Onko muilla yhtä mahdottomia taaperoita?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "shihtzu"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
mmm no meillä valvotaan lasten touhuja,etenkin pienten(eli ei pääse tekee kovin paljon tuhoja) mutta lapsiaon erilaisia.

tiedän kaksoset joiden äitin ei oo kertaakaan tarvinnut edes vaarallisia aineita nostaa ylös,eikä laittaa mitään turvajuttuja,eikä kieltää. sotkivat ainoastaan omia leluja, "aikuisten tavarat" jätti rauhaan ihan itsestään. meidän vanhempi lapsi taas ei uskonut millään ja oli mahdoton,ja on yhä sitä nyt 6vuotiaana, ammattilaisetkaan ei osaa auttaa.

esim.jos ollaan kylässä missä ei oo leluja tämä 6v menee kaapeille(joo 5vuotta siitä ollaan kielletty ja asetettu seuraamukset) ei auta menee yhä,sanallinen käsky ei tehoa,täytyy aina rajoittaa hakemalla hänet pois ja usein vielä pitää häntä rauhottumassa sen jälkeen sylissä.

tuo 2v se on kyllä toista maata kylässä ollessa uskoo kerrasta,eikä edes mene kaapeille,hän kysyy että saanko jos haluaa jotain. nää on ku yö ja päivä.helpompi ton uhmiksen kanssa on liikkua kuin eskarilaisen kanssa.
 
Uskomattomalta kuulostaa kyllä teikäläisten meno! Ja mä olen stressannut sitä, kun lapsi saa itsensä pois turvaistuimesta. Siihen ratkaisu löytyi nippusiteistä, eli aina kun lapsen laittaa istuimeen ja napsauttaa vyöt kiinni niin kietaisee sen kapulan ympärille kaksi nippusidettä. Niitä kun ei saa mitenkään ilman apuvälineitä pois. Sitten täytyykin olla hanskalokerossa aina pussillinen nippareita ja sakset :D
 
[QUOTE="vieras";22679890]Ennen annettiin koivuniemenherralla pitkin kinttuja, nykyisin vaan "kielletään" ja huudetaan ääni käheeks, "älä tee sitä, älä mee sinne"[/QUOTE]

Joo, ja mun 3v on oppinut ilman piiskaa ja tota turhaa huutamista. Mä taas en oppinu piiskalla. Että niin hyvä tuo entisajan kasvatustyyli oli. Vaivaa on teettäny tuo laps mutta käsiksi en oo käyny enkä lyöny millään.
 
[QUOTE="vieras";22680472]Uskomattomalta kuulostaa kyllä teikäläisten meno! Ja mä olen stressannut sitä, kun lapsi saa itsensä pois turvaistuimesta. Siihen ratkaisu löytyi nippusiteistä, eli aina kun lapsen laittaa istuimeen ja napsauttaa vyöt kiinni niin kietaisee sen kapulan ympärille kaksi nippusidettä. Niitä kun ei saa mitenkään ilman apuvälineitä pois. Sitten täytyykin olla hanskalokerossa aina pussillinen nippareita ja sakset :D[/QUOTE]

Mä käytin pahimpaan aikaan avattavia nippareita. Kersa ei avannu mut aikunen sai auki. Jätin pois kun alko uskoa että vöissä pysytään.
 
Apua! Meillä on tuholaisen elkeet vasta alussa, mutta pelkään pahinta. Ikää on 1v 2vk ja kaikki kaapit minne päästään niin tyhjätään, vessanpönttöön laitetaan kaikki irtonainen tavara, tuoleja siirrellään ympäri kämppää, että päästään korkeammalle. Mitään ei uskota.
 
Täytyy todeta että olen päässyt helpolla kahden pojan kanssa. Mitään tuonkaltaista ei ikinä meillä ole ollut. Vanhempi on tainnut kerran tyhjentää puolikkaan jauhopussin lattialle mutta sai kyllä semmoiset huudot että ei ole tehnyt uudestaan. Nuorempi (2v) joskus kokeilee että mihinkäs sitä taas saikaan piirtää (seinä/pöytä) mutta kynien takavarikoimisen jälkeen ei tee kyllä vähään aikaan uudestaan.
Saavat kyllä uhmakohtauksia ja raivoavat, mutta tuommoista tuhoamisvimmaa ei meillä ole (onneksi!) koskaan ollut. Jos yhtään lohduttaa, lapsi on ilmeisesti todella utelias kun pitää kaikkea tutkia ja kokeilla - ehkä hänestä tulee elämässään jotain suurta tai hän keksii jotain mullistavaa tutkimustensa ansiosta! Kovasti jaksamista pienten tuholaisten vanhemmille1
 
[QUOTE="vieras";22680472]Uskomattomalta kuulostaa kyllä teikäläisten meno! Ja mä olen stressannut sitä, kun lapsi saa itsensä pois turvaistuimesta. Siihen ratkaisu löytyi nippusiteistä, eli aina kun lapsen laittaa istuimeen ja napsauttaa vyöt kiinni niin kietaisee sen kapulan ympärille kaksi nippusidettä. Niitä kun ei saa mitenkään ilman apuvälineitä pois. Sitten täytyykin olla hanskalokerossa aina pussillinen nippareita ja sakset :D[/QUOTE]

Hahaa, katoin eka et kaulan ympärille :o :D
 
Tuli mieleen et rankaisetteko lapsia OLLENKAAN? Miten joku kirjoittelee, että tyttö LYÖ ja PUREE kun olen puhelimella mutta muuten on niiiiiin kiltti lapsi huoh

Siis ihan oikeasti jos lapsi lyö minua, se menee jäähylle saman tien vaikka puhelinkeskustelu päättyis siihen.

Ja joka ikinen kerta kun heittää ruoat lattialle, päättyy ruokailu siihen eikä mitään namia anneta. Huvin vuoksi ei kaadeta jauhoja lattialle. Jos näin tekee, joutuu korjaamaan jälet YHDESSÄ äidin kanssa, eikä lähde tekemään lisää tuhmuuksia.

Jos 3v ei tottele teitä, 5v ei varmaankaan tottele. Silloin olette KUSESSA.
 
Tuli mieleen et rankaisetteko lapsia OLLENKAAN? Miten joku kirjoittelee, että tyttö LYÖ ja PUREE kun olen puhelimella mutta muuten on niiiiiin kiltti lapsi huoh

Siis ihan oikeasti jos lapsi lyö minua, se menee jäähylle saman tien vaikka puhelinkeskustelu päättyis siihen.

Ja joka ikinen kerta kun heittää ruoat lattialle, päättyy ruokailu siihen eikä mitään namia anneta. Huvin vuoksi ei kaadeta jauhoja lattialle. Jos näin tekee, joutuu korjaamaan jälet YHDESSÄ äidin kanssa, eikä lähde tekemään lisää tuhmuuksia.

Jos 3v ei tottele teitä, 5v ei varmaankaan tottele. Silloin olette KUSESSA.

Kunnioitusta ja auktoriteettia voi saada muutoinkin... Tai oikeastaan en usko, että tuossa tottelemisessa olis kauheesti kunnioituksesta tai auktoriteetista kyse, enemmänkin pelosta tai tottumisesta.
 
Kunnioitusta ja auktoriteettia voi saada muutoinkin... Tai oikeastaan en usko, että tuossa tottelemisessa olis kauheesti kunnioituksesta tai auktoriteetista kyse, enemmänkin pelosta tai tottumisesta.

En mä mistään kunnioituksesta ja auktoriteetista kirjoittanut, vaan siitä, ettei meillä kotona lyödä ilman seurauksia, siivotaan yhdessä jos lapset sotkee jne Osaat hienoja sanoja, mutta kasvatukset perusasiat täysin hukassa.
 
En mä mistään kunnioituksesta ja auktoriteetista kirjoittanut, vaan siitä, ettei meillä kotona lyödä ilman seurauksia, siivotaan yhdessä jos lapset sotkee jne Osaat hienoja sanoja, mutta kasvatukset perusasiat täysin hukassa.

Sit on varmaan täysin sattumaa, että mulla on ihan hyvinkäyttäytyvä lapsi. Kuten aina. Kaikki mikä mun elämässä menee oikein on täysin sattumaa. Enkä mä onnistu typeryydelläni pilaamaan mitään, aika ihmeellistä :D
 
Sit on varmaan täysin sattumaa, että mulla on ihan hyvinkäyttäytyvä lapsi. Kuten aina. Kaikki mikä mun elämässä menee oikein on täysin sattumaa. Enkä mä onnistu typeryydelläni pilaamaan mitään, aika ihmeellistä :D

Meilläkin kotona on rauhallista ja mukavaa kun on selvät pelisäännöt. Mutta minulla on ihan tavalliset lapset (huom. monikko) jotka temppuilee välillä, eikä koko ajan juuri hyvän kasvatuksen ansiosta.

Sori vaan jos en ota lukiossa olevan yksinhuoltajan kasvatuskouluneuvot vakavasti :) Palataan kun oikeasti olet hiukkasfyysikko ja hieman vanhempi.
 
Tuli mieleen et rankaisetteko lapsia OLLENKAAN? Miten joku kirjoittelee, että tyttö LYÖ ja PUREE kun olen puhelimella mutta muuten on niiiiiin kiltti lapsi huoh

Siis ihan oikeasti jos lapsi lyö minua, se menee jäähylle saman tien vaikka puhelinkeskustelu päättyis siihen.

Ja joka ikinen kerta kun heittää ruoat lattialle, päättyy ruokailu siihen eikä mitään namia anneta. Huvin vuoksi ei kaadeta jauhoja lattialle. Jos näin tekee, joutuu korjaamaan jälet YHDESSÄ äidin kanssa, eikä lähde tekemään lisää tuhmuuksia.

Jos 3v ei tottele teitä, 5v ei varmaankaan tottele. Silloin olette KUSESSA.

Meillä laitetaan jäähypenkille hetkeksi jos ei tottele, sen jälkeen kun asiat on hoidettu puhelimessa, jos nyt ihan hulluksi menee touhu niin lopetan puhelun mikäli kyse ei ole mistään todella tärkeästä asiasta. Niin ja vielä sen verran kommentoin että me, vanhempina emme ole tyhmiä, niinkuin tuossa mainitsit otsikossasi. Onko se sitten hienoa käytöstä ja hyvää esimerkkiä lapsille että haukkuu muita tyhmäksi ilman mitään järkevää perustelua? Noh, päätä itse ;)

Ps. Ja uhmastaan huolimatta on kyllä kiltti lapsi, sillon kun ei kerkeä sitä huomiota antamaan niin alkaa herjuuden teko. Niin, mitä sitten, ihan normaalia. Meillä on kyllä rajat, mutta en minä rupea mitään keskitysleiriä kotona pitämään. Lapset on lapsia ja ja uhmia tulee ja menee. Minä en taas ymmärrä jotain älytöntä kuripalautus kasvatusta. Pelotellaan ja alistetaan lapset hiljaisiksi "hyvin käyttäytyviksi" roboteksi jotka eivät uskalla sano mitään vastaan. Ei ole helppoa sitten aikuisenakaan, kun on liian kiltti, kyllä jää jalkoihin. Tai sitten ne äitin pikku kullnanuput tekee salassa, kun kotona ei ole selitetty mitään, pisetty vaan hiljaiseksi sanoilla ja kenties käsillä. En sano että näin on teillä, mutta joillain on.
 
[QUOTE="sone";22681061]Meillä laitetaan jäähypenkille hetkeksi jos ei tottele, sen jälkeen kun asiat on hoidettu puhelimessa, jos nyt ihan hulluksi menee touhu niin lopetan puhelun mikäli kyse ei ole mistään todella tärkeästä asiasta. Niin ja vielä sen verran kommentoin että me, vanhempina emme ole tyhmiä, niinkuin tuossa mainitsit otsikossasi. Onko se sitten hienoa käytöstä ja hyvää esimerkkiä lapsille että haukkuu muita tyhmäksi ilman mitään järkevää perustelua? Noh, päätä itse ;)

Ps. Ja uhmastaan huolimatta on kyllä kiltti lapsi, sillon kun ei kerkeä sitä huomiota antamaan niin alkaa herjuuden teko. Niin, mitä sitten, ihan normaalia. Meillä on kyllä rajat, mutta en minä rupea mitään keskitysleiriä kotona pitämään. .[/QUOTE]

Minusta sellainen vanhempi on tyhmä joka antaa yli 2v lapsen lyödä ja purra. Se on valitettavasti minun mielipide kun puhutaan järkevästi. :(

Huomaatko, että sanot "jos nyt ihan hulluksi menee touhu niin lopetan puhelun mikäli kyse ei ole mistään todella tärkeästä asiasta"? Lyöminen ja pureminen ON tärkeä asia. Tapahtuuko sitä niin usein, että todellakin tulet hulluksi jos joudut joka kerta puuttumaan asiaan? Voi olla, että muutama kerta riittää ja saat puhua rauhassa seuraavat kuukaudet.

Ja mistä alkaen oman sotkun siivoaminen äidin kanssa on keskitysleiriä?

Eli siis minusta 'kauhea' käytös on vapaakasvattajan omaa ansiota, eikä sitä tartte tulla palstalle itkemään jos ei ole valmis tekemään asialle jotain.
 
Meillä on ollut ilmeisesti äärimmäisen rauhalliset taaperot. Ikäeroa 1v5kk ja minun ei koskaan tarvinnut edes tavaroita nostaa ylös. Tosin valvottiin kyllä tarkasti tekemisiä. Poika ja tyttö kyseessä. Tyttö alle 2veenä kyllä tykkäsi esim. käydä availemassa terveyssidepakkauksia ja oli niistä kiinnostunut, mutta sekin meni ohi. Kerran taisi piirtää seinään, mutta ei tehnyt enää sen jälkeen kun joutui siivoamaan sotkunsa ja hinkkasi seinää aikansa. Keittiön alakaapit oli aika mielenkiintoiset, mutta laitoin niihin van muoviastioita niin ihan rauhassa saivat niitä penkoa. Jauhoja tai muita eivät ole koskaan levitelleet. ja kaikki pesuaineet ym. on saaneet olla aina rauhassa. Nyt ovat 4 ja 5v ja vaikka vilkkaita ovatkin niin mitään hölmöilyjä eivät tee.
 
Onko mun 2 v. normaali kun ei se tee mitään tuollaista.:O Kirjahyllystä tai keittiön alakaapista saattaa tavarat joskus vetästä alas, mutta laittaa ne useimmiten takaisin kun käsketään. Eikä kiipeile tuolin avulla ottamaan mitään mausteita tai muuta tavaraa ylhäältä. Pöydälle saattaa kiivetä, mutta kun kieltää niin tulee pois. Onkohan poika liiankin kiltti? Kun monet on ihmetelleet miten kiltti se on. Ei ole kiva jos siitä ihan kynnysmatto tulee.
 
Minusta sellainen vanhempi on tyhmä joka antaa yli 2v lapsen lyödä ja purra. Se on valitettavasti minun mielipide kun puhutaan järkevästi. :(

Huomaatko, että sanot "jos nyt ihan hulluksi menee touhu niin lopetan puhelun mikäli kyse ei ole mistään todella tärkeästä asiasta"? Lyöminen ja pureminen ON tärkeä asia. Tapahtuuko sitä niin usein, että todellakin tulet hulluksi jos joudut joka kerta puuttumaan asiaan? Voi olla, että muutama kerta riittää ja saat puhua rauhassa seuraavat kuukaudet.

Ja mistä alkaen oman sotkun siivoaminen äidin kanssa on keskitysleiriä?

Eli siis minusta 'kauhea' käytös on vapaakasvattajan omaa ansiota, eikä sitä tartte tulla palstalle itkemään jos ei ole valmis tekemään asialle jotain.

No se olkooon sinun mielipide. Myöskään ole itkenyt asiasta, otan aika rennosti enkä ala hermoilemaan jokaisesta pikkujutusta. Puremisesta kielletään ja puhutaan, ja jäähy on se viimeinen keino jos ei mene jakeluun. Kasvatustapoja on monenlaisia. Ja omalla esimerkillä, kuten toisten kunnioittamisella on siihen iso osa.

Heh, lueppas tarkemmin. En ole missään maininnut että omien sotkujen siivoaminen on keskitysleiriä. Aiheeseen liittyen totesin vain että joillakin menee yli sen kurinpidon kanssa, (alistamiseen asti) ja en tiedä millainen kuri teillä on kotona, joten siihen en viitannut.

Yhdessä meilläkin siivotaan, esikoinen on oikea siivousintoilija ja on aina korjannut omat jälkensä. Harvoin tarvitsee mennä auttamaan. Ihan taaperosta asti näin. Kuopus on erilainen luonteeltaan, ei halua osallistua enkä aio pakottaa. Kyllä se siihen pikkuhiljaa oppii kun on valmis. Ja miten edes pystyisi pakottamaan? Pitäsikö pitää kiinni ja huudattaa lattialla ja ottaa kädestä kiinni ja siirtää lelut laatikkoon? Jäähythän ei tälläiseen auta. Varmasti lapsi oppii , mutta omalla tahdillaan.
 
Minusta sellainen vanhempi on tyhmä joka antaa yli 2v lapsen lyödä ja purra. Se on valitettavasti minun mielipide kun puhutaan järkevästi. :(

Huomaatko, että sanot "jos nyt ihan hulluksi menee touhu niin lopetan puhelun mikäli kyse ei ole mistään todella tärkeästä asiasta"? Lyöminen ja pureminen ON tärkeä asia. Tapahtuuko sitä niin usein, että todellakin tulet hulluksi jos joudut joka kerta puuttumaan asiaan? Voi olla, että muutama kerta riittää ja saat puhua rauhassa seuraavat kuukaudet.

Ja mistä alkaen oman sotkun siivoaminen äidin kanssa on keskitysleiriä?

Eli siis minusta 'kauhea' käytös on vapaakasvattajan omaa ansiota, eikä sitä tartte tulla palstalle itkemään jos ei ole valmis tekemään asialle jotain.

Ensin täytyy opetella käyttäytymään itse ennenkuin sitä voi vaatia lapselta.
 
Meilläkin kotona on rauhallista ja mukavaa kun on selvät pelisäännöt. Mutta minulla on ihan tavalliset lapset (huom. monikko) jotka temppuilee välillä, eikä koko ajan juuri hyvän kasvatuksen ansiosta.

Sori vaan jos en ota lukiossa olevan yksinhuoltajan kasvatuskouluneuvot vakavasti :) Palataan kun oikeasti olet hiukkasfyysikko ja hieman vanhempi.

Onko hiukkasfyysikoilla paremmat valmiudet lastenkasvatukseen? :D Ikä voi toki tuoda lisää varmuutta. Yksinhuoltajiakaan en lähtökohtaisesti pidä huonompina kasvattajina kuin ydinperheiden äitejä. En näe, miten parisuhdestatus tekisi jostakin viisaammaan kasvattajan.
 
Onko mun 2 v. normaali kun ei se tee mitään tuollaista.:O Kirjahyllystä tai keittiön alakaapista saattaa tavarat joskus vetästä alas, mutta laittaa ne useimmiten takaisin kun käsketään. Eikä kiipeile tuolin avulla ottamaan mitään mausteita tai muuta tavaraa ylhäältä. Pöydälle saattaa kiivetä, mutta kun kieltää niin tulee pois. Onkohan poika liiankin kiltti? Kun monet on ihmetelleet miten kiltti se on. Ei ole kiva jos siitä ihan kynnysmatto tulee.

No nauti kun lapsesi on rauhallinen :) Toiset on vaan vilkkaampia, välillä jopa mahdottomia. Eikä tämä ketju ole mikään koko totuus kenenkään elämästä. Niinkuin totesin jo aiemmin niin meidänkin tyttö on ollut äärettömän rauhallinen tuohon kahteen ikävuoteen saakka, ja nyt kun puhkesi kunnolla eka uhma niin välillä on touhu aika hurjaa. Kuuluu kehitykseen.
 
no on sanottava, että vaikka tuo poitsu onkin tuollainen apinanpoikanen, joka kiipeilee, niin ei tuo nyt ihan mahdoton ole koko aikaa, se vaan on aika kekseliäs. Äitini sanoikin että mun veli on ollut pienenä samanlainen kiipeilijä. Me voidaan hyvin käydä kylässä, siellä ei kaivele kaappeja.
Meillä ei ainakaan vielä yritetä turvaistuimesta pois ja toivottavasti ei keksikään sitä.

Niin ja puremista ja lyömistä on ollut, mutta niistä on aina kielletty ja nyt on pureminen loppunut.
 
no on sanottava, että vaikka tuo poitsu onkin tuollainen apinanpoikanen, joka kiipeilee, niin ei tuo nyt ihan mahdoton ole koko aikaa, se vaan on aika kekseliäs. Äitini sanoikin että mun veli on ollut pienenä samanlainen kiipeilijä. Me voidaan hyvin käydä kylässä, siellä ei kaivele kaappeja.
Meillä ei ainakaan vielä yritetä turvaistuimesta pois ja toivottavasti ei keksikään sitä.

Niin ja puremista ja lyömistä on ollut, mutta niistä on aina kielletty ja nyt on pureminen loppunut.

Jep, uskon että meilläkin se pureminen kyllä loppuu aikanaan kun jaksaa vaan kieltää, sitten kun tulee ymmärrystä enemmän ja osaa ilmaista itseään sanoilla paremmin.
 
Istun tässä ihan rättiväsyneenä ja avasin tämän ketjun. Jestas mikä helpotus! Älkää käsittäkö väärin, voin myötäelää teidän jokaisen kanssa jolla on vilkas taapero hoidettavana. Samoin on täällä. Rakashan tuo on kuin mikä mutta täytyy sanoa, että aika monta kirosanaa on mielessä lausuttu, aika monta kertaa olen ihan oikeasti purrut kieltä etten huuda...

Meillä lapsi on vuoden ja kymmenen kuukautta, iltavirkku poika. Usein hän ei ole "pahojaan" tekemässä, vaan on aivan älyttömän utelias tapaus. Hän tutkisi ihan kaiken mitä täällä on. Osaa laittaa päälle tietokoneen, telkkarin, radion, ylettyy valokatkaisijoihin, osaa laittaa päälle kahvin- ja vedenkeittimen, mikron ja hellan tietty kun vaan nupista vääntää. Osaa siirtää tuolin niin että pääsee kiipeämään haluamaansa paikkaan. Tutkii laukut, laatikot, kaapit eikä häntä estä enää lapsilukotkaan.

Raivokohtauksia hän ei juurikaan saa, osoittaa mieltään repimällä jotain alas tai heittämällä ja aina kiellän ja torun, lyhyesti selitän miksi jotain ei saa tehdä. Tietää mitä tarkoitta kuuma ja tietää, mitkä asiat täällä kotona yleensä on kuumia (esim. vedenkeitin) ja niitä osaa varoa. Ei kiusaa kissaa eikä pure tai lyö minua.

Otan hänet mukaan kaikkeen mitä teen, ja usein hänelle kyllä hetkeksi ainakin riittää jopa se että istun vaikka lattialla vieressä kun hän leikkii, ja itse katson elokuvaa tai sarjaa, tai näppäilen miniläppäriä. Mutta kovin on energinen tapaus ja tosiaan joskus, kuten tänään siivouspäivänä, tuntuu etten mitään muuta hänelle sano kun ei, ei ja ei. Siitä tulee itsellekin paha mieli kun näkee, että toinen ei tarkoita pahaa, menisi vain katsomaan kun se on niin kivaa.
 
Kurin puutetta ihan selvästi kera huomionhakuisuuden. Poika hakee huomiota noilla tempauksillaan. Taatusti sitä myös saa.

Meillä lapsi kyllä saa huomiota, sekä minulta että isältään joka päivä. Saatamme molemmat halailla häntä ja naurattaa ja kutittaa, ja lapsi nauttii - ja lähtee siltä seisomalta hakemaan ruuvimeisseliä ja alkaa vähän rempata eteisen seinää.

Kun hän selvästi tekee jotain mikä on monesti kiellettyä ja tietää sen, sanon siitä mutta mihinkään jäähypenkkeihin en näin pienen kanssa usko. Kuten sanoin, hän on todella utelias ja nopea oppimaan pelkästään seuraamala mitä aikuinen tekee. Istuimensa vyöt hän saisi auki ellei ne olisi niin tiukat että voimat ei riitä. Mutta usko tai älä, hän on hyväntuulinen lapsi ja aina hymyilemässä ja nauramassa.

Kyläilyt on meilläkin jääneet väliin, ainakin lapsettomissa perheissä. Lapsi ei siis riehu eikä juurikaan kiukuttele mutta menee miten sattuu. En anna hänen hajottaa mitään enkä koskea oikeastaan minnekään vieraassa paikassa, joten se tarkoittaa sitä että menen hänen perässään koko ajan.

Ystävälläni on samanlainen vilkas tapaus ja yhdessä sitten välillä puretaan toisillemme ne kiukut ja väsymykset jotka lapsi menollaan joskus aiheuttaa.
 

Yhteistyössä