S
"shihtzu"
Vieras
Esikoisella on nyt ikää 2v4kk ja se on aina ollut aika mahdoton. Vieraiden nähden se on todella kiltti, mutta vauhdikas, mutta kotona se on yksi riiviö aina välillä. Kaikki paikat pitää tutkia ja mitään ei uskota, vaan aina vaan uudestaan mennään kiellettyyn paikkaan ja vaan nauretaan.
Silloin kun lähti liikkeelle, niin tutki kaikki keittiön alakaapit ja muovikippolaatikot tyhjensi kerta toisensa jälkeen ties kuinka monta kertaa. Ne laatikot ei enää oikeastaan kiinnosta, nyt ollaan siirrytty yläkaappeihin, tuntuu että kohta pitää kaikki kielletty pistää katosta roikkumaan.
Viime yö olikin sitten kaiken huippu. Mentiin nukkumaan 22 maissa ja kamalalla huudolla, jätkä ihan väsynyt, mutta ei halunnut taaskaan antaa unelle periksi ja sitten vielä kielsin ottamasta yhtä isohkoa autoa sänkyyn mukaan.
Minä syötin siinä tuota pienempää ja isompi makasi mun toisella puolella ja huusi aikansa kunnes hiljeni ja näytti siltä että nukahtaa hetkellä minä hyvänsä. Sitten olinkin minä nukahtanut ja heräsin klo 24 ja laitoin pienemmän omaan sänkyynsä ja huomasin, että isompi puuttuu. Sitä ei sängyssä ollut ja nousin siitä ylös todetakseni, että alakerrassa on valoa, että siellä se siis on.
Menin alakertaan ja siellähän poitsu oli tietokone oli aukaistu, telkkari oli auki, parissa huoneessa valot ja jätkä itse keittiön yhdella tasolla tyhjentämässä maustekaappia, en tiedä olisinko itkenyt vai nauranut siinä vaiheessa.
Suolapurkki oli tyhjennetty pöydälle, samoin leivinjauhepurkki, muuten oli vaan tavaraa tiputeltu kaapista siihen pöydälle, niin ja kahdesta kanaliemikuutiosta oli vähän maisteltu ja siihen jätkä vaan totesi kun näytin "pahaa", no varmana on pahaa jo silleen syö.
Meillä ei voi matalammilla tasoilla pitää mitään hajoavaa, kun tuo saattaa viskata sen milloin vaan lattialle, kaikki pitää olla katonrajassa.
Niin ja nyt kun tuo vauva tuohon tuli, niin homma on selvästi lisääntynyt ja aina kun isompaa jostain kieltää, niin vauvahan siitä saa osansa, sitä heti yritetään lyödä sitä. Ja sitä ei voi sanoa, etteikö isompi saisi huomiota, sitä se saa ja paljon.
Kateellisena katselen kaverini suht samanikäistä, joka on megakiltti tuon meidän poitsun rinnalla, se ei ikinä ole mennyt millekkään laatikolle ja niillä saa koriste-esineetkin olla matalilla tasoilla ihan rauhassa.
Silloin kun lähti liikkeelle, niin tutki kaikki keittiön alakaapit ja muovikippolaatikot tyhjensi kerta toisensa jälkeen ties kuinka monta kertaa. Ne laatikot ei enää oikeastaan kiinnosta, nyt ollaan siirrytty yläkaappeihin, tuntuu että kohta pitää kaikki kielletty pistää katosta roikkumaan.
Viime yö olikin sitten kaiken huippu. Mentiin nukkumaan 22 maissa ja kamalalla huudolla, jätkä ihan väsynyt, mutta ei halunnut taaskaan antaa unelle periksi ja sitten vielä kielsin ottamasta yhtä isohkoa autoa sänkyyn mukaan.
Minä syötin siinä tuota pienempää ja isompi makasi mun toisella puolella ja huusi aikansa kunnes hiljeni ja näytti siltä että nukahtaa hetkellä minä hyvänsä. Sitten olinkin minä nukahtanut ja heräsin klo 24 ja laitoin pienemmän omaan sänkyynsä ja huomasin, että isompi puuttuu. Sitä ei sängyssä ollut ja nousin siitä ylös todetakseni, että alakerrassa on valoa, että siellä se siis on.
Menin alakertaan ja siellähän poitsu oli tietokone oli aukaistu, telkkari oli auki, parissa huoneessa valot ja jätkä itse keittiön yhdella tasolla tyhjentämässä maustekaappia, en tiedä olisinko itkenyt vai nauranut siinä vaiheessa.
Suolapurkki oli tyhjennetty pöydälle, samoin leivinjauhepurkki, muuten oli vaan tavaraa tiputeltu kaapista siihen pöydälle, niin ja kahdesta kanaliemikuutiosta oli vähän maisteltu ja siihen jätkä vaan totesi kun näytin "pahaa", no varmana on pahaa jo silleen syö.
Meillä ei voi matalammilla tasoilla pitää mitään hajoavaa, kun tuo saattaa viskata sen milloin vaan lattialle, kaikki pitää olla katonrajassa.
Niin ja nyt kun tuo vauva tuohon tuli, niin homma on selvästi lisääntynyt ja aina kun isompaa jostain kieltää, niin vauvahan siitä saa osansa, sitä heti yritetään lyödä sitä. Ja sitä ei voi sanoa, etteikö isompi saisi huomiota, sitä se saa ja paljon.
Kateellisena katselen kaverini suht samanikäistä, joka on megakiltti tuon meidän poitsun rinnalla, se ei ikinä ole mennyt millekkään laatikolle ja niillä saa koriste-esineetkin olla matalilla tasoilla ihan rauhassa.
. Kyllä meidänkin tytöt teki jotain yksittäisiä tempauksia, joille saattoi sitten jälkeenpäin naureskella, mutta tuollainen järjestelmällinen tuhoaminen...en vaan ymmärrä, miksi. Eihän nää kaikki kuitenkaan voi olla erityislapsia?
