Onko muilla näin vaikeaa uuden parisuhteen kanssa

[surullinen vierailija]

Itse parisuhde toimii hyvin ja olemme erittäin vakavissamme. Emme asu yhdessä, mutta käytännössä ollaan lähes aina saman katon alla miehen luona. Lapset viihtyy hyvin keskenään ja kaikki on sujunut tähän asti hyvin.

Mutta se mikä mättää niin on ulkopuoliset. En ole saanut ottaa miesystävääni mukaan minnekään syntymäpäivillekään, koska siellä ei kuulemma ole kiva esitellä uutta ihmistä. Kuitenkin viimeksikin syntymäpäivillä oli paikalla myös minulle vieras ihminen ja menin kyllä ihan reippaasti kättelemään tätä miestä ja kerroin kuka olen. Ei sen vaikeampaa enkä traumatisoitunut.

Eilen soitin mummulleni ja olisin mennyt hautausmaalla käynnin yhteydessä häntä moikkaamaan parin tunnin kuluttua soitostani, mutta se ei sopinut koska olin liikkeellä tämän miehen kanssa. Pitää kuulemma ilmoittaa pari päivää etukäteen.

Lisäksi hyvä ystäväni katkaisi välit minuun, koska kuuli "kyliltä" tästä miesystävästäni eikä minulta. En ollut halunnut asiaa viestissä kertoa vaan odottaa, että nähdään kasvotusten. Toinen ystäväni sai tietää vasta hiljakoin ja oli vain vilpittömän onnellinen puolestani, koska vaikutan kuulemma pitkästä aikaa siltä että minulla on hyvä olla.

Mutta tämä kaikki on nyt saanut aikaan sen, että minulla on tunne siitä, että olen tehnyt kaiken väärin enkä enää edes halua esitellä miesystävääni,kun kynnys on nostettu noin korkealle. Aivan kuin olisin ensimmäinen ihminen maailmassa, joka on eronnut edellisestä ja alkanut tapailla uutta. Onko tämä muka näin vaikeaa oikeasti? Itse olen aina mielelläni tavannut ystävieni tai läheisieni uusia puolisoita jo ihan senkin takia, että minulle on tärkeää tavata ihminen, joka on minun läheiselleni tärkeä.

Eilen puhuttuani mummuni kanssa ajattelin jo, että kohta alan itkeen. Miesystävälleni en ole edes enää kehdannut kertoa tästä. Hänen läheisensä ovat ottaneet minut varauksetta joukkoonsa ja koen olevani tervetullut.

 

[vierailijaja]

Ei niitä uusia miehiä helposti oteta sukuun.
sinulla oli jo siis mies kun on lapsiakin.

 

[vierailijaks]

Itse parisuhde toimii hyvin ja olemme erittäin vakavissamme. Emme asu yhdessä, mutta käytännössä ollaan lähes aina saman katon alla miehen luona. Lapset viihtyy hyvin keskenään ja kaikki on sujunut tähän asti hyvin.

Mutta se mikä mättää niin on ulkopuoliset. En ole saanut ottaa miesystävääni mukaan minnekään syntymäpäivillekään, koska siellä ei kuulemma ole kiva esitellä uutta ihmistä. Kuitenkin viimeksikin syntymäpäivillä oli paikalla myös minulle vieras ihminen ja menin kyllä ihan reippaasti kättelemään tätä miestä ja kerroin kuka olen. Ei sen vaikeampaa enkä traumatisoitunut.

Eilen soitin mummulleni ja olisin mennyt hautausmaalla käynnin yhteydessä häntä moikkaamaan parin tunnin kuluttua soitostani, mutta se ei sopinut koska olin liikkeellä tämän miehen kanssa. Pitää kuulemma ilmoittaa pari päivää etukäteen.

Lisäksi hyvä ystäväni katkaisi välit minuun, koska kuuli "kyliltä" tästä miesystävästäni eikä minulta. En ollut halunnut asiaa viestissä kertoa vaan odottaa, että nähdään kasvotusten. Toinen ystäväni sai tietää vasta hiljakoin ja oli vain vilpittömän onnellinen puolestani, koska vaikutan kuulemma pitkästä aikaa siltä että minulla on hyvä olla.

Mutta tämä kaikki on nyt saanut aikaan sen, että minulla on tunne siitä, että olen tehnyt kaiken väärin enkä enää edes halua esitellä miesystävääni,kun kynnys on nostettu noin korkealle. Aivan kuin olisin ensimmäinen ihminen maailmassa, joka on eronnut edellisestä ja alkanut tapailla uutta. Onko tämä muka näin vaikeaa oikeasti? Itse olen aina mielelläni tavannut ystävieni tai läheisieni uusia puolisoita jo ihan senkin takia, että minulle on tärkeää tavata ihminen, joka on minun läheiselleni tärkeä.

Eilen puhuttuani mummuni kanssa ajattelin jo, että kohta alan itkeen. Miesystävälleni en ole edes enää kehdannut kertoa tästä. Hänen läheisensä ovat ottaneet minut varauksetta joukkoonsa ja koen olevani tervetullut.

Tylyä ja epäkohteliasta käytöstä, mutta joskus ihmiset eivät tiedä miten suhtautua ja on helpompi olla tapaamatta uutta kumppania. Tai jos ex on ollut pidetty tyyppi, niin joidenkin voi olla vaikea hyväksyä uutta kumppania. Aikuisten ihmisten pitäisi kuitenkin tuollaiset "kynnykset" pystyä ylittämään. Yritä olla välittämättä tuollaisesta ja nauti onnestasi! Käy kylässä alkuun yksin tai poiketkaa yllätysvisiitille jotta muutkin huomaavat miehesi mukavuuden . Tärkeintä on että teidän uusperheessänne asiat toimii ja kaikilla on hyvä olla. Eiköhän muutkin asiat siitä lutviudu, vaikka nyt kurjalta tietysti tuntuu.

 

[Veikkaaja]

A) joko uusi miehesi on luuserityötönpohjasakkaakaljankittaajajröökinvetäjä

tai

B) olet vaihtanut miestä kuin paitaa

 

[Veikkaaja]

Nimittäin jotain tuossa mättää. Kenenkään koko suku ja ystäväpiiri ei voi olla sellaisia ettei voi uutta puolisoaan esitellä.

 

[surullinen vierailija]

a) mies on yrittäjä, joka työllistää itsensä lisäksi useita työntekijöitä

b) edellisen kanssa olin 20vuotta

Enkä sanonut, että KOKO suku. Veljeni, äitini ja siskoni ovat tavanneet hänet ja tykänneet. Mutta siskoni mies esimerkiksi ei ole tavannut, koska en ole saanut häntä ottaa mukaani näille kutsuille (missä siis kuitenkin ollut itselleni vieraita ihmisiä silti paikalla). On vain jotenkin nöyryyttävää lähteä yksin jonnekin syntymäpäiville ja jättää se toinen puolisko kotiin siksi, kun häntä ei ole kutsuttu paikalle.

Eli uusi mieheni on ihan tavallinen työtä tekevä ihminen, jolla myös takanaan 25vuotta pitkä parisuhde.

Ex-mieheni kanssa olen hyvissä väleissä ja kaikki toimii hienosti.

 

[O joo]

Olen ollut naimisissa mieheni kanssa jo yli 20 vuotta. Siltikin minut katsotaan ulkopuoliseksi. Mieskin on alkanut välttää sisaruksiaan, kun ajatusmaailma on niin outo.

 

[Veikkaaja]

a) mies on yrittäjä, joka työllistää itsensä lisäksi useita työntekijöitä

b) edellisen kanssa olin 20vuotta

Enkä sanonut, että KOKO suku. Veljeni, äitini ja siskoni ovat tavanneet hänet ja tykänneet. Mutta siskoni mies esimerkiksi ei ole tavannut, koska en ole saanut häntä ottaa mukaani näille kutsuille (missä siis kuitenkin ollut itselleni vieraita ihmisiä silti paikalla). On vain jotenkin nöyryyttävää lähteä yksin jonnekin syntymäpäiville ja jättää se toinen puolisko kotiin siksi, kun häntä ei ole kutsuttu paikalle.

Eli uusi mieheni on ihan tavallinen työtä tekevä ihminen, jolla myös takanaan 25vuotta pitkä parisuhde.

Ex-mieheni kanssa olen hyvissä väleissä ja kaikki toimii hienosti.

Pitääkö teillä kysyä lupa että kenen kanssa saa ilmestyä paikalle? Luulin että lupapyynnöt koskee vain teinejä.

 

[Karju]

Minulla on vähän samantapainen kokemus. Minä veikkaan, että nämä ihmiset eivät pysty sulattamaan sinun uutta puolisoasi. Olivat tottuneet sinut näkemään exäsi kanssa ja että ero tästä miehestä ei ole ollut heidän mieleen. Elä ota miestäsi väkisin minnekään mukaan,sillä silloin saatatte kuulla kaikenlaisia solvauksia ja piikittelyä. Ennemminkin jää sinäkin lähtemättä, jos ette yhdessä voi mennä. Osoita muille, et tää mies on sulle hyvin tärkeä.

 

[vierailija]

Pitääkö teillä kysyä lupa että kenen kanssa saa ilmestyä paikalle? Luulin että lupapyynnöt koskee vain teinejä.

En kysynyt lupaa vaan se kerrottiin minulle etukäteen.

 

[surullinen vierailija]

Minulla on vähän samantapainen kokemus. Minä veikkaan, että nämä ihmiset eivät pysty sulattamaan sinun uutta puolisoasi. Olivat tottuneet sinut näkemään exäsi kanssa ja että ero tästä miehestä ei ole ollut heidän mieleen. Elä ota miestäsi väkisin minnekään mukaan,sillä silloin saatatte kuulla kaikenlaisia solvauksia ja piikittelyä. Ennemminkin jää sinäkin lähtemättä, jos ette yhdessä voi mennä. Osoita muille, et tää mies on sulle hyvin tärkeä.

Näin olen vähän ajatellutkin, että toimin.

 

[surullinen vierailija]

hop viä

 

[vierailijanumerosata]

Oletko hiljattain eronnut edellisestä puolisosta? Minä voin samaistua tilanteeseen sillä tyttäreni on eronnut jokin aika sitten ja olen ollut hyvin surullinen siitä. En tiedä miten pystyisin suhtautumaan mahdolliseen uuteen puolisoon, ehkä en haluaisi edes tavata. Pidän hyvin paljon edellisestä puolisosta edelleen ja olemme tekemisissä jonkin verran. Ehkä aika tekee tehtävänsä ja voisin jossain vaiheessa hyväksyä uuden puolisonkin, mutta vielä en olisi siihen valmis.

 

[vierailija22]

Teet selväksi että jos eivät halua tavata uutta miestäsi, eivät voi tavata sinuakaan. Vaadi kunnioitusta. Lapsellista tuo suvun touhu...

Se on sitten eri asia jos raahaat miehen joka paikkaan mukana, se on rasittavaa.

 

[surullinen vierailija]

Teet selväksi että jos eivät halua tavata uutta miestäsi, eivät voi tavata sinuakaan. Vaadi kunnioitusta. Lapsellista tuo suvun touhu...

Se on sitten eri asia jos raahaat miehen joka paikkaan mukana, se on rasittavaa.

Enpä ole raahannut miestä joka paikkaan mukana (mihin ihmeeseen tuolla viitataankin), kun en ole saanut viedä häntä edes esiteltäväksi asti. Emmekä muutenkaan näe niiin jatkuvasti, että kokisin siinäkään mitään ongelmaa, että miesystäväni olisi aina mukanani. Ei ainakaan itseäni häiritse sisaruksieni puoliskot,vaikka ovatkin pääsääntöisesti aina mukana. Päinvastoin - haluan yhtälailla nähdä heitäkin.

 

[Karju]

Enpä ole raahannut miestä joka paikkaan mukana (mihin ihmeeseen tuolla viitataankin), kun en ole saanut viedä häntä edes esiteltäväksi asti. Emmekä muutenkaan näe niiin jatkuvasti, että kokisin siinäkään mitään ongelmaa, että miesystäväni olisi aina mukanani. Ei ainakaan itseäni häiritse sisaruksieni puoliskot,vaikka ovatkin pääsääntöisesti aina mukana. Päinvastoin - haluan yhtälailla nähdä heitäkin.

Onkohan se tyypillistä, että nimenomaan naisen sukulaisilla on tollasta käytöstä. Mie oon nimittäin jo 66% seurustelusuhteistani törmänny vastaavaan ilmiöön. Se on tosi rankkaa miehelle, kun toisen sukulaiset eivät hyväksy.

 

[surullinen vierailija]

Onkohan se tyypillistä, että nimenomaan naisen sukulaisilla on tollasta käytöstä. Mie oon nimittäin jo 66% seurustelusuhteistani törmänny vastaavaan ilmiöön. Se on tosi rankkaa miehelle, kun toisen sukulaiset eivät hyväksy.

Sen jälkeen, kun tein tämän aloitukseni viime viikolla niin on vielä tapahtunut seuraavaa: eli mummuni soitti minulle perjantaina, kun ajoin töistä kotiin. Oli ottanut selvää tästä miesystävästäni. Harmi vaan, että kaikki mitä oli saanut selville niin koskis miehen serkkua. Eli meni metsään. Kiinnostaa siis, mutta lopputulema oli se, että hän ei voi vielä tavata tätä miestä. Sanoi että katsotaan sitten ajan kanssa.

Se mikä eniten harmittaa on se, että minulta aina odotetaan apua ja ymmärrystä. Olen se, jonka oletetaan jaksavan ja kykenevän hoitamaan asiat. Mulle voi soittaa. Minä tiedän. Itse otan aina avoimesti vastaan uudetkin ihmiset. Mutta nyt tuntuu, että saan osakseni vain pelkkää negatiivista. Toki tämä nyt ei täysin pidä paikkaansa jokaisen kohdalla, mutta on kuitenkin niin huomattavan iso porukka, että joo olen loukkaantunut.

 

[vierailija]

Olen viime aikoina miettinyt kimurantteja sukulaisuussuhteita. Olen huomannut, että jossain vaiheessa huomaavaisia ja auttavaisia sukulaisia aletaan haukkumaan, vaikka siihen ei ole mitään syytä. Kai se on jonkinlaista kateutta tai sitten odotukset kasvavat suuriksi ja halutaan vielä lisää huomiota ja apuja. Ehkä sinunkin sukulaiset pelkäävät alitajusesti, että nyt kun sulla on uusi mies, niin huomioit vain häntä, etkä enää jaksa tai halua huolehtia sukulaisten tarpeista. Pidä itseäsi ja uutta miestäsi arvossa ja jätä sukulaisesi huomiotta, jos he eivät hyväksy miestäsi.

 

[Karju]

Sen jälkeen, kun tein tämän aloitukseni viime viikolla niin on vielä tapahtunut seuraavaa: eli mummuni soitti minulle perjantaina, kun ajoin töistä kotiin. Oli ottanut selvää tästä miesystävästäni. Harmi vaan, että kaikki mitä oli saanut selville niin koskis miehen serkkua. Eli meni metsään. Kiinnostaa siis, mutta lopputulema oli se, että hän ei voi vielä tavata tätä miestä. Sanoi että katsotaan sitten ajan kanssa.

Se mikä eniten harmittaa on se, että minulta aina odotetaan apua ja ymmärrystä. Olen se, jonka oletetaan jaksavan ja kykenevän hoitamaan asiat. Mulle voi soittaa. Minä tiedän. Itse otan aina avoimesti vastaan uudetkin ihmiset. Mutta nyt tuntuu, että saan osakseni vain pelkkää negatiivista. Toki tämä nyt ei täysin pidä paikkaansa jokaisen kohdalla, mutta on kuitenkin niin huomattavan iso porukka, että joo olen loukkaantunut.

Kuulostaa niin tutulta toiminnalta. Olen miettinyt sitä, että johtuuko tuo tosiaan siitä, että sukulaistenkin pitäisi osata päästää irti siun exästä? Miten pitkä aika sulla on erosta?

 

[vierailija]

Olen viime aikoina miettinyt kimurantteja sukulaisuussuhteita. Olen huomannut, että jossain vaiheessa huomaavaisia ja auttavaisia sukulaisia aletaan haukkumaan, vaikka siihen ei ole mitään syytä. Kai se on jonkinlaista kateutta tai sitten odotukset kasvavat suuriksi ja halutaan vielä lisää huomiota ja apuja. Ehkä sinunkin sukulaiset pelkäävät alitajusesti, että nyt kun sulla on uusi mies, niin huomioit vain häntä, etkä enää jaksa tai halua huolehtia sukulaisten tarpeista. Pidä itseäsi ja uutta miestäsi arvossa ja jätä sukulaisesi huomiotta, jos he eivät hyväksy miestäsi.

Olen jo vuosia kokenut sen, että minusta ollaan aina valmiita ottamaan, mutta mitään ei anneta. Enkä edes ole mitään erikoista pyytänyt tässä itselleni. Haluaisin vain, että minulle tärketä ihmiset tapaisivat miesystäväni, joka on myös tärkeä.

 

[surullinen vierailija]

Kuulostaa niin tutulta toiminnalta. Olen miettinyt sitä, että johtuuko tuo tosiaan siitä, että sukulaistenkin pitäisi osata päästää irti siun exästä? Miten pitkä aika sulla on erosta?

Erottiin keväällä, mutta huvittavinta on se, että oikeastaan kaikki sanoivat, että ero ei tullut yllätyksenä. Enkä ole kieltänyt heitä olemasta exäni kanssa tekemisissä. Mummunikin on saanut edelleen paljon apua pihanhoidossa exältäni ja se on mielestäni ihana asia. Olen ex-mieheni kanssa hyvissä väleissä. Meillä ei ole mitään eripuraa eikä vaikeuksia hoitaa asioita keskenämme ja ollaankin lähes päivittäin yhteydessä ja lasten asioista infotaan toisillemme hyvin tarkkaan jo ihan senkin takia, että meillä on vuoroviikko systeemi.

 

[vierailija]

Olet aikuinen ihminen ja voit lakata elämästä sukulaisten pillin mukaan. Minä en menisi koko juhliin, jos ei miesytävänikään ole tervetullut. Muutkin palvelut loppuisivat siinä samalla.

En ole ikinä vastaavaan törmännyt, vaikka omat poikaystäväkandidaatit eivät ole aina olleet kovin mallikelpoisia. Uteliaina ovat sukulaiset aina halunneet tutustua. Huonoa käytöstä läheisiltäsi tuollainen. Sellaista ei tarvitse sietää.

 

[Karju]

Olen jo vuosia kokenut sen, että minusta ollaan aina valmiita ottamaan, mutta mitään ei anneta. Enkä edes ole mitään erikoista pyytänyt tässä itselleni. Haluaisin vain, että minulle tärketä ihmiset tapaisivat miesystäväni, joka on myös tärkeä.

Oletko kenties vanhin sisarus?

 

[surullinen vierailija]

Oletko kenties vanhin sisarus?

Olen kyllä. Se jonka on aina oletettu tekevän asiat oikein ja se jolta muut on ottaneet mallia. Ja se jonka on oletettu aina hoitavan kaikki. Oli kyse sitten äitienpäivälahjan ostosta tai isän ruumisarkun valinnasta.

 

[Karju]

Erottiin keväällä, mutta huvittavinta on se, että oikeastaan kaikki sanoivat, että ero ei tullut yllätyksenä. Enkä ole kieltänyt heitä olemasta exäni kanssa tekemisissä. Mummunikin on saanut edelleen paljon apua pihanhoidossa exältäni ja se on mielestäni ihana asia. Olen ex-mieheni kanssa hyvissä väleissä. Meillä ei ole mitään eripuraa eikä vaikeuksia hoitaa asioita keskenämme ja ollaankin lähes päivittäin yhteydessä ja lasten asioista infotaan toisillemme hyvin tarkkaan jo ihan senkin takia, että meillä on vuoroviikko systeemi.

Oiskohan tuossa sellasta, et nää varautuneet ihmiset ajattelee, et siun suhde on laastarisuhde ja se ei tule pitkään kestämään?