioiden kanssa pystyy elämään.

Kyllä mä voisin väittää että itse elän täydellisessä suhteessa. On tietysti asioita jotka miehessä ärsyttää ja varmasti mussakin on asioita jotka miestä ärsyttää mutta ehkä ennemminkin täytyy kiinittää huomitoa niihin hyviin asioihin kuin märehtiä niitä huonoja.
Loppujen lopuksi moni (ei tietenkään kaikki) asia mikä ärsyttää on aika pieniä juttuja kun ajattelee kokonaisuutta, vai olenko väärässä?