Onko mun pakko suostua miehen tahtoon viedä 3- vuotias englanninkieliseen päiväkotiin?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Poppeli"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
P

"Poppeli"

Vieras
Mies haluaisi tyttärelle sinne. Hän on nyt tavallisessa päiväkodissa ja viihtyy todella hyvin ja päiväkodissa on myös 1,5 - vuotias pikkusisko. Ovat tosi tärkeitä toisilleen ja nyt pitäis "erottaa". Ovat nyt kyllä eri ryhmissä, mutta välillä samassakin koska ovat vuorohoidossa ajottain ja ulkona leikkivät paljon yhdessä. Pienempää ei voi englanninkieliseen laittaa, sillä siellä on 3v ylöspäin ikäraja.

Päiväkoti olisi Tampereella missä kuljemme molemmat töissä. Viennit ja haut hoituisivat siis työmatkallamme. Toinen lapsemme olisi hoidossa kotipaikkakunnallamme. Ongelmia toisi lisäksi se, että kun olen itse iltavuorossa mies joutuisi lähtemään töistä aikaisemmin sillä päiväkodissa ei ole vuorohoitoa ja mieheni normaali työaika kestää yleensä klo 18.

Mielestäni järjestelyt menee lapsien kannalta liian hankalaksi ja varmasti tuo 3- vuotias kaipaa ja haluaa sinne tuttuun päiväkotiin. Haluaisin että lapsemme saisi ystäviä ajan kanssa täältä kotipaikaltamme eikä esim. synttärivieraita tarvitsisi kutsua 40 km:n takaa. Entäs sitten kun menee kouluun? Ei tunne ketään siellä ja jatkumo englannin kielelle katkeaa kuitenkin 1. luokalla. Olemme molemmat supisuomalaisia ja tottakai Suomea kotona käytämme kielenä.

Mies haluaisi lapselle hyvät tulevaisuuden mahdollisuudet mutta ei kai 3- vuotiaan ollessa kyseessä, moista tarvitse vielä ajatella. Meillä on kotona nyt täysi sota aiheesta ja sanoin tänään hänelle, että lapseni saa laittaa sinne vain kuolleen ruumini yli.
 
Voi, meillä toisin päin. Haluaisin ehdottomasti viedä lapsen englanninkieliseen leikkikouluun edes puolipäiväisesti. Mutta se maksaa paljon ja lapsen isä pitää ihan turhana.

Sanoisin, että kielten oppiminen on globaalissa maailmassa sellainen rikkaus, joka kantaa pitkälle. Aika lyhytnäköistä miettiä asiaa vain sen kannalta mistä synttärikaverit tulevat kylään.
 
miten aikuiset saa tällaisestakin riidan aikaseks??
mun mielestä kielitaito on mielenkiintoinen ja hyödyllinen taito.
en tietysti yläasteella ollut samaa mieltä, mutta myöhemmin olen yrittänyt parantaa kielitaitoani.
olemme myös syntyjään suomenkielisiä, mutta poika on saksa-painotteisella luokalla, ja tyttö juuri aloitti ruotsinkielisessä esikoulussa.
mä en millään tavalla näe tuossa mitään pahaa. ja mitä pienempi, sitä parempi aloittaa se "kielikylpy" :)
 
toi synttäripäivä juttu on kyllä vähän hassu. synttärit voi viettää vaikka äidin kanssa metsäretkellä. tai kutsua vaan kummitädin, tai vaan naapurin tytön, ja voi olla sairaan kivaa.

siihen en perustaisi tätä.
 
Kun se on kerran noin hankalan kuuloista, niin olen samaa mieltä: sen ehtii oppia myöhemminkin. Ja todella hyvin. Omasta kiinnostuksesta on kiinni, miten hyvin sen oppii. Suosittelen ehdottomasti englanninkielistä leikkikoulua silloin kun siihen on hyvät edellytykset, ts. se ei aiheuta ylimääräisiä vaikeuksia kuljetuksen suhteen ja ylimääräistä rahaa on. Noin niin kuin muuten sen kielen ehtii kyllä oppimaan aivan yhtä hyvin kuin myöhemminkin.
 
Voi, meillä toisin päin. Haluaisin ehdottomasti viedä lapsen englanninkieliseen leikkikouluun edes puolipäiväisesti. Mutta se maksaa paljon ja lapsen isä pitää ihan turhana.

Sanoisin, että kielten oppiminen on globaalissa maailmassa sellainen rikkaus, joka kantaa pitkälle. Aika lyhytnäköistä miettiä asiaa vain sen kannalta mistä synttärikaverit tulevat kylään.

No tuo synttärijuttu oli ihan esimerkki vain. Haluaisin että lapseni saisi täältä omalta kotipaikkakunnaltamme kavereita, joiden kanssa viettää vapaa-aikaakin. Meillä ei ole naapurustossa lapsia, joten tuo päiväkoti on siksi tärkeä paikka sosiaalistumisen kannalta.
 
Sitte ymmärtäisin, jos vois jatkaa englanninkielisessä koulussakin. Nyt jos tulee eskarin jälkeen pari vuotta taukoo ennen kuin alkaa ees lukee koulussa englantia, ehtii unohtaa kaiken. Mun mielestä siis ei kannata mennä sinne päikkyyn, jos ei sit jatka englannin lukemista tai puhumista jossain muodossa koko ajan.
 
Tuossa ei mun mielestä ole mitään järkeä. Kielikylpy sinänsä on jees, mutta tuo järjestely on minusta älytön, kun pk:n aukioloaika ei sovi yhteen vanhempien työaikojen kanssa, ja lapsi joutuisi vaihtamaan päiväkotia.

Kielitaito on kiva juttu, mutta hyvin meikäläinenkin pärjää englannin kielellä, vaikka vasta koulussa sitä aloin opiskelemaan. Ja turkiksikin homma toimii vaikka opin sitä ihan aikuisiällä vasta.
 
Ei todellakaan samalla tavalla. Mun sisarusten lapset käyvät ruotsin- ja englanninkielisiä kouluja tällä hetkellä ja taito on ihan eri sfääreissä kuin itsellä normaalissa koulussa aikoinaan.

Mä taas tunnen todella paljon ihmisiä, jotka puhuu englantia lähes äidinkielen tasoisesti aloitettuaan sen opiskelemisen vasta ihan normaalisti ala-asteella. Itseni mukaan lukien. Toki se edellyttää varmaankin sitä, että harjoittelee paljon, käyttää kieltä mm. keskustellen, elokuvia seuraten, kirjeitä kirjoitellen, uutisia, kirjoja jne lukien.
 
en vaihtaisi sinne...lapselle sopeutuminen voi olla vaikeaa jos nykyinen on hyvä niin miksi rasittaa turhaan lasta tässä hetkisessä maailmassa jossa kaikkea on liikaa..
 
Onko se miehes ihan tyhmä? Nyt pidät pääs, et anna periks. Sisaruksista on tukea ja turvaa toisilleen samassa pk:ssa. Kyllä ne kielet oppii jos on oppiakseen sitten myöhemmin ja jos mies on niin innokas preppaamaan lasta niin hankkikoon tietokoneelle kotiopetusohjelman. Niitä löytyy kyllä.
 
Ei tietenkään ole pakko, mutta kielitaito on rikkaus!

Meillä on niin, että mä haluaisin lapsen english kindergardeniin, koska englanti on mun toinen kieli ja koska kielitaito on hyvä olla. Meillä kotona puhutaan vain suomea (vaikka mieskin osaa englantia). Miehen mielestä riittää että lapsi oppii englantia sitten joskus koulussa ja isoisältään (jota näkee vain 3-4 kertaa vuodessa).
 
Mä taas tunnen todella paljon ihmisiä, jotka puhuu englantia lähes äidinkielen tasoisesti aloitettuaan sen opiskelemisen vasta ihan normaalisti ala-asteella. Itseni mukaan lukien. Toki se edellyttää varmaankin sitä, että harjoittelee paljon, käyttää kieltä mm. keskustellen, elokuvia seuraten, kirjeitä kirjoitellen, uutisia, kirjoja jne lukien.

No joo, sujuuhan tuo englanti minultakin hyvin. Olen vain huomannut, että monille kielten oppiminen on myöhemmin vaikeaa eikä siitä ikinä tule sujuvaa. Toisaalta omalla pojalla on selvästi siihen herkkyyskausi nyt. Hän on itse tosi kiinnostunut ruotsista ja englannista.
 
[QUOTE="Poppeli";24462708]Koulunkäynti kuitenkaan ei missään tapauksessa tulisi onnistumaan englanninkielisessä koulussa, vaan lapsi aloittasi omalla paikkakunnallamme ekaluokan.[/QUOTE]

Okei. Meillä olisi mahdollisuus kansainväliseen kouluun sen jälkeen ja se tietysti olisi mielekkäämpää tuossa tilanteessa.
 
[QUOTE="mamma";24462672]Sitte ymmärtäisin, jos vois jatkaa englanninkielisessä koulussakin. Nyt jos tulee eskarin jälkeen pari vuotta taukoo ennen kuin alkaa ees lukee koulussa englantia, ehtii unohtaa kaiken. Mun mielestä siis ei kannata mennä sinne päikkyyn, jos ei sit jatka englannin lukemista tai puhumista jossain muodossa koko ajan.[/QUOTE]
Niin. Mutta jos elämänsä haluaa tehdä vaikeaksi, on Tampereella myös englanninkielinen koulu - olikos nimeltään Tammelan koulu?

Muokkaan, kun Poppeli oli jo vastannut, että tämä koulu ei ole vaihtoehto:
Sitten unohtaisin koko päiväkodinkin.
 
Viimeksi muokattu:
Ja lapsi ei opi kaksikieliseksi, jos koko muu ympäristö on suomenkielinen. Toki hän saattaa saada hyvä alun myöhemmälle kielenopiskelulle.

Kyllä oppii jos esimerkiksi toinen vanhempi on natiivipuhuja. Ap:n kuvailemassa tilanteessa toki ei, mutta iso hyöty siitä olisi.

Itse ajattelisin lapsen parasta tässä ja nyt, englantia voi harrastaa myöhemminkin, osallistua enkkukerhoihin tms.

Itse puhumme kotona englantia, vaikka supisuomalaisia olemmekin. Toiveissa ainakin puolitoistakielinen lapsi :)
 
[QUOTE="vieras";24462721]Ei tietenkään ole pakko, mutta kielitaito on rikkaus!

Meillä on niin, että mä haluaisin lapsen english kindergardeniin, koska englanti on mun toinen kieli ja koska kielitaito on hyvä olla. Meillä kotona puhutaan vain suomea (vaikka mieskin osaa englantia). Miehen mielestä riittää että lapsi oppii englantia sitten joskus koulussa ja isoisältään (jota näkee vain 3-4 kertaa vuodessa).[/QUOTE]

Mikset puhu lapselle englantia, jos kerran olet itse kaksikielinen ja englanti on toinen äidinkielesi?

Lapselle enkkua, miehen kanssa suomea.
 
Olen lastentarhanopettaja ja työskentelen englanninkielisessä päiväkodissa. Vastaan siis siltä pohjalta.

En missään nimessä kannata lapsen laittamista englannin kieliseen päivähoitoon tilanteessanne. Ensinnäkin, vieraiden kielien oppimisen pohja lähtee oman äidinkielen hallitsemisesta. 3-vuotiaalla sekin on vielä täysin "työn alla". Lisäksi, jos lapsella olisikin kielellisiä ongelmia (joita ei välttämättä vielä havaita noin pienellä), vieraskielinen ympäristö ja toisen kielen opettelu saattavat vielä vaikeuttaa niitä jaa hidastaa niiden havaitsemista.

Toisekseen, päiväkotipäivä on ihan normaalistikin lapselle raskas. Aikuisten olisi hyvä asettaa itsensä tilanteeseen, jossa menisi vaikkapa nyt Italian kieliseen työpaikkaan puhumatta/ymmärtämättä sanaakaan Italiaa. Jos kerran kyseessä on englanninkielinen päiväkoti (eikä kielikylpy), käyttökieli on englanti mikä tarkoittaa ainakin meillä KAIKEN hoitamista englanniksi. Vaikka hoitajat alussa auttaisivatkin suomen kielellä tms., rankkaa se on lapselle todella silti.

Kolmanneksi, Suomessa on hyvä systeemi kieltenopetukseen koulussa. Mielestäni 3-vuotiaan pitäisi saada olla lapsi ja antaa hänen olla rauhassa vanhempien odotuksilta. Kaikkein parhaat eväät annatte lapsellenne, kun annatte hänen pysyä äidinkielisessään päiväkodissa, jossa hän saa kommunikoida omalla kielellään (joka on muutenkin aina se "tunnekieli"). Sisar pysyy lähellä ja päivätkään eivät pitene pitkillä matkoilla autossa päiväkotiin. Lapsi ehtii oppia kieliä koulussa, tai sitten koittakaa etsiä hänelle joku "enkkukerho" (isommissa kaupungeissa usein toimii niitä esim. kerran viikkoon)

Pakko vielä sanoa, mitään järkeä ei minun työkokemukseni mukaan ole laittaa lasta vieraskieliseen päiväkotiin tuossa teidän tilanteessa.
 
Kyllä oppii jos esimerkiksi toinen vanhempi on natiivipuhuja. Ap:n kuvailemassa tilanteessa toki ei, mutta iso hyöty siitä olisi.

Itse ajattelisin lapsen parasta tässä ja nyt, englantia voi harrastaa myöhemminkin, osallistua enkkukerhoihin tms.

Itse puhumme kotona englantia, vaikka supisuomalaisia olemmekin. Toiveissa ainakin puolitoistakielinen lapsi :)
Luetunymmärtämisessä vikaa.
 
Mä taas tunnen todella paljon ihmisiä, jotka puhuu englantia lähes äidinkielen tasoisesti aloitettuaan sen opiskelemisen vasta ihan normaalisti ala-asteella. Itseni mukaan lukien. Toki se edellyttää varmaankin sitä, että harjoittelee paljon, käyttää kieltä mm. keskustellen, elokuvia seuraten, kirjeitä kirjoitellen, uutisia, kirjoja jne lukien.

Voin vakuuttaa, ettei kielitaitosi ole missään natiivipuhujaa lähelläkään jos olet normikoulussa kielet opiskellut.
 

Yhteistyössä