Onko muita jotka tuntevat itsensä epäsosiaalisiksi ja hyvin itsekseen/perheensä kanssa viihtyviksi?

[erakko]

Olen 30v nainen, minulla on yksi 4v lapsi ja mies. Ammatiltani olen osastonsihteeri, eli työ ei ole yltiösosiaalista, mutta toki olen paljon eri ammattiryhmien ja potilaidenkin kanssa tekemisissä.

Vapaa-ajalla minulle riittää, että soittelen äitini kanssa usein, näen sisartani ja hänen lastaan kerran kahdessa viikossa, miehen veljen perhettä kerran viikossa ja soittelen ystäväni kanssa joka asuu kauempana viikoittain. Lisäksi minulla on lenkkikaveri jonka kanssa käyn satunnaisesti lenkillä.

Silloin tällöin voin lähteä esim. lastenvaatekutsuille ja ala-asteaikaisten tyttökavereiden kanssa bilettämään, eli nykyään kerran vuoteen, mutta muuten en kaipaa sosiaalista elämää yhtään enempää. Olenko outo lintu?

 

[Maira]

Et, mä viihdyn ihan vallan mainiosti oman porukan kesken..Toki joskus kaipaa muutakin seuraa, mut sellanen päivittäin hengailu tai tuntitolkulla oleminen saa mut lähinnä ahdistumaan..

 

[jassåå]

et ole. Mäkin viihdyn aikapaljon itsekseni ja perheen kanssa. Mun unelma olisi asua erakkona jossain keskellä metsää, ilman naapureita. Toisaalta, mua kyllä pidetään välillä vähän kummallisena- kaikki luulee että olen kovin sosiaalinen.

 

[Miä]

Et.. Siä olet käsittämättömän sosiaalinen miuhun verrattuna

 

[Data]

Ei tuossa ole kummallista eikä ole tarvetta tuntea itseäsi epäsosiaaliseksi.

 

[Miä]

et ole. Mäkin viihdyn aikapaljon itsekseni ja perheen kanssa. Mun unelma olisi asua erakkona jossain keskellä metsää, ilman naapureita. Toisaalta, mua kyllä pidetään välillä vähän kummallisena- kaikki luulee että olen kovin sosiaalinen.

Sama juttu, sillon kun olen ihmisten ilmoilla niin tulen toimeen kaikkien kanssa ja puhun paljon, ihmiset olettaa että miä olen oikein sosiaalinen elukka Päinvastoin, vapaa-ajalla olen täysin erakko =)

 

[jassåå]

Sama juttu, sillon kun olen ihmisten ilmoilla niin tulen toimeen kaikkien kanssa ja puhun paljon, ihmiset olettaa että miä olen oikein sosiaalinen elukka Päinvastoin, vapaa-ajalla olen täysin erakko =)

Juuri näin

 

["aloittaja"]

Juuri näin

Juu, sama myös minulla Tarvittaessa juttelen hyvinkin tuntemattomien ihmisten kanssa esim. jumpassa, tai leikkikentällä, mutta toisaalta kyläily puolin ja toisin esim. isommalla porukalla kavereiden kanssa, "tyttöjen illat" tms, ei oikein innosta... :0

 

[erakko2]

et ole. Mäkin viihdyn aikapaljon itsekseni ja perheen kanssa. Mun unelma olisi asua erakkona jossain keskellä metsää, ilman naapureita. Toisaalta, mua kyllä pidetään välillä vähän kummallisena- kaikki luulee että olen kovin sosiaalinen.

Minä myös- mä vaan viihdyn niin peevelin hyvin mieheni ja lasteni seurassa ettei siihen muita liikaa kaivata. Ja tarviin yksinäisyyteni välillä.

Mä en jaksa painetta siitä että tarttis kokoajan olla menossa jonnekin, nähdä kaikkia jnejne. Enkä pelkää kuitenkaan sitäkään että jos jotain tapahtus jäisin yksin. a siksi että osaan olla yksin ja b siksi että mun luonne tapaa löytään kavereita jos tahdon niin.

 

["vieras"]

Sullahan on enemmän sosiaalista elämää kun mulla, tosin en kyllä enempää kaipaakaan. Olen tyytyväinen näin.

 

[hyyy]

Hullu olet, normaali ihminen kaipaa välillä juttuseuraa kun se ei keskustele mielikuvituskavereitteinsa kaa niinku puolet mammoista kuuluu tekevän.

 

[Maira]

Hullu olet, normaali ihminen kaipaa välillä juttuseuraa kun se ei keskustele mielikuvituskavereitteinsa kaa niinku puolet mammoista kuuluu tekevän.

Mä puhun päivittäin aviomieheni kanssa, keskusteluksi sekin minusta lasketaan..?

 

["Joo"]

[QUOTE="vieras";24512716]Sullahan on enemmän sosiaalista elämää kun mulla, tosin en kyllä enempää kaipaakaan. Olen tyytyväinen näin.[/QUOTE]

Näinpä täälläkin. Toiset saa energiaa runsaasta seuraelämästä, minulla taas akut latautuu kun saan olla itsekseni / perheen parissa. Näin me ollaan erilaisia ja hyvä niin.

 

["vieras"]

Et ole. Itse koen myös olevani kovin epäsosiaalinen, viihdyn yksinäni ihan hyvin.

 

["aloittaja"]

Minä myös- mä vaan viihdyn niin peevelin hyvin mieheni ja lasteni seurassa ettei siihen muita liikaa kaivata. Ja tarviin yksinäisyyteni välillä.

Mä en jaksa painetta siitä että tarttis kokoajan olla menossa jonnekin, nähdä kaikkia jnejne. Enkä pelkää kuitenkaan sitäkään että jos jotain tapahtus jäisin yksin. a siksi että osaan olla yksin ja b siksi että mun luonne tapaa löytään kavereita jos tahdon niin.

Joo, tätähän joka tuutissa toitotetaan,että kannattaisi pitää ystäviin yhteyttä ja osallistua kaiken maailman kissanristiäisiin, että sitten kun lapsen kasvaa ei jäisi yksin, tai jos tulee ero tms tms. Mutta mä ajattelen samoin kuin sinä, että mä viihdyn hyvin itseksenikin ja jos myöhemmin tulee tilanne että haluaa enemmän nähdä ihmisiä, niin varmaan keksin sitten keinot löytää uusia kaveritakin.

 

["yksinäinen"]

Mä oon paljon enmmän yksin, oon yh käytännössä kun erottu. Ystäviä ei ole, eikä vanhempien kans väleissä. Ystäviä mahdotonta löytää

 

[Huuhkajatar]

Sama juttu, sillon kun olen ihmisten ilmoilla niin tulen toimeen kaikkien kanssa ja puhun paljon, ihmiset olettaa että miä olen oikein sosiaalinen elukka Päinvastoin, vapaa-ajalla olen täysin erakko =)

Kuten myös, kotiin kun pääsen niin viihdyn vallan hyvin omassa mukavassa seurassani. Kavereita ei oikein ole koska en tykkää olla kokoajan jonnekin menossa. Enkä edes kärsi tilanteesta, lasten mielestä minun pitäisi tavata enemmän ihmisiä ja olla sosiaalisempi.

 

[Huuhkajatar]

Herää kysymys: ovatko keskustelupalstat epäsosiaalisten ihmisten hiekkalaatikoita?

 

[Maira]

Herää kysymys: ovatko keskustelupalstat epäsosiaalisten ihmisten hiekkalaatikoita?

Ainakin minulle, kyllä.

 

[Huuhkajatar]

Ainakin minulle, kyllä.

Niin, se on niin näppärää, kun ei enää jaksa ihmisiä painaa punaisesta ruksista. Vieraita kotona ei voi häivyttää niin, ja jos on kylässä ei voi vain tunnin jälkeen sanoa ettei enää kiinnosta, heippa, mä lähden.

 

[Miä]

Herää kysymys: ovatko keskustelupalstat epäsosiaalisten ihmisten hiekkalaatikoita?

Ovat Miulla on onneksi yksi ystävä jota ei häiritse tämä miun sosiaalinen omituisuuteni.. Oikeestaan hassua kun sen ihmisen elämä on vilkkaampaa kun lentokentällä :xmas:

 

[Huuhkajatar]

Ovat Miulla on onneksi yksi ystävä jota ei häiritse tämä miun sosiaalinen omituisuuteni.. Oikeestaan hassua kun sen ihmisen elämä on vilkkaampaa kun lentokentällä :xmas:

Sinä olet tuki ja turva, hän tietää aina mistä sinut löytää ja ettet ole koko ajan varattuna. Oisko näin?

 

[Ultramariini]

Tämä on tälläiselle erakolle, oikein sopiva tapa kohdata ihmisiä..
On ihmisiä,joita tapaan mielelläni ja en ole täysin eristäytynyt, mutta reviirini on rajoittunut ja
tarvitsen yksinoloa. Olisi oikeastaan kamalaa, jos tuntisin kaikki palstailijat livenä.. se kuormittaisi osa-aika erakon sietokykyä, etenkin, jos heitä pitäisi tavata sillä intensiteetillä, jolla täällä vietän aikaani.

 

[Miä]

Sinä olet tuki ja turva, hän tietää aina mistä sinut löytää ja ettet ole koko ajan varattuna. Oisko näin?

Voi olla, luultavasti onkin =) Ja miä tiedän että jos tarvitsen sitä ihmistä niin se on ihan varmasti olemassa, aina, oli kyse ihan mistä vaan.. Miä en pidä ihmisistä mutta poikkeus ja silleen, eikö?

 

[Paatunut Parahdus]

Rakastan yksinoloa ja omaehtoista sosiaalisuutta. Joudun olemaan työn/opisken osalta sen verran sosiaalinen, että sitä kaipaa hiljaisuutta ja yksinoloa, enemmän nykyään kuin koskaan aikaisemmin. Kotona on pakko olla sosiaalinen, sana pakko, koska kanssakäyminen perheen kanssa on varmaan kaikille eduksi ja tärkeää. Minulle oikeasti välillä riittäisi sosiaaliseksi kanssakäymiseksi muun maailman kanssa se, että menen kirjastoon kirjani kanssa ja toivon, ettei kukaan puhu minulle.