Onko muita, joiden mielestä psyyken lievät sairaudet, kuten masennus, on nykyajan tuotetta?

Ihmisillä menee liian hyvin, kun on aikaa miettiä, onko masentunut vai ei. Psyko-ammattilaiset keräävät tuohet, kun ihmiset eivät tiedä, mitä elämässään tekisivät, ja ravaavat heidän luona pyytämässä vastauksia ja pillereitä ahdistukseensa.

 

En usko. Masentuneita, syömishäiriöisiä, narsisteja jne. on ollut aina.

 

On,se on hyvää pissnestä
Tuohta saa rutkasti ja lääkkefirmat rikastuu.

 

Depressio ei ole välttämättä lievä ja en ole sitä mieltä että ne on nykyajan keksintöä. Nykyään ne vain nähdään asioina joille voi ja pitää tehdä jotain eikä vaan kärsiä. Mutta on niitä aina ollut olemassa.

 

miten perustelet jo muinaisessa suomessa (ja kaikkialla muuallakin, niin kauan kun ihmisiä on olleet sellaisena kun me ne tiedämme) olleet runsaat itsemurhat? pohjoismailla eritoten on oikea masennuskulttuuri. täällä on esimerkiksi tuuditettu lapsia tuutulaulun sanoilla "kuolemaan" ja tapettukin lapsia koska äidit poikkeuksetta olivat hyvin masentuneita ja pettyneitä elämäänsä eivätkä jaksaneet lasta ja/tai uskoivat, että lapsella on parempi kuolleena kuin täällä.

 

Minusta masennus ei oo millään muotoa lievä sairaus. Paitsi tietenkin lievä masennus, mutta vakava masennus on kaukana lievästi sairaudesta.

 

Millä perusteella kutsut masennusta lieväksi? Siitä on olemassa lievä, keskivaikea ja vaikea muoto.

 

Milloinkas näistä mielipideasioita on tullut? :headwall:

Tutkimustietoa on jo ihan riittämiin, vain ääliöt jaksavat länkyttää tämä samaa vanhaa virttään.

Eikö yksi aloitus tästä aiheesta päivässä riittäisi?

 

Ei. Aina nää samat sairaudet on ollut, ennen niistä ei vaan puhuttu.

 

Ehkä, "nykyajan tuotetta", tulevaisuuden tuomaa tullessaan. Mutta kuitenkin pitää osata erottaa oikeasti masentuneet ja leikisti masentuneet toisistaan. Liiaksi on näitä "masentuneita", jotka vievät uskottavuuden niiltä oikeasti sairailta ihmisiltä.

Olin lukevinani kommentin tai artikkelin jostain, että joka viides suomalainen turvautuu joskus elämänsä aikana masennuslääkkeisiin. Ja se oikea prosenttiosuus ei suinkaan ole tuo, vaan paljon pienempi. Liian heppoisesti niitä lääkkeitä määrätään, ilman pidemmälle tehtyä diagnoosia.

Missä vika? Lääkäreissä, jotka arvioivat potilaansa liian helposti ja liian väärin vai potilaiden oveluudessa, jotka saavat liian heppoisesti lääkkeitä?

Jaa-a...

 

Millanen on 'leikisti masentunut'?

 

Wau. Mä olen aina luullut, että mä uuvuin ja masennuin siksi, että meni niin huonosti ja että kulutin omat resurssini loppuun. Onneksi ap kerroit minulle, että se johtuikin vain siitä, että minulla menikin liian hyvin.

 

Wau. Mä olen aina luullut, että mä uuvuin ja masennuin siksi, että meni niin huonosti ja että kulutin omat resurssini loppuun. Onneksi ap kerroit minulle, että se johtuikin vain siitä, että minulla menikin liian hyvin.

Ehkä sä olitkin vaan 'leikisti masentunut'?

 

Ehkä, "nykyajan tuotetta", tulevaisuuden tuomaa tullessaan. Mutta kuitenkin pitää osata erottaa oikeasti masentuneet ja leikisti masentuneet toisistaan. Liiaksi on näitä "masentuneita", jotka vievät uskottavuuden niiltä oikeasti sairailta ihmisiltä.

Olin lukevinani kommentin tai artikkelin jostain, että joka viides suomalainen turvautuu joskus elämänsä aikana masennuslääkkeisiin. Ja se oikea prosenttiosuus ei suinkaan ole tuo, vaan paljon pienempi. Liian heppoisesti niitä lääkkeitä määrätään, ilman pidemmälle tehtyä diagnoosia.

Missä vika? Lääkäreissä, jotka arvioivat potilaansa liian helposti ja liian väärin vai potilaiden oveluudessa, jotka saavat liian heppoisesti lääkkeitä?

Jaa-a...

Ehdottomasti kannattaisi hakea vikaa äo-testien tuloksista. :snotty:

Toisaalta tuo "liian väärin" arvioiminen kuulostaa myös hyvältä.

 

Ehkä sä olitkin vaan 'leikisti masentunut'?

Joo voi olla. Ja siis mun ongelmahan oli kuitenkin vain oikeasti se, että "en kestänyt vastoinkäymisiä" koska kyllä kunnon ihmisen pitää selvitä tällaisista asioista, kuten lapsen vaikea sairaus, kuin tuosta vaan.

 

Ehdottomasti kannattaisi hakea vikaa äo-testien tuloksista. :snotty:

Toisaalta tuo "liian väärin" arvioiminen kuulostaa myös hyvältä.

Potilaiden oveluus on myös aika hyvä pointti...harmi etten ole itse osannut olla tarpeeksi ovela ja huijata kaikenmaailman masennuslääkkeitä kaappiini...toisaalta, en mä nyt niin innostunut ole saamaan ihan huvikseni niitä katkokävelyjä sun muita sivuoireita...

 

Tota mieltä en kyllä ole, että ihmisillä olisi liikaa aikaa miettiä, onko masentunut vai ei. Ennemminkin ihmisillä on nykyään liian vähän aikaa rauhoittua ja hengähtää, ja se aiheuttaa oireita.

 

Mä uskon siihen, että joillain ihmisillä serotoniinireseptorit eivät toimi kuten pitäisi, ja serotoniinit ja muut aivojen välittäjäaineet eivät ole tasapainossa.

Mä olen kerran kokenut miltä se tuntuu, kun mikään ei tunnu miltään johtuen juurikin noista reseptoreista ja välittäjäaineista.. se oli kun nuorena kokeilin ekstaasia. Muuta hyötyä siitä kokemuksesta ei ollut, mutta mä opin ymmärtämään niitä, jotka ovat oikeasti masentuneita, pitkäaikaismasentuneita.
Niin ja lisään vielä, että mulle ekstaasi siis aiheutti sellaisen välittäjäaineiden heilahduksen, että en tuntenut kertakaikkiaan mitään mielihyvää mistään. Enkä suruakaan. En tuntenut mitään.

Pitää osata erottaa väliaikainen elämäntilanteesta johtuva masennus pitkäaikaisesta ei-mistään-syystä johtuvasta masennuksesta.

 

Kyllä, olen sitä mieltä. Ja sitä mieltä, että ihmiset eivät ota vastuuta elämästään ja tekemisistään, vaan kaikki laitetaan masennuksen taii muun psyykkisen sairauden tiliin.
Olen sitä mieltä, että sinnikkyyttä ja päättäväisyyttä peliin, niin olen itsekin pärjännyt, vaikka elämä ei ihan samettisesti olekaan kulkenut...

 

Mä uskon siihen, että joillain ihmisillä serotoniinireseptorit eivät toimi kuten pitäisi, ja serotoniinit ja muut aivojen välittäjäaineet eivät ole tasapainossa.

Mä olen kerran kokenut miltä se tuntuu, kun mikään ei tunnu miltään johtuen juurikin noista reseptoreista ja välittäjäaineista.. se oli kun nuorena kokeilin ekstaasia. Muuta hyötyä siitä kokemuksesta ei ollut, mutta mä opin ymmärtämään niitä, jotka ovat oikeasti masentuneita, pitkäaikaismasentuneita.
Niin ja lisään vielä, että mulle ekstaasi siis aiheutti sellaisen välittäjäaineiden heilahduksen, että en tuntenut kertakaikkiaan mitään mielihyvää mistään. Enkä suruakaan. En tuntenut mitään.

Pitää osata erottaa väliaikainen elämäntilanteesta johtuva masennus pitkäaikaisesta ei-mistään-syystä johtuvasta masennuksesta.

Tää on nyt vähän ot, mutta mua jäi hämäämään, että tarkoititko käytön aikana vai sen jälkeen? Meinaan jos aikana, niin sit sulla on kyllä hyvin erikoinen aivokemia.

 

On nykyajan tuotetta siinä mielessä, että Suomessa oletusarvona kenenkään ei tarvitse pärjätä. Täällä kaikki ovat yhteiskunnan elättejä, kunnes toisin itse todistavat. Se tekeen ihmisille sen, että vähän liian helposti masennutaan. Täällä ymmärretään kaikkia. Jos ei annattaisi mahdollisuutta masennukselle, ihmiset yrittäisivät kovemmin. Täällä pidetään kyllä kaikista liian helpolla huolta. Kyllähän kaikki tietää sen olon, kun on kamala pissahätä... Jos tietää, että on vielä maltettava puoli tuntia, niin se pissahätä ei tunnu yhtään niin pahalta, kuin jos se vessa on 5 minuutin päässä, niin tuntuu, että se pissahätä on heti paljon pahempi ja sen kestää huonommin.

 

Kyllä, olen sitä mieltä. Ja sitä mieltä, että ihmiset eivät ota vastuuta elämästään ja tekemisistään, vaan kaikki laitetaan masennuksen taii muun psyykkisen sairauden tiliin.
Olen sitä mieltä, että sinnikkyyttä ja päättäväisyyttä peliin, niin olen itsekin pärjännyt, vaikka elämä ei ihan samettisesti olekaan kulkenut...

Heh heh heh heh heh. Sä et varmaan oo koskaan ollukaan masentunut.

 

Tää on nyt vähän ot, mutta mua jäi hämäämään, että tarkoititko käytön aikana vai sen jälkeen? Meinaan jos aikana, niin sit sulla on kyllä hyvin erikoinen aivokemia.

Käytön aikana. Mitään hyvää oloa ei siitä tullut ollenkaan. Kokeilin jopa toisen kerran, kun halusin tietää onko mun aivoissa jtn 'vikaa' ja samanlaiset 'olot' tuli kun aikaisemmallakin kerralla.

Haluan lisätä tähän, että en ole ylpeä huumekokeiluistani enkä mielelläni keskustele niistä, varsinkaan tällä palstalla. Mutta tämän asian yhteydessä halusin kertoa tämän.

 

On nykyajan tuotetta siinä mielessä, että Suomessa oletusarvona kenenkään ei tarvitse pärjätä. Täällä kaikki ovat yhteiskunnan elättejä, kunnes toisin itse todistavat. Se tekeen ihmisille sen, että vähän liian helposti masennutaan. Täällä ymmärretään kaikkia. Jos ei annattaisi mahdollisuutta masennukselle, ihmiset yrittäisivät kovemmin. Täällä pidetään kyllä kaikista liian helpolla huolta. Kyllähän kaikki tietää sen olon, kun on kamala pissahätä... Jos tietää, että on vielä maltettava puoli tuntia, niin se pissahätä ei tunnu yhtään niin pahalta, kuin jos se vessa on 5 minuutin päässä, niin tuntuu, että se pissahätä on heti paljon pahempi ja sen kestää huonommin.

Ai ku musta sen pissahädän saattaa vaikka unohtaakin, jos tietää, että vessaan pääsee koska tahansa. Mutta sä et kyllä taida ymmärtää paljoakaan näistä asioista muutenkaan.

 

Kyllä, olen sitä mieltä. Ja sitä mieltä, että ihmiset eivät ota vastuuta elämästään ja tekemisistään, vaan kaikki laitetaan masennuksen taii muun psyykkisen sairauden tiliin.
Olen sitä mieltä, että sinnikkyyttä ja päättäväisyyttä peliin, niin olen itsekin pärjännyt, vaikka elämä ei ihan samettisesti olekaan kulkenut...

Musta taas on outoa, jos esim. insestin uhri EI masennu.