Onko naisella ( pätee toki toisinpäinkin ) velvollisuus

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Lounatuuli"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
[QUOTE="vieras";28671189]Kukaan mies ei halua baareissa tyttöjen kanssa ramppaavaa huoraa. Moni sellaiseen tyytyy, vähäksi aikaa. Pätenee toisinkinpäin.[/QUOTE]

Onko nainen "baareissa tyttöjen kanssa ramppaava huora" jos käy 1-3 kertaa vuodessa jossain tyttökavereitten kanssa? Ja tähän lasketaan mukaan lounaat, kahvittelut iltasella keskenään ( ilman lapsia siis ), konsertit, teatterit, leffat jne.? Ja myös ne baarit jos sinne päättää joskus suunnata. Yleensä käyn vain kesällä "massatapahtumissa" joissa menee 1 ilta vuodesta.
 
Onko nainen "baareissa tyttöjen kanssa ramppaava huora" jos käy 1-3 kertaa vuodessa jossain tyttökavereitten kanssa? Ja tähän lasketaan mukaan lounaat, kahvittelut iltasella keskenään ( ilman lapsia siis ), konsertit, teatterit, leffat jne.? Ja myös ne baarit jos sinne päättää joskus suunnata. Yleensä käyn vain kesällä "massatapahtumissa" joissa menee 1 ilta vuodesta.

Minusta on. Mutta sehän onkin vain minun mielipiteeni. Toki valitsin puolisokseni ihmisen, joka ajattelee samallalailla. Minusta olisi typerää avioitua, tai edes seurustella ihmisen kanssa, jonka kanssa arvomaailma ei kohtaa.
 
[QUOTE="vieras";28671277]Minusta on. Mutta sehän onkin vain minun mielipiteeni. Toki valitsin puolisokseni ihmisen, joka ajattelee samallalailla. Minusta olisi typerää avioitua, tai edes seurustella ihmisen kanssa, jonka kanssa arvomaailma ei kohtaa.[/QUOTE]

:o
Melko "lapanen" on sitten puolisosi jos ei ikinä enää pääse mihinkään ilman sinua ja on vielä siitä oikein tyytyväinenkin :D
 
[QUOTE="vieras";28671189]Kukaan mies ei halua baareissa tyttöjen kanssa ramppaavaa huoraa. Moni sellaiseen tyytyy, vähäksi aikaa. Pätenee toisinkinpäin.[/QUOTE]
Mikäs se tuo oma elämänsulostuttaja lienee, käy poikien kanssa kapakassa/keikoilla yhtä usein kuin minäkin, keskimäärin kerran kuussa. Jos itseään niillä reissuilla myy, en ole ainakaan rahoja nähnyt :xmas:
 
Oletko varma, että miehesi vilpittömästi huolehtii turvallisuudestasi? Jos hän uhittelee helposti ja on aggressiivinen, niin voi olla että hän on pelkästään itsekäs ja mustasukkainen. Sinä selittelet itsellesi, että oma kulta yrittää vain suojella.

Vaikka kulkisit pettämässä ja paneskelemassa ympäri kaupunkia, niin kukaan ei ole silti oikeutettu valvomaan tekemisiäsi kuin olisit vajaavaltainen. Tässäkin tilanteessa ero on ratkaisu - ei sinun tai kenenkään muun sairaalakuntoon hakkaaminen tai kovempi kyttääminen.

Etkä sinä edes petä! Pointti on, että jos luottamus suhteessa on noin heikko ja joudut elämään kontrollin alaisena, niin eiköhän sinun pitäisi miettiä lähtöä tai pariterapiaa.

Mitä tulee jatkuvaan tekstarien lähettämiseen, niin väität ettet voi olla vastaamatta, koska tunnin jälkeen viestiä on kymmeniä. Sanoisin, että tuo on vain yksi tekniikka saada sinut vastaamaan. Toki jos mies vaikuttaa aggressiiviselta etkä vastaa koko iltana, niin kotona saattaa odottaa turpakäräjät. Jos väkivallan riski on, ettekä pysty juttelemaan aiheesta tai lähtemään terapiaan, niin jätä mies mahdollisimman vähin äänin vielä kun voit.

Ajaudutko yleensä machotyyppien kanssa yhteen? Jos näin on, niin sitten miesmakuakin voi uudelleenarvioida.
 
  • Tykkää
Reactions: Viikate
Ei käynyt sillä kertaa kehenkään käsiksi muttei kaukana ollut... Nolasi mut ja itsensä repimällä mut tanssilattialta ja huutamalla mulle, sitten pyyteli vuolaasti anteeksi ja avautui parille vieressä virnuilevalle miehelle jne. Hävetti ja vitutti suunnattomasti.

Tuohon kannattaa puuttua kovalla kädellä, ei nimittäin yleensä tule ajan kanssa helpottamaan vaan päinvastoin pahenemaan...

Ahdistaa niin että välillä luulen tukehtuvani tämän ahdistuksen alle.
 
:o
Melko "lapanen" on sitten puolisosi jos ei ikinä enää pääse mihinkään ilman sinua ja on vielä siitä oikein tyytyväinenkin :D

Eiköhän ne kumpikin ole yhtä pimeitä jos asia on kummallekin ok - ja sehän on hyvä että sairaat ihmiset seurustelevat keskenään eivätkä pilaa normaalijärkisten ihmisten elämää seurustelemalla heidän kanssaan.

Miehesi ei tosiaan ole normaali. En usko että tuo käytös muuttuu, mustasukkaista ihmistä on todella hankala edes saada käsittämään ettei hän toimi normaalisti.
 
[QUOTE="nainen";28671330]Oletko varma, että miehesi vilpittömästi huolehtii turvallisuudestasi? Jos hän uhittelee helposti ja on aggressiivinen, niin voi olla että hän on pelkästään itsekäs ja mustasukkainen. Sinä selittelet itsellesi, että oma kulta yrittää vain suojella.

Vaikka kulkisit pettämässä ja paneskelemassa ympäri kaupunkia, niin kukaan ei ole silti oikeutettu valvomaan tekemisiäsi kuin olisit vajaavaltainen. Tässäkin tilanteessa ero on ratkaisu - ei sinun tai kenenkään muun sairaalakuntoon hakkaaminen tai kovempi kyttääminen.

Etkä sinä edes petä! Pointti on, että jos luottamus suhteessa on noin heikko ja joudut elämään kontrollin alaisena, niin eiköhän sinun pitäisi miettiä lähtöä tai pariterapiaa.

Mitä tulee jatkuvaan tekstarien lähettämiseen, niin väität ettet voi olla vastaamatta, koska tunnin jälkeen viestiä on kymmeniä. Sanoisin, että tuo on vain yksi tekniikka saada sinut vastaamaan. Toki jos mies vaikuttaa aggressiiviselta etkä vastaa koko iltana, niin kotona saattaa odottaa turpakäräjät. Jos väkivallan riski on, ettekä pysty juttelemaan aiheesta tai lähtemään terapiaan, niin jätä mies mahdollisimman vähin äänin vielä kun voit.

Ajaudutko yleensä machotyyppien kanssa yhteen? Jos näin on, niin sitten miesmakuakin voi uudelleenarvioida.[/QUOTE]


Olen sanonut miehellekin monesti että en ole mikän lapsi enää. Minulla on oma elämä eikä kukaan minua voi omistaa!
10 vuotta ollaan yhdessä oltu ja alusta asti on ollut selvää tuo mustasukkaisuus ( kai jotenkin peritty koska isänsä ja veljensä ovat aika samanlaisia kai ).
Mutta se eka asia mihin miehessä rakastuin oli rauhallisuus. Eli tuo machoilu on täysin piilevää eikä varmaan lähipiiristä moni edes uskoisi että mies on sellainen.

Minusta vain tuntuu että hän kontrolloi ja se ahdistaa. Tiedän ettei olisi pakko vastata mutta tiedän myös sen että 10 min päästä on jo uusi viesti puhelimessa että "onko kaikki varmasti ok????????".

Ja tämä on ajanu tilanteen siihen että JOS minulle jotain ikävää tapahtuisi niin en edes uskaltaisi miehelleni kertoa! Ja se on huolestuttavaa mielestäni.
Senkin olen kertonut miehelleni mutta hän vain tuhahtaa että "no miksi et muka voi, tosi outoa jos ei miehelleen voi kertoa".
 
[QUOTE="vieras";28671359]Millainen itsetunto ap sinun miehelläsi on? Jotenkin minulle tulee tuollaisesta tekstaristalkkerista :D mieleen, että hän on kovin epävarma itsestään.[/QUOTE]

En oikein tiedä. Ei hänellä huono itsetuntokaan mielestäni ole. Ei hän paljon välitä mitä muut ihmiset hänestä tai hänen käytöksestään ajattelevat. Varsinkin jos on hermostunut niin silloin on "ihan sama" vaikka puoli kaupunkia olisi näkemässä miten suuttuu tyyliin "kärpäsen paskasta telkkariruudulla" :D
 
Alkuperäinen kirjoittaja viisikymppinen isoäiti;28671395:
no mun mielestä on asiallista kertoo mihin menee ja kenen kans, myöskin se että milloin tulee ja myös velvolllisyys soittaa, jos suunnitelmat esim. kotiintumisajan suhteen muuttuu

Tuo nyt lienee ihan normaalia parisuhteessa?
Kyllä minäkin esim. tiedän jo nyt että **.**.2013 lähden Kotkaan Meripäiville. Olen tiennyt jo kuukauden. Ja tiedän että lähden sinne kaverin kanssa jonka nimi on Anna. ( eli naispuolinen ) ja miehellekin tuttu. Olen ollut tämän naisen ystävä ennen kouluikääni! Eli ei mikään uusi tuttavuus. Molemmat ollaan naimisissa ja perheellisiä.
Ja miehelle olen tuon siis kertonut. Ja olen kertonut myös että olemme yötä tämän ystäväni luona koska hänen miehensä on lasten kanssa lähtenyt Jyväskylään mummolaan kesälomaa viettämään.
Ja että kotiudun seuraavana päivänä.

Eikä ole ongelma jos vaikka viestin illan aikana laittaakin tai soittaa KERRAN tai vaikka KAKSI. Mutta KAKSIKYMMENTÄ on ehkä liikaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja viisikymppinen isoäiti;28671395:
no mun mielestä on asiallista kertoo mihin menee ja kenen kans, myöskin se että milloin tulee ja myös velvolllisyys soittaa, jos suunnitelmat esim. kotiintumisajan suhteen muuttuu


Hyvä isoäiti, eiköhän tässä ole kyse jostain muusta kuin normaalista huolesta, jos sijainnit ja kotiintuloajat ovat tiedossa, mutta ap:n mies pommittaa kymmenillä viesteillä illan aikana ja kuvittelee miehiä joka nurkalle.
 
Sinulla on joitain vaihtoehtoja.

Ensinnäkin voit suostua puolison vaatimuksiin ja muokata sosiaalisen elämäsi hänen mieleisekseen ja vietät vapaa-aikasi hänen kanssaan. Riskinä on, että menetät omat ystäväsi ja eristyt.

Jos ensimmäinen vaihtoehto tekee sinusta onnettoman ja ahdistuneen, niin voit lähteä suhteesta.

Kolmas vaihtoehto on, että kerrot tilanteen ahdistavuuden hänelle vielä kerran ja yritätte selvittää tilannetta. Jos hän ei kuuntele, niin miten olisi ulkopuolisen avun ehdottaminen? Esim. kirkolla on perheasiain neuvottelukeskus, josta voi hakea apua myös lieviin ongelmiin - ei tarvitse olla ääritapaus tai väkivaltaa tms. "Palvelut ovat maksuttomia ja asiakkaaksi voit hakeutua, vaikka et olisi evankelisluterilaisen kirkon jäsen." Kai tuonne voi yksinkin mennä.

kts. Kirkon perheneuvonta | Evl.fi - Suomen ev.lut. kirkko

Olen sanonut miehellekin monesti että en ole mikän lapsi enää. Minulla on oma elämä eikä kukaan minua voi omistaa!
10 vuotta ollaan yhdessä oltu ja alusta asti on ollut selvää tuo mustasukkaisuus ( kai jotenkin peritty koska isänsä ja veljensä ovat aika samanlaisia kai ).
Mutta se eka asia mihin miehessä rakastuin oli rauhallisuus. Eli tuo machoilu on täysin piilevää eikä varmaan lähipiiristä moni edes uskoisi että mies on sellainen.

Minusta vain tuntuu että hän kontrolloi ja se ahdistaa. Tiedän ettei olisi pakko vastata mutta tiedän myös sen että 10 min päästä on jo uusi viesti puhelimessa että "onko kaikki varmasti ok????????".

Ja tämä on ajanu tilanteen siihen että JOS minulle jotain ikävää tapahtuisi niin en edes uskaltaisi miehelleni kertoa! Ja se on huolestuttavaa mielestäni.
Senkin olen kertonut miehelleni mutta hän vain tuhahtaa että "no miksi et muka voi, tosi outoa jos ei miehelleen voi kertoa".
 
Kuulostaa narsistiselta käyttäytymiseltä :( Ei todellakaan normaalia. Äidilläni oli samanlaista isän kanssa eikä äiti valitettavasti selvinnyt hengissä siitä parisuhteesta :(
 
Kun lähdet vaikka sinne meripäiville, ilmoita miehelles ihan rauhallisesti että "olen siellä ja siellä sen ja sen kanssa, tulen huomenna aamupäivällä. Laitan sulle tekstarin tänään illalla kymmeneltä ja sitten kun ollaan Annan luona menossa nukkumaan. En aio vastata yhteenkään tekstariin, joten turha laittaa niitä. Jos käy jotain, soitan sulle tai Anna soittaa sulle. Aion nauttia illasta enkä vahtia puhelinta."

Jos tuo ei miehellesi käy, kysy miksi ei käy. Sitten voitte keskustella.

Älä puolustele miestäsi sillä, ettei se ole mustasukkainen, vaan ainoastaan "suojelee" sua. Miksi se olisi positiivisempi asia? Mikä hätä sua uhkaisi jos joku mies yrittäisi iskeä? Missä vaarassa olisit julkisella paikalla toisen aikuisen seurassa jos joku mies yrittäisi tunkea seuraan? Et missään. Ainoastaan miehen omaisuus, eli sinä, olisi vaarassa. Joku muu mies käyttäisi miehelle kuuluvaa tavaraa, eli sinua. Sinuun ei saa koskea eikä sinulle ei saa puhua, koska olet miehen omaisuutta, sinulta ei kysytä. Se on ihan sama vaikka sinua ei vaikka joku flirttailuyritys häiritsisi, sinun mielipiteelläsi ei ole väliä, koska miestä se häiritsee. Mies kokee sinuun kohdistuvan huomion loukkauksena omistusoikeuttaan koskaan. Siksi hän ei välitä sinun mielipiteestäsi tai siitä osaisitko varsin mainiosti itse käskeä lähentelijän suksia kuuseen - koska silloin hänen omistusoikeuttaan on jo loukattu, sinä et ole tarpeeksi pätevä ihminen suojelemaan hänen omistusoikeuttaan sinuun.

Todella häiriintynyttä käytöstä. Ja tuttua eksältäni...
 
Keskusteltiin viime yönä asiasta mieheni kanssa. Hänen mielestään on häneltä pois jos joku muu koskee vaikka vaan ohimennen minuun ( kysyin siis häneltä että mikä ongelma on jos lähden ulos ja mitä haittaa siitä on jos joku katsoo minua kohti tai puhuu minulle ja hän sanoi että jokainen toisen miehen tekemä kosketus on häneltä pois koska se mies ei ole hän joka sen tekee ). En saanut sen syvällisempää selitystä tuolle.
Olen vaan niin ärsyyntynyt tästä! Enkä enää edes tiedä olenko ärsyyntynyt vai surullinen vai mitä olen.

Se nyt on ainakin näköjään ihan selvää että mies yrittää omistaa minut ja se ei tunnu minusta yhtään hyvältä! voiko tuosta sitten muuttua?
 
Koetin aikoinaan exälle ratakiskosta vääntää, etten ole hänen omistavansa hyödyke vaan ihminen. Minuun kohdistuvat iskuyritykset ja katseet eivät olleet mielestäni loukkaus häntä kohtaan, koska hän ei omistanut minua. Ei mennyt jakeluun. "Mä en vaan tykkää enkä voi sille mitään".
 
Koetin aikoinaan exälle ratakiskosta vääntää, etten ole hänen omistavansa hyödyke vaan ihminen. Minuun kohdistuvat iskuyritykset ja katseet eivät olleet mielestäni loukkaus häntä kohtaan, koska hän ei omistanut minua. Ei mennyt jakeluun. "Mä en vaan tykkää enkä voi sille mitään".

Just samalla tavalla miehini sanoo. Että ei voi sille mitään että se ei pidä siitä. Vaikka kuinka koetin viime yönäkin selittää että jos joku koskee MINUUN MINUN mielestäni epämiellyttävällä tavalla niin MINÄ kyllä ilmaisen sen selvästi!!! Että se on ihan minun oma asiani! Että hän ei voi puolestani sanoa mikä on minua kohtaan väärin. Huolehdin kyllä itsestäni! Mutta kun se vaan on ällöttävää jos joku koskettaa. Eikä ees siis puhuta mistään sellaisesta seksuaalisesta koskettelusta vaan esim. siitä että jossain just vaikka baarissa tai meripäivillä tms. isossa tapahtumassa joku vaikka humalassa ohi mennessään vinkkaa silmää, tai läimäsee takapuolelle tms. Ja kävelee sitten muina miehinä ohi eli ei jää siihen roikkumaan.
Mutta kun sekin on väärin ja sen takia mies kokee ahdistavana sen että liikun yksin jossain eikä hän ole vieressä koska jos hän on vieressä niin ohikulkijat eivät tee niin.
 
Tuo nyt lienee ihan normaalia parisuhteessa?
Kyllä minäkin esim. tiedän jo nyt että **.**.2013 lähden Kotkaan Meripäiville. Olen tiennyt jo kuukauden. Ja tiedän että lähden sinne kaverin kanssa jonka nimi on Anna. ( eli naispuolinen ) ja miehellekin tuttu. Olen ollut tämän naisen ystävä ennen kouluikääni! Eli ei mikään uusi tuttavuus. Molemmat ollaan naimisissa ja perheellisiä.
Ja miehelle olen tuon siis kertonut. Ja olen kertonut myös että olemme yötä tämän ystäväni luona koska hänen miehensä on lasten kanssa lähtenyt Jyväskylään mummolaan kesälomaa viettämään.
Ja että kotiudun seuraavana päivänä.

Eikä ole ongelma jos vaikka viestin illan aikana laittaakin tai soittaa KERRAN tai vaikka KAKSI. Mutta KAKSIKYMMENTÄ on ehkä liikaa.

Provoksi paljastuit tässä. Vai vielä Meripäiville.
 

Yhteistyössä