Onko muilla näin vaikeaa uuden parisuhteen kanssa

[vierailija]

Oletko kenties vanhin sisarus?

Ei tartte olla vanhin, että tällaista tapahtuu. Kuka tahansa voi joutua tähän tilanteeseen. Mun mielestä pikemminkin keskimmäiset lapset ovat vaarassa.

 

[Karju]

Olen kyllä. Se jonka on aina oletettu tekevän asiat oikein ja se jolta muut on ottaneet mallia. Ja se jonka on oletettu aina hoitavan kaikki. Oli kyse sitten äitienpäivälahjan ostosta tai isän ruumisarkun valinnasta.

Nonii, alkaa tilanne tuntua hyvinkin tutulta eli ei varmaan ole harvinaista käytöstä. Sukulaiset tottuneet siun ja exäs palveluihin ja nyt pettyneet tilanteen muutoksesta ja protestoivat näin. Tää miun veikkaus.

 

[Karju]

Ei tartte olla vanhin, että tällaista tapahtuu. Kuka tahansa voi joutua tähän tilanteeseen. Mun mielestä pikemminkin keskimmäiset lapset ovat vaarassa.

No, mut nyt kuitenkin jostain kumman syystä oli näin.

 

[surullinen vierailija]

Oiskohan tuossa sellasta, et nää varautuneet ihmiset ajattelee, et siun suhde on laastarisuhde ja se ei tule pitkään kestämään?

Voi olla. Veljeni vaimoke tosin mietti sitä, että siskoni mies on suhtautunut minuun aina jotenkin "erikoisesti". Olen sen itsekin huomannut. On minua kohtaan tietyllä tapaa omistushaluinen ja mustasukkainen. Tai jotain sellaista. Se on outoa, koska siitä ei voi kysyä tai sanoa. Eihän sellaista kukaan myöntäisi enkä ole ikinä tajununt sitä kuviota.

Mummuani tavallaan ymmärrän, koska ikää on jo, mutta silti loukkaa.

 

[viera.s]

Erottiin keväällä, mutta huvittavinta on se, että oikeastaan kaikki sanoivat, että ero ei tullut yllätyksenä. Enkä ole kieltänyt heitä olemasta exäni kanssa tekemisissä. Mummunikin on saanut edelleen paljon apua pihanhoidossa exältäni ja se on mielestäni ihana asia.

Siis tänä keväänä eli korkeintaan muutama kuukausi sitten? Onko ero edes virallinen vielä, vai onko harkinta-aika edelleen menossa?

Tämän lisäyksen jälkeen olen sitä mieltä, että sinä olet tässä jutussa kummallinen, ei sukusi. Ei minulle tulisi mieleenkään 20-vuotisen parisuhteen jälkeen olla jo parin kuukauden päästä esittelemässä uutta miestä suvulle. Ei tietenkään lapsillekaan, vaan soisin heille huomattavasti pidemmän sopeutumisajan. Jos oletkin itse käsitellyt eron mielessäsi jo ennen sen toteutumista ja siten ollut valmis uuteen suhteeseen nopeasti, ei tätä mahdollisuutta ole ollut lapsilla tai sillä mummolla, joka on siis edelleen exäsi kanssa läheinen. Joten pakkoko sinun on heti iskeä toisten naamalle se uusi mies ja vaatia että he heti ottaisivat hänet avosylin vastaan. Odota nyt vaikka vuosi, tai edes puoli vuotta ja anna muiden tottua ensin siihen että olet eronnut pitkäaikaisesta puolisostasi ja lastesi isästä.

 

[Daaaa-a]

Erostasi on todella lyhyt aika! Ja nyt jo käytännössä asut miehen kanssa niinkuin itse kerrot. En yhtään ihmettele sukulaistesi reaktioita. Vaikka nyt niin hyvä tuuri olisi käynyt että oikeasti hyvän puolison olet löytänyt, on vauhti ollut huima! Miksi pitää pitää noin kiire asian kanssa? Voithan seurustella, mutta miksi vetää koko suku heti mukaan? ja erityisesti lapset. Sitä se sukukin varmaan mielessään kauhistelee. Hyvin monella on kuitenkin kokemusta siitä että pitkän suhteen jälkeen harvoin osuu se paras suhde perään. Uutuuden viehätys ja vaihtelu saa tuntumaan uuden tyypin oikealta ihmeeltä. Tottakai voi olla toisinkin, mutta ihan vain jos realisti on, ei ihan isoja panoksia vetoja tuossa tilanteessa alkaneelle suhteelle laita. Lapsia tuossa varmasti suurin osa säälii, se minullekin teitä tuntematta tuli heti mieleen. Jos heti esitellään uusi puoliso, joka vielä hyppää heti mukaan täysillä arkeen, miten käy lasten, jos suhde ei onnistukaan? Taas katoaa yksi ihminen elämästä. Kovin montaa ei voi kadota, kun jo lapsen perusluottamus järkkyy. Nyt vain järkeä käteen ja jäitä hattuun!

 

[surullinen vierailija]

Pieni paikkakunta ja lapset keskenään luokkatovereita, joten saivat tietää vahingossa. Tai oikeastaan miehen lapset sai tietää vahingossa ja minä kerroin samantien omilleni ennenkuin kuulevat toisilta lapsilta. Lapset ottivat asian hyvin tai oikeastaan siis loistavasti ja heillä on keskenään oikein hauskaa. Keskimmäiset olivat ennestään jo hyviä ystäviä.

Asioiden salaaminen olisi paljon helpompaa ellei ihmisillä olisi niin kauhean kova tarve päästä selville muiden asioista ja puhua niistä sitten eteenpäin kaikkea paskaa. Näissä tilanteissa siis voi käydä myös juurikin näin, että lapsille pitää kertoa uudesta suhteesta aiemmin mitä itse on ajatellut. Minäkin jouduin sellaiseen myllytykseen,kun kaikilla tuntui olevan hirveä tarve tietää minun asiani ja parin viikon ajan oli tunne, että koko kylä puhuu ja tuijottaa.