Onko muita ns. suuritarpeisten vauvojen äitejä joilla myös muita lapsia?

Meillä siis kaksi poikaa (2v 9kk ja 5kk). Esikoinen oli vauva-aikanaan melko hankala; nukuttaminen oli yhtä tuskaa, ei viihtynyt missään ja itki paljon. Sitten n. 1,5-vuotiaana tilanne alkoi parantua ja poika on tänään erittäin ihana, aurinkoinen ja kiltti lapsi!
Mutta tämä kakkonen... On siis isoveljeään huomattavasti kiukkuisempi tapaus. Ei viihdy hetkeäkään missään, ja huutaa todella kovaa! :headwall: Kyse ei siis ole mistään pikku kitinästä, vaan täydestä karjunnasta. Ainoa paikka missä viihtyy on kantoreppu, silloin kun ollaan liikkeessä. Eli sylikään ei kelpaa, jos vain istutaan. Vauva on nyt alkanut vähitellen ryömiä, ja toivonkin, että tilanne helpottaa nyt kun pääsee itse eteenpäin. Mutta välillä olen kyllä aivan totaalisen helisemässä, kun yritän tehdä jotain isoveljen kanssa tai hoitaa kotihommia, ja vauva vain huutaa |O Miten tee muut olette selvinneet tällaisista tilanteista?? Kantoreppu tosiaan kyllä toimii, mutta en millään jaksa kanniskella 8,5 kiloista koko aikaa. Ja etenkin näillä helteillä kun on jo valmiiksi hiki koko ajan!

Päiväunet ovat meillä toinen ongelma: vauva nukkuu väin pätkiä (n. 40 min.) vaunuissa ulkona. Omaan sänkyyn on koitettu nukuttaa, ei onnistu. Suurin ongelma on se, että kun olen lasten kanssa yksin kotona, en voi jatkuvasti mennä pihalle kävelemään vaunujen kanssa kun vauva herää nukuttuaan tuollaisen lyhyen pätkän. Pelkkä vaunujen keikuttaminen ei nimittäin riitä ja vauva on yleensä selvästi vielä väsynyt, joten en viitsi sisäänkään ottaa. Ja siis isoveli on sen ajan yksi sisällä, sillä muuten saisin olla jatkuvasti häntä pukemassa ja riisumassa... Antakaa vinkkejä!

t. Lehmikki ja pojat
 
Meillä tyttö 2,5v ja poika 9kk. Ihan kuin meiltä!! Pojan kanssa oli juuri tuota sylissö oloa, ja kanniskelua. Ja jos vähän jotain kotihommia yritti tehdä lapsi karjui vieressä. Tilanne helpottui kun poika alkoi liikkua itse. Meillä olisi näin myöhemmin ajateltuna sitteri toiminut välillä (koitin joskus kylässä ollessa ja siinä poika viihtyi, meillä ei sitteriä ole) Kantoreppu oli käytössä myöskin välillä, mutta kuten itse sanoit aika rankkaa pidemmän päälle. Minun neuvoni olisi, että tee päivällä ihan vain ne kaikki pakolliset, kämppä on hetken mullinmallin ja pyykit kasaantuvat mutta ei tarvitse kokoajan olla pinna kireällä huutavan lapsen kanssa. Miehestä on meillä ainakin korvaamaton apu. Ja meidän poika alkoi nukkua paremmin päikkäreitä, kun otin ja pakkasin molemmat muksut ja lähdimme ulkoilemaan yhdessä. Nykyään teemme vaunulenkin poika nukkuu ja tyttö joko kävelee tai istuu tuplissa. Menenmme leikkipuistoon yms. Ja viimeviikkoina on käynyt niin, että pienen lenkinjälkeen poika nukkuu vieläkin vaikka, vaunut pysähtyvät!
 
Alkuperäinen kirjoittaja Lehmikki:
:hug:
Edelleen vertaistukea kaivataan...
Meillä ei esikoinen ollut ihan näin itkunen, kun tämä toinen! Toisaalta minua aivan naurattaa, miten kosketusta ja rutistusta kaipaava tuo meidän neiti 3kk on. Peittoon tiukasti käärittynä tulee vain uni. Tuntuu että tarvitsee paijjausta aivan mielin määrin eikä sekään riitä. Nukahtaminen on hankalaa, ei viihdy tissillä muuta kun pakolliset, joitakin aikoja sitterissä.

Teen pakolliset esikoisen kanssa ja sillon neiti huutaa sitterissä. Toki nukkuneena ja syöneenä. Mutta itkun määrä on kamala. Ahdistaa muut ihmiset, kun ihmettelevät. Alkaa tulla aika epäsosiaaliseksi. On myös olo etten ymmärrä vauvani viestejä ja ole tarpeeksi hyvä äiti. hyvinä päivinä olen armollinen itseäni kohtaan.

Erityisen raskaaksi tilanteen tekee vielä pahimmassa uhmassa oleva esikoinen, joka myös kaipaa huomiota enemmän kun koskaan. Joskus molemmat lapset tuntuvat lähes vastenmielisiltä, kun tuntuvat että he imevät kaiken minusta. Tuntuu että minua ei ole!

Koittakaamme siis jaksaa!!
 

Yhteistyössä