Toggle sidebar

Onko muita, jotka ei pysty syömään mitään, jos elämä ahdistaa liikaa?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja syömiskyvytön
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
S

syömiskyvytön

Vieras
Aika ärsyttävää moinen. Eilen söin pari lusikallista hernekeittoa, yhden leivän ja vielä puolivahingossa kaksi sellaista pientä Pågen-pullaa. Tänään oon jopa syönyt kaksi leipää ja kaksi kasvispihviä.

Ei tässä muuten, mutta kun ahdistuksen lisäksi tulee jo mittavat fyysiset oireet. Pää on ihan sumea enkä jaksa liikkua juuri ollenkaan.

Onko muilla vastaavaa? Mulle tämä on ihan uutta, onkohan toinen kerta, kun näin käy. Elimistö huutaa ruokaa, mutta en vaan voi laittaa sitä suuhuni. Jos oikein yritän, pystyn syömään herkkujani (eli leipää, jonka päällä on kasvispihvi). Valitettavasti vaan niitä ei kaapissa enää ole. Kauppaan on turha yrittääkään, kun just ja just jaksaa kävellä vessaan ja takaisin sänkyyn.
 
Eihän toi nyt oo edes paha. On just sitä ruokamäärää, mikä mullakin ahdistuneena menee, mutta lapset ja työt mä pystyn kyllä silti hoitamaan. Parin viikon jälkeen pystyn yleensä syömään enemmän. Onko sulla ongelmia verensokerin kanssa?
 
Ei kai verensokerin kanssa ongelmia ole, mutta verenpaineitten, rytmihäiriöitten, hemoglobiinin kanssa on. Tiedä sitten, voiko niillä olla mitään vaikutusta tähän. Rytmihäiriöt ainakin on lisääntyneet näitten päivien aikana, mutta se voi johtua tuosta ahdistuksestakin.

Normaalistikin mun pitää syödä aika paljon, että pysyn hyvässä kunnossa.
 
on sama. En pysty syömään jos stressaa tai ahdistaa liikaa. sairastuin aikoinaan vakavaan masennukseen ja siitä syömättömyys lähti. Ruokahalu on kyllä palannut niistä ajoista mutta kriisien aikana en saa alas juuri mitään ja muutenkin olen jo tottunut syömättömyyteen niin että saatan olla koko päivän nälässä ja sitten vasta syödä. Tai unohdan jopa kokonaan olenko syönyt. Eli mun syömistottumukset ei palautuneet koska nykyäänkään ei oikein mikä tahansa maita :( Kurjaa koska sitten fyysisesti tosiaan tulee paha olo ja siitä tulee sellainen noidankehä ja mulla pääsee verensokerit heittelemään liikaa (vaikkei mitään diabetesta ole) niin vaikuttaahan se jo mielialaankin.
 
En pysty syömään jos olen tosi ahdistunut.

En pysty syömään jos minua jännittää kauheasti.

En pysty syömään jos olen todella surullinen.

En pysty syömään jos olen todella iloinen..

Että tällaista..

Onneksi olen harvemmin näitä ääripäitä :D. Tai onneksi ja onneksi...
 
Minä taas en muista syödä, kn minulla on mielekästä tekemistä. Menee tyyliin, ehtiihän tässä vielä ja hups, aamupala kello 17. Että on meitä syömättömyydellä reagoivia muitakin, vaikka minulla ns. toisin päin.
 
Mulla on juurikin semmoinen elimistö tai pää, että kun tarpeeksi ahdistaa/pelottaa niin en voi syödä. Sen takia laihduinkin 25 kiloa muutama vuosi sitten, kun ainut, mitä pystyin syömään oli kirsikkatomaatit ja satunnainen pala suklaata..
 
Helpottavaa kuulla, että tämä ei ole mitään erityisen outoa, vaikka itselleni vierasta onkin.

Ei vaan olisi varaa laihtua, kun normaalistikin oon reilusti alipainoinen. Siksi ehkä tuleekin niin huono olo heti.
 
Alkuperäinen kirjoittaja syömiskyvytön;30158200:
Helpottavaa kuulla, että tämä ei ole mitään erityisen outoa, vaikka itselleni vierasta onkin.

Ei vaan olisi varaa laihtua, kun normaalistikin oon reilusti alipainoinen. Siksi ehkä tuleekin niin huono olo heti.
Click to expand...

No hui, mulla oli todellakin varaa laihtua.. Siksi aattelinkin, ettei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin, kun oma tragediani toteutui. Sulla ihan eri tilanne, ja voipi olla hyvä, jos ottaisit yhteyttä johonkin auttavaan tahoon.. Anoreksian kanssa ei kantsis ootella, jos semmoisia oireita ilmenee.(vai onko jo diagnoosi??)
 
Alkuperäinen kirjoittaja naama:
No hui, mulla oli todellakin varaa laihtua.. Siksi aattelinkin, ettei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin, kun oma tragediani toteutui. Sulla ihan eri tilanne, ja voipi olla hyvä, jos ottaisit yhteyttä johonkin auttavaan tahoon.. Anoreksian kanssa ei kantsis ootella, jos semmoisia oireita ilmenee.(vai onko jo diagnoosi??)
Click to expand...

Ei ole anoreksiaa. Normaalisti syön PALJON, mutta jostain syystä vaan paino ei nouse.

Kun tämä ensimmäisen kerran iski, pelkäsin just tuota anoreksiaa. Syömishäiriöt on tuttuja, koska melkein sairastuin bulimiaan opiskeluaikana. Helpotti tosi paljon, kun opin kuitenkin syömään normaalisti vähitellen sen jälkeen, kun ahdistava tilanne laukesi.
 
MUlla sama. Olen myöskin hieman alipainoinen, aina ollut. Yhden vuoden mulla oli aivan hirveä työstressi, ja olin huolissani myös itsestäni silloin - syömisen vaikeudet ja muut stressioireet. Mulla on vaikea niellä ruokaa, ja olen tosi hidas syömään, mikä on kiusallista esim. työpaikan ruokalassa. Tuona vuonna sit hakeuduin ravitsemusneuvoljalle, auttoi vähän puhua asioista jonkun kanssa.
 
Luultavasti tuo on melko yleistä.

Mä en saa syötyä silloin, kun on tosi paha olla. Kuten esim. juuri nyt.

Ei maistu ruoka, eikä edes herkut, joka omalla kohdallani on asia, jota ei tapahtu kuin tosiaan vain silloin, kun on elämässä huomattavan paljon surua ja murhetta.

Mutta siihen pisteeseen homma ei kuitenkaan koskaan mene, että rupeaisi heikottamaan tms. Tänään ei ruoka tosiaan ole maistunut, kuten ei eilenkään. Mutta söin tänään kuitenkin pienen viipaleen vesimeloonia ja lusikallisen rahkaa. Ei se paljoa ole, mutta jotain kuitenkin. Ja aion vaikka väkisin ahdata naamaani myös jotain muuta. Juominen on syömistä helpompaa, joten väännän ehkä itselleni protskujuoman ja talsin sen avulla sitten taas muutaman tunnin eteenpäin.

Omalla kohdallani tuota vararavintoa kyllä riittää, joten jos muutaman päivän syön niukasti, mutta kuitenkin juon, niin no hätä.
 
Minusta olet syönyt ihan hyvin, itsellä ahdistuneena syöminen on oikeasti minimissä, pari päivää saattaa mennä pelkällä vdellä, sitten saatan syödän puolikkaan jogurtin tms. Itselle mandariinit jääkaappikylminä ovat sellaisia, mitä saan puoliksi väkisin syötyä.
 

Nappaa liput koko perheen ilmaiseen leffanäytökseen Helsingissä tai Oulussa!

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa