Onko muita, joiden kumppanit ovat viikot poissa?

Hei,
Löytyykö täältä muita, joiden lasten isä on viikot työn takia reissussa? Meillä on 3 kk:n ikäinen vauva, jonka kanssa vietän n. 4 pv viikosta yksin - miehen työn luonne on sellainen, että lähtee reissuun ma-aamuna, ja palaa torstai-iltana. Joskus on pitempäänkin, tulee vasta lauantaina tai lähtee jo sunnuntai-iltana. Tämä seikka oli täysin tiedossa, kun lapsi ilmoitti tulostaan, mutta siltikin on ollut välillä aika rankkaa. Kerran olen ollut kampaajalla, mutta muuten ei lapsi ole ollut silmistäni hetkeäkään poissa. Olen kotona viihtyvää tyyppiä, ja sen ikäinen, (42 v) että omaa aikaa on ollut enemmän kuin tarpeeksi. Ja sitten kun mies on kotona, niin ei tee mielikään lähteä omille teilleen, vaan viettää sitä kullanarvoista yhteistä aikaa. Sukulaiset ovat satojen kilometrien päässä. Kiinnostaisi tietää miten olette vastaavassa tilanteessa arkenne järjestäneet?

 

Minulla on mies enimmäkseen viikot ma-pe poissa. Toki poikkeuksia on että tuleekin joskus aikaisemmin ja välissä on kotona toimistopäiviä. Näin on ollut suhteemme alusta asti ja muuta tilannetta en osaa kuvitellakkaan. Lapset nyt kohta 3v ja 1v 3kk. Kyllähän se välissä rankkaa on mutta kun ei muusta tiedä niin ihan ok. Meillä vaan se ero että kummatkin isovanhemmat asuu puolen tunnin ajomatkan säteellä.. Eli tarvittaessa saan yleensä apua.

 

Hei,
meillä on sellainen tilanne, että mieheni on töissä merillä ja aina 10 päivää kerrallaan poissa, ja vastaavasti sitten 10 päivää kotona. "Vauvani" on jo puolitoistavuotias, ja olen itsekin palannut töihin, mutta ihan on tuoreessa muistissa nuo äitiysloma-ajat. Onhan se aikamoista olla vuorokaudet läpeensä vauvan kanssa kaksin, mutta minä selvisin, kun pidin huolen siitä, että tapasin ihmisiä - järjestin kaikkea ohjelmaa lähes joka päiväksi, kahvittelua tai lounastusta kavereiden kanssa, iltakyläilyä, perhekerhoa, muskaria, shoppailua, reissattiin lapsen kanssa paljon mummiloissa ja muuallakin. Aika symbioottista elämää vauvan kanssa olisin muutenkin viettänyt tiiviin imetyksen takia. Kämppä oli kyllä aika siivoton aina kun isi palasi kotiin... vauvan päikkäriajat vietin lähinnä löhöten ja pullakahvitellen. Minua auttoi se, että en tuntenut missään vaiheessa väsymystä tai univelkaa, sain nukuttua hyvin siitä huolimatta, että vauva tankkasi yölläkin useita kertoja.

Ihan sama mulla kuin sulla, että sitten kun mies on kotona, ei tee mieli kauheasti minnekään yksin lähteä, kun perheen kesken on niin mukavaa. Tsemppiä sulle!

 

Täällä on kohtalotoveri :wave: Mies on töiden vuoksi poissa usein 3-5 päivää, ja kun lapset edellisestä avioliitosta asuvat Yhdysvalloissa, niin kerran kuussa tai kahdessa hän on sitten reissussa viikon tai pidempäänkin.
Vauva on nyt 7 viikkoa, olen ollut siinä mielessä onnekas, että näin alkuun mies on ollut vasta aika vähän poissa, kun oli alussa lomaa jne. Asun siis Italiassa, niin että oma perheeni on tosi kaukana ja miehenkin (siis italialainen) vanhemmat 800km päässä.

Valitettavasti en osaa mitään vinkkejä antaa, itse vain odottelen, että vauva kasvaa ja arki ehkä helpottuu =)

Meillä on muuten Fisher Pricen Aquarium- keinu ja tärisevä babysitter olleet pelastuksia, niiden avulla pääsen käymään yleensä suihkussakin.

Muuten kannan vauvaa pajon kantoliinassa, myös ulkona tulee lenkkeiltyä enemmän kantoliinan kanssa kuin vaunujen, kaupassa en muuten oikein saisikaan ostettua mitään.

En voi kuin kiittää luojaa siitä, että meidän tyttömme on varsin rauhallinen vauva, koska en totisesti tietäisi miten jaksaisin esim. koliikkivauvan kanssa yksin.

Tsemppiä :hug:

 

Kiva kuulla, että muitankin on. Sukulaisten ja kavereiden mielestä olen ainoa ihminen maailmassa, joka joutuu olemaan pienen vauvan kanssa yksin, ja heidän päivittelyään en oikein aina jaksaisi, koska kaikki on kuitenkin mennyt suht' hyvin. Vauva on sellainen "semi-vaativa" eli huutaa illalla täyttä kurkkua, mutta onneksi nukkuu yöt hyvin. Ja tuntuu tosiaan, että koko ajan helpottaa. Tähän asti olen ollut huono lähtemään liikkeelle, koska meillä on niin fiksattu rytmi, että pelkkä ajatuskin sen rikkomisesta ahdistaa. Mutta tietysti koko ajan helpottaa, kun vauva kasvaa ja on pidempiä aikoja hereillä. Ja päikkäreiden aika on tosiaan tasan sitä omaa aikaa: lehtien lukua ja netissä surffailua. Kotityöt jää viime tippaan, että olisi edes jonkinlainen kuosi huushollissa kun mies kotiutuu Lähinnä huolestuttaa, millainen suhde lapsella tulee isäänsä, joka on paljon poissa? Vierastaako teidän lapset isäänsä, kun hän saapuu kotiin? Ja tietysti se seikka, että ennen pitkää kukaan muu ei kelpaa hoitajaksi kuin äiti?

Lentoemo-76: Me olemme siipan kanssa suuria Italia-faneja, olemme joskus haaveilleet ihan siellä asumisesta. Varmaan mukava lähteä leudoilla keleillä kantoliinan kanssa liikenteeseen, täällä se ei kaiken toppaamisen kanssa taitaisi onnistua...

 

Beemer, meillä ei tyttö ole ikinä vierastanut isäänsä, ja heillä on todella kiinteä suhde. Mies on aina hoitanut lasta kotona ollessaan täysillä, enemmänkin kuin minä, ainoastaan imetys oli minun hommaa Ja ennemminkin on niin päin, että sitten kun isi on kotona, äiti ei oikein kelpaa mihinkään...

Meilläkin on jotkut sukulaiset vähän kauhistelleet meidän systeemejä, mutta itsehän tilanteemme parhaiten tiedetään, eikä meille tässä ole mitään kummallista.

 

En nyt osaa oman vauvamme kohdalta sanoa mitään tuosta vierastamisesta, kun on niin pieni vielä, mutta ainakin toistaiseksi on rauhoittunut miehen sylissä paremmin kuin minun, kun minun sylissä alkoi ihan viime päiviin saakka heti maiskuttelu ja imeskely ja tissin haku, nyt on kiinnostunut enemmän seurustelemaankin eikä mamma ole ainoastaan se naama tissin yläpuolella

Meilläkin varsinkin alussa juuri mies hoivasi vauvaa enemmän kuin minä, minä lähinnä imetin ja yritin nukkua mahdollisimman paljon, nyt kun mies on palannut töihin, hoidan sitten vauvaa tietty paljon enemmän, itse asiassa myös miehen vapaapäivinä, kun hänellä on paljon "läksyjä".

Sen sijaan miehen Yhdysvalloissa asuvat lapset ovat isäänsä ihan hulluina, vaikka tapaavat harvoin ja nuorempi oli vain 9 kuukautta, kun muuttivat pois Italiasta, ja siihen saakka mies oli joka tapauksessa ollut työn vuoksi usein poissa niin kuin nytkin.

Eli kyllä se varmasti riippuu myös miehestä ja siitä, kuinka paljon osallistuu sitten kotona lapsen hoitoon. Mutta taitaa se mamma olla ainakin vauvalle ja taaperollekin se tärkein hoivaaja oli sitten isä kaikki yöt kotona tai ei.

Täällä Italiassa naapurit kauhistelivat mun yksinoloani jo silloin, kun meillä ei ollut lasta, heistä oli vaikea tajuta, että nainen voisi selvitä yksin pari päivää. Niin että kuinkakohan mua säälitellään nyt, kun meillä on vauvakin

No eipä silti, kyllä tämä ajoittainen yksinhuoltajuus tosiaan on rankkaa, vaikka mullakin on vasta näin lyhyt kokemus asiasta :ashamed:

Hattuja vaan oikeille yksinhuoltajille, joilla ei ole helpotusta asiaan edes parina päivänä viikossa =)

 

taalla "kohtalontoveri" =)
Mieheni ei (onneksi) ole saannollisesti usieta paivia poissa kotoa (tyon takia) mutta valilla, kuten nyt, kaikki reissut pakkaa samaan aikaan, 3-5 paivaa reissussa, 2-3 paivaa kotona...eli ollaan pikkupojan kanssa aika paljon taalla kahdestaan! Ihan hyvin on mennyt, eka kuukausi oli aika rankka, kun ei ollut minkaanlaita kokemusta, mutta nyt kun 3kk:den rajapyykki lahestyy alkaa jo helpottamaan Olen myos kuten "Pinkearouva" keksinyt paivittain ohjelmaa...ja asumme taalla Pohjois-Portugalissa, Portossa, niin taalla jo ilmat mukavan lampimat, niin tulee ulkoiltua aika paljon! Ja tiivis yhteydenpito kavereihin auttaa!
Meillakin tuo "sukulaisuusongelma" kun omat asuvat Suomessa ja mieheni aiti jo hyvin iakas, vaikka apuaan usein/aina tarjoaakin...

Samoja kokemuksia olen kokenut kuin "Lentoemo"...naapurit/tuttavat/paikalliset ovat "kauhuissaan" kuinka parjaan ja voin olla nain paljon yksin...ja viela vauvan kanssa! Suomessahan tama on lahes "normaalia"

Tsemmpia & mukavaa kevatta!

 

Aika jännä juttu että tuttavat ovat kauhuissaan teidän yksin olosta kun mun lähipiiri ei ole moksiskaan minun tilanteestani. Meillä 4kk vanhat kaksoset ja mies viikon töissä, viikon vapaalla....yksin hoidan koko viikon 24h/vrk...eipä siinä hirveästi ehdi päivän aikana tekemään, mutta yritän myös keksiä jotain ohjelmaa siten että me menemme johonkin tai joku kaveri tulee meille. Kahden kanssa on vaan aina sellanen rumba lähteä ja olla jossain, mutta ihan hyvin on mennyt! Illalla sitten kun tytöt nukahtaa kello 20, niin hääräilen kaikkea. Eilen imuroin talon ja leikkasin nurmikon...mutta se helpottaa, että tytöt heräävät yleensä vasta joskus 5-6 aikaan syömään ja nukkuvat sen jälkeen vielä 8-9.

No juu, mutta ei voi vaan kehuakaan...onhan tää välillä rankkaa, varsinkin illalla kun pitäis olla askelta edellä että ehtii hoitaa kylvyt ja yökkärit päälle ja ettei molemmat huuda tissiä samaan aikaan, eikä sitten illalla mikään auta jos "myöhästyy".

Kyllä se sitten on kivaa viettää perheelämää kun mies tulee kotiin, mutta kyllä mä yleensä lähden muutamaksi tunniksi johonkin aivan yksin ilman lapsia!

Tsemppejä meille kaikille viikkoleskille! =)