S
"saara"
Vieras
Olen reilu 30-v perheellinen Nainen. Minulla on kaikinpuolin hyvä mies ja kaksi ihanaa lasta. Teen hoitotyötä ja elämässä kaikki on ihan jees. Itsestä tuntuu joskus että oma habitus on näkymätön. Työpaikalla ihmiset on kavereita keskenään ja vaikka tulen hyvin juttuun kaikkien kanssa, niin kukaan ei ole lähemmin ystävänä, eikä koskaan ehdota esim. siiderille menoa tai muutakaan. Minulla on muutama läheisempi ystävä, mutta esim syntymäpäivänä ei kukaan muistanut edes tekstiviestillä. Itse yritän aina muistaa ja esim ehdottaa syömään menemistä tms.
tuntuu toisinaan että olen ihmisille vain näkymätön/ilmaa.
Monesti olen miettinyt, olenko niin arka/hiljainen/"harmaa" ihminen ettei kukaan vaan "huomaa" minua. En ole mitenkään erityisen arka, mutten mikään suupalttikaan. Tarkkailen ihmisiä yleensä ensin sivusta ennen kuin teen tuttavuutta. Minulla on vahvat mielipiteet, mutten kailota niitä kaikille vastaantuleville.
Onko muita jotka kokee samanlailla?
tuntuu toisinaan että olen ihmisille vain näkymätön/ilmaa.
Monesti olen miettinyt, olenko niin arka/hiljainen/"harmaa" ihminen ettei kukaan vaan "huomaa" minua. En ole mitenkään erityisen arka, mutten mikään suupalttikaan. Tarkkailen ihmisiä yleensä ensin sivusta ennen kuin teen tuttavuutta. Minulla on vahvat mielipiteet, mutten kailota niitä kaikille vastaantuleville.
Onko muita jotka kokee samanlailla?