Onko normaalia?

[Rise74]

Näin alkuun pari faktaa itsestäni. Minulla on pari vuotta sitten päättyneestä suhteesta kaksi alle kouluikäistä lasta. Olen seurustellut nykyisen avopuolisoni kanssa puolitoista vuotta. Suhteemme on ollut parhainta parasta ja kamalinta kurjuutta. Minua hiertää muutamat asiat, joista haluaisin kuulla näkemyksiänne.

Tyttöystäväni ei halua yhteisiä lapsia, kun minulla jo on lapset. Hänen mielestään hänen lapsillaan ei saa olla sisarpuolia. Hän siis haluaa omat lapset. Tyttöystäväni inhoaa lapsiani eikä halua olla heidän kanssaan missään tekemisissä, vaan on aina poissa, kun lapset ovat minulla. On kuulemma reilumpaa, että molemmilla on omat lapset.

Tyttöystäväni haluaa pitää sukumme erillään eikä ole yhtään kiinnostunut tapaamaan minun vanhempiani eikä halua, että minä tapaan hänen vanhempiaan. Hän on mustasukkainen ajasta, jonka vietän hänen seurassaan hänen siskon lapsiensa kanssa. No näen näitä tyttöystäväni siskon lapsia tosi harvoin. Eikö se ole normaalia, että ollaan edes jossakin tekemisissä kumppanin vanhempien ja sisarusten kanssa?

Tyttöystäväni tuo aina silloin tällöin esille, että hän haluaa muuttaa omaan kotiin, jotta saa omaa aikaa. Välillä hän on minulle todella tyly ja välillä äärettömän suloinen. Hän vinoilee minulle, mitä ei tehnyt aiemmin.

Ennen rakastin tyttöystävääni täysillä. Nyt alan inhota häntä täysillä. Toiveeni suhteen jatkumisesta alkavat hiipumaan. Ehkä tyttöystäväni ei sittenkään ollut minulle se elämäni rakkauteni, jonka uskoin viimein kohdanneeni.

 

[N32]

Etköhän sinä itse vastannut kysymykseesi. Ei näytä lupaavalta pitkän tähtäimen parisuhteen kannalta.

 

[äitipuoli]

Hei,
miehelläni oli monta lasta, kun menimme yhteen. Saimme lisäksi kaksi tytärtä. Minä olen tullut hyvin toimeen mieheni lasten kanssa ja kaikki sisarukset ovat kavereita keskenään. Koskaan ei puhuta sisar- tai velipuolista vaan siskosta ja veljistä.

Minusta työ avopuolisosi käyttäytyminen on kummallista. Jos haluaa olla toisen kanssa, haluaa tämän kokonaan, myös sen eletyn elämän, johon kuuluvat sukulaiset ja edelliset lapsetkin.

 

[johtopäätösten aika?]

Ymmärrän, jos tyttöystäväsi ei halua lapsia, mutta en ymmärrä tuota perustelua. Minusta se on outo. Jos tyttöystäväsi haluaa lapsia, joilla ei ole sisarpuolia, niin taidat valitettavasti olla väärä mies… Vaikka tyttöystävällesi sopii tänään se, että hänelle ei tule omia lapsia, voi tilanne olla huomenna toinen ja jos tuo sisarpuoli-kuvio haittaa, niin taitaa nainen aloittaa toisen hakemisen.

Muutenkin tuo lähtökohta ei ole oikein kunnossa. Jos tyttöystäväsi inhoaa lapsiasi, niin uhraatko sinä sitten lapsesi? Toivottavasti et.

Sinuna minä eroaisin tuosta naisesta. Kyllä vielä löytyy sellaisiakin, jotka huolivat sinut ja lapsesi ”samassa paketissa”.

 

[lapsellisen vaimo]

Jos ensiksikin avopuolisosi haluaa "omat lapset", niin silloinhan hänen on tehtävä ne joko jonkun muun kuin sinun kanssa tai turvauduttava spermapankin "tuotteisiin" - eli niin tai näin, eipä hän sinua tunnu juurikaan rakastavan. Ketään ei tietenkään voi vaatia pitämään lapsista ylipäätään, mutta jos ottaa lapsellisen puolison itselleen, pitää osata hyväksyä se, että lapset ovat olleet olemassa ennen omaa suhdetta ja että lasten ehdoilla pitää osata elää ja on myös hyväksyttävä ja ymmärrettävä se, että lasten kanssa vietettävä aika on kallisarvoista etenkin sille vanhemmalle, jonka kanssa lapset eivät enää täysipäiväisesti asu. Johtopäätöksenä siis en voi olla ihmettelemättä, että miten te ylipäätään olette yhdessä...

 

[jepster]

Olet ns. säästöliekkisuhteessa. Tyttöystäväsi ei ole vakavissaan sinun kanssasi eikä halua että suhde tuosta mihinkään syvenee (ei sellaista kannata vävynä kuljetella vanhempien luokse).

Tyttöystäväsi kuulostaa joko tosi itsekkäältä ja lapselliselta tai sitten olet tavannut "kahjon akan". Etsi jotain parempaa, ei tosta mitään tule.

 

[Sympatiaa]

tyttöystävällesikin, ei ole maailman helpoin asia olla suhteessa lapsellisen miehen kanssa.
Vaikka minulla on omiakin lapsia, mieheni lapsista en suuremmin pidä. Miehen olemista heidän kanssaan en halua rajoittaa mitenkään, mutta hän ei osaa olla lastensa kanssa itsekseen. Taas tänään käyn erittäin kuumana, kun tiedän koko tulevan viikonlopun olevan viheiliäistä kohellusta.

En minäkään ymmärrä kaikenmaailman sisar ja veli ja muita puolikkaita. Pitääkö sitä jokaisen seurustelukumppanin kanssa lisääntyä?
Olet selvästi väärä mies hankaline lapsinesi tälle naiselle. Vapauta hänet itsestäsi ja elämästäsi etsimään jotain oikeaa.

 

[.Sofia.]

Kuule, se nainen ei todellakaan ole suunnittelemassa sun kanssa tulevaisuutta. Hän ei ota sinun tunteita huomioon ja kohtelee sinua erittäin huonosti. Rakkauden tulee, ainakin mielestäni, olla kumppanuutta, asioiden jakamista ja toisen hyväksymistä itsenään. Näitä nainen ei toteuta. Olen harmissani puolestasi, en voi käsittää miten jotkut pystyvät olemaan tuollaisia ja kohtelemaan ihmisiä kylmästi.

 

[.Sofia.]

Niina ja yhdyh jepsterin ehdotelmiin minkälainen kyseinen nainen on. Joskus saa oikeasti hävetä omankin sukupuolensa edustajien takia.

 

[pilikunviilaaja]

Niina ja yhdyh jepsterin ehdotelmiin minkälainen kyseinen nainen on. Joskus saa oikeasti hävetä omankin sukupuolensa edustajien takia.

Eikun.
Sitä joskus on väärässä suhteessa. (Se ei ole sukupuolisidonnaista, ei edes pysyminen näissä suhteissa.)
Ja vääristä syistä, ainakin tämän tyttiksen syitä pysyä ap:n kanssa ihmettelen?
Ja nyt ap:lle homman auettua myöskään hänellä ei ole oikeaa syytä pysyä yhdessä.
Eikös juu?
Jompi kumpi otta lusikan kauniiseen käteen ja lakka tuhlaamasta omaa ja toisen aikaa.

 

[sinkkuna]

aina välillä on ikävä parisuhteeseen. Tämän luettuani taidankin tyytyä pariin suhteeseen.
Jestas, ei ole helppoa teilläkään. Miksihän sitä jää roikkumaan toimimattomaan suhteeseen eikä ymmärrä milloin on parempi lähteä?

 

[.Sofia.]

pilikunviilaaja, samaista juuri tarkoitin. Miehissä on hyvin usein samoja asioita. Niin sitä vaan ettei naiset ole yhtään sen parempi. Yksilöitä kaikki, jokainen vastuussa omista teoistaan. Ja olipas mojovasti kirjoitusvirheitä, siis itselläni

 

[Mirikli]

Oletkohan kirjoittanut tänne ennenkin samasta asiasta? Tai sitten jollain miehellä oli täsmälleen samat ongelmat suhtessaan.

Tyttöystäväsi on yksinkertaisesti sairaan mustasukkainen siitä, että sinulla on lapsia jonkun muun naisen kanssa. Tämä on koko jutun pointti.

Siksi hän kiukuttelee sinulle. Asialle ei mahda mitään, mutta hän haluaa kiduttaa ja kiusata sinua tästä, koska se on hänen mielestään niin epäoikeudenmukaista häntä itseään kohtaan. Ja kenellekään muulle hän ei voi mieltään osoittaa.

Hän ei halua tutustua vanhempiisi, koska entinen vaimosi taisi heihin tutustua. Siksi hän haluaa pysyä ERILAISENA, ymmärrätkö?

Oikeasti sinun ei tarvitse pelätä mitään niin tyhmää, että hän tekisi lapsia jonkun muun kanssa, jotta teillä molemilla olisi sitten ne "omat lapset." Kuka mies nyt ylipäänsä ryhtyisi hänen kanssaan niitä tekemään, tuollaisella periaatteella?

Mitäpä mieltä olet, jos tyttöystävälläsi olisi niitä omia lapsia ennestään, niin että tavallaan sitten olisitte "tasoissa", niin olisiko hänen käytöksensä erilaista? Uskotko todella niin?

Hän ei todellakaan pidä lapsistasi, eikä tule niistä koskaan pitämäänkään, koska hänellä on valmis asenne lapsiasi kohtaan.

Luotasi pois muuttamisen ehdotteleminen on samaa sarjaa kuin tuo lasten teko jonkun muun miehen kanssa. Hän haluaa piinata sinua tällaisilla ajatuksilla, koska hänen mielestään olet pilannut hänen elämänsä hankkimalla lapsia entisen vaimosi kanssa. Hän haluaisi olla ainoa nainen, jonka kanssa sinulla on lapsia, ja ylipäänsä ainoa nainen elämässäsi muutenkin.

Tilanteesi on niin vaikea, että ehdotan eroa. Lapsesi joutuvat tässä kärsimään turhaan kuten sinä itsekin, voit löytää toisenkinlaisen naisen, sellaisen joka hyväksyy lapsesi.

Muuten, tämä tyttöystäväsi kylllä aivan varmasti haluaa saada lapsen juri sinun kanssasi, jos vain kestät ja jaksat nämä loputtomat oikkuilut. Mutta sitten olet uudenlaisessa ansassa, ja siitä onkin vaikeampi lähteä pois. Kiukkuilu nimittäin ei lopu siihen, vaan sen jälkeen alkaa loputon ja uuvuttava vääntö entisistä ja uusista lapsista, joudut jatkuvaan taisteluun siitä, kuinka "tasapuolisesti" kohtelet näitä lapsia (toisin sanoen sinun omat lapsesi on miltei unohdettava, koska niille olet jo uhrannut aikaasi, ja nyt on annettava se aika tälle uudelle tulokkaalle, kaikki mitä olet tehnyt näiden lastesi hyväksi, on nyt tehtävä pilkuntarkasti teidän yhteisellekin lapselle jne.) Joudut entistä pahempaan välikäteen.

Tai sitten tyttöystäväsi muuttuu, hänestä tulee ymmärtäväinen ja suurisydäminen ihminen, ja lapsistasikin hän alkaa pikku hiljaa tykkäämään ja teistä tulee onnellisia.

Kumpi vaihtoehto on realistisempi?