Onko muita jotka oikeasti, vilpittömästi vaan haluavat hoitaa lapsensa kotona?

Tätä ei moni mun tutuista vaan ymmärrä, siis ei mene sinne pääkopan sisälle asti se asia, että -minä haluan kasvattaa lapseni kotona, niin pitkään kuin se on mahdollista rahallisesti-!
Vähän väliä joku tulee ehdottelemaan jotain työpaikkaa minne hakea jne...
Onko se niin uskomatonta että joku ihminen ihan omasta vapaasta tahdostaan haluaa
kasvattaa nuo pikkuiset kotona?!
Tiukkaa on välillä, mutta tähän on totuttu ja asia hyväksytty! Ruokaa on pöydässä ja laskut on saatu maksettua tähän mennessä. Kaikki vaate ja lelut yms ostetaan kirpparilta, en haaveilekaan näillä
rahoilla uusien ostamisesta, ja olen aivan sujut sen asian kanssa! Lapset ovat onnellisia kirppisvaatteista ja tavaroista.
Emme aja uudella hienolla autolla, meillä ei ole tässä elämäntilanteessa varaa, eikä
tarvitse ollakaan!

Miksi minun valintaani kummoksutaan?

 

[QUOTE="kotiäitee";24034145]
Vähän väliä joku tulee ehdottelemaan jotain työpaikkaa minne hakea jne...
[/QUOTE]

Onko sinulla siis työpaikka odottamassa? Itse en uskaltaisi oottaa rennosti kolmea vuotta ja sitten alkaa ihmettelemään, että mistähän niitä töitä sitten mahtaisi löytyä. Voi olla, että ihan hyvälläkin ovat niitä työpaikkoja ehdotelleet.

 

Jos ne on kateellisia sinulle.

 

Minä Meillä on muutakin kuin kirppisvaatetta, mutta jos tilanne sitä vaatis niin elettäis paaaaljon pienemmilläkin tuloilla ja hoitaisin silti lapset kotona. En saa enää mitään tukia kotihoitoon, kun nuorinkin on jo 3v. En aio laittaa päivähoitoon, ellei satu jotain todella ikävää, kuten toinen meistä sairastuisi vakavasti tms.

 

Onko sinulla siis työpaikka odottamassa? Itse en uskaltaisi oottaa rennosti kolmea vuotta ja sitten alkaa ihmettelemään, että mistähän niitä töitä sitten mahtaisi löytyä. Voi olla, että ihan hyvälläkin ovat niitä työpaikkoja ehdotelleet.

Ei ole työpaikkaa, mutta on muut suunnitelmat meidän perheessä tiedossa.

Hyvällä varmaan, mutta tämä on minun valintani jota kenenkään ei tulisi kyseenalaistaa.
Lapset ovat onnellisia, itse olen onnellinen, tämä on vain väliaikaista! Muutama vuosi elämästä, pian saan huomata kuinka lapset jo kulkee omia teitään...

 

On täällä yksi samanlainen. Arvostan itseäni, lapsiani, aikaa, erilaisia valintoja..elämää! Uskon että ammatillisesti olen erittäin pätevä näiden kotivuosien jälkeenkin, tämä on erittäin kasvattavaa elämänkoulua lasten kasvattaminen. Lisäksi pidän itseni ajan tasalla muissakin asioissa, mutta mielelläni olen ainakin kotihoidonvapaan kotona.

 

Minä halusin ja niin myös tein. Eniten minua haittasi ajatus siitä, että raahaisin lapsen aamulla aikaisin hoitoon ja hakisin töiden jälkeen. Joku hoitaisi minun pienokaistani kun minä räpeltäisin papereita toimistossa. Ei,ei. Taloudellisesti oli mahdollista ja mies kannusti.

 

[QUOTE="vieras";24034193]Minä Meillä on muutakin kuin kirppisvaatetta, mutta jos tilanne sitä vaatis niin elettäis paaaaljon pienemmilläkin tuloilla ja hoitaisin silti lapset kotona. En saa enää mitään tukia kotihoitoon, kun nuorinkin on jo 3v. En aio laittaa päivähoitoon, ellei satu jotain todella ikävää, kuten toinen meistä sairastuisi vakavasti tms.[/QUOTE]

Ilmeisesti miehesi tienaa hyvin? olen Todella iloinen puolestasi kun pystyt vielä yli 3 vuotiasta nuorinta lasta hoitaa kotona! Minun kohdallani se 3v taitaa
olla kuitenkin raja, sitten mennä työelämään/kouluun, valitettavasti!

 

Itse olin kotona 12 vuotta enkä kadu!! Ja jos joku ei tätä nyt kestänyt niin ilmoitan etten sossusta ole rahaa ikinä hakenut.

 

Mun vauvani on vasta 10 kk, mutta nyt jo on tullut kyselyitä, että joko on töihin ikävä. No ei todellakaan oo ikävä töihin ja meinaan ilman muuta olla kotona niin pitkään kuin rahat riittää. Toivoisin, että pystyisin hoitamaan kolmevuotiaaksi asti, mutta luultavasti joudun aikaisemmin töihin palaamaan. Mulla siis on kyllä vakituinen työpaikka, josta olen siis nyt hoitovapaalla, eli vähän eri tilanne kuin sulla, mutta ymmärrän oikein hyvin sun pointin. Eihän mikään voi olla mahtavampaa kuin nähdä oman lapsen kasvavan!

 

[QUOTE="one";24034228]On täällä yksi samanlainen. Arvostan itseäni, lapsiani, aikaa, erilaisia valintoja..elämää! Uskon että ammatillisesti olen erittäin pätevä näiden kotivuosien jälkeenkin, tämä on erittäin kasvattavaa elämänkoulua lasten kasvattaminen. Lisäksi pidän itseni ajan tasalla muissakin asioissa, mutta mielelläni olen ainakin kotihoidonvapaan kotona.[/QUOTE]

Ihanaa että teitä on muitakin!

Harmi kun tuttavapiirissäni ei paljoa Kotiäitejä ole, työelämässä lähes jokainen.

 

Minä jäisin vielä niin mielelläni kotiin poikaa hoitamaan. Mutta mies on vastaan, kun rahat on niin tiukilla.. joten eikait se auta kun töitä katella Mua niin ärsyttää nää, varsinkin lapsettomat jotka on kans koko ajan painostamassa kun pitäs viiä jo poika hoitoon, että pitäähän sen opetella olemaan erossa ja mun kans.. Tekis niin mieli huutaa, että Hei halooo, poika on vasta 1v 2kk!! Ei sen vielä pidä opetella erossa olemista äidistä! Arghh.. saimpahan vähän purkautua

 

[QUOTE="vieras";24034316]Minä jäisin vielä niin mielelläni kotiin poikaa hoitamaan. Mutta mies on vastaan, kun rahat on niin tiukilla.. joten eikait se auta kun töitä katella Mua niin ärsyttää nää, varsinkin lapsettomat jotka on kans koko ajan painostamassa kun pitäs viiä jo poika hoitoon, että pitäähän sen opetella olemaan erossa ja mun kans.. Tekis niin mieli huutaa, että Hei halooo, poika on vasta 1v 2kk!! Ei sen vielä pidä opetella erossa olemista äidistä! Arghh.. saimpahan vähän purkautua [/QUOTE]

Melkein vauva vielä :/
Lapsettomathan tietää aina parhaiten
todella harmi jos vielä haluat itsekin hoitaa lasta kotona mutta mahdollisuutta ei ole, tosi harmi! :/

 

Olen ollut usean lapsen kanssa jo vuosia kotona. Samalla myös mukana opinto- ja työelämässä, mutta tätä eivät monet heti hahmota, kun kertoo että lapset eivät ole olleet päiväkodissa. On myös tällaisia ihmisiä, jotka voivat helposti työllistää itsensä useammallekin alalle, eikä se ole ongelma vaikka jossain kohtaa elämäänsä olisi pääosin kotona lapsia hoitamassa - maailman menossa voi silti pysyä ja pitää itsensä mukana.

 

Onnea lapsillesi. Harvalla on nykyään tuollaista äitiä, joka asettaa lasten onnen ja hyvinvoinnin etusijalle. Loppujen lopuksi kyse on arvoista. Ja epäitsekkyydestä. Vähällä pärjää, jos niin haluaa. Harva nykyään enää haluaa. Siitähän tässä on kyse. Tsemppaan ja komppaan! Eläkkeellä, työurasi päätteeksi, huokaat onnellisena aikanaan tekemistäsi valinnoista. Elämä kantaa, se on varma.

 

Liikutaan ilmeisesti eri piireissä, minusta tuntuu että suurin osa minun tutuista haluaisi olla kotona mahdollisimman kauan.
Tiedän että saan tällä ryöpyt aikaan, mutta minun mielestäni monilla se on laiskuutta. Työhön meneminen ja lasten hoitaminen on rankkaa, lasten vienti päiväkotiin on rankkaa jne.
Olen itse kotiäitinä, koska se "on oikein" Ihan vilpittömästi voin sanoa, että kyllä tämä aika lunkia hommaa on. Koti kiiltää, lapset on ihania, mutta eipä tämä mitään haastetta tai suuria onnistumisen elämyksiä tarjoa (jollei sellaiseksi lasketa sen pohtiminen, mitä ruokaa laitetaan ja mitä virikkeitä lapsille keksitään tai siitä iloitseminen, että lapset osaavat kiittää ja leikkiä sovussa naapurin lasten kanssa. No, nelivuotias lukee kun olen ajan kulukseni häntä opettanut). Eli jos ihminen saa ilonsa & onnistumisen elämykset aidosti pelkästä lasten leikittämisestä ja kodin hoitamisesta, niin mikäpä siinä.
Minä en siihen pysty. Syksyllä lapset menevät osa-aika hoitoon, minä työhön ja kotiin tulee siivooja

 

Minä olen kotiäiti myös ja omasta vapaasta tahdostani! Rakastan kotona hääräämistä ja lasten kanssa touhuilua. Kahdeksas vuosi kohta menossa ja ihmettelyt ovat loppuneet. Olen kotiäitinä vielä 2 vuotta, kunnes kuopus täyttää 3. Nämä on olleet elämäni parhaat ja antoisammat vuodet enkä kadu todellakaan mitään. Onhan tässä aikaa työelämälle ja vaikka lisäkouluttautumisellekin.

 

Onnea lapsillesi. Harvalla on nykyään tuollaista äitiä, joka asettaa lasten onnen ja hyvinvoinnin etusijalle. Loppujen lopuksi kyse on arvoista. Ja epäitsekkyydestä. Vähällä pärjää, jos niin haluaa. Harva nykyään enää haluaa. Siitähän tässä on kyse. Tsemppaan ja komppaan! Eläkkeellä, työurasi päätteeksi, huokaat onnellisena aikanaan tekemistäsi valinnoista. Elämä kantaa, se on varma.

Kiitos!! tulipa hyvä mieli tästä kommentista, kerrankin saan kuulla kehuja tästä valinnasta, kun useimmiten vaan ihmetellään ja silmiä pyöritellään. Kiitos

 

[QUOTE="kotiäitee";24034349]Melkein vauva vielä :/
Lapsettomathan tietää aina parhaiten
todella harmi jos vielä haluat itsekin hoitaa lasta kotona mutta mahdollisuutta ei ole, tosi harmi! :/[/QUOTE]

Täytyy olla onnellinen siitä, että edes hetken sain vielä kotona pitää poikaa <3
Mies opiskelee tällähetkellä, joten hoitopäivät ei pääse onneksi kauhean pitkiksi venymään koska pääsee aina viimesistään klo 14.. useimmiten jo 12-13 aikaan. Työharjottelut on sitten vähän kinkkisemmät, kun on 2 vuorotyötä, mutta onneksi on mummut, papat, tädit ja sedät lähellä <3

 

[QUOTE="JJK";24034383]Liikutaan ilmeisesti eri piireissä, minusta tuntuu että suurin osa minun tutuista haluaisi olla kotona mahdollisimman kauan.
Tiedän että saan tällä ryöpyt aikaan, mutta minun mielestäni monilla se on laiskuutta. Työhön meneminen ja lasten hoitaminen on rankkaa, lasten vienti päiväkotiin on rankkaa jne.
Olen itse kotiäitinä, koska se "on oikein" Ihan vilpittömästi voin sanoa, että kyllä tämä aika lunkia hommaa on. Koti kiiltää, lapset on ihania, mutta eipä tämä mitään haastetta tai suuria onnistumisen elämyksiä tarjoa (jollei sellaiseksi lasketa sen pohtiminen, mitä ruokaa laitetaan ja mitä virikkeitä lapsille keksitään tai siitä iloitseminen, että lapset osaavat kiittää ja leikkiä sovussa naapurin lasten kanssa. No, nelivuotias lukee kun olen ajan kulukseni häntä opettanut). Eli jos ihminen saa ilonsa & onnistumisen elämykset aidosti pelkästä lasten leikittämisestä ja kodin hoitamisesta, niin mikäpä siinä.
Minä en siihen pysty. Syksyllä lapset menevät osa-aika hoitoon, minä työhön ja kotiin tulee siivooja [/QUOTE]


Onhan se rankkaa lähteä kuljettamaan pieniä lapsia hoitoon. Mutta en kyllä ainakaan omalla kohdallani sanoisi sen olevan laiskuutta.

Me vaan nautimme elämästä, minä ja lapset. Muutama vuosi, niin pitkään kuin mahdollista on.
Teemme kaikkea mukavaa, leivomme, laitamme ruokaa, käytän lapsia kerhoissa, harrastuksissa (puoli-ilmaisia), mökkeilemme, käymme marjastamassa, kalalla, pidämme talon pystyssä. Aina ei ole helppoa uhmaikäisten kanssa eikä muutenkaan tämä arjen pyöritys, mutta näinhän se menee vaan joka perheessä, aina ei ole helppoa!

Me nautimme elämästä. Tärkeintä on että minä olen äitinä lapsille, se lohduttaja ja oikean suunnan näyttäjä ja LÄSNÄ.
Lapset ovat vain pienen hetken pieniä.

 

[QUOTE="Vieras";24034405]Minä olen kotiäiti myös ja omasta vapaasta tahdostani! Rakastan kotona hääräämistä ja lasten kanssa touhuilua. Kahdeksas vuosi kohta menossa ja ihmettelyt ovat loppuneet. Olen kotiäitinä vielä 2 vuotta, kunnes kuopus täyttää 3. Nämä on olleet elämäni parhaat ja antoisammat vuodet enkä kadu todellakaan mitään. Onhan tässä aikaa työelämälle ja vaikka lisäkouluttautumisellekin.[/QUOTE]

Totta! Mahtavaa!
Itsekin suunnittelen uudelleenkouluttautumista, ihan eri alalle.
Tässä vuosien varrella löytänyt sen oman alankin, jota lähteä opiskelemaan sitten

 

[QUOTE="JJK";24034383]Liikutaan ilmeisesti eri piireissä, minusta tuntuu että suurin osa minun tutuista haluaisi olla kotona mahdollisimman kauan.
Tiedän että saan tällä ryöpyt aikaan, mutta minun mielestäni monilla se on laiskuutta. Työhön meneminen ja lasten hoitaminen on rankkaa, lasten vienti päiväkotiin on rankkaa jne.
Olen itse kotiäitinä, koska se "on oikein" Ihan vilpittömästi voin sanoa, että kyllä tämä aika lunkia hommaa on. Koti kiiltää, lapset on ihania, mutta eipä tämä mitään haastetta tai suuria onnistumisen elämyksiä tarjoa (jollei sellaiseksi lasketa sen pohtiminen, mitä ruokaa laitetaan ja mitä virikkeitä lapsille keksitään tai siitä iloitseminen, että lapset osaavat kiittää ja leikkiä sovussa naapurin lasten kanssa. No, nelivuotias lukee kun olen ajan kulukseni häntä opettanut). Eli jos ihminen saa ilonsa & onnistumisen elämykset aidosti pelkästä lasten leikittämisestä ja kodin hoitamisesta, niin mikäpä siinä.
Minä en siihen pysty. Syksyllä lapset menevät osa-aika hoitoon, minä työhön ja kotiin tulee siivooja [/QUOTE]

Ja tosiaan toki siihen tarvii sitä omaakin tahtoa kasvattaa lapset kotona, mutta
kyllä minä eniten ajattelen LAPSIA ja heidän parastaan, ja mukaudun siihen.
Toki tämä joskus turhauttaa ja ketuttaa, mutta eniten
ihaninta aikaa ja lapsille parasta!

 

Juu. Tai sanotaan että olosuhteiden mukaan mennään. Kaksi isompaa lasta aloittivat päivähoidon silloisissa elämäntilanteissa ja osin omista tarpeistaankin 1v10kk ja 1,5v ikäisinä ja kuntoutuksellisista syistä jatkoivat hoidossa myös kuopuksen synnyttyä. Kuopus on nyt 6kk ja toivonmukaan hänellä ei tule noita kuntoutuksellisia tarpeita olemaan ja jos näin onnellisessa asemassa ollaan niin pyritään hoitamaan hänet kotona niin pitkään kuin mahdollista, eli käytännössä sinne 3v asti. Sen jälkeen hoitoon niin että itse teen töitä osapäiväisenä.

Varmaan itse palailen keikkahommiin viimeistään vauvan täytettyä 1v ja mies jää todennäköisesti vuorostaan koti-isäksi siinä 2v paikkeilla, eli yhteistyöllä edetään. =) Omalta osaltani voin tunnustaa että ihan puhdas laiskuuskin puhuu kotiäitiyden/isyyden puolesta. Kuitenkin on helpompi että toinen vanhemmista saa olla kotona kuin hyvässä lykyssä raahata aamuisin kaksi erityislasta eri kouluihin ja kuopusta päiväkotiin. Saa myös viettää rennommin aikaa päivällä nuorimman kanssa, ei tarvi stressailla lasten sairastumisten takia ja jää myös rennommat illat isompien kanssa. Kerkeää paremmin rauhassa hoitamaan kotia, laittelemaan ruokaa ja kehittelemään harjoitusmateriaaleja isommille jne.

 

Täällä yksi. Meillä kuopus täyttää syksyllä kolme ja on vielä ainakin vuoden kotona. Tosin minä kyllä olen käynyt säännöllisesti keikkatöissä. Mutta saapahan lapset hoidettua kotona kohtuullisen isoiksi. E

 

Minäkin haluan itse hoitaa lapseni! Sydäntä raastaisi, jos pitäisi antaa muiden katsella lasteni touhuja, sillä selväähän on, että me vanhemmat ollaan niitä, jotka niistä eniten nauttivat. On niin ihana seurata omien lasten touhuja. <3 Miksi me nyt heitä muille annettaisiin? Mehän heidät nimenomaan tänne haluttiin.