Onko naisella oikeus lihoa suhteessa?

[Läski hyllyy]

Rakas, sinusta on tullut pullukka! -tv-sarjassa moni nainen on perustellut ylipainoaan sillä, että ulkonäköpaineet ovat loppuneet siihen, kun mies on saatu rinnalle.

Onko se vain niin, että tälläkin hetkellä moni suomalainen nainen salaa todellisen olemuksensa vain siihen asti, kunnes kihlat on vaihdettu ja aloittaa ahmimisen hääkakustaan?

Joku pinnallinen voi tietysti ajatella niinkin rumasti, että kyse on vain ulkonäöstä, mutta oikeasti kyse on puolison terveydestä. Niin, onko miehellä oikeus kiinnittää huomiota naisensa terveyteen eli myös tämän painoon?

 

[hellu]

Mielestäni puolison terveydestä saa huolehtia. Ja tähän kuuluu myös paino. Usein kun on niin, että painonnousu johtuu jonkinlaisesta sairaudesta, joko fyysisestä tai psykologisesta. Ihan oikeasti uskon asian olevan näin. Stressi ja esim huono itsetunto voivat mielestäni aiheuttaa lihomista. Joskus vaan ihmisen epävarmuus omasta itsestä istuu niin syvällä sisällä ettei sitä edes tunnista. Se vain aiheuttaa negatiivisia fiiliksiä joita helpotetaan esim. syömällä.

Painonnousun sanotaan lähes aina johtuvan liiasta syömisestä tai/ja liian vähäisestä liikkumisesta, totta, mutta mikä sitten aiheutti halun syödä liikaa (esim. itse voin pahoin jos syön liikaa), mikä aiheuttaa sen ettei huvita liikkua? Painonnousu voi olla siis seuraus jostakin syvemmällä olevasta. Itse olisin siis enemmän huolestunut siitä, mikä alunperin aiheutti lihomisen.

 

[ilona]

onko miehellä oikeus lihoa suhteessa?

 

[Tätsikkeli]

Jonkun tutkimukssen mukaan ne lihovat parisuhteessa, jotka on tyytyväisiä siihen. En tiedä sitten pitääkö molempien paisua jotta tuo tutkimus olisi validi? Mutta se mikä pisti silmään näissä paisuvissa morsiamissa on se, että ne ovat hyvin nuoria. Muistelen omia lukioaikaisia kavereitani, ja tosiaan ne paisuneet, jotka näki kymmenisen vuotta kirjoitusten jälkeen, oli kaikki nuorena 20 vee pariutuneita. Olisko tämä enemminkin korvien välinen juttu.

 

[totta tuo]

Rakas, sinusta on tullut pullukka! -tv-sarjassa moni nainen on perustellut ylipainoaan sillä, että ulkonäköpaineet ovat loppuneet siihen, kun mies on saatu rinnalle.

Onko se vain niin, että tälläkin hetkellä moni suomalainen nainen salaa todellisen olemuksensa vain siihen asti, kunnes kihlat on vaihdettu ja aloittaa ahmimisen hääkakustaan?

Joku pinnallinen voi tietysti ajatella niinkin rumasti, että kyse on vain ulkonäöstä, mutta oikeasti kyse on puolison terveydestä. Niin, onko miehellä oikeus kiinnittää huomiota naisensa terveyteen eli myös tämän painoon?

Olen kautta vuosikymmenien ihmetellyt naisia jotka avioiduttuaan ovat lopettaneet itsensä eli siis ulkonäkönsä hoitamisen. Lihomista en tarkoita, se on vasta nykyajan uudempia ilmiöitä. Etuoikeudeksi en läskistymistä sanoisi , se on rumaa eikä tee vähemmän kauniista todellakaan kauniimpaa ja tavoiteltavampaa.
Ihmettelevät sitten nuo tyypit hiukset roikkuu joka suuntaan ja lihavat pallerot että miksi se ukko lähti toisen naisen kelkaan. Saa siinä ihmetellä kun perä leviää koko ajan ja hiukset on kun petolinnun perse. Saa naikkonen sitten hiljalleen tottua puistokemistien seuraan.

 

[mariA]

Mielestäni puolison terveydestä saa huolehtia. Ja tähän kuuluu myös paino. Usein kun on niin, että painonnousu johtuu jonkinlaisesta sairaudesta, joko fyysisestä tai psykologisesta. Ihan oikeasti uskon asian olevan näin. Stressi ja esim huono itsetunto voivat mielestäni aiheuttaa lihomista. Joskus vaan ihmisen epävarmuus omasta itsestä istuu niin syvällä sisällä ettei sitä edes tunnista. Se vain aiheuttaa negatiivisia fiiliksiä joita helpotetaan esim. syömällä.

Painonnousun sanotaan lähes aina johtuvan liiasta syömisestä tai/ja liian vähäisestä liikkumisesta, totta, mutta mikä sitten aiheutti halun syödä liikaa (esim. itse voin pahoin jos syön liikaa), mikä aiheuttaa sen ettei huvita liikkua? Painonnousu voi olla siis seuraus jostakin syvemmällä olevasta. Itse olisin siis enemmän huolestunut siitä, mikä alunperin aiheutti lihomisen.

Jokainen huoletikoon omasta painostaan ja terveydestään. Ei kaikki ylileveät ole suinkaan sairaita eli läskityminen ei johdu sairaudesta. Hyvin pienellä osalla on lapsesta saakka sairaus johon liittyy huima paino.
"Psykologinen sairaus"... sellaista ei edes ole olemassa, mutta PSYYKKISIÄ sairauksia on. Lihomista ei aihueta huono itsetunto vaan se että syö koko ajan ja väärää ruokaa.
Päässä on siis vikaa, siitä ei pääse mihinkään. Lahajton tumpelo ei löydä harrastuksia, on vana ja syö ja syö ja syö!Tuntuuko sinusta tutulta?

 

[minä olen]

Olen kautta vuosikymmenien ihmetellyt naisia jotka avioiduttuaan ovat lopettaneet itsensä eli siis ulkonäkönsä hoitamisen.

Oletko ihmetellyt samaa miesten kohdalla?

 

[----------------]

Oletko ihmetellyt samaa miesten kohdalla?

No, ei tietenkään oo. Tästä aloitteesta jäi puuttumaan se aasialainen nainen.......

 

[miehet lihovat]

Nimenomaan miehet lihovat naimisiin tai avoliittoon mentyään kun pääsevät vaimon herkkuruokien ääreen sieltä einesten täyttämästä yksiöstään.

 

[huhhuh]

Ne on lihoneet vuodessa yli 20 kg. Pari kiloa viikossa, koko ajan mussuttavat jotain. Oksettais katella tommosta läskikasaa. Onneksi meidän perhe on hoikkaa sorttia. Emme osta sipsipussia kuin pari kertaa kuukaudessa ja karkkia harvoin. Ruokapöydässä on vihanneksia puolet.

 

[Wiltsu]

Ne on lihoneet vuodessa yli 20 kg. Pari kiloa viikossa, koko ajan mussuttavat jotain. Oksettais katella tommosta läskikasaa. Onneksi meidän perhe on hoikkaa sorttia. Emme osta sipsipussia kuin pari kertaa kuukaudessa ja karkkia harvoin. Ruokapöydässä on vihanneksia puolet.

"...sipsipussia kuin pari kertaa KUUKAUDESSA...."????????
Melko paljon epäterveellistä puperoo...
Meidän perhe ostaa sipsipussin pari kertaa VUODESSA.

 

[aaket]

Meille ei osteta sipsejä koskaan, potut syödään ihan pottuina.

 

[pistän paremmaksi]

en ole ostanut sipsejä kotiini koskaan enkä karkkiakaan kun en tykkää kummastakaan.

 

[Himokki]

Itse vedän 3 - 4 jättimegapussia kuukaudessa yksin naamariin. Painan 55 kg/165 cm. PMS tekköö sellasta.

 

[Parempi ihminen]

Meille ei osteta sipsejä koskaan, potut syödään ihan pottuina.

Eikä meillä syödä mitään sokeripitoistakaan ja ylimääräisiä hiilareita vältellään. Kaikki ruoka kasvatetaan ja valmistetaan itse. Joka päivä mennään samaan aikaan nukkumaan ja käydään lenkillä. Viinaa ei ikinä juoda eikä tupakkaa polteta. Elämme ekologisesti, moraalisesti, terveellisesti ja sivistyneesti. Viihdytämme itseämme vain sivistyneen korkeakulttuurin parissa.

Olemme siis aivan helvetin paljon parempia ihmisiä kuin te kaikki luuserit jolla on heikkouksia! Hah!

 

[oikein kateeksi käy]

Meille ei osteta sipsejä koskaan, potut syödään ihan pottuina.

Kyllä näin hyveellisille ihmisille taivaspaikka aukeaa ihan varmasti.

 

[Wiltsu]

Kyllä näin hyveellisille ihmisille taivaspaikka aukeaa ihan varmasti.

Juu. Sipseillä lihonneet helvettiykköseen, namuilla lihonneet helvettikakkoseen ja normaalivartaloiset taivaaseen. Päästään kerrankin nauttimaan. Kaikki.

 

[No sinä]

Juu. Sipseillä lihonneet helvettiykköseen, namuilla lihonneet helvettikakkoseen ja normaalivartaloiset taivaaseen. Päästään kerrankin nauttimaan. Kaikki.

Ykköseen ja siellä piru panee sua kakkoseen...

 

[Wiltsu]

Ykköseen ja siellä piru panee sua kakkoseen...

Hmmm...päästään vihdoinkin nauttimaan. Kaikki.

 

[karisma]

Meillä kaikilla lienee jonkinlaiset kriteerit puolison suhteen. Yksi voi olla ulkonäkö, sen pitää miellyttää. Jos puolison ulkonäkö sitten muuttuu, vaikka sitten tuon painon nousun myötä, niin ongelman suuruus on suhteessa siihen, miten tärkeänä tätä ulkonäköä pitää ja kuinka suuri tämä muutos on. Seksin suhteen sama juttu. Jos seksi loppuu yksipuolisesti tai muuttuu, kakkosen tarjoilu loppuu, suuseksi alkaa yököttää, rintojen väliin ole mitään asia tai ukolla ei seiso. Jos nuo tuntuu tärkeiltä ja syö vielä sipsejä ja karkkeja ón taivaspaikka menny.

Yheltä tutultani oli kerran menny asiat päin persettä, nii sano mulle kiroilleensa niin paljon ettei enää pääse varmaan helevettiinkään.

 

["pääsystä"]

Exäni aikoinaan sanoi elämänsä olleen sitä hoolla alkavaa. Joten minä voin järjestää vastaavat olosuhteet

Sorruin eilen herkkuihin. On ihan terveellistä muistaa mihin se johtaa.

 

[Accountant]

Rakas, sinusta on tullut pullukka! -tv-sarjassa moni nainen on perustellut ylipainoaan sillä, että ulkonäköpaineet ovat loppuneet siihen, kun mies on saatu rinnalle.

Onko se vain niin, että tälläkin hetkellä moni suomalainen nainen salaa todellisen olemuksensa vain siihen asti, kunnes kihlat on vaihdettu ja aloittaa ahmimisen hääkakustaan?

Joku pinnallinen voi tietysti ajatella niinkin rumasti, että kyse on vain ulkonäöstä, mutta oikeasti kyse on puolison terveydestä. Niin, onko miehellä oikeus kiinnittää huomiota naisensa terveyteen eli myös tämän painoon?

Kyllä pitäisi - ainakin siinä vaiheessa kun se alkaa vaikuttamaan terveyteen ja yleiseen jaksamiseen.

Mieheni ja minä olemme molemmat lihoneet 19:n avioliittovuotemme aikana kumpikin noin 30 kiloa. Seurusteluaikana olimme vielä normaalipainoisia.

Miksi sitten olemme lihoneet? Yhtä yksittäistä syytä siihen ei ole.

Lastemme ollessa alle kouluikäisiä olin käytännössä yksinhuoltaja. Koska (tietysti) lapset olivat etusijalla syötin heidät aina ensin. Useinmiten en "saanut" enää syödä omaa ruokaani lämpimänä, tai se jäi kokonaan väliin. Molemmat lapseni valvoivat paljon, ja kärsivät mm. koliikkivaivoista vauvoina. Valvominen lisäsi stressiä, ja jatkuva unenpuute herkuttelunhalua. Niinpä sorruin keksilinjalle koska ne olivat helposti kaapista saatavilla, eikä tarvinnut pelätä polttavansa lastaan kuumalla ruualla. Tein myös itselleni voileipiä valmiiksi hiukopaloiksi. Ja karkkia piti tietysti olla, etenkin suklaata. Ne olivat helposti saatavilla.

Vanhemmiltamme ei liiemmälti lastenhoitoapua herunut - meille tehtiin selväksi että "kun on itse keikuttanut niin pitää kiikuttaakin." Joskus joku ystävistäni katsoi lapsia että pääsin yksin asioille. Muuten kärräsin lapsia kaksistenrattailla joka paikkaan.

Aviomieheni teki ensin raskasta maatalous-, ja karjanhoitotyötä kotitilallaan yrittäjänä, allergioihin sairastuttuaan eniten kiinteistönhoitajan työtä toisten alaisuudessa. Hän oli tottunut äitinsä laittamiin rasvaisiin ja lihapitoisiin ruokiin. Kun elämä helpottui maatalouden lopettamisen myötä, syöminen ei vähentynytkään...

Olemme aina olleet pätkätyöläisiä ja budjetoineet. Nyt kun lapset ovat opiskelemassa ja omillaan syömisemme on normalisoitunut.

Näiden vuosien varrella mukaan "kuvioihimme" ovat tulleet liikunta-, ja nivelvaivat sekä pahentuvat allergiat ja astmat. Vielä kaksi vuotta sitten meillä molemmilla oli vielä kuitenkin hyvä kunto, vaan eipä ole enää... Olemme molemmat myöskin vammautuneet onnettomuudessa/ onnettomuuksissa, emmekä ole päässeet liikkumaan entiseen tapaan. Arkiliikuntaa tulee pakostakin.

Verenpaineemme ovat normaaleja, eikä meillä ole diabetesta, metabolista oireyhtymää, tai korkeita kolestroliarvoja.

Syömistä olemme vähentäneet, ja kasvattaneet kasvisten, hedelmien, ja marjojen osuutta. Suosimme vähärasvaista lihaa ja kalaa. Herkuttelemme yleensä viikonloppuisin, eikä silloinkaan ylettömästi. Annoskokoja pitäisi ilmeisesti vielä pienentää ja leivän määrää vähentää.

Tiukassa tuntuu kilot olevan...!

 

[Just joo...]

Nimenomaan miehet lihovat naimisiin tai avoliittoon mentyään kun pääsevät vaimon herkkuruokien ääreen sieltä einesten täyttämästä yksiöstään.

Eipäs yleistetä. Ei se nyt aina ihan noinkaan mene, vaikka muutaman esimerkin tästäkin vaihtoehdosta tunnen.

Meillä kun homma meni siten, että rouva söi tuskin mitään ennen kuin lyötiin hynttyyt yhteen ja minä taas kokkailin normi kotiruokaa. Nykyään rouvakin syö mitä perheelle valmistan ja kun olen reissussa töiden takia, muksut joutuvat syömään valmisruokaa tai jotakin minkä olen tehnyt valmiiksi ja on helposti lämmitettävissä. Kyllähän tuolle paremmalle puoliskolle joitakin kiloja on kertynyt vuosien saatossa ja olisi varmaankin hoikemmassa kunnossa jos liikkuisi enemmän, mutta ei ne kilot minua haittaa. Naisellinen pyöreys on kaunista. (Reilu lihavuus onkin sitten eri asia) Itse olen pysynyt aika samoissa mitoissa koko ajan ja tuskin tästä muutunkaan, pulskaksi tuskin kukaan tituleeraisi.

Kyllähän se usein niin menee että kun on asetuttu aloilleen ja vakiinnuttu, ulkonäköpaineet laskevat, eikä ole niin tarkkaa vaikka kiloja hieman kertyisikin. Naisilla etenkin lasten syntymän myötä kiloja tuppaa kertymään, osittain varmaankin hormonaalisten muutosten seurauksena ja osittain johtuen siitä että kaikenlainen aktiivisuus laskee kun lapsi / lapset vievät aikaa muulta toiminnalta.

Pointtini on tämä: Jos puolison kertyneet kilot häiritsevät, ota asia puheeksi ja tehkää asialle yhdessä jotakin. Liikunnan lisääminen ja ruokavalion muuttaminen ovat lopunperin melko helppoja juttuja toteuttaa verrattuna moneen muuhun asiaan mitä elämässä tulee eteen...

 

[Mollukkapullukka]

Ei saa lihoa, kumpikaan. Eikä meillä niinkään huolehdita terveysnäkökohdista, vaan ihan vaan siitä esteettisestä puolesta, meille olis varmaan kummallekin mahdotonta olla ylipainoisen kanssa. Ollaan sitten varmaan molemmat tosi pinnallisia kusipäitä. Onneksi ei kumpikaan olla taipuvaisia ylipainoon, sipsipussit avataan varmaan kerran viikossa ja muutenkin syödään ja juodaan mitä mieleen tulee.

 

[Liikkuja]

Onko kyseessä muka ensisijaisesti vain esteettinen puoli? Ihminenhän tulee sokeaksi läheistensä ulkonäölle. Kauniitakin petetään ja jätetään. Jos puoliso ei jaksa tehdä edes arkijuttuja ilman hikoilua ja lusmuaa kaikesta fyysisestä tekosyiden varjolla, niin ainakin meikäläistä alkaisi todella rassaamaan. Myös jatkuva syöminen ällöttäisi.