Onko muita jotka oikeasti, vilpittömästi vaan haluavat hoitaa lapsensa kotona?

Kuinka monella teistä on koulutus mieluisaan ammattiin ja/tai työpaikka odottamassa?

Itse olen havainnut että ne joilla on nuo molemmat tai edes ensimmäinen eivät halua olla kotona loputtomiin vaikka se olisikin taloudellisesti mahdollista. Ne taas jotka ovat ajatelleet vaihtaa alaa, joiden pitäisi hakea uusi työpaikka tai vanha työpaikka ei ole mieluinen ovat huomattavasti vankemmin kotiäiteinä.

 

Mä tahon hoitaa lapsen/lapset kotona eskari-ikäiseksi asti.

 

Hoidan 3 lastani kotona ja mieheni sanoi arvostavansa minua tämän takia Miehelleni on ruoka valmiina kun tulee töistä ja minulla on paljon enemmän voimia pitää itsestäni huolta eli syödä hyvin ja terveellisesti ja urheilla 4 kertaa viikossa. Kun aloitimme seurustelun teini-iässä, sovimme että mies kouluttautuu hyväpalkkaiselle hänelle sopivalle alalle ja minä jään kotiäidiksi. Nautin työstäni mutta tämä ei todellakaan ole helppoa! Työtä on PALJON. Teen itse kaikki ruoat ja leivät ja leivonnaiset ja satsaan lapsiin, mieheeni, itseeni ja ystäviin. Olen tyytyväinen elämääni.

 

Meillä on puolivuotias vauva ja haluaisin hoitaa hänet kotona mahdollisimman pitkään. Haluan olla lapsen kanssa mahdollisimman paljon ja omasta mielestäni koti on hänelle parempi paikka kuin mikään muu, ja lisäksi kotiäitinä pystyy hoitamaan kotiakin eri tavalla kuin töissä ollessa pystyisi.

Ja tuohon yhteen kysymykseen, mulla ei ole työpaikkaa odottamassa. Opiskelupaikka on, mutta haluan vaihtaa sitä, kun osoittautui aivan vääräksi alaksi mulle. Miehellä on yritys jossa riittää tekemistä kyllä mullekin, joten tällä hetkellä ei ole hirveää painetta edes päästä nopeasti muualle töihin tai opiskelemaan, mutta haluan silti ammatin ja jossain vaiheessa töitä "kodin ulkopuolelta".

 

Ompa hienoa että meitä on muitakin

Sitä vielä harmittelen, kun täälläpäin ei arvosteta kotiäiteyttä, vaan suoraan duunia täytyis lähteä painamaan kun vauva 1v...
Ja myös sitä ihmettelen suuresti että kotiäitiyttä ei tueta tarpeeksi hyvin!
Kuten jo aikaisemmin sanoin, niin tähän rahan suuuuuureen määrään on jo totuttu ja siihen asennoitu, että sitä tulee sen verran ja sillä pärjätään. Mies käy töissä
onneksi! Mutta että työttömät työnhakijat saavat enemmän kuin kotona lapsia hoitavat..

 

[QUOTE="vieras";24035240]Nautin työstäni mutta tämä ei todellakaan ole helppoa! Työtä on PALJON. Teen itse kaikki ruoat ja leivät ja leivonnaiset ja satsaan lapsiin, mieheeni, itseeni ja ystäviin. Olen tyytyväinen elämääni.[/QUOTE]

Olen samaa mieltä siinä, että kotiäitinä työtä on paljon, itse ainakin pääsen usein tekemään jotain isompia kotitöitä vasta kun vauva on yöunilla tai kun mies on tullut kotiin. Aamulla vauva herättää 5.30-7.00 ja menee illalla nukkumaan noin klo 20, ja päivä menee lähinnä vauvaa viihdyttäessä, nukuttaessa ja syöttäessä ja jotenkin siinä välissä saa laitettua ruokaa ja tehtyä jotain pikkusiivousta, mutta kun vauva vaatii ihan jatkuvasti huomiota niin muut hommat jää tekemättä tai valmistuu todella hitaasti kun jatkuvasti pitää keskeyttää tai toimia vauva sylissä.

Vaikka äitinä on ihana olla, se on myös raskasta fyysisesti ja joskus henkisestikin. On päiviä, jolloin vauva ei antaisi syödä koko päivänä ja sitä toivoo että toinen nukahtaisi edes viideksi minuutiksi päiväunille, että pääsisi itse vessaan.

Vauvansa luonnetta ja tarpeita ei voi valita, mutta muussa äitinä onkin sitten mahdollista tehdä valintoja ja vaikuttaa siihen, miten raskasta "työtä" äitiys on. Minä leivon pullaa ja leipää, laitan vauvalle itse soseet ja käytän kestovaippoja, mutta jos tuntuu siltä, että ei millään ehdi tai jaksa, kukaan ei kiellä laittamasta kertakäyttövaippaa tai hakemasta kaupasta leipää, pullaa ja pilttejä.

 

Minä haluisin ehdottomasti ja mies tykkäis myös..mutta "pakon" sanelemana kouluun ja siitä varmaan työpaikkaan

 

[QUOTE="kotiäitee";24034145]

Miksi minun valintaani kummoksutaan?[/QUOTE]

Kaksisuuntainen tie, mielipiteen molemmilta puolilta löytyy paheksuntaa toista puolta kohtaan. Kotiäidit haukkuu töissäkäyviä huonoiksi äideiksi jotka eivät lapsistaan välitä, kotiäitejä parjataan laiskoiksi ja työtä kartteleviksi.

Henkilökohtaisesti muiden elämät ja valinnat on ihan yhdentekeviä, itse haluan olla töissä ja elää myös omaa elämääni lapsen saannin jälkeenkin. Mitä muut tekee, on heidän asiansa eikä kuulu muille.

 

[QUOTE="meikä";24035522]Kaksisuuntainen tie, mielipiteen molemmilta puolilta löytyy paheksuntaa toista puolta kohtaan. Kotiäidit haukkuu töissäkäyviä huonoiksi äideiksi jotka eivät lapsistaan välitä, kotiäitejä parjataan laiskoiksi ja työtä kartteleviksi.

Henkilökohtaisesti muiden elämät ja valinnat on ihan yhdentekeviä, itse haluan olla töissä ja elää myös omaa elämääni lapsen saannin jälkeenkin. Mitä muut tekee, on heidän asiansa eikä kuulu muille.[/QUOTE]

Näinhän se menee. Itse vielä kun olen lähes ainut kaveripiirissä joka tämän valinnan tehnyt, niin keskustelua varmaan riittää, sitä mikä ei kuulu minun korviin. Ei pitäisi välittää. Myönnän että itsekään en hyvää ajattele jos äiti ei vaikka viitsi enää olla vauvan kanssa
kotona ja vie pikkuihmisen hoitoon, vaikka rahallisesti pystyisi.
Jos rahan kannalta olisi Pakko, niin sen ymmärrän...

Minusta tuo "haluan elää omaa elämääni" on jotenkin omituinen lause äidiltä... siis en todellakaan pahalla tarkoita.
Koska omalla kohdalla tää on sitä mun omaa elämää tämä on nykyhetkeä, pitää elää hetkessä
Täysin omaa elämää elän sitten kun lapset on lähteneet kukin omaan elämään!
Ja ehkä en vielä sittenkään

Opiskelemaan haluan, ja sen aika on hyvä sitten kun lapset ovat koulussa.

 

[QUOTE="kotiäitee";24035548]
Minusta tuo "haluan elää omaa elämääni" on jotenkin omituinen lause äidiltä... siis en todellakaan pahalla tarkoita.
Koska omalla kohdalla tää on sitä mun omaa elämää [/QUOTE]

Jaa, mä taas pidän sit taysin normaalina että lapsen tulon jälkeenkin olen ihminen enkä pelkkä äiti. Kehitän itseäni, opiskelen ja käyn töissä, urheilen ja harrastan. Kotona masentuisin ja tylsistyisin, koko perhe voisi huonosti.

Ihmiset on erilaisia ja jokainen tekee sen parhaan ratkaisun omien vaikuttimiensa pohjalta.

 

Minä.
Tosin pph:n sijaisuutta teen tässä samalla, suurimmaksi syyksi koska rahallisesti olisi muuten niin tiukkaa. Ja sehän on tietysti (palstalla ainakin) perisynti, koska sitten tietenkään en pysty tekemään työtäni hyvin. Vaikken kyllä ymmärrä miten palkka tässä kumoaa sen etten voi olla hyvä pph.. Kukaan muuhan ei työtään tee palkan takia, eihän..?

 

[QUOTE="meikä";24035553]Jaa, mä taas pidän sit taysin normaalina että lapsen tulon jälkeenkin olen ihminen enkä pelkkä äiti. Kehitän itseäni, opiskelen ja käyn töissä, urheilen ja harrastan. Kotona masentuisin ja tylsistyisin, koko perhe voisi huonosti.

Ihmiset on erilaisia ja jokainen tekee sen parhaan ratkaisun omien vaikuttimiensa pohjalta.[/QUOTE]

Meitä on monenlaisia...
Harrastan minäkin ja urheilen, käyn joskus todella harvoin viikonloppureissulla yksin.. mutta en sanoisi sitä oman elämän viettämiseksi...
Ja toki olen sekä ihminen että äiti

Mutta ymmärrän toisaalta mitä tarkoitat tuolla.

 

Tuo ihminen - äiti- vertaus oli huonosti ilmaistu, tarkotiin sillä että ei mun perusluonne ja -tarpeet muutu lapsen saannin jälkeen. Mä kaipaan haasteita ja uusia asioita, äitiysloma oli täyttä tuskaa kun elämä pyöri vaan kodin ympärillä

 

[QUOTE="meikä";24035591]Tuo ihminen - äiti- vertaus oli huonosti ilmaistu, tarkotiin sillä että ei mun perusluonne ja -tarpeet muutu lapsen saannin jälkeen. Mä kaipaan haasteita ja uusia asioita, äitiysloma oli täyttä tuskaa kun elämä pyöri vaan kodin ympärillä[/QUOTE]

:/

 

[QUOTE="kotiäitee";24035596]:/[/QUOTE]

Ei siinä sinänsä mitään pahaa ole, maailma pysähtyisi jos jokainen nainen jäisi lapsia saatuaan kotiin kunnes lapset menee kouluun. Myös se 3 vuoden kotona olo jokaisen naisen toteuttamana muuttaisi maan talousrakennetta niin että tuskin maa siitä toipuisi.

 

Onko vanhemmuus kilpailu, kuka on paras, kuka on täydellisin, kenellä on suurin oikeus lapseen/lapsiin? Täydellistä äitiä tai isää en vielä ole tavannut ja jollakin tasolla se ajatus tuntuisi jopa pelottavalta, että sellainen olisi. Elämä on epätäydellistä.

Vanhemmuuden yksi tärkeimpiä ominaisuuksia on mielestäni sopeutuminen ja tietynlainen joustavuus. Jos huomaa että perhe voi parhaiten kun lapsi hoidetaan kotona, en näe asiassa mitään ongelmaa. Jos huomaa että oma tapa ei ehkä täydellisesti toimi meidän kohdalla, kannattaa asioille jotakin tehdä. Joku pystyy parempaan vanhemmuuteen kotiäitinä toinen töissä käyvänä äitinä.

 

Meillä lapset hoituu pääasiassa kotona ja kummatkin vanhemmat haluaa, että lapset olis kotihoidossa mahdollisimman pitkään, mutta minä en enää jaksanut vain kotona lössöttämistä. Koin laiskistuvani kotona lasten kanssa, kun lapset alkavat olla jo "omatoimisempia", eivätkä vaadi jatkuvaa kädestä pitoa (lapset 3v ja 1v7kk). Siispä lähdin opiskelemaan itselleni ammattia. Lapset pääsi pph:lle hoitoon ja nyt kesä esim ollaan kotona, ja hoitopäivät ensi lukuvuonna mahdollisimman lyhyitä minun opiskelujeni mukaan.

Minusta tämä on helpompaa, ja koen jaksavani kotielämää, kotitöitä sekä lasten ja koko perheen kanssa puuhailua paremmin, kun minulla on tarpeeksi tekemistä.

Jokainenhan tekee niin kuin parhaaksi katsoo.

 

Muistakaahan sitten maksaa itsellenne eläkevakuutusta, niin ette ole ihan kansaneläkkeen perusosan varassa, kun se aika koittaa. Pienet lapset eivät toki muuta kaipaakaan kuin aikuisen läsnäoloa ja mieluiten äidin/isän, mutta koululaiset ja teinit eivät yleensä enää niitä kotivuosia niin arvosta, jos se tarkoittaa sitä, että he joutuvat jäämään monesta sellaisesta paitsi, mitä kavereilla on. Ei ole helppoa olla luokan köyhimmästä päästä tänä päivänä.

 

Onko sinulla siis työpaikka odottamassa? Itse en uskaltaisi oottaa rennosti kolmea vuotta ja sitten alkaa ihmettelemään, että mistähän niitä töitä sitten mahtaisi löytyä. Voi olla, että ihan hyvälläkin ovat niitä työpaikkoja ehdotelleet.

aattele mä valmistuin vuonna 2007 eli neljä vuotta sitten ja edelleen oon kotona ja rennosti aion odotella vielä vuoden verran ennen kun alan miettimään niitä töiden hakujuttuja kaks lasta saanut tässä välissä ja kuopus on vasta 1v5kk ikäinen. en veisi noin pientä hoitoon niin pahahan niitä töitä on hakea ja alkaa miettimään vuotta etukäteen.. ja ihan lasteni parhaaksi uskon kotona olevani. tiukillahan me ollaan vaan miehen pienellä palkalla, mutta tää on niin lyhyt ja väliaikanen vaihe meidän elämässä että kitkutellaan mieluummin että lapset saa olla kotona, kun että rahaan vaihdettas..

 

Minä omalta osaltani vastaan, jotta puoliksi noin.
Minä oikeasti, vilpittömästi haluan että kaikki lapseni ja lapsenlapseni hoidetaan oman perheen voimin kotona kunnes alkavat esikoulun.

Sen sijaan itseni tuntien tiedän etten jaksa kovin pitkiä jaksoja kotiäitinä enkä siis samaa edellytä aikuistuneilta lapsiltani, mieheltä tai lasteni puolisoiltakaan.
Jokainen saa ja on saanut vanhemmuudesta huolimatta hoitaa opiskelunsa ja työnsä aina sen mukana kuin on kokenut ne tarpeelliseksi.

Lastenhoitovuorot siis meillä jaetaan siten että se, joka kulloinkin "vapain" hoitaa kaikkien lapset.
Joku voi viivhtyä kotona vielä vanhempainvapaan jälkeenkin. Joku toinen palaa hommiinsa kun lapsi hyvinkin pieni - tietäen että homma pelittää silti.

 

[QUOTE="kotiäitee";24035487]Ompa hienoa että meitä on muitakin

Sitä vielä harmittelen, kun täälläpäin ei arvosteta kotiäiteyttä, vaan suoraan duunia täytyis lähteä painamaan kun vauva 1v...
Ja myös sitä ihmettelen suuresti että kotiäitiyttä ei tueta tarpeeksi hyvin!
Kuten jo aikaisemmin sanoin, niin tähän rahan suuuuuureen määrään on jo totuttu ja siihen asennoitu, että sitä tulee sen verran ja sillä pärjätään. Mies käy töissä
onneksi! Mutta että työttömät työnhakijat saavat enemmän kuin kotona lapsia hoitavat..[/QUOTE]

No minä "lähdin duunia painamaan" kun kuopus oli 1v, mutta kotona olemme lapset hoitaneet kaikki 4 lasta, kuopus nyt 4v. Hoidamme vuorotellen, ja lapsilla on koko ajan aikuinen kotona. Isommat lapset tarvitsevat jo enemmän rahaa harrastuksiin ym. mutta myös aikuisen kotiin. Olemme siis molemmat vuorotöissä.

 

Minä omalta osaltani vastaan, jotta puoliksi noin.
Minä oikeasti, vilpittömästi haluan että kaikki lapseni ja lapsenlapseni hoidetaan oman perheen voimin kotona kunnes alkavat esikoulun.

Sen sijaan itseni tuntien tiedän etten jaksa kovin pitkiä jaksoja kotiäitinä enkä siis samaa edellytä aikuistuneilta lapsiltani, mieheltä tai lasteni puolisoiltakaan.
Jokainen saa ja on saanut vanhemmuudesta huolimatta hoitaa opiskelunsa ja työnsä aina sen mukana kuin on kokenut ne tarpeelliseksi.

Lastenhoitovuorot siis meillä jaetaan siten että se, joka kulloinkin "vapain" hoitaa kaikkien lapset.
Joku voi viivhtyä kotona vielä vanhempainvapaan jälkeenkin. Joku toinen palaa hommiinsa kun lapsi hyvinkin pieni - tietäen että homma pelittää silti.

Vaatii varmasti tiettyä joustavuutta kaikilta, mutta uskon että tuosta on suurempi hyöty kuin "haitta" kaikille osapuolille, ja siitä syystä toimii (+ siitäkin syystä varmaan, että olette niin läheisiä keskenänne). Teidän toimintamalli on erittäin lapsiystävällinen ja kaikin puolin kadehdittava (hyvällä).

 

omasta tahdostani.
Ja olen se outo, kukaan muu kaveripiirissä/ tutuissa ei ole ollut kotonanäin "pitkään". Viimeksi eilen yksi kaveri kysyi, milloin lapset menevät tarhaan. Huuh.. no eivät ole menossa jos meidä taloustilanne pysyy tälläisenä.

Itse ajattelen ensisijaisesti lasten parasta. Lapset ovat nyt 2,5v ja 1v. Esikoinenkin tarvitsee minua vielä paljon.
Välillä kun olen leikkimässä lasten kanssa ajattelen, että minun pitäis olla nyt siivoamassa, laittamassa ruokaa (jotta se on valmista kun mies tulee töistä) tai muita kotihommia. Sitten ajattelen, että nyt leikin, koska lapseni pyysivät minua leikkimään ja he kokevat tavitsevansa minua leikkiin.
Olen varmasti epäitsekäs, olen luopunut monista "omista jutuista", mutta nautin siitä, että lapset nauttivat ja saavat kasvaa rauhassa, stressittömästi.

Enkä mitenkään hauku päivähoitoon lapsiaan laittavia vanhempia. Jokaisella on syynsä. Niin minullakin kasvattaa lapset kotona niin pitkään kuin mahdollista. Varmaankin siis siihen asti kun nuorin (joka on vielä masussa) täyttää 3v.

Eikä minulla ole ammattia, opiskelu on kesken. Jos tulisi rahapula niin menisin ihan minne vaan töihin, opiskelen sitten joskus itseni valmiiksi. Nyt kotiäitinä en kykene opiskelemaan samanaikaisesti, ilman että se vaikuttaisi äitinä oloon (olisin väsynyt enkä varmasti jaksaisi olla lasten kanssa samalla tavalla).

 

Teidän toimintamalli on erittäin lapsiystävällinen ja kaikin puolin kadehdittava (hyvällä).

Taas jakelet mielipiteitäs ainoana totuuten.. En mä ainakaan kadehdi tuota mallia jos niin tekisin niin varmasti toteuttaisin itsekin.

 

ollut reilu 4-vuotta kotona ja ainakin vielä olen reilun vuoden Ei oo mitään töitä oottamassa,johonkin kouluun meinasin hakea enkä oo ees miettiny mihin=)
Meillä on lapsia 4kpl ja nyt tarvitaan eniten kotona minua.
Meillä on raha-asiat ihan ok,syödään hyvin,matkustellaan ja vaatteet ostetaan mitä tarvitaan.
Monet on sanonut etä voi sinua kun et oo juuri töitä tehny ja eläke on huono ja plaah plaah plaah..mutta ei mun tarvii tehdä töitä ja piste=)Mutta en loputtomiin aio kotona olla..käyn hetken opiskelemassa ja töitäkin ja sitten jos suodaan niin iltatähti olisi vielä kiva.