Onko muita, joiden mielestä psyyken lievät sairaudet, kuten masennus, on nykyajan tuotetta?

Tässä ketjussa on tullut todella hyviä näkökulmia asiaan. Minustakin masennus voi tavallaan olla tämän päivän tuote. Syynä ovat mm. juurettomuus, yksinäisyys ja ennen kaikkea työn puute. Ennen ei ollut niin aikaa pohtia omaa sisintään kun koko päivä piti paiskoa ruumiillista työtä. Ihmiset tunsivat itsensä tarpeellisiksi. Nimenomaan se, että ihminen kokee ettei häntä tarvita, synnyttää masennusta.

Enkä sano ettei masennusta ole ollut aikaisemminkin, mutta aivan varmasti se on lisääntynyt.

 

Nykyään esimerkiksi termiä masennus käytetään ehkä vähän heppoisasti joissakin tilanteissa. Terminähän se on jollain tavalla ollut "muotia" jo useamman vuoden. Kaikki väsymys kun ei nyt suoraan sitä masennusta välttämättä ole.

Mutta noin muuten en ole sitä mieltä, että "lievät psyyken sairaudet" niin kuin sanoit, olisivat pelkästään nykyajan tuotetta. Nykyään näitä sairauksia tunnistetaan vain helpommin ja löydetään oikeita hoitokeinoja lääketieteen kehittyessä. Mikä on tietysti siis vain positiivista.

 

sen diagnoosin varjolla voi olla hoitamatta lapsia,siivoamatta kotia, olla siis tekemättä mitään,mikä ei nyt sillä hetkellä satu huvittamaan.
piste.

Älä anna itsestäsi tyhmää kuvaa. Eli sähköhoitojakin määrätään ihan turhaan? Edes insestin seurauksena et usko ihmisen masentuvan oikeasti? Kiellät koko masennus-sairauden olemassaolon? Mitkä muut mielenterveysongelmat on vain keksittyä?

 

Jep. ihmisen ervo-maailma kummallinen,kaikkea pitää saada,osata jne aina pitää olla samaa kuin naapurissa, hämärtyy mihin mahdollisuudet ja sairastutaan.todellisuuden kuva ja oma kuva kaukana todellisuudessa.toisilla taas uusavuttomuutta kun aina joku muu tekee puolesta;ensin äiti,sitten mies ja sitten sosiaaliviranomainen.oma paikka kadoksissa.

 

Aina niitä masennuksia ja muita on ollut, mutta nykyään niitä lääkitään lääkkeillä sen sijaan että masentuneen ihmisen ympäröisi joukko häntä rakastavia ihmisiä, jotka pitäisivät hänestä huolta ja kannattelisivat häntä.

Furman puhui nuorten masennuksesta ja tavoista joilla lähipiiri siihen voisi puuttua viime Radioterapeutti lähetyksessä. Se on kuunneltavissa areenalta, ja kannattaa kuunnella. Ohjelman aiheena on laajemminkin lasten kasvatus.

 

Onko siis todellakin olemassa ihmisiä, jotka kieltää masennus-sairauden olemassaolon täysin? Saa sitten olla harvinaisen tyhmä ja empatiakyvytön, kylmä ihminen.

 

Aina niitä masennuksia ja muita on ollut, mutta nykyään niitä lääkitään lääkkeillä sen sijaan että masentuneen ihmisen ympäröisi joukko häntä rakastavia ihmisiä, jotka pitäisivät hänestä huolta ja kannattelisivat häntä.

Furman puhui nuorten masennuksesta ja tavoista joilla lähipiiri siihen voisi puuttua viime Radioterapeutti lähetyksessä. Se on kuunneltavissa areenalta, ja kannattaa kuunnella. Ohjelman aiheena on laajemminkin lasten kasvatus.

Vakavaan masennukseen ei auta pelkkä läheisten tuki. Silloin mieli ja aivotoiminta voi olla niin sekaisin, ettei ihminen selviä ilman lääkitystä. Yhtä lailla kuin esim. skitsofreniaa sairastava ei pärjää ilman lääkkeitä. Miksi ihmisten on niin paljon vaikeampi ymmärtää mielen sairauksia kuin fyysisiä sairauksia?

 

Mun mielestä masennus on hirveän hyvä syy nykyään joka asiaan...muotisana.

 

Minä olen ihan päinvastaista mieltä kuin ap, nykyihmisellä ei todellakaan mene hyvin. Näkeehän sen jo tämän ketjun aloituksestakin: jos et jaksa niin olet vain laiska. Aina pitää jaksaa, ihan kaikki. Uupumus on itsekeksittyä ja hölynpölyä.

Ennen oli kyllä siitä hyvää aikaa että silloin enemmän ihmiset pysyivät lestissään eivätkä astuneet psykiatrin saappaisiin kertomaan kuka on oikeasti sairas ja kuka ei.

 

on olemassa ns "muotimasennusta" ja sitten sitä oikeaa.

ne on kaksi eri asiaa. se joka on sen oikean masennuksen käynyt läpi, ymmärtää eron.

terv. se joka sitä käy läpi jo toista kertaa

 

Hmmm. niinkuin edellä todettiin, niin kai minäkin jossain masennuksen suossa olen rämpinyt. Ja toki minulta myötätuntoa riittää. Mutta mutta. Olen vaan huomannut, että riippu ihmises tä,hän tilansa julkituo, miten häneen suhtaudutaan.
Itse ällöän näitä "suuresti masentuneita" jotka se isoäänisesti aina ja jokapaikassa kuuluttavat, kenelle tahansa, haluaapa toinen kuulla tai ei. Tai "maanis-depressiiviset" jotka saavat tehdä ihan mitä vaan, kun eihän he itselleen mitään voi, kun ovat SAIRAITA.
Siksi esim. minun luurangoksi laihtumista saivat muut ihan rauhassa kauhistella ja jopa kadehtia, en kerjännyt keltään ymmärrystä, itse elämääni elin, kun en kerrran kuollutkaan

Oman näkemykseni mukaan on niin, että mitä vaikeampi masennus, sitä vähemmän ihminen siitä kenellekään huutelee.