Onko muita,joita ei työnteko kiinnosta?

[Aijaa?]

[QUOTE="huoh";25810051]Tämä selitys ei ole ikinä mennyt mun kalloon. Me elämme kuitenkin yhteisessä maassa ja joku haluaa vapaaehtoisesti viedä muilta, mieluummin kuin menisi töihin ja tienaisi itse leipänsä. Tämä on nimenomaan loisimista, ei se joka joutuu sellaiseen tilanteeseen, ja johon sellaiset tuet ovat oikeasti tarkoitettukin. Noh, joillain ei ole yhtään kunnioitusta muita ja etenkään itseänsä kohtaan.[/QUOTE]

Eikö se sitten ole paljon enemmän "muilta viemistä" ja kunnioituksen puutteen osoitus, että maksaa toiselle ihmiselle liian pientä palkkaa? Huonopalkkaisesta työstä kieltäytyvällä on jäljellä terve itsekunnioitus.

 

[No siis]

[QUOTE="vieras";25805772]Työttömyystuet on liian hyvät. Jos on varaa jäädä työttömyyspäivärahalla kotiin eikä työnhaku innosta ollenkaan niin sitten sitä rahaa tulee kyllä liikaa eikä töihin kannata lähteäkään, kun onhan se elämä mielekkäämpää kotona, kun saa tehdä mitä huvittaa.[/QUOTE]

Miten ne voisivat olla niin huonot, että ne olisivat kaikkia mahdollisia yhden päivän mainostenjakokeikkojakin kannattamattomampia?

Ja itse asiassa työttömyyskorvausten yksi tarkoitus onkin juuri se, että ihmisen ei ole pakko suostua MIHIN TAHANSA työhön MILLÄ TAHANSA PALKALLA. Vai olisiko sellainen yhteiskunta mielestäsi hyvä, jossa ihmisten olisi äärimmäisessä hädässä pakko tehdä vaikka 20-tuntista työpäivää euron tuntipalkalla?

 

["vieras"]

Ei kiinnosta. Olen tällä hetkellä korvia myöten täynnä töitäni. Jäisin kotiin heti ja ikiajoiksi, jos se olisi jotenkin mahdollista. Ois niin kiva käydä sanomassa pomolle, että tämä heittopussi irtisanoutuu nyt. Että ota tänne joku joustava ja hmyilevä, joka jaksaa ja jaksaa.

 

[vierailija]

Joo ei nappaa enää ei ei, vanhat duunit loppu kouluttauduin uudestaan ja valmistauduin parhain mahdollisin paperein.Noh oli vuosi 2013 ja lama pääl eikä vieläkää duunia, noh olkoo en jaksa enää hakea edes myyn kaikki pois ja valmistaudun eläkkeelle siirtymiseen. kattoo tän maan menoa ni ei vois vähempää kiinnostaa. nyt vaa treenaa ja pidän itestäni huolta

 

[vierailija]

Joo ei nappaa enää ei ei, vanhat duunit loppu kouluttauduin uudestaan ja valmistauduin parhain mahdollisin paperein.Noh oli vuosi 2013 ja lama pääl eikä vieläkää duunia, noh olkoo en jaksa enää hakea edes myyn kaikki pois ja valmistaudun eläkkeelle siirtymiseen. kattoo tän maan menoa ni ei vois vähempää kiinnostaa. nyt vaa treenaa ja pidän itestäni huolta

Tämä syö naista! Siis kun katsoo, miten esim. koululaisilta ja vanhuksilta säästetään joka välissä ja samalla annetaan ulkomaalaisille oikein kauhakaupalla niin tulee väistämättä mieleen: MIKSI mä näitä töitä teen? Ei kiinnosta, enää.

 

[vierailija]

Jos työn teko ei kiinnosta, miksi tehdä töitä? Eikö ihminen saa olla vapaa ja valita itse?
Jos haluaa jäädä nukkumaan kotia puolison viereen, miksi ei saisi? Eikö ihminen saa päättää itse milloin haluaa olla puolisonsa kanssa ja milloin ei? Jos olisi syy miksi lähteä puolisonsa viereltä hyvin mielin omasta tahdosta, niin eikö tuo ole vapaampaa kuin lähteä koska on pakko? Ihmiset ovat töidensä orjia, pelkureita jotka eivät uskalla tehdä mitä todella tahtovat. Jos elämä on koko aikaista stressi helvettiä, tai koko aikaista pakko työtä (sitähän se on, pakko työtä jonka ihminen itse valitsee...koska on pakko) ei ihminen elä hyvää elämää. Oletko onnellinen työssäsi? Vai oletko siksi niin työ tärkki koska perhe elämäsi on surkeampaa kuin normaalisti? Miksi toinen, jonka työ on perseestä ja jonka perhe ihana, pitäisi elää kuten sinä? Itse valitsit kohtalosi. Toisia motivoi raha ja ahneus, toisia motivoi onnellisuus ja rakkaus. Kumpiakin ihmistyyppejä pitäisi kuunnella koska kummatkin ovat ihmisiä. Ja ihminen suomessa on vapaa elämään kuten tahtoo...ja pakotus töihin sillä verukkeella että on loinen on väärin.. Verojemme kera ei kukaan ole loinen. Loinen ei koskaan anna mitään takaisin. Anna ihmisten itse päättää mitä he elämällään tekevät... on turha sanoa suomi on paska maa koska ihmiset on onnettomia, jos ihmiset itse maassa on niin paskaa sakkia että suorastaan pakottavat toinen toisensa tekemään asioita joita ei haluta tehdä. Eikö voi ihmiselle taata turvaa? Rahaa perus asuntoon ja elämiseen. Niin että tahtoessaan sen uuden iphonen täytyy hänen tehdä jotain työtä saadakseen rahat kasaan sitä varten. Perus elämiseen kuuluu ilmeisesti netti yhteys koskei kaikkia asioita ilman sitä voi tehdä enään. Mutta turhuuksia varten täytyisi henkilön säästää tai mennä töihin...ja saadakseen uusimman pelikonsolin nopeasti kyllä ihminen sitä varten työtä tekee. Pitemmän päälle alkaa henkilöllä jurppimaan kun ei saa uusimpia turhukkeitaan...mutta se joka on onnelinen pienin varoin kituen pitäisi antaa olla onnellinen. Sinulle se ehkä on kitumista, mutta hänelle se voi olla kaikki mitä hän elämältä toivoo.

Mikis muutenkin joillekkin on toisen ihmisen "laiskuus" mikä ei välttämättä ole edes laiskuutta, on niin suuri ongelma? EI ole rikos olla laiska, ja hän ei suoraan sinua satuta. Kun taas roppa kaupalla rikollisia saa sinulta enemmän armoa kuin laiska henkilö? Rikolliset on niitä todellisia loisia...heitä sinä elätät vero rahoinesi samoin kuin toista joka olisi vain laiska. Kumpi on nyt se suurempi ongelma? Henkilö joka listi vaimonsa kirveellä, vai henkilö joka on onnellinen yksin omassa pikku maailmassaan.

 

[vierailija]

Mä en tekis töitä, jos ei olisi pakko saada rahaa. Tosin saattaisin alkaa kaipaamaan jossain vaiheessa työyhteisöä. Mulla on ihan kivat työkaverit.

Olin kotona siihen kun tyttö oli 3-v. Tosin mulla oli vuoden hoitolapsia, kun ei muuten rahat riittäneet. Nyt tyttö eskarissa ja otin vuoden vuorotteluvapaata. Kiva touhuta iltapäivät tytön kanssa. Aamupäivällä teen kotityöt.

Kyllä tää pari vuotta menis helpostikin, mutta syksyllä paluu töihin...

 

[veevee]

Jos saisin vaikka lottovoiton, tai muuten hieman lisää rahaa jostain, en taatusti tekisi töitä enää vaan hoitaisin lapset kotona. Ei vaan ole valinnanvaraa, kotihoidontuella ei makseta asuntolainaa, opintolaina on sentään maksettu. Onneksi on vakituinen työpaikka odottamassa ja mahdollisuus tehdä lyhennettyä työaikaa. En kyllä kaipaa oravanpyörään, aika kuluisi kotonakin.

 

[vierailija]

Mä oon äiti ja siinä on ihan riittävästi töitä tehty. Sais olla laki että kun lapset on täysikäisiä niin äiti pääsis eläkkeelle. Nykyään äiti tekee ensin kaiken työn ja antaa kaikkensa ja sen jälkeen heitetään paskaa naamaan.

 

[papumössö]

Teen työtä, joka ei ollenkaan sovi mulle. Olen myyjänä, vaikka olen introvertti ja ahdistun usein ihmisistä. Hain tätä työtä, koska mitään sopivampaa ei saa. Töissä otan kuitenkin eri roolin. Olen siinä myyjän roolissa ja unohdan, kuka oikeasti olen. Eli ei se haittaa. Siihen tarvitsee vain heittäytyä mukaan.

Mä tykkään töissäkäynnistä, koska ilman sitä tulisin varmaan hulluksi. Töissä ei ole aikaa miettiä murheitaan tai mitään muutakaan. Siellä keskityn sataprosenttisesti töiden tekoon. Yritän joka kerta päihittää itseni. Saada enemmän ja paremmin hommia tehtyä vuoron aikana, tutustua kantiksiin paremmin ja myydä ammattimaisemmin. Siitä tulee hyvä mieli, kun on 4-9 tuntia puurtanut yhtä jaksoa ja antanut kaikkensa Ja se rentouttaa, koska sitten en ole 4-9 tuntiin miettinyt asioita, jotka kotona tulvisi jatkuvasti päähän.

Neuvoni on siis, että kannattaa kokeilla, vaikka jokin voi aluksi kuulostaa sinulle täysin sopimattomalta. Työ (yksinkertainenkin sellainen, kuten juuri myyjän työ) voi antaa tekijälleen muutakin kuin palkan.

 

[papumössö]

Mä oon äiti ja siinä on ihan riittävästi töitä tehty. Sais olla laki että kun lapset on täysikäisiä niin äiti pääsis eläkkeelle. Nykyään äiti tekee ensin kaiken työn ja antaa kaikkensa ja sen jälkeen heitetään paskaa naamaan.

Mitä sä teet 17-vuotiaalle lapselle? Tai 12-vuotiaalle? Ne ei vaikuta sun työtaakkaan millään lailla. Ton ikäiset osaa itse siivota jälkensä, käydä kaupassa ja tehdä ruokaa. Äidillä on äidin töitä siihen asti, kun lapsi menee peruskouluun ja pääsee siihen kiinni. Sen jälkeen vois jo vähän alkaa luottaa lapseensa ja antaa senkin tehdä jotain. Poikkeuksena tietenkin kehitysvammaiset tai muuten rajoitteiset lapset.

 

[vierailija]

Mitä sä teet 17-vuotiaalle lapselle? Tai 12-vuotiaalle? Ne ei vaikuta sun työtaakkaan millään lailla. Ton ikäiset osaa itse siivota jälkensä, käydä kaupassa ja tehdä ruokaa. Äidillä on äidin töitä siihen asti, kun lapsi menee peruskouluun ja pääsee siihen kiinni. Sen jälkeen vois jo vähän alkaa luottaa lapseensa ja antaa senkin tehdä jotain. Poikkeuksena tietenkin kehitysvammaiset tai muuten rajoitteiset lapset.

Paitsi et elämä menee niin että lapset pysyy lapsina. Ei se että täyttää 18 muuta sitä lasta aikuiseksi. Mä en ole huomannut että olis yhtään helpompaa kun sillon kun lapset oli pieniä. Nykyään on vaan erilaiset stressit ja nykyään se yhteiskunta aiheuttaa sitä. Vähän ihmeellinen palkinto kaikesta keksiä koko ajan lisää sellasia mitkä vaikeuttaa elämää. Kohta se on varmaan mahdotonta....

 

[vierailija200]

Mä oon äiti ja siinä on ihan riittävästi töitä tehty. Sais olla laki että kun lapset on täysikäisiä niin äiti pääsis eläkkeelle. Nykyään äiti tekee ensin kaiken työn ja antaa kaikkensa ja sen jälkeen heitetään paskaa naamaan.

Ja isät kans. Nekin tekee paljon työtä lasten eteen. Kaikki eläkkeelle vaan heti kun muksuja syntyy.

Hyviä ideoita loisilta

Tottakai työn teko kiinnostaa. Kiinnostaa kantaa korteni kekoon. En ole lokki.

 

[vierailija]

Mua ei kiinnosta töihin paluu enää lainkaan. Olin innokas työntekijä ja koin rankaksi sen, että rupesin lasten saannin myötä myöhästelemään aamuisin. Haluan tehdä työni hyvin, ja siksi en nyt 4. lasta odottavana äitinä halua ajatellakaan työhön paluuta. Ehkä jos olisi au pair, että voisi vain lähteä kotoa huolettomasti töihin, mutta psyykeni ei kestä aikatauluttamista ja yhden erityislapsen viivyttelyn säätelyä.

 

[vierailija]

Olin vuoden puhelintyössä ja siinä minut puristettiin henkisesti ihan kuiviin. Meni pari viikkoa, kun sain uuden työpaikan alle entisestä lähdettyäni, mutta en osaa nauttia työstä. Olen siis siivoojana ja työ on itsenäistä ja fyysistä, mitä itse asiassa halusinkin, mutta nyt en haluaisi mennä töihin. Haluaisin vain olla hetken tekemättä mitään ja palautua edellisen paikan prässinjäljistä. Ne pari viikkoa, jotka olin kotona kulutin vain ja ainoastaan uuden työn etsimiseen ja lapsen hoitamiseen. Siinä ei ehtinyt henkisesti ladata akkuja, koska stressasin ihan kauheasti sitä saanko uutta työtä. Nyt sitten vituttaa joka aamu herätä siihen työhön, josta olin unelmoinut vuoden ajan. Sekin toisaalta voi vaikuttaa, että nykyisessä työssä yhdelle henkilölle on pistetty aivan saatanallisen iso vastuualue ja sekin pitää hoitaa tosi lyhyessä ajassa alta pois, enkä ole ehtinyt olla työssä kuin vajaan viikon.

 

[vierailija]

Työkyvyttömyyseläkeläisenä luen näitä kommentteja surullisena. Minulla oli 30 vuotta työtä ja 10 vuotta koulutusta. Sairastuin ja jouduin eläkkeelle. Kymmeneen vuoteen ei ole palkkaa tullut. Aikani hain työtä, mutta satojen hakemusten jälkeen luovutin. Täytän 65 v ja työelämä on lopullisesti ohi. Olen kaiken ulkopuolella. Ulkoilen, marjastan, hoidan kissoja, teen kotitöitä, leivon, käyn kaupassa ja laitan ruokaa. Paikallislehti tulee. Televisiota katson ja soittelen tutuille. Autolla ajan kun ystävän kanssa kuljetaan. Talouteni on täysin tuhoutunut. Mitään ei ole tehtävissä. Muutaman kerran vuodessa näen äitiä ja siskon perhettä. Heillä on kaikki hyvin. Surullisena mietin kuinka kauan elän. Rahaa tulee liian vähän ja vaikka olisin ollut tervekin eläke olisi yhtä pieni nettona 1600 euroa. Oma asuntoni sijaitsee maaseudulla eikä täällä mitään paikallisliikennettä ole.
Polkupyörä nököttää ovenpielessä.
Enpä tiedä mitä tehdä. Ruokaan riittää rahaa, mutta eipä autonpitoon.
Mitään työpaikkoja täällä ei ole.
Maksan kyytirahaa ystävälle, joka kuljettaa paikasta toiseen.
Asunto pitäisi myydä ja päästä kaupunkiin vuokraasuntoon. Ongelmana on se, että kuka näitä täällä ostaisi ja ei näistä mitään saa. Olenko siellä vai täällä ongelma on sama ei ole kunnollista toimeentuloa. Miettikääpä miltä tuntuu lukea näitä elintasorouvien höpötyksiä. Sitten on tämä tuomionpasuunajoukko, joka tuomitsee työkyvyttömät ihmiset. Mitä asemassani tekisit kerrohan se jos keksit ratkaisun.

 

[vierailija]

Työkyvyttömyyseläkeläisenä luen näitä kommentteja surullisena. Minulla oli 30 vuotta työtä ja 10 vuotta koulutusta. Sairastuin ja jouduin eläkkeelle. Kymmeneen vuoteen ei ole palkkaa tullut. Aikani hain työtä, mutta satojen hakemusten jälkeen luovutin. Täytän 65 v ja työelämä on lopullisesti ohi. Olen kaiken ulkopuolella. Ulkoilen, marjastan, hoidan kissoja, teen kotitöitä, leivon, käyn kaupassa ja laitan ruokaa. Paikallislehti tulee. Televisiota katson ja soittelen tutuille. Autolla ajan kun ystävän kanssa kuljetaan. Talouteni on täysin tuhoutunut. Mitään ei ole tehtävissä. Muutaman kerran vuodessa näen äitiä ja siskon perhettä. Heillä on kaikki hyvin. Surullisena mietin kuinka kauan elän. Rahaa tulee liian vähän ja vaikka olisin ollut tervekin eläke olisi yhtä pieni nettona 1600 euroa. Oma asuntoni sijaitsee maaseudulla eikä täällä mitään paikallisliikennettä ole.
Polkupyörä nököttää ovenpielessä.
Enpä tiedä mitä tehdä. Ruokaan riittää rahaa, mutta eipä autonpitoon.
Mitään työpaikkoja täällä ei ole.
Maksan kyytirahaa ystävälle, joka kuljettaa paikasta toiseen.
Asunto pitäisi myydä ja päästä kaupunkiin vuokraasuntoon. Ongelmana on se, että kuka näitä täällä ostaisi ja ei näistä mitään saa. Olenko siellä vai täällä ongelma on sama ei ole kunnollista toimeentuloa. Miettikääpä miltä tuntuu lukea näitä elintasorouvien höpötyksiä. Sitten on tämä tuomionpasuunajoukko, joka tuomitsee työkyvyttömät ihmiset. Mitä asemassani tekisit kerrohan se jos keksit ratkaisun.

Ymmärrän hyvin sinua. Jospa tämä tekemäni runo toisi sinulle lohtua ja uskoa parempaan huomiseen

Peppu-
Reikäni
On
Kuin
Nuppu
Ruusun.
Haisevat
Päästöt
Sieltä
Kurahtelee
Gönt-sän
Suuhun.
Paksut
Uloste-
Pötköt
Sieltä
Ulos
Työntyy,
Gönt-sä
Ne
Aina
Syömään
Myöntyy.
T. Kohtalotoveri Savosta

 

[vierailija]

Työkyvyttömyyseläkeläisenä luen näitä kommentteja surullisena. Minulla oli 30 vuotta työtä ja 10 vuotta koulutusta. Sairastuin ja jouduin eläkkeelle. Kymmeneen vuoteen ei ole palkkaa tullut. Aikani hain työtä, mutta satojen hakemusten jälkeen luovutin. Täytän 65 v ja työelämä on lopullisesti ohi. Olen kaiken ulkopuolella. Ulkoilen, marjastan, hoidan kissoja, teen kotitöitä, leivon, käyn kaupassa ja laitan ruokaa. Paikallislehti tulee. Televisiota katson ja soittelen tutuille. Autolla ajan kun ystävän kanssa kuljetaan. Talouteni on täysin tuhoutunut. Mitään ei ole tehtävissä. Muutaman kerran vuodessa näen äitiä ja siskon perhettä. Heillä on kaikki hyvin. Surullisena mietin kuinka kauan elän. Rahaa tulee liian vähän ja vaikka olisin ollut tervekin eläke olisi yhtä pieni nettona 1600 euroa. Oma asuntoni sijaitsee maaseudulla eikä täällä mitään paikallisliikennettä ole.
Polkupyörä nököttää ovenpielessä.
Enpä tiedä mitä tehdä. Ruokaan riittää rahaa, mutta eipä autonpitoon.
Mitään työpaikkoja täällä ei ole.
Maksan kyytirahaa ystävälle, joka kuljettaa paikasta toiseen.
Asunto pitäisi myydä ja päästä kaupunkiin vuokraasuntoon. Ongelmana on se, että kuka näitä täällä ostaisi ja ei näistä mitään saa. Olenko siellä vai täällä ongelma on sama ei ole kunnollista toimeentuloa. Miettikääpä miltä tuntuu lukea näitä elintasorouvien höpötyksiä. Sitten on tämä tuomionpasuunajoukko, joka tuomitsee työkyvyttömät ihmiset. Mitä asemassani tekisit kerrohan se jos keksit ratkaisun.

Olen sairaseläkkeellä kroonisten jatkuvien ilmavaivojen takia. Pyllystäni kuuluu 24/7 kovaa rutinaa ja suhahduksia. Samalla ympäristöön laajalle alueelle leviää todella pahan hajuinen kaasupilvi.Kysynkin teiltä rakkaat kanssaeläjät, että voisitteko tästä huolimatta työskennellä kanssani?