Onko muilla ongelmaa, että tekemiset kasaantuu ja lopulta ei pysty tekemään mitään...?

[IhanaValo]

Nii, ei lopulta pysty tekemään mitään kun ei voi päättää niistä kaikista tekemättömistä asioista?:ashamed:

Tuntuu että aina ku alkaa tekemään jotain, tai vaikka vaan istuu, niin tulee mieleen kaikki tekemättömät siat mitkä pitäs tehä..tulee semmonen levoton olo ja kohta pitää vaihtaa tekemistä, että sais jonkin muun homman tehtyä...ja lopulta ne kaikki onkin kesken ja mitään ei pysty tekemään.

Kuulostaako tää ihan oudolta?
Aina oon ollu päättämätön/pitkään harkitseva mut tää nyt menee jo liian pitkälle. Ärsyttää.: /

 

[Waahtera]

Mulla on sama.. tuntuu ihan tyhmältä koko juttu..:/
Asiat kasaantuu, alkaa ahdistamaan oma saamattomuus ihan mielettömästi.. sitten ei jotenki pysty tekeen muuta kuin istumaan ja ahdistumaan..:/ Ja siinä istuessa kaikki tehtävät vaan jatkaa kasaantumistaan ja ahdistaa entistä enemmän (ja sit sietenkin on aina vaan vaikeampi saada mitään tehtyä)

Jossain vaiheessa hommat saa ehkä kumminkin hoidettua ja on hyvä fiilis.. sitä vannoo, ettei enää koskaan joudu samaan tilanteeseen ja alkaa hoitamaan asiat ajallaan/saman tien, kun ne tulee eteen.. No, puolen vuoden päästä ollaan taas samassa tilanteessa ja ahdistaa (nyt kaikkien tekemättömien hommien lisäksi ahdistaa vielä sekin, että oli niin v*tun tyhmä, laiska ja saamaton, että päästi asiat taas samaan tilanteeseen..)

 

["vieras"]

Kyl. Ja joskus tehtävänä on vaikka yksi työ. Niin en vain jostain syystä pysty aloittamaan sitä, kun tehtävä tuntuu jo alusta alkaen liian raskaalta ja haastavalta. Sit se vaan linkaantuu ja linkaantuu.

 

[Peppari]

Mä en millään pysty aloittamaan siivousta, se tuntuu niin turhalta kun kakarat ja koirat pilaavat kuitenkin kaiken. Tykkään siististä kodista mutta täällä se ei vain kestä 5 minuuttia kauemmin siistinä. Ahistaa turha työ.

 

[Beep]

Voi kuinka tuttua. Aina on monta projektia päällä samaan aikaan ja jokainen keskeneräinen.

 

["khaos"]

Tykkään siististä kodista mutta täällä se ei vain kestä 5 minuuttia kauemmin siistinä.

melkein tippa linssiin, niin viaton toteamus tää tykkään....MUTTA...jne.

Juuri tänään kaaosasioita ppähkäillyt aivot käkkärällä. Mutta ei se paljon auta. Huonekalujan mietin ja mietin tyyliin : jos siirrän kalua A paikkaan X, niin voi sitten saada alkuperäiselle A n paikalle uuden huonekalun . Tai jos sittenkään ei. Sopisko se uusi huonekalu kuitenkaan. Jos kaduttaa ja tulee liikaa kaluja.

Ja tavaraa tarvis saada siis jonnekin pois silmistä. Olen kiipeillyt, täyttänyt pahvilaatikoita tänään. Mutta kun ne ideat vaan ei sitten tule, pitäis saada joku toinen ihminen sanomaan mielipiteensä.
Mutta siis tuo lauseen kauneus : tykkään siististä kodista.
Niin, aika vaatimaton toive, ei luulisi olevan liikaa pyydetty.
Hiukan olen tänää n sentään saanut raivattua, mutta ajattilin päivällä, että joo, eläkkeellä varmaan sitten. Siihen asti kaaosteoria jyllää täällä ---

 

[Non compos mentis]

Joo. Mulla onkin tarkkaavaisuuden kanssa ongelmia.

 

[IhanaValo]

Jokseenkin helpottavaa kuulla etten ole yksin

Miulla kans tuo alottaminen se vaikein paikka, mut sit kun saa alotettuu niin kaikki yleensä sujuu suht hyvin...siihen asti kun tulee mieleen jokin muu asia joka pitäs hoitaa : /

 

[Non compos mentis]

Jokseenkin helpottavaa kuulla etten ole yksin

Miulla kans tuo alottaminen se vaikein paikka, mut sit kun saa alotettuu niin kaikki yleensä sujuu suht hyvin...siihen asti kun tulee mieleen jokin muu asia joka pitäs hoitaa : /

Jos teen koulujuttuja, kuuntelen samalla musiikkia, että blokkaan ne ajatukset "pitäs mennä pesemään pyykit / leipomaan leipä / katsomaan leffoja / vierailemaan napapiirillä". Joskus voi kuormitus ylittyä, esim. töistä palatessa lääkkeen vaikutuksen lakattua, jos bussissa on koko 45 minuuttia kiljuva kaka... lapsi. Tulee sellanen tosi kamala olo, haluaa vaan olla ihan rauhassa hiljaisuudessa yksinään ennen kuin voi taas ottaa ärsykkeitä vastaan.

 

[JONSERED Karhunkantaja]

Olet ilmiselvästi perinyt tuon tyttäreltäsi...

 

["vieras"]

Jokseenkin helpottavaa kuulla etten ole yksin

Miulla kans tuo alottaminen se vaikein paikka, mut sit kun saa alotettuu niin kaikki yleensä sujuu suht hyvin...siihen asti kun tulee mieleen jokin muu asia joka pitäs hoitaa : /

Sama juttu. Ja toisinaan kun saan jotain aloitettua esim. siivouksen niin mun on pakko tehdä se super perusteellisesti esim. tyyliin siivota joka ikinen laatikko mitä talosta löytyy, et sitten on varmasti tarpeeksi puhdasta.

 

[Beep]

Mulla on vielä se ongelmana, että en osaa aina ennakoida milloin mun aistiärsytyskynnys ylittyy. Se monesti ylittyy varoittamatta, ja sit ei oo kellään mukavaa. : /

 

[JONSERED Karhunkantaja]

En tiennyt, että tämä on jotenkin poikkeuksellinen piirre... Mutta seurattuani muuta maailmaa, olen tullut siihen tulokseen, että kaipa se sitten on.

 

[JONSERED Karhunkantaja]

Mulla on vielä se ongelmana, että en osaa aina ennakoida milloin mun aistiärsytyskynnys ylittyy. Se monesti ylittyy varoittamatta, ja sit ei oo kellään mukavaa. : /

Tuttua.

Minulla on aisti ali- ja yliherkkyyksiä. Ja joskus räjähtää...

 

[hoya bella]

Sama juttu. Varsinkin tän viikkoinen muutto oli sellainen operaatio että huhhuh, kun joka asia oli kesken eikä mistään tullut mitään. Onneksi viimetipassa sain kaikki kunnolla hoidettua.

 

[Non compos mentis]

Mulla on vielä se ongelmana, että en osaa aina ennakoida milloin mun aistiärsytyskynnys ylittyy. Se monesti ylittyy varoittamatta, ja sit ei oo kellään mukavaa. : /

Mä osaan jo varoittaa kanssaihmisiänikin. Likat tajuaa jo antaa hengähdystauon mulle töiden jälkeen. Joskus tekee kaikkensa, ettei menis överiksi, mutta joskus tekis mieli vain huutaa. Ei kotona, vaan kontrolloimattomassa ympäristössä.

 

[Beep]

Tuttua.

Minulla on aisti ali- ja yliherkkyyksiä. Ja joskus räjähtää...

Juu, mulla kans, kuten myös pojallani. Meillä räjähtelee joka päivä, ja välillä eri tahtiin. Sori naapurit.

 

[IhanaValo]

Olet ilmiselvästi perinyt tuon tyttäreltäsi...

No kieltämättä tämä tuli mieleen kun sairaalalla oltiin juttelemassa niiden tyttöä tutkineiden tahojen kans.

 

["vieras"]

Kyllä on juuri noin, ja siksi yritänkin hoitaa esiintulevat asiat ja ongelmat mahdollisimman pian, ettei kasautumista tulisi. Yksitellen vielä helppo ratkoa...

 

[Beep]

Mä osaan jo varoittaa kanssaihmisiänikin. Likat tajuaa jo antaa hengähdystauon mulle töiden jälkeen. Joskus tekee kaikkensa, ettei menis överiksi, mutta joskus tekis mieli vain huutaa. Ei kotona, vaan kontrolloimattomassa ympäristössä.

Mä en välttämättä huuda, mut tulee sellanen olo että meinaa mennä kädet korville ja sellanen että nyt seis koko maailma ja menen latautumaan jos vaan mahdollista. Yleensä on mahdollista, sillä toi ylikuormitus yleensä ajoittuu iltaan.

Muoks. Tuleehan sitä huudettuakin joskus toki, en pidä sitä niin vakavana, kun ei se ole päivittäistä.

 

[Non compos mentis]

Mä en välttämättä huuda, mut tulee sellanen olo että meinaa mennä kädet korville ja sellanen että nyt seis koko maailma ja menen latautumaan jos vaan mahdollista. Yleensä on mahdollista, sillä toi ylikuormitus yleensä ajoittuu iltaan.

Kädet menee korville siellä ruuhkabussissa. Töissä helpottanut nyt, kun sain "puhelimen" eli sellaset luurit päässä saan istua, suodattavat kivasti puhetta ja niillä voi kuunnella jotain jos tahtoo. Paitsi ei tietty puhelujen aikana.

 

[JONSERED Karhunkantaja]

No kieltämättä tämä tuli mieleen kun sairaalalla oltiin juttelemassa niiden tyttöä tutkineiden tahojen kans.

OIkeasti sitä huomaa itsessään tiettyjä piirteitä, kun ne on ensin oppinut näkemään toisessa. Ja se voi olla suurikin apu: pystyy miettimään, miltä toisesta tuntuu jossain tilanteessa ja ehkä jopa hoksaa, millaista apua itse olisi ko. tilanteessa kaivannut.

 

[Beep]

OIkeasti sitä huomaa itsessään tiettyjä piirteitä, kun ne on ensin oppinut näkemään toisessa. Ja se voi olla suurikin apu: pystyy miettimään, miltä toisesta tuntuu jossain tilanteessa ja ehkä jopa hoksaa, millaista apua itse olisi ko. tilanteessa kaivannut.

Mä olen huomannut, että on melkoisen yleistä että sitten vasta kun saa lapsen, jolla todetaan joitain erityispiirteitä, alkaa niitä siinä vaiheessa vasta huomaamaan myös itsessään. Ovathan ne hyvinkin periytyviä. Mun kohdalla ei ihan mennyt noin, sillä mä olen tiennyt olevani "poikkeava" jo lapsena.

 

[JONSERED Karhunkantaja]

Mä olen huomannut, että on melkoisen yleistä että sitten vasta kun saa lapsen, jolla todetaan joitain erityispiirteitä, alkaa niitä siinä vaiheessa vasta huomaamaan myös itsessään. Ovathan ne hyvinkin periytyviä. Mun kohdalla ei ihan mennyt noin, sillä mä olen tiennyt olevani "poikkeava" jo lapsena.

Kuin myös... Siksi olikin helppo havaita samat piirteet lapsessaankin.

 

[Non compos mentis]

Mä olen huomannut, että on melkoisen yleistä että sitten vasta kun saa lapsen, jolla todetaan joitain erityispiirteitä, alkaa niitä siinä vaiheessa vasta huomaamaan myös itsessään. Ovathan ne hyvinkin periytyviä. Mun kohdalla ei ihan mennyt noin, sillä mä olen tiennyt olevani "poikkeava" jo lapsena.

Mä sain ekan dg:n jo ennen kuin napanuora oli irti. Prader-Willin oireyhtymä oli väärä hälytys. Juu, olen aina tiennyt olevani *special*.