Onko muita joiden vaikea puhua omista asioista?

[Top Secret]

En osaa jutella omista asioista oikeasti kenellekään, en edes ystäville. Parisuhdesotkuista ei kukaan kaveri tiedä, kuten ei mistään muustakaan varsinkaan negatiivisesta mitä minulle taphatuu. Onko kohtalotovereita?

Mikä voisi auttaa? Miten pääsen alkuun? Ahdistaa kun joudun yksin punnertamaan ongelmien kanssa. Kaverin tuki auttaisi varmasti, ja ehkä saisin muita näkökulmia asiaan.

 

[kysymys]

Luotatko ihmisiin tai oletko lapsuudessa joutunut pitämään kulisseja pystyssä. Mulla oli ainakin tuollaisi syitä taustalla ja käsittelin asioita terapiassa

 

["Petetty"]

Juu en pysty puhumaan. Pelkään, että se satuttaa mua vielä enemmän. Ihmiset, kun rakastaa juoruilua.

 

[Blue cat]

Mun on todella vaikea puhua asioistani ystäville, niin monta kertaa "luotettavalle" henkilölle kerrotut asiat on levinneet... Ja kun ne jutut vielä tuppaa muuttumaan sitä mukaa kun niitä kerrotaan eteenpäin. Mieheni on ainoa keneen luotan.

 

["vieras"]

En puhu negatiivisista asioista tai parisuhde-sairaus-intiimiasioista kavereille. En koe tarpeelliseksi purkautua, mitä hyötyä siitä olisi? En ole myöskään kiinnostunut muiden ihmisten liian henkilökohtaisista jutuista koska niihin pitäisi keskustelussa ikäänkuin osallistua.
Mä haluan pitää oman elämäni narut omissa käsissä, koska epäluotettaviakin ihmisiä kaveripiirissä olen valitettavasti tavannut.

 

[tytsi-89]

Mun on vähän liiankin helppo puhua asioistani. Olen kuin avoin kirja. On vain harvoja asioita, joista en mielelläni puhu.

 

[Top Secret]

Tiedän että pitäisi puhua. Kyllä se siitä sitten kun alkuun pääsis, mutta on vaan niin vaikea päästä edes alkuun missään. Tiedän että tekisi päälle hyvää päästä purkamaan omia aatoksia. Nyt ne vaan pyörii ja pyörii mielessä, eikä tule mitään tulosta kun ei ole "vertailukohtaa".

 

[Chala]

On, todella vaikeaa. Mieheni on ainoa jolle olen asioitani puhunut moneen vuoteen, mikä on tietty vähän hankalaa silloin kun on jotain häntä koskevaa ärsytystä

Sattuman summien kautta olen ystävystynyt ihmisen kanssa joka on tosi samanlaisessa elämäntilanteessa ja jonka kanssa on ollut helppo puhua ihan mistä tahansa. Nyt jotenkin huomaa mitä on puuttunut kun ei moneen vuoteen ole ollut sellaista ystävää jolle tekisi mieli puhua kaikesta.

Suosittelen puhumista jos luottamuksen arvoisia ystäviä on. Eihän sitä kaikesta tarvitse avautua, mutta itse ainakin olen huomannut että asioihin saa ihan kivasti uutta perspektiiviä kun juttelee jonkun ulkopuolisen kanssa joka ei tilanteessa itse ole eikä siihen tunteella suhtaudu

 

[Huspati Huta]

Minä en sanoisi, että on vaikeaa puhua, en vain halua puhua. Voikohan noin edes sanoa?