Alkuperäinen kirjoittaja Läski hyllyy;11461685:
Rakas, sinusta on tullut pullukka! -tv-sarjassa moni nainen on perustellut ylipainoaan sillä, että ulkonäköpaineet ovat loppuneet siihen, kun mies on saatu rinnalle.
Onko se vain niin, että tälläkin hetkellä moni suomalainen nainen salaa todellisen olemuksensa vain siihen asti, kunnes kihlat on vaihdettu ja aloittaa ahmimisen hääkakustaan?
Joku pinnallinen voi tietysti ajatella niinkin rumasti, että kyse on vain ulkonäöstä, mutta oikeasti kyse on puolison terveydestä. Niin, onko miehellä oikeus kiinnittää huomiota naisensa terveyteen eli myös tämän painoon?
Kyllä pitäisi - ainakin siinä vaiheessa kun se alkaa vaikuttamaan terveyteen ja yleiseen jaksamiseen.
Mieheni ja minä olemme molemmat lihoneet 19:n avioliittovuotemme aikana kumpikin noin 30 kiloa. Seurusteluaikana olimme vielä normaalipainoisia.
Miksi sitten olemme lihoneet? Yhtä yksittäistä syytä siihen ei ole.
Lastemme ollessa alle kouluikäisiä olin käytännössä yksinhuoltaja. Koska (tietysti) lapset olivat etusijalla syötin heidät aina ensin. Useinmiten en "saanut" enää syödä omaa ruokaani lämpimänä, tai se jäi kokonaan väliin. Molemmat lapseni valvoivat paljon, ja kärsivät mm. koliikkivaivoista vauvoina. Valvominen lisäsi stressiä, ja jatkuva unenpuute herkuttelunhalua. Niinpä sorruin keksilinjalle koska ne olivat helposti kaapista saatavilla, eikä tarvinnut pelätä polttavansa lastaan kuumalla ruualla. Tein myös itselleni voileipiä valmiiksi hiukopaloiksi. Ja karkkia piti tietysti olla, etenkin suklaata. Ne olivat helposti saatavilla.
Vanhemmiltamme ei liiemmälti lastenhoitoapua herunut - meille tehtiin selväksi että "kun on itse keikuttanut niin pitää kiikuttaakin." Joskus joku ystävistäni katsoi lapsia että pääsin yksin asioille. Muuten kärräsin lapsia kaksistenrattailla joka paikkaan.
Aviomieheni teki ensin raskasta maatalous-, ja karjanhoitotyötä kotitilallaan yrittäjänä, allergioihin sairastuttuaan eniten kiinteistönhoitajan työtä toisten alaisuudessa. Hän oli tottunut äitinsä laittamiin rasvaisiin ja lihapitoisiin ruokiin. Kun elämä helpottui maatalouden lopettamisen myötä, syöminen ei vähentynytkään...
Olemme aina olleet pätkätyöläisiä ja budjetoineet. Nyt kun lapset ovat opiskelemassa ja omillaan syömisemme on normalisoitunut.
Näiden vuosien varrella mukaan "kuvioihimme" ovat tulleet liikunta-, ja nivelvaivat sekä pahentuvat allergiat ja astmat. Vielä kaksi vuotta sitten meillä molemmilla oli vielä kuitenkin hyvä kunto, vaan eipä ole enää... Olemme molemmat myöskin vammautuneet onnettomuudessa/ onnettomuuksissa, emmekä ole päässeet liikkumaan entiseen tapaan. Arkiliikuntaa tulee pakostakin.
Verenpaineemme ovat normaaleja, eikä meillä ole diabetesta, metabolista oireyhtymää, tai korkeita kolestroliarvoja.
Syömistä olemme vähentäneet, ja kasvattaneet kasvisten, hedelmien, ja marjojen osuutta. Suosimme vähärasvaista lihaa ja kalaa. Herkuttelemme yleensä viikonloppuisin, eikä silloinkaan ylettömästi. Annoskokoja pitäisi ilmeisesti vielä pienentää ja leivän määrää vähentää.
Tiukassa tuntuu kilot olevan...!