joka oli sitä mieltä, että päänhakkaus on estettävä. otettava syliin tai johonkin rauhalliseen paikkaan. (meillä esikoinen kilju, että irti irti, kun piti väkisin sylissä). aikuisen pitää vaan olla rauhallinen ja katsoa, ettei lapsi satuta itseään tai muita eikä heittele tavaroita. meinaa vaan välillä mennä itselläkin hermot. :ashamed:
voimia kaikille saman asian kanssa kamppaileville. maltti on valttia huudonkin keskellä :hug: meillä kesti 1,5-2v nuo kohtaukset (kiukutteli, huusi, raivosi, yritti hakata päätään, purra, repiä, raapia jne.) 1,5 tuntiakin pahimmillaan. oli niin kamalaa aikaa, etten mieluusti ees muistele.

kuopus oppi niihin aikoihin konttaamaan ja itki ja konttasi perässä, kun äiti yritti toteuttaa esikoisen vaatimuksi (pompotteli mihin halusi mennä esim. sänkyyn, rattaisiin olohuoneeseen, sänkyyn...) eli tuohon pompotteluunkaan ei psygologin mielestä tarvi mennä mukaan, vaan rauhallisessa paikassa ollaan kunnes lapsi on rauhallinen.