Onko muita jotka eivät halua, että oma lapsi/lapset syövät herkkuja pienenä?

[Kowalski]

Mikä logiikka on siinä, että kiisseliä, pullaa, pannukakkua, pipareita, täytekakkua jne saa lapselle antaa, mutta esim. jäätelöä tai suklaanpalaa ei?

 

[-s-]

Hyvähän se on että pieni lapsi ei saa herkkuja, kun ei niitä todellakaan tarvitse. Onko lapsesi minkä ikäinen? Itsekin olin aika tiukka alkuun tuossa mutta sitten se jotenkin alkoi lipsumaan niin että herkkuja syödään mutta kohtuudella. Kolikolla on kyllä kääntöpuolensakin...Voi käydä niin että jos herkkuja liiaksi rajoitetaan niin asia riistäytyy käsistä sitten kun sitä ei enää kontrolloida. Kaverilleni kävi näin, hänen vanhempansa olivat erittäin tarkkoja kaikista herkuista ja karkinsyönnistä jonnekin 3-4lk asti, mutta sitten kun tyttö oppi itse käymään kaupassa niin herkkuja ahtoikin naamaansa joka päivä kun ei ollut kukaan enää kieltämässä. Joten liiallinen kieltäminen voi päinvastoin herättää liiallista kiinnostusta karkkeja kohtaan. Näinhän se menee monessa muussakin asiassa, kaikista paras on ottaa rennosti eikä olla liian jyrkkä. Jos se mummo joskus sen kakkupalan haluaa antaa niin miks siitä stressaamaan kun ei joka päivä kuitenkaan sitä tee.

Tota... En mitenkään usko, että meitä voisi lukea "totaali kieltäytyjiksi"... Mutta miksei ne herkut voi olla juuri niitä mitä ensimmäisessä viestissä luettelin? Miksi ne pitää olla juuri niitä kaupan herkkuja? :snotty:

Ei toki tarviikaan, mutta lapsi oppii aika pian muilta lapsilta mitkä on niitä "oikeita" herkkuja. Eikä ne mun kaverin vanhemmatkaan mitään totaalikieltäytyjiä olleet. Tytöllä oli säännölliset karkkipäivät, mutta kun sai vallan itelleen niin sanotaan näin että suu oli aika pian täynnä reikiä. mut pointti on se että ei saa tehdä liian suurta haloota siitä asiasta. Ja helppo sun on tuota mieltä olla vielä kun lapsi on 10kk ja tuossa vaiheessa pitääkin olla, olin itekin. Mutta kun lapsi tuossa vuoden iän jälkeen osaa ruveta itekin vaatimaan ja ymmärtää kun toiset syö niin äkkiä tajuaa mikä on häneltä kielletty herkku ja mikä ei, niin äkkiä siinä alkaa periaatteet lieventymään.

 

[Vetoketjuni on jumissa]

Miksi?
Ei lapsen joka päivä tarvitse herkkuja syödä, mutta mitä pahaa siinä on että mummon luona niitä saa ja joskus pillimehun tai muuta?

No meillä näkee mummoja monta kertaa viikossa, kun he käyvät meillä tai me siellä, joten herkkuja tippuisi aika tiuhaan tahtiin... Siin on semmonen juttu, etten halua totuttaa lastani herkkuihin. Sitten niitä ruvetaan vaatimaan useasti ja sitten vielä useammin ja sitten kaupassa ja kierre on valmis! :$

Katson tätä myös pitkällä tähtäimellä. Kun lapseni ei pienenä totu syömään roskaruokaa, ei hän sitä välttämättä teininä/aikuisena myöskään syö. Ehkä jopa jatkaa perinnettä omille lapsilleen... Samoin hampaat kärsii, vaikka kuinka harjais, jatkuvasta herkuttelusta.

Ja kuten aiemmin sanoin, meillä ne herkut ovat hieman keholle ystävällisempiä. =)

Meidän lapsi saa mummolassa herkkuja ja kotiin ostetaan silloin tällöin kauppareissulla karkkia.

Ei hän ainakaan mitenkään niitä vaadi ja kaupassa kitise.
Tietää, että niitä saa ja syö muutaman karkin ja siinä se.
Ei ahmi, vaikka saisi.

Mummolassa syö, mutta ei ylettömiä määriä.

Herkut ovat sellainen arkinen juttu, joten niitä ei silmät kiiluen vedetä ja ahmita.
Tietää, että niitä on ja saa vielä toisellakin kertaa.

Mitä jos lapsesi herkuttomuuden jälkeen alkaakin isompana ottamaan takaisin näitä lapsuusvuosia ja syömään niitä hurjasti.

Missäköhän viestissä lukee, ettei lapseni saa tai tule saamaan herkkuja? Kuten jo kirjoitin nyt jo mummut antavat herkkuja, eivätkä ne sitten isompana ole kiellettyjen listalla, mutta evät myöskään viikottaista syötävää. Ehkä kuukausittain ja juhlissa ym. Järki käteen, en halua että mua ruvetaan syyllistämään ahmimishäiriöiden muodostamisesta vain koska haluan että lapseni syö terveellisesti!

 

[Kotilehmä]

He ovat varmasti olleet tiukkoja myös muissa asioissa. Ja siis erityisen tiukkoja. Vaikea kuvitella, että sillä terveellisellä ruokavaliolla aiheutetaan aikuisiän traumat ja masennukset...

Ei syömishäiriötä ikinä aiheuteta yhdellä asialla, mutta mitä enemmän ruokaan kiinnitetään huomiota niin sitä enemmän lapsi oppii miettimään syömisiään. Silloin mennään minun mielestä metsään. Ihmisen pitäisi syödä vain elääkseen ja se ruoka pitäisi olla ihan toisarvoinen asia. Siksi en itse pidä karkkipäiviä tai muutakaan, en halua että lapset oppivat odottamaan herkkuja. Lapsethan tunnetusti taistelevat vanhempiaan vastaan jossain vaiheessa, ikävää jos se taistelu tapahtuu ruoan kautta.

 

[Heavyfreak]

He ovat varmasti olleet tiukkoja myös muissa asioissa. Ja siis erityisen tiukkoja. Vaikea kuvitella, että sillä terveellisellä ruokavaliolla aiheutetaan aikuisiän traumat ja masennukset...

Mut niin siinä vaan voi käydä, on ihan täysin mahdollista. Eikä välttis tarvii olla mitkää yleisesti kauheen tiukat vanhemmat.

Mä sain herkkuja penskana yhtenä päivänä viikossa pääosiltaan. Muuten meillä oli kauheen vähän mitään hyvää. Korjasin sit tilanteen ku alko oleen omaa rahaa käytössä ja viel enemmän sit ku muutin omaan asumaan. Ja edelleen mussutan kauheesti kaikkia herkkuja jne. Mut mulla ei oo mitään syömishäiriöö ja painoki on normaalipainon alarajalla, ku ei vaan tartu.

Niin ja meillä oli ihan normikoti..

 

[ks]

Meillä ollaan kotona tosi tarkkoja ravinnon suhteen, herkkujakin on mutta ne ovat pääasiassa jäätelöä, kuivatut hedelmät, kiisseli, joskus vanukkaat. Mutta mummolassa saa syödä herkkuja mm. suklaata, se on erikoistilanne ja pienikin lapsi kyllä ymmärtää, että eri paikassa on eri säännöt.

Nyt 3,5v on oppinut, että kaupassa on karkkihylly ja kysyy ostetaanko karkkia. Päätinkin nyt, että otetaan käyttöön karkkipäivä, silloin on selkeät säännöt että muulloin ei osteta kuin lauantaina (jos tajuaa karkkia pyytää).

 

[Huom]

Lidlistä saa pillimehua jossa on ainoostaan hedelmän oma sokeri, ei ollenkaan lisättyä. Ei myöskään makeutusaineita. Hieman on hapanta mutta oikeen hyvää, tytön lempimehua

Ei sitä myydä enää, siis sitä omenatäysmehua. On vaan sitä laimeampaa "omenajuomaa". Ja se on aika litkua, jossa taatusti on sokeria.

Ei se ollu omenamehua. Se oli jotai sekamehujuttua, oli siinä ainaki porkkanaa ja omenaa ja jotai muita viel..

Ei siellä minusta myydä enää kuin appelsiinijuomaa ja omenajuomaa. Olisi kiva, jos ottaisivat valikoimiinsa jonkun täysmehunkin, kuten ennen oli se omenamehu. Sitä ostettiin aina.

 

[Vetoketjuni on jumissa]

Mikä logiikka on siinä, että kiisseliä, pullaa, pannukakkua, pipareita, täytekakkua jne saa lapselle antaa, mutta esim. jäätelöä tai suklaanpalaa ei?

No se logiikka, että joulupipareita syödään jouluisin, täytekakkua juhlissa, kiisseliä puuron kanssa, lättyihin riittää ripaisu sokeria, jos sitäkään. Esim. laskiaispullat ovat mielestäni semmoinen perinne jota haluan lapselleni tarjota. Eikä näitä siis syödä jokapäivä. =)

 

[ks]

He ovat varmasti olleet tiukkoja myös muissa asioissa. Ja siis erityisen tiukkoja. Vaikea kuvitella, että sillä terveellisellä ruokavaliolla aiheutetaan aikuisiän traumat ja masennukset...

Mut niin siinä vaan voi käydä, on ihan täysin mahdollista. Eikä välttis tarvii olla mitkää yleisesti kauheen tiukat vanhemmat.

Mä sain herkkuja penskana yhtenä päivänä viikossa pääosiltaan. Muuten meillä oli kauheen vähän mitään hyvää. Korjasin sit tilanteen ku alko oleen omaa rahaa käytössä ja viel enemmän sit ku muutin omaan asumaan. Ja edelleen mussutan kauheesti kaikkia herkkuja jne. Mut mulla ei oo mitään syömishäiriöö ja painoki on normaalipainon alarajalla, ku ei vaan tartu.

Niin ja meillä oli ihan normikoti..

Meillä kotona oli todella harvoin mitään hyvää, koska meillä oli köyhää. Karkkipäivänä saatiin siskon kanssa pussi ostaa puoliksi, limsaa oli vain synttäreillä, popkornia tehtiin joskus viikonloppuna kattilassa.

Mä en kaipaa edelleenkään namia. Jos haluan herkutella, en osta ns. herkuiksi itselle vaan jotain salaattijuttuja ja ihania hedelmiä, ehkä tuoretta vaaleaa leipää. Joten ei sekään ole mikään taivaan tosi, että kielletyt asiat sitten korjataan aikuisena kun niihin on omaa rahaa.

 

[Heavyfreak]

Ei siellä minusta myydä enää kuin appelsiinijuomaa ja omenajuomaa. Olisi kiva, jos ottaisivat valikoimiinsa jonkun täysmehunkin, kuten ennen oli se omenamehu. Sitä ostettiin aina.

Mä en oo lähiaikoina niitä mehuhyllyjä kattellukaan ku ei oo nyt mehuja tullu osteltua. Harmi jos ne on sieltä karsinu kivat pois Lidlistä sai kaikkia kivoja mehuja, sellasia makuja mitä ei muissa kaupoissa oo. Tuostaki sokeroimattomasta tykkäsin kauheesti, tosi kylmänä oli mahtavaa janojuomaa ku ei ollu mitää ällömakeeta.

 

[Vetoketjuni on jumissa]

He ovat varmasti olleet tiukkoja myös muissa asioissa. Ja siis erityisen tiukkoja. Vaikea kuvitella, että sillä terveellisellä ruokavaliolla aiheutetaan aikuisiän traumat ja masennukset...

Ei syömishäiriötä ikinä aiheuteta yhdellä asialla, mutta mitä enemmän ruokaan kiinnitetään huomiota niin sitä enemmän lapsi oppii miettimään syömisiään. Silloin mennään minun mielestä metsään. Ihmisen pitäisi syödä vain elääkseen ja se ruoka pitäisi olla ihan toisarvoinen asia. Siksi en itse pidä karkkipäiviä tai muutakaan, en halua että lapset oppivat odottamaan herkkuja. Lapsethan tunnetusti taistelevat vanhempiaan vastaan jossain vaiheessa, ikävää jos se taistelu tapahtuu ruoan kautta.

Ei meilläkään ole karkkipäiviä. Tilanteen mukaan.

 

[Huom]

Minusta on itse asiassa aika hassua, että oma reilu 4 v poika ei edes tiedä, mikä suklaavanukas on. Tai ainakaan kaverin saadessa sellaisen poika ei edes halunnut.

Ja limpparia ei juo edelleenkään, vaikka sitä oli juuri kaverin synttäreillä tarjolla. Ja monet juovat pienempänäkin. Minusta limut kuuluvat listalle: mitä pidempään niistä pysyy erossa, sitä parempi.

Nipo äiti, vai mitä...Tai sitten poika vaan ymmärtää jotain ns. oikeasti hyvän päälle.

 

[Heavyfreak]

Meillä kotona oli todella harvoin mitään hyvää, koska meillä oli köyhää. Karkkipäivänä saatiin siskon kanssa pussi ostaa puoliksi, limsaa oli vain synttäreillä, popkornia tehtiin joskus viikonloppuna kattilassa.

Mä en kaipaa edelleenkään namia. Jos haluan herkutella, en osta ns. herkuiksi itselle vaan jotain salaattijuttuja ja ihania hedelmiä, ehkä tuoretta vaaleaa leipää. Joten ei sekään ole mikään taivaan tosi, että kielletyt asiat sitten korjataan aikuisena kun niihin on omaa rahaa.

Missä vaiheessa kirjoitin että niin EHDOTTOMASTI käy? Luepa uudelleen..

Kirjoitin että niin on ihan mahdollista käydä, en oo täällä mistään taivaan tosista toitotellu..

 

[Soraya]

Samoilla linjoilla olen, Misskitty. Syy on se, että en halua, että lapseni elimistö kuormittuu turhilla aineilla pienestä pitäen. Tosin lapseni on vasta puoli vuotias ja aika näyttää miten käy. Voin kuvitella, että isovanhempien suhtautuminen asiaan ei noudata toivomaani linjaa, sillä tuputus on jo alkanut. Kahvipöydässä on yritetty antaa kääretorttua, vaikka pelkällä tissimaidolla oltiin... Kyllähän hän ehtii herkkuja varmasti elämänsä aikana saada niin paljon kuin sielu sietää, mutta haluan vaikuttaa asiaan niin pitkään kuin voin.

 

[pöö]

Minusta on outoa jos 10 kk ikäiselle vauvalle annetaan lättyjä, pipareita, itse tehtyä mehua, pitsaa tms.. Aika pieni syömään tuollaisiakaan herkkuja.

 

[Vetoketjuni on jumissa]

He ovat varmasti olleet tiukkoja myös muissa asioissa. Ja siis erityisen tiukkoja. Vaikea kuvitella, että sillä terveellisellä ruokavaliolla aiheutetaan aikuisiän traumat ja masennukset...

Mut niin siinä vaan voi käydä, on ihan täysin mahdollista. Eikä välttis tarvii olla mitkää yleisesti kauheen tiukat vanhemmat.

Mä sain herkkuja penskana yhtenä päivänä viikossa pääosiltaan. Muuten meillä oli kauheen vähän mitään hyvää. Korjasin sit tilanteen ku alko oleen omaa rahaa käytössä ja viel enemmän sit ku muutin omaan asumaan. Ja edelleen mussutan kauheesti kaikkia herkkuja jne. Mut mulla ei oo mitään syömishäiriöö ja painoki on normaalipainon alarajalla, ku ei vaan tartu.

Niin ja meillä oli ihan normikoti..

Meillä kotona oli todella harvoin mitään hyvää, koska meillä oli köyhää. Karkkipäivänä saatiin siskon kanssa pussi ostaa puoliksi, limsaa oli vain synttäreillä, popkornia tehtiin joskus viikonloppuna kattilassa.

Mä en kaipaa edelleenkään namia. Jos haluan herkutella, en osta ns. herkuiksi itselle vaan jotain salaattijuttuja ja ihania hedelmiä, ehkä tuoretta vaaleaa leipää. Joten ei sekään ole mikään taivaan tosi, että kielletyt asiat sitten korjataan aikuisena kun niihin on omaa rahaa.

Mä olen myös tottunut siihen, että herkut ovat jotain muuta kuin karkkia yms. Ja koko ikäni olen syönyt terveellisesti ja muistanut liikkuakin. Mikä siinä on niin väärin, että haluan opettaa tämän myös tytölleni? Ja huom. minä en ole pienenä itse halunnut syödä herkkuja, vaikka olisi ollut mahdollisuus...

 

[ks]

Hyvähän se on että pieni lapsi ei saa herkkuja, kun ei niitä todellakaan tarvitse. Onko lapsesi minkä ikäinen? Itsekin olin aika tiukka alkuun tuossa mutta sitten se jotenkin alkoi lipsumaan niin että herkkuja syödään mutta kohtuudella. Kolikolla on kyllä kääntöpuolensakin...Voi käydä niin että jos herkkuja liiaksi rajoitetaan niin asia riistäytyy käsistä sitten kun sitä ei enää kontrolloida. Kaverilleni kävi näin, hänen vanhempansa olivat erittäin tarkkoja kaikista herkuista ja karkinsyönnistä jonnekin 3-4lk asti, mutta sitten kun tyttö oppi itse käymään kaupassa niin herkkuja ahtoikin naamaansa joka päivä kun ei ollut kukaan enää kieltämässä. Joten liiallinen kieltäminen voi päinvastoin herättää liiallista kiinnostusta karkkeja kohtaan. Näinhän se menee monessa muussakin asiassa, kaikista paras on ottaa rennosti eikä olla liian jyrkkä. Jos se mummo joskus sen kakkupalan haluaa antaa niin miks siitä stressaamaan kun ei joka päivä kuitenkaan sitä tee.

Tota... En mitenkään usko, että meitä voisi lukea "totaali kieltäytyjiksi"... Mutta miksei ne herkut voi olla juuri niitä mitä ensimmäisessä viestissä luettelin? Miksi ne pitää olla juuri niitä kaupan herkkuja? :snotty:

Ei toki tarviikaan, mutta lapsi oppii aika pian muilta lapsilta mitkä on niitä "oikeita" herkkuja. Eikä ne mun kaverin vanhemmatkaan mitään totaalikieltäytyjiä olleet. Tytöllä oli säännölliset karkkipäivät, mutta kun sai vallan itelleen niin sanotaan näin että suu oli aika pian täynnä reikiä. mut pointti on se että ei saa tehdä liian suurta haloota siitä asiasta. Ja helppo sun on tuota mieltä olla vielä kun lapsi on 10kk ja tuossa vaiheessa pitääkin olla, olin itekin. Mutta kun lapsi tuossa vuoden iän jälkeen osaa ruveta itekin vaatimaan ja ymmärtää kun toiset syö niin äkkiä tajuaa mikä on häneltä kielletty herkku ja mikä ei, niin äkkiä siinä alkaa periaatteet lieventymään.

Niin, se on kyllä totta, että kun on yksi pieni taapero, on helppo aikuisena tehdä päätöksi siitä miten asioihin suhtaudutaan ja miten eletään. Kun lapsi alkaa kavereilta oppia juttuja tai kun perheessä on useampia lapsia, niin homma ei ehkä etenekään niin kuin on itse ajatellut. Mäkin tuon ikäisen kanssa olin tosi tiukka sokerin kanssa, mutta niin vaan nyt 3,5v tajuaa kaupassa vaatia karkkia ja jälkiruokaa kotona. Mielestäni kuitenkin aika pitkälle päästiin, ennenkuin lapselle tuli tajuaminen, että kaupassa on tarjolla asioita mitkä maistuisi hyvälle!

 

[Heavyfreak]

Minusta on outoa jos 10 kk ikäiselle vauvalle annetaan lättyjä, pipareita, itse tehtyä mehua, pitsaa tms.. Aika pieni syömään tuollaisiakaan herkkuja.

Mun tyttö ei ton ikäsenä ollu syöny mitää noistakaan herkuista..

 

[Vetoketjuni on jumissa]

Minusta on outoa jos 10 kk ikäiselle vauvalle annetaan lättyjä, pipareita, itse tehtyä mehua, pitsaa tms.. Aika pieni syömään tuollaisiakaan herkkuja.

:headwall: :headwall: :headwall: :headwall: :headwall:


Haloo, se on mun ja mieheni herkkuja. Ja TULEVAISUUDESSA myös lapsemme... :xmas:

 

[pöö]

Ok, mä vaan ihmettelin Ymmärrän tuon teidän linjan ihan hyvin vaikka en itse noin tiukka olekaan.

 

[Vetoketjuni on jumissa]

Hyvähän se on että pieni lapsi ei saa herkkuja, kun ei niitä todellakaan tarvitse. Onko lapsesi minkä ikäinen? Itsekin olin aika tiukka alkuun tuossa mutta sitten se jotenkin alkoi lipsumaan niin että herkkuja syödään mutta kohtuudella. Kolikolla on kyllä kääntöpuolensakin...Voi käydä niin että jos herkkuja liiaksi rajoitetaan niin asia riistäytyy käsistä sitten kun sitä ei enää kontrolloida. Kaverilleni kävi näin, hänen vanhempansa olivat erittäin tarkkoja kaikista herkuista ja karkinsyönnistä jonnekin 3-4lk asti, mutta sitten kun tyttö oppi itse käymään kaupassa niin herkkuja ahtoikin naamaansa joka päivä kun ei ollut kukaan enää kieltämässä. Joten liiallinen kieltäminen voi päinvastoin herättää liiallista kiinnostusta karkkeja kohtaan. Näinhän se menee monessa muussakin asiassa, kaikista paras on ottaa rennosti eikä olla liian jyrkkä. Jos se mummo joskus sen kakkupalan haluaa antaa niin miks siitä stressaamaan kun ei joka päivä kuitenkaan sitä tee.

Tota... En mitenkään usko, että meitä voisi lukea "totaali kieltäytyjiksi"... Mutta miksei ne herkut voi olla juuri niitä mitä ensimmäisessä viestissä luettelin? Miksi ne pitää olla juuri niitä kaupan herkkuja? :snotty:

Ei toki tarviikaan, mutta lapsi oppii aika pian muilta lapsilta mitkä on niitä "oikeita" herkkuja. Eikä ne mun kaverin vanhemmatkaan mitään totaalikieltäytyjiä olleet. Tytöllä oli säännölliset karkkipäivät, mutta kun sai vallan itelleen niin sanotaan näin että suu oli aika pian täynnä reikiä. mut pointti on se että ei saa tehdä liian suurta haloota siitä asiasta. Ja helppo sun on tuota mieltä olla vielä kun lapsi on 10kk ja tuossa vaiheessa pitääkin olla, olin itekin. Mutta kun lapsi tuossa vuoden iän jälkeen osaa ruveta itekin vaatimaan ja ymmärtää kun toiset syö niin äkkiä tajuaa mikä on häneltä kielletty herkku ja mikä ei, niin äkkiä siinä alkaa periaatteet lieventymään.

Niin, se on kyllä totta, että kun on yksi pieni taapero, on helppo aikuisena tehdä päätöksi siitä miten asioihin suhtaudutaan ja miten eletään. Kun lapsi alkaa kavereilta oppia juttuja tai kun perheessä on useampia lapsia, niin homma ei ehkä etenekään niin kuin on itse ajatellut. Mäkin tuon ikäisen kanssa olin tosi tiukka sokerin kanssa, mutta niin vaan nyt 3,5v tajuaa kaupassa vaatia karkkia ja jälkiruokaa kotona. Mielestäni kuitenkin aika pitkälle päästiin, ennenkuin lapselle tuli tajuaminen, että kaupassa on tarjolla asioita mitkä maistuisi hyvälle!

Mutta ei jälkiruoan tartte olla esim. pätkis-patukka. =)

 

[Heavyfreak]

Minusta on outoa jos 10 kk ikäiselle vauvalle annetaan lättyjä, pipareita, itse tehtyä mehua, pitsaa tms.. Aika pieni syömään tuollaisiakaan herkkuja.

:headwall: :headwall: :headwall: :headwall: :headwall:


Haloo, se on mun ja mieheni herkkuja. Ja TULEVAISUUDESSA myös lapsemme... :xmas:

Mut ei sitä kuule koskaan tiedä! Aika pieniä lapsia, tai vauvoja, sitä on nähny mäkkärissäki.. Eikä ne rasvaranskalaisetkaan mitää terveellisiä ole..

 

[vieras]

Ei olla annettu juurikaan herkkuja, esim. jäätelöä ja mehua sai ekan kerran kun oli 2,5v.
Nyt kun 3v ei ole vielä saanut karkkia.

 

[ks]

He ovat varmasti olleet tiukkoja myös muissa asioissa. Ja siis erityisen tiukkoja. Vaikea kuvitella, että sillä terveellisellä ruokavaliolla aiheutetaan aikuisiän traumat ja masennukset...

Mut niin siinä vaan voi käydä, on ihan täysin mahdollista. Eikä välttis tarvii olla mitkää yleisesti kauheen tiukat vanhemmat.

Mä sain herkkuja penskana yhtenä päivänä viikossa pääosiltaan. Muuten meillä oli kauheen vähän mitään hyvää. Korjasin sit tilanteen ku alko oleen omaa rahaa käytössä ja viel enemmän sit ku muutin omaan asumaan. Ja edelleen mussutan kauheesti kaikkia herkkuja jne. Mut mulla ei oo mitään syömishäiriöö ja painoki on normaalipainon alarajalla, ku ei vaan tartu.

Niin ja meillä oli ihan normikoti..

Meillä kotona oli todella harvoin mitään hyvää, koska meillä oli köyhää. Karkkipäivänä saatiin siskon kanssa pussi ostaa puoliksi, limsaa oli vain synttäreillä, popkornia tehtiin joskus viikonloppuna kattilassa.

Mä en kaipaa edelleenkään namia. Jos haluan herkutella, en osta ns. herkuiksi itselle vaan jotain salaattijuttuja ja ihania hedelmiä, ehkä tuoretta vaaleaa leipää. Joten ei sekään ole mikään taivaan tosi, että kielletyt asiat sitten korjataan aikuisena kun niihin on omaa rahaa.

Mä olen myös tottunut siihen, että herkut ovat jotain muuta kuin karkkia yms. Ja koko ikäni olen syönyt terveellisesti ja muistanut liikkuakin. Mikä siinä on niin väärin, että haluan opettaa tämän myös tytölleni? Ja huom. minä en ole pienenä itse halunnut syödä herkkuja, vaikka olisi ollut mahdollisuus...

Minä taas olisin lapsena syönyt jos olisi ollut tarjolla, nyt aikuisena en ole kiinnostunut (toisaalta, en todellakaan ole urheilullinen tyyppi, geenien ansioista normipainoinen). Joten tästä asiasta on varmaan turhaa tehdä mitään omia johtopäätöksiä. Edelleen, olemme persoonia omine makutottumuksinemme.

Mutta siitähän ei pääse yli eikä ympäri, että ruokailutottumukset lähtevät kotoa vanhempien mallista. En allekirjoita sitä, että herkuista totaalikieltäytyminen olisi oikeinkaan, mutta kultainen keskitie on varmaan paras tapa opettaa lapsille järkevää ja terveellistä suhtautumista herkkuihin, makeaan ja rasvaan.

Itse olen meidän 3,5veelle kertonut liian sokerin haitoista ja omien kommenttiensa mukaan hän on asian jopa oikein ymmärtänytkin. Joten vaikka lapsi jotain haluaisi, hänellä on kyllä valmius ymmärtää myös syyt siihen, miksi sitä ei osteta/anneta.

 

[Vetoketjuni on jumissa]

He ovat varmasti olleet tiukkoja myös muissa asioissa. Ja siis erityisen tiukkoja. Vaikea kuvitella, että sillä terveellisellä ruokavaliolla aiheutetaan aikuisiän traumat ja masennukset...

Mut niin siinä vaan voi käydä, on ihan täysin mahdollista. Eikä välttis tarvii olla mitkää yleisesti kauheen tiukat vanhemmat.

Mä sain herkkuja penskana yhtenä päivänä viikossa pääosiltaan. Muuten meillä oli kauheen vähän mitään hyvää. Korjasin sit tilanteen ku alko oleen omaa rahaa käytössä ja viel enemmän sit ku muutin omaan asumaan. Ja edelleen mussutan kauheesti kaikkia herkkuja jne. Mut mulla ei oo mitään syömishäiriöö ja painoki on normaalipainon alarajalla, ku ei vaan tartu.

Niin ja meillä oli ihan normikoti..

Mutta myös niin voi käydä, että omasta lapsesta tulee alkoholisti, peliriippuvainen, huumeriippuvainen, pedofiili, kouluammuskelija.... Vaikka tekis mitä oikein ja palstan mukaan..! :saint: