Onko muita kenen vanhemmat "vaikuttavat" teidän elämään vaikka kuinka aikuiset olisitteitse ja oma perheekin on jo...?

[zxc]

Voi kun taas eilen sain itkukohtauksen, kun en enää va jaksa mun vanhempia...

oon 24v,mies,poika ja toista lasta odotellaan, oma asunto, mies käy töissä, mä opiskelen ja oon pojan ka kotona.
mies otti loman ja ajattelimme että voisimme lähteä Venäjälle, äiti rupes kiljumaan puhelimessa ettei anna viedä meidän poikaa sinne, kun sielä on niin kuuma, pitkä matka (6tuntia) autossa jne...Se että mä voisin soitta meidän yhteiselle kaverelle ja kysyä miten hänen kaveri sai keskimenon sielä(ihan kuin Suomessa ei oo ketään sellaista)....Siis ihan sellaisen määrittelevän sävyn puhui tyyliin mitä meidän pitäis tehdäö meidän kesälomalla. sitt rupesi itkemään, että tyyliin hän kieltää meidät lähtemästä jne...

ja tä ei oo eka kerta kun he "sekantuvat" tai omalla mielipidellä pilaavat meidän suunnitelmat tai tunnelman.

Pahinta on tässä se että mulla on nyt ihan hirveä syylistynyt olo kun en enää vastannu hänen soitoihinsa sen jälkeen eilen.

siis mä inhoan heidän sen takia että koko ajan sekantuvat mun uuteen elämään...

 

[noh]

Niin kauan kun annat heidän tehdä tuota, he tekevät.

Aivan kuin kurittomat uhmaikäiset. Kieltäydy johdonmukaisesti kuuntelemasta.

 

[vinkki saman kokeneelta]

Minä muutin lapseni kanssa pois samasta kaupungista.
Meillä ei tullut mistään mitään kun poika oli ala-asteella koulussa.
Mummi meni ja haki pojan koulusta,vei heselle,vei kotiinsa,tuntikausiksi ilmoittamatta mitään.
Joka asiaan oli sekaantumassa aina.
Lopulta ei jäänyt keskustelujen jälkeen muuta mahdollisuutta kuin muuttaa toiselle paikkakunnalle.
Sen jälkeen homma alkoi toimimaan.

 

[vieras]

Ja te nöyrrytte ja annatte päättää elämästänne. Jessus.
Menkää sinne Venäjälle!

 

[maranooka]

Toki vanhemmat vaikuttavat elämäämme. Mielipiteitä saavat tietenkin esittää ja asioista voidaan keskustella, mutta itse teemme omat ratkaisumme asiassa kuin asiassa. Omat vanhempani juttelevat enemmän mielipiteistään kysymättä, anopilta joudun usein ihan kysymään mielipidettä jos tahdon sen kuulla. =) Ei siitä tulisi mitään jos jomman kumman vanhemmat yrittäisivät ohjailla meidän päätöksiä ja elämää..

 

[meilläkin]

itse olen 28v, mutta sehän ei estä äitiä puuttumasta tapaani elää ja kasvattaa lastani. Sama juttu meillä, että lasta ei saisi viedä mihinkään, ei päiväkotiin eikä huvipuistoihin, töissä käyntini onnistuisi kuulemma parhaiten niin, että lapsi olisi mummolassa hoidossa. Äitini mielestä olen myös itse aiheuttanut lapsen atooppisen ihottuman käyttämällä huuhteluainetta pyykkeihin ja syöttämällä valmisruokia.
Olen ratkaissut tilanteen niin, etten puhu äitini kanssa muusta kuin lapsen asioista, meidän lomasuunnitelmista tms. en puhu etukäteen. Käymme vanhempieni luona vain sen verran, että vien ja haen lapsen yökylään n. jokatoinen viikko. Äitini mielestä mies on käskenyt minun toimia niin, mutta en jaksa välittää...

 

[Maira]

Kyllä vaikuttaa, mä puhun aina äitini kanssa kun jotain on meneillään..Mut ei meillä todellakaan harrasteta mitää arvostelua tai meuhkaamista, mä saatan kysyä mielipiteen tai äiti antaa sen kysymättä, ilman huutoa tms. ja kuitenkin mä teen aina niinku haluan, tosin äidin neuvojen saattelemana ja ne mielessä pitäen.

 

[zxc]

Minä muutin lapseni kanssa pois samasta kaupungista.
Meillä ei tullut mistään mitään kun poika oli ala-asteella koulussa.
Mummi meni ja haki pojan koulusta,vei heselle,vei kotiinsa,tuntikausiksi ilmoittamatta mitään.
Joka asiaan oli sekaantumassa aina.
Lopulta ei jäänyt keskustelujen jälkeen muuta mahdollisuutta kuin muuttaa toiselle paikkakunnalle.
Sen jälkeen homma alkoi toimimaan.

me ei asutaan samassa kaupungissa, mutta suht koht lähellä kyllä, niin että he käyvät meillä muutaman kerran viikossa..

 

[kohtalotoveri]

:wave:
Mun äiti on kans just tollanen, yrittää sekaantua vieläkin mun ja lapsen (olen yh ) elämään kaikissa asioissa, ja mä olen sentään 10 vuotta ap:tä vanhempi. :kieh:

Siksipä nykyään kerron kaikki esim. lomamatkat, vasta kun ollaan tultu takasin lomalta...,
sillon ei oo enää niin väliä mitä aukoo päätään...

 

[zxc]

itse olen 28v, mutta sehän ei estä äitiä puuttumasta tapaani elää ja kasvattaa lastani. Sama juttu meillä, että lasta ei saisi viedä mihinkään, ei päiväkotiin eikä huvipuistoihin, töissä käyntini onnistuisi kuulemma parhaiten niin, että lapsi olisi mummolassa hoidossa. Äitini mielestä olen myös itse aiheuttanut lapsen atooppisen ihottuman käyttämällä huuhteluainetta pyykkeihin ja syöttämällä valmisruokia.
Olen ratkaissut tilanteen niin, etten puhu äitini kanssa muusta kuin lapsen asioista, meidän lomasuunnitelmista tms. en puhu etukäteen. Käymme vanhempieni luona vain sen verran, että vien ja haen lapsen yökylään n. jokatoinen viikko. Äitini mielestä mies on käskenyt minun toimia niin, mutta en jaksa välittää...

joo, siis tä on just tätä, mansikoita ei saa anta kun HIKINÄPPYLÄT on allerginen reaktio niille, ja parasta ois jos lapsi ois koko ksän heidän ka mökillä eikä vanhempiensa kanssa. ja aina jos on jotain niin "ajattelette vain itseänne , eikä lapsesi parasta!"...voi kun mä en jaksa tätä.
ja aina tommossen riitelyn jälkeen MULLE jostain syystä tule se paha olo...

 

[arvatkaa mitä äitini sanoi kun kävin häntä katsoma]

Antoi minulle yläasteaikaiset luokkasormukset ja riipukset,muutaman koriste-esineen jotka olen joskus nuoruudessani saanut ja totesi 'kai nää pysyy sulla jo tallessa'

Enkä kerro teille julkisesti että tyttäreni korut mitä hän on lahjaksi saanut on mulla visusti tallessa kunnes siitä kasvaa aikuinen (hän täyttää juuri 18v.)
*viheltelee*

 

[Lentokala]

Kyllä mun äiti yrittää sekaantua meidän asioihin välillä liikaakin, mutta sanon kyllä silloin suorin sanoin että menee yli rajan.
Se ärsyttää, kun se saattaa kommentoida ja avautua miehelle joistain asiosita eikä mies kehtaa tylyttää sitä päin naamaa tietenkään.
Nää sekaantumiset koskee oikeestaan vain lapsia ja heihin liittyviä asioita.

Tää johtuu varmastikin siitä, että meidän lapset ja mun vanhemmat ovat tosi läheisiä mikä on tietty hyvä asia.
Isovanhemmat viihtyvät poikien kanssa ja pojat heidän kanssaan.
Tän takia ymmärrän, että kommentointia saattaa tulla herkemmin kun ovat kuitenkin paljon yhdessä.

 

[meilläkin]

Joo, niin tutulta kuullostaa tuo "kyllä sen lapsen on parempi olla ukin ja mummin kanssa, kun me annetaan sille paljon enemmän huomiotakin" Ainakin minun vanhemmillani on joku ihme tarve pitää lapsi mahdollisimman paljon heidän luonaan ja sitten samaan hengenvetoon syyllistää minua siitä kun en halua olla lapsen kanssa...
Niinpä niin, kun miettii omaa lapsuuttaan 3:n sisaruksen kanssa, niin kyllähän se jollain tavalla paikkansa pitää että isovanhemmat yrittää lapsen lapsille hyvittää sen mistä niitten omat lapset on jäänyt paitsi...

 

[jojo]

Sekä mun että miehen vanhemmat, erityisesti äidit, yrittävät sotkeentua asioihin. Miehen kanssahan me silti päätökset tehdään, mulla ikää 28, miehellä 31 ja meillä on lapsi, oma koti, oma toimeentulo jne.

Anoppi on enemmän sellainen, että hän esittelee mielipiteensä jo valmiiksi vähätellen niitä, siis "Minä maalaisin tuon vihreäksi, mutta en mä tiedä, jos se on muiden mielestä ruma, ei se ehkä hieno oo, mutta..." eli tuon sisältö on suomeksi "Minusta sinun pitäisi maalata tuo vihreäksi." Jos emme tee niin, anoppi loukkaantuu, mutta ei tee asiasta numeroa.

Minun äitini on puolestaan vahvatahtoinen ja aika kovapuheinen. Jos minä päätän maalata jotakin vihreäksi, en voi pyytää apua sävyn valintaan, koska hän lyttää koko ajatuksen vihreästä ja tyrkyttää punaista, keltaista ja sinistä. Kun kuitenkin valitsen vihreää, hän haukkuu sekä sen, että minun makuni.

Sama pätee vaatteisiin, lapsen kasvatukseen, ammatinvalintaani jne. Ainoa oikea tapa on hänen tapansa, muuten tulee haukut. Siinä, missä muut huomaavat hyvät puolet, hän vaikka etsimällä etsii jotakin, mikä on pielessä. En enää viitsi edes siivota hänen vierailujaan varten, saan kyllä saman pahan mielen paljon pienemmälläkin vaivalla.

Yksi noin kolmen vuoden jakso oli erityisen rankka, kun piti tehdä marssijärjestys selväksi molemmille mammoille , eli tämän katon alla on meidän perheen säännöt.

Luulen tosin, että tälle on olemassa syykin, ja se on takuulla osaltaan se, että aloimme mieheni kanssa seurustella kovin nuorina. Olin itse nipin napin 15v ja mies 18. Totta kai vanhemmat ottivat asiakseen antaa vähän työntöapua, kun tuli ajankohtaiseksi muuttaa asumaan omilleen jne. Ongelma tästä tuli vasta, kun aikaa kului, mutta asioihin puuttuminen jäi tavaksi. Jos sen sijaan alkaisin vaikka nyt seurustella jonkun kanssa, tuskin kummankaan osapuolen vanhemmat enää edes alkaisivat sotkeutua asiaan, kun ollaan jo selkeästi aikuisia. En usko, että äitini kehtaisi pamahtaa jakamaan neuvojaan uuden siipan aikaan. Mene ja tiedä.

 

[Pajukko]

Mulla ei vanhemmat hirveästi puutu meidän asioihin, vaikka välillä hymähtelevät ja esittävät omat mielipiteensä. Eilen kuitenkin lähdin itkun kanssa kotiin mummolasta, kun isäni alkoi rähiseen meidän koiran hankinnasta. Ollaan siis puhuttu jo keväällä että hankimme toisen koiran. Nyt sitten lähestyy pentujen syntyminen ja siitä mainitsin niin isä alkoi rähistä ja huutaa, että ei mitää toista koiraa, kun lasten kanssakin menee hermot. Tilannetta edelsi se, että minun piti taas kerran suuttua esikoiselle eräästä asiasta, josta on puhuttu ja jankutettu koko kesän ajan. Keskimmäisen ja kuopuksen piti tänään mennä mummolaan yöksi, mutta ajattelin, että olisi hyvä pitää pari viikkoa taukoa siellä käynnissä. Käydään kuitenkin usein n. 3 kertaa viikossa mummolassa.

 

[myy]

Meillä se on mun isä, joka puuttuu asioihin (tai ainakin yrittää). Hänellä on syyllistämistekniikka hallussa. Kaikkea mitä hän haluaa tai ei halua tapahtuvan niin vaikutetaan syyllistämällä tai jos minä vaikka en lupaa jotain (esimerkiksi tulla kylään tiettynä aikana) niin sitten hän soittaa minun miehelleni joka ei niin helposti kehtaa sanoa mitä ajattelee vaan suostuu.

 

[Lunatic]

:wave:
Olen harkinnu tämän takia paikkakunnan vaihtoa jo monta vuotta, kun vaan saisin aikaseksikin. Äitini on rasittava.
Ajattelin alkaa nyt tosissani etsiä uutta alkua muualta.

 

[kuule Lunatic]

:wave:
Olen harkinnu tämän takia paikkakunnan vaihtoa jo monta vuotta, kun vaan saisin aikaseksikin. Äitini on rasittava.
Ajattelin alkaa nyt tosissani etsiä uutta alkua muualta.

Voin sanoa että kohdallani se todellakin kannatti.Ennen niin rasittava äitini alkukiukuttelunsa jälkeen on sopeutunut osaansa ja välimme ovat vuosien mittaan muuttuneet paremmiksi kuin koskaan ennen.
Eli alahan pakkaamaan =)

 

[hju]

Yrittihän se. Pistin välit poikki lopullisesti. Toivottavasti ainakin ymmärtää sen. Toinen vanhempi ei aiheuta harmeja ja haittaa elämälle. Ollaan erittäin läheisissä ja hyvissä väleissä. Hän siis puuttuu, mutta kun katsoo olevan aihetta.

 

[Kotona Kirves Kädessä]

Ai, mun vanhemmat saa sekaantua meidän elämään ihan niin paljon kuin haluavat.

 

[Lunatic]

Voin sanoa että kohdallani se todellakin kannatti.Ennen niin rasittava äitini alkukiukuttelunsa jälkeen on sopeutunut osaansa ja välimme ovat vuosien mittaan muuttuneet paremmiksi kuin koskaan ennen.
Eli alahan pakkaamaan =)

Täytyy alkaa.
Kun sais asunnon ensin.

 

[tre]

Voin sanoa että kohdallani se todellakin kannatti.Ennen niin rasittava äitini alkukiukuttelunsa jälkeen on sopeutunut osaansa ja välimme ovat vuosien mittaan muuttuneet paremmiksi kuin koskaan ennen.
Eli alahan pakkaamaan =)

Täytyy alkaa.
Kun sais asunnon ensin.

Muuta porvooseen? Täällä asuu kaikki hupaisimmat tyypit.

 

[niin]

Ai, mun vanhemmat saa sekaantua meidän elämään ihan niin paljon kuin haluavat.

No sullahan nyt onkin vielä napanuora tiukassa ja "pappa betalar" sun elämisen niinku alaikäisen....

 

[Mr Nobody]

ei onneksi puutu millään muotoo. tietävät, että lätty kannattaa pitää kiinni, että ei tule suurempia ongelmia

 

[orpo]

Täs on yksi hyvä puoli orpoudessa, ei rasittavia vanhempia!