Onko muidenkin lapset yhtä sadistisia kuin omani(3v)?

["ap"]

[QUOTE="vieras";26019903]Kiellon voi kääntää toisinpäin. Eli kun tavallisesti sanoo: ei saa purra, älä nipistä, sanookin vaikka: silitä hellästi tai varovasti. Eli ei kielletä vaan neuvotaan miten tulee tehdä.[/QUOTE]

Aa, no tehdään meillä näinkin. Sanotaan usein että pussata saa mutta hellästi. Siitä poika onkin kai keksinyt sen että "verhoaa" väkivallan suukotteluksi, suukottaa mutta samalla puree...

 

[xxxxxxxxxxxx]

[QUOTE="ap";26019930]Aa, no tehdään meillä näinkin. Sanotaan usein että pussata saa mutta hellästi. Siitä poika onkin kai keksinyt sen että "verhoaa" väkivallan suukotteluksi, suukottaa mutta samalla puree...[/QUOTE]

No mietitääs näin. Mitä teillä tehdään väärin/missä olet huono/mikä mennyt pieleen? Riittää kun mietit, ei tarvitse vastata.

Jos kaikki on OK ja ollutkin, olettekohan käyneet fyysisissä tutkimuksissa...

 

[arkipäivää päiväkodeissa]

[QUOTE="vieras";26019831]Kuulostaa jotenkin häiriintyneeltä lapselta, veisin psykiatrille. Meidän yksikään lapsi ei ole ollut tuollainen.[/QUOTE]

Tuollaisia lapsia voi olla huomattava osa päiväkotiryhmästä. Lapset ahdistuneina käyttäytyvät kuin häkkieläimet ja kaikki traumat tulevat pintaan jatkuvassa lähikontaktissa toisiin.

 

["ap"]

Nyt en ehdi enää pohtimaan asiaa, mutta tulen illalla vielä nostamaan ketjun! Aika kamala ajatus olisi että lapsella on jo joku trauma, ihan tavallista suht tasapainoista arkea elämme, enkä keksi äkkiseltään muuta "traumaattista" kuin pikkuveljen syntymä...

 

[päiväkodeissa arkipäivää]

[QUOTE="vieras";26019903]Kiellon voi kääntää toisinpäin. Eli kun tavallisesti sanoo: ei saa purra, älä nipistä, sanookin vaikka: silitä hellästi tai varovasti. Eli ei kielletä vaan neuvotaan miten tulee tehdä.[/QUOTE]

Tuo sopii yksivuotiaille, mutta kolmevuotiaan on jo opittava mitä EI ja kielto tarkoittaa.

 

["vieras"]

[QUOTE="ap";26019930]Aa, no tehdään meillä näinkin. Sanotaan usein että pussata saa mutta hellästi. Siitä poika onkin kai keksinyt sen että "verhoaa" väkivallan suukotteluksi, suukottaa mutta samalla puree...[/QUOTE]

Mustasukkaisuutta? Ja saa varmasti äidin huomion, kun on ilkeä. Joskus huonokin huomio on lapselle parempi kuin vähemmän huomiota.

 

[hettie]

Ei meillä ainakaan ole tuollaista ollut koskaan.

Työn puolesta olenkin sitten tavannut tuollaisia vaikka kuinka.. kannattaa nyt rueta tekemään jotain sillä koulussa se on sitten iso iso iso ongelma.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";26020023]Mustasukkaisuutta? Ja saa varmasti äidin huomion, kun on ilkeä. Joskus huonokin huomio on lapselle parempi kuin vähemmän huomiota.[/QUOTE]

Mustakin tässä ollaan nyt asian ytimessä, en oikein usko kuvauksesi perusteella mihinkään vakavampaan häiriöön.

 

[last. psyk. sh]

Kuulostaa ihan mustasukkaisuudelta, kun perheessä on toinen pieni joka vaatii huomiota jatkuvasti. Tuon ikäinen lapsi ei osaa vielä käsitellä noin suuria tunteita eikä kykene hallitsemaan aggressiotaan. On vanhemman tehtävä sanoittaa lapsen tunteita sekä ohjata käytöstä, sekä estää väkivalta. Jos esikoinen satuttaa pikkusisarustaan, on vanhemman puututtava ja reagoitava asiaan välittömästi. Jos esikoinen puree, sanotaan napakasti että ei saa purra/ satuttaa ja vietävä jäähylle tai osoitettava jollakin muulla tavoin että teko on väärä. Koska kyse on noin pienestä lapsesta, jäähy voisi olla jokin jakkara näkyvällä paikalla. Jäähyaika ikävuodet minuutteina. Kun lapsi yrittää omineen postua jäähypenkiltä, viedään hänet takaisin siihen sanomatta sanaakaan ja jätetään huomiotta. Kun jäähy on loppu, selitä lyhyesti miksi joutui jäähylle, mikä on kiellettyä. Se että lapsi on toisessa huoneessa jäähyllä ollessaan noin pieni, ei ole hyvä asia, saatikka että hän itse päättää milloin jäähy loppuu (toisin sanoen tulee itse pois huoneesta). Sen päätöksen tekee vanhempi, ja sinun on omilla teoillasi osoitettava että sinä hallitset tilannetta ja estät väkivallan sisarusten välillä. Sinun on VANHEMAPANA huolehdittava, ettei pikkusisarus joudu tuollatavoin väkivallan kohteeksi! Toisaalta on tärkeää myös että esikoinen saa huomiota sinulta, ja positiivista sellaista, nyt kun joutuu taistelemaan huomiosta pikkuisen kanssa.

Suosittelen lämpimästi perheneuvolaa, koska sinulla on haastava lapsi/tilanne ja näin ollen saat tukea ja vinkkejä vanhemmuuteen sekä sujuvaan arkeen. Pikaisesti yhteydenottoa sinne vain.

 

["shihtzu"]

Meillä on ajoittain ihan samanlaista, vanhempi on just tuon 3,5v ja varsinainen luupää, kiusaa monesti ihan tahallaan pikkuveljeään, tönii ja repii sekä meillä välillä tavarat lentelee. Itse pidän sitä vaan ihan mustasukkaisuutena ja huomionhakuna. Meillä tosin "väkivaltaa" ei kohdisteta ulkopuolisiin, ainoastaan minuun tai pikkuveljeen ja puremista meillä ei harrasteta, onneksi.
Itse osittain pidän "syyllisenä" lasten isää, joka ei ole mikään puhdas pulmunen käytöksensä suhteen, kun exä vielä tässä asui, niin saattoi tavarat lennellä ja minuunkin lopulta kävi jollain tasolla käsiksi.
Siinä on vaan se, että vanhempi lapsista on nähnyt kaiken ja on ottanut mallia ja sitä on äärettömän vaikea karsia pois.
Nuorempi on vanhempaa huomattavasti rauhallisempi, mutta hän ei olekaan nähnyt isänsä riehumista.

Tietysti on todettava että ei minullakaan maailman pisin pinna ole, mutta käsiksi en käy ja tavaroiden heittelemistä en ole koskaan voinut sietää.

 

["shihtzu"]

Toisaalta meillä on paljon niitä hyviäkin hetkiä, monesti nää satuttamiset sun muut tapahtuvat silloin, kun lapsi käy kierroksilla tai on väsynyt tai haluaa sitä huomiota.

 

[Tepadj]

Voi toki olla psykopatiaakin, onhan väestöstä 2% moisia.

 

["sanna"]

jäähypenkki samaan huoneeseen jossa itse olet.Minuutti per ikävuosi.Lopuksi selität rauhallisesti miksi poika joutui siihen istumaan.

 

[Foortti harmaana]

Mun tutun esikoinen on tuollainen,
on kylläkin jo 7v, mutta todella pelottava tapaus.
On aina pikkusisaruksiaan/leikkikavereitaan pahoinpidellyt ja samalla HYMYILEE,
mikä on ollut pirun karmivaa.

Aina kyläillessä jos ei olla ulkona, missä sujuu leikit jotenkin kuten,
kun muut pääsee karkuun, niin mun (isommat) lapset istuu mun kainalossa ja pelkää sitä.

Sen pikkuveljellä on kipukynnys jo niin korkea, ettei se edes tunne, kun siltä tulee verta.
Se vetää siis hymy naamalla sisaruksensa nurin hupusta takaraivolleen, hakkaa, puree, tukehduttaa... =(

Oon kehoittanut äitiä hakeutumaan perheneuvolaan, mutta kuulemma koko ajan menee paremmin ja paremmin.
Ja pikkusisarukset on saanut kärsiä VUOSIA.

 

["ap"]

Mun tutun esikoinen on tuollainen,
on kylläkin jo 7v, mutta todella pelottava tapaus.
On aina pikkusisaruksiaan/leikkikavereitaan pahoinpidellyt ja samalla HYMYILEE,
mikä on ollut pirun karmivaa.

Aina kyläillessä jos ei olla ulkona, missä sujuu leikit jotenkin kuten,
kun muut pääsee karkuun, niin mun (isommat) lapset istuu mun kainalossa ja pelkää sitä.

Sen pikkuveljellä on kipukynnys jo niin korkea, ettei se edes tunne, kun siltä tulee verta.
Se vetää siis hymy naamalla sisaruksensa nurin hupusta takaraivolleen, hakkaa, puree, tukehduttaa... =(

Oon kehoittanut äitiä hakeutumaan perheneuvolaan, mutta kuulemma koko ajan menee paremmin ja paremmin.
Ja pikkusisarukset on saanut kärsiä VUOSIA.

Hui, tuo kuulostaa jo hurjalta jos tilanne on vuosia jatkunut! Meillä on ensi viikolla 3-vuotisneuvola, josta toivon kyllä jo nyt lähetettä perheneuvolaan!

Mutta siis meillä periaatteessa ihan samanlaista siinä mielessä, että lapsi hymyilee/nauraa samalla kuin satuttaa. Tai on sillai hampaat irvessä, näen jo usein lapsen kasvoilta/käytöksestä milloin hän on sellaisella tuulella että kohta jotain sattuu.

Pitää kokeilla jäähypenkkiä tuohon näkyville. Kuten vaan jo mainitsin, niin on hankalaa viedä lasta jäähylle kun samaan aikaan pitäisi lohduttaa toista. Alunperin meillä toki minä määritinkin sen jäähyn pituuden, mutta kun sitä on niin paljon harrastettu niin poika tietää suurin piirtein itsekin kuinka kauan siellä on oltava, ja tulee sitten itse pois. Hän on aina täysin rauhallinen kun vien hänet jäähylle, ja muutenkin hän on jossain mielessä hyvin rauhallinen lapsi, ei tykkää juoksennella tms., mutta sitten kun (usein muiden lasten seurassa) villiintyy niin näyttää ettei oikein osaa hakea kontaktia muihin muuten kuin fyysisillä "kovilla otteilla". Väsyneenä/nälkäisenä tms. tuota tulee sitten enemmän.

Meillä vanhemmat olemme rauhallisia, jos meillä riidellään niin se on semmoista hiljaista mökötystä toiselle, hyvin hyvin harvoin korotamme ääntämme toisillemme.

Vaikeaa on myös se, että kun poika usein pikkuveljeen kohdistuvan väkivallan "piilottaa" hyvänä pitämisen yhteyteen, niin kun en kuitenkaan haluaisi lapselta kieltää hellyyden osoituksia... Sillä varsin usein hän oikeasti vain silittää tai pussaa pikkuveljeä. Sitten ehkä yhdellä kerralla kymmenestä satuttaa samalla. Ja minusta se kertoo, että lapsi on jo ymmärtänyt että teko on kielletty, jos hän yrittää tehdä sitä salaa äidiltä...

Ja varmasti pojalla on myös mustasukkaisuutta ja huomion hakua, sitä en kiellä. Mutta kaikki ei mene minusta sen piikkiin. Jotenkin pikkuveli/muut lapset vaan saavat hänessä aikaan sellaisen niin voimakkaan tunnereaktion ettei hän pysty hallitsemaan sitä ja purkaa sen sitten fyysisenä kontaktina. Vähän samaan tapaan kuin (ainakin itselläni) joskus kun rapsuttaa hirmu lutuista koiraa, sitä tekee mieli pitää niiiiin kovasti hyvänä, että se varmasti sattuisi! Aikuisena sitä vaan osaa hillitä itsensä ja rapsutella vaan vähän hellemmin...

 

[kielletty]

Tulisi myös muistaa antaa niitä avaimia yhdessäeloon ja itsensä hillitsemiseen. Pelkkä kielto ja jäähyt ei riitä, ja asioista, syistä ja seurauksista olisi hyvä keskustella myös tilanteiden ulkopuolella. Miksei apua hakea myös kirjallisuudesta, lapsi voi käsitellä asiaa kirjan tarinan kautta ja samaistua.

Kyllä meilläkin 2 ja 3 veet kumauttelevat välillä toisiaan, vaikka suurimmaksi osaksi pitävätkin toisiaan hyvänä. Mutta lyömiseen (varsinkin vanhemman osalta) menee nykyään enää todella pahasti ärsytettynä. Olen sanonut pojalle että menee mieluummin tilanteesta hetkeksi pois rauhoittumaan ja sen jälkeen sovitaan ja korjataan yhdessä aiheutunut mielipaha (jos vaikka sisko esimerkiksi rikkoo vaivalla rakennetun junaradan). Siskolle puolestaan tähdennän että jos tahtoo leikkikaverin niin pyytää nätisti päästä leikkiin mukaan, ja ettei veikka, eikä sen puoleen kukaan muukaan halua hänen kanssa leikkiä jos rikkoo toisten jutut ja ärsyttää.

Positiivisten asioiden huomioiminen ja yksilöllinen aika lapsen kanssa olisi erittäin tärkeää, jos vaan onnistuu järjestymään.

 

[jepsss]

hmm.. ei musta häiriintyneeksi voi sanoa..hakee huomiota,ennen saanut paljon ja nyt pikkuveli vaatii osansa.. auttaa en osaa...

 

["ap"]

Tulisi myös muistaa antaa niitä avaimia yhdessäeloon ja itsensä hillitsemiseen. Pelkkä kielto ja jäähyt ei riitä, ja asioista, syistä ja seurauksista olisi hyvä keskustella myös tilanteiden ulkopuolella. Miksei apua hakea myös kirjallisuudesta, lapsi voi käsitellä asiaa kirjan tarinan kautta ja samaistua.

Joo, näin meillä on myös jo tehty. Kuten jo sanoin, niin olemme jutelleet, että jos toisia kiusaa niin jää ilman leikkikavereita. Mutta lapsi tuntuu ymmärtävän vain sen kohdan että "jää ilman leikkikavereita..." Myös kirjojen kautta asiaa on yritetty selvittää, olemme lukeneet Pekka Töpöhäntiä, joissa Monni on pahemman luokan kiusaaja ja joka sitten lopulta aina itse joutuu naurunalaiseksi. Mutta lapsi on toisaalta myös kovin herkkä, eikä oikein tykkää noista kirjoista ja pelkää Monnin ilkeitä ilmeitä ym. En minä niitä väkisinkään lue.

Lapsen kanssa ihan kahdenkesken ei tule hirveästi vietettyä aikaa, muuten kuin nukkumaanmenon yhteydessä (isä nukuttaa pienemmän). Silloin luetaan kirjoja sylikkäin. Ja päivällä pienempi nukkuu päiväunia pidempään, joten silloinkin jää kahdenkeskistä aikaa. Mutta positiivisista asioista voisin huomioida poikaa varmasti enemmänkin. Usein kehut tulee tietyissä tilanteissa "automaatilla", ja sitä komentelua on varmasti enemmän kuin kehuja.

 

["..."]

Agressiivisella lapsellasi on jokin ongelma joka pitää ratkaista. Ja lisäksi sinun tulee suojella nuorempaa lastasi, et voi antaa vanhemman lapsen pahoinpidellä häntä. (Meidänkin tuttavapiirissä on 2 eri perhettä ja on kamalaa seurata kuinka vanhempi sisarus fyysisesti pahoinpitelee nuorempaa eivätkä vanhemmat MUKA voi tehdä mitään.)

Ota lapsi puhutteluun niin että pidät olkapäistä kiinni ja katsot silmiin (tai pidä päästä kiinni jos ei suostu katsomaan silmiin) ja selität rauhallisesti että pureminen sattuu, ja toistat niin kauan kunnes lapsi ymmärtää. Tee tämä joka kerta niin eiköhän viikossa rauhoitu kun ei halua enää puhuttelua.

 

[Anatolia]

Mun tutun esikoinen on tuollainen,
on kylläkin jo 7v, mutta todella pelottava tapaus.
On aina pikkusisaruksiaan/leikkikavereitaan pahoinpidellyt ja samalla HYMYILEE,
mikä on ollut pirun karmivaa.

Aina kyläillessä jos ei olla ulkona, missä sujuu leikit jotenkin kuten,
kun muut pääsee karkuun, niin mun (isommat) lapset istuu mun kainalossa ja pelkää sitä.

Sen pikkuveljellä on kipukynnys jo niin korkea, ettei se edes tunne, kun siltä tulee verta.
Se vetää siis hymy naamalla sisaruksensa nurin hupusta takaraivolleen, hakkaa, puree, tukehduttaa... =(

Oon kehoittanut äitiä hakeutumaan perheneuvolaan, mutta kuulemma koko ajan menee paremmin ja paremmin.
Ja pikkusisarukset on saanut kärsiä VUOSIA.

Kuulostaa entiseltä pihapiirimme murheenkryyniltä. Joka tosin luojan kiitos on ainoa lapsi.

Ei tippaakaan empatiakykyä. Pahoinpitelee muita ja hymyilee. Nauttii siitä, kun toisiin sattuu. Oli kohde sitten pienempi lapsi tai esim. lemmikkieläin.

Ikää 7 v. Pelottava, sairas lapsi. Onneksi muutti pois.

 

["ap"]

[QUOTE="...";26023078]Agressiivisella lapsellasi on jokin ongelma joka pitää ratkaista. Ja lisäksi sinun tulee suojella nuorempaa lastasi, et voi antaa vanhemman lapsen pahoinpidellä häntä. (Meidänkin tuttavapiirissä on 2 eri perhettä ja on kamalaa seurata kuinka vanhempi sisarus fyysisesti pahoinpitelee nuorempaa eivätkä vanhemmat MUKA voi tehdä mitään.)

Ota lapsi puhutteluun niin että pidät olkapäistä kiinni ja katsot silmiin (tai pidä päästä kiinni jos ei suostu katsomaan silmiin) ja selität rauhallisesti että pureminen sattuu, ja toistat niin kauan kunnes lapsi ymmärtää. Tee tämä joka kerta niin eiköhän viikossa rauhoitu kun ei halua enää puhuttelua.[/QUOTE]

Heh, tule sinä meille tekemään jos kerran viikossa lapsi rauhoittuu! Ei ole vielä puolessa vuodessa rauhoittunut! Kyllä lapsi ne seuraukset tietää, mutta ei ole puhutteluista moksiskaan, usein vain virnuilee uhmakkaasti! Ainoa asia joilla olen jonkinlaista reaktiota saanut aikaan pojassa on se kun olen itse muutaman kerran hädissäni ruvennut itkemään, siitä poika menee aiva pois tolaltaan eikä kestä ollenkaan että äiti itkee! Sitten ole koettanut selittää että myös äiti pahoittaa mielensä tosi pahasti aina kun pikkuveljeen sattuu, mutta ei auta, poika ei ilmeisesti vielä ymmärrä näin monimutkaisia syy-seurausyhteyksiä.

Noita sattuttamistilanteita tosiaan tulee niin paljon päivän mittaan, että vaikka monet voin ennalta ehkäistä niin en kaikkia. Tänään esim. tulimme kaupasta esikoisen kanssa, heti kun tulimme ovesta sisään niin samalla kun riisuin hanskoja kädestäni niin poika läpsäisi päähän ovelle vastaan tullutta pikkuveljeä. Ainoat tavat estää täysin tuo satuttaminen olisi hankkia lapsenvahti/taloudenhoitaja jotta joku olisi joka ikinen hetki välittömästi lasten välissä tai sitten lasten pitäisi asua eri paikoissa. Niitä tilanteita sattuu kun olen vessassa(jossa yleensä on molemmat lapset mukana, mutta en yllä pöntöltä käsin kaikkia tilanteita estämään), laitan ruokaa, teen kotihommia tms(joita en edes paljoa päivän aikana tee, pakolliset pöydän pyyhkimiset, astianpesukoneen täytöt/tyhjentämiset jne...)

 

[nooh]

no pistää silmään tuo, että poika virnuilee vain uhmakkaasti. Mitä siitä seuraa? Mullekin virnuiltaisiin, mutta siitä tulee sensortin meteli, että ei kyllä virnuilla. Kun virnuilu loppuu ja poika on oikeasti pahoillaan, sitten tehdään sovinto. Ei ennen.

Eli jos sun sana ei paina eikä poika kunnioita, niin ei ne seurauksetkaan ole seurauksia. Ne on vain lisä-ärsyke, joka pitää päästä purkamaan niiden aiheuttajaan eli pikkusisarukseen. Kaikki itseen kohdistuva kiusa on isomman mielestä pienemmän syytä, ja maksatetaan ensi tilassa. Näin veikkaisin, mutta meidän virnuilijakandidaatilla ei ole sisaruksia.

 

[Silja.S]

Näissä sinulle tulleissa vastauksissa näkyy jälleen se "äiti on aina syyllinen" -ajatus, mitä itse yritän välttää. Joskus lapsella on fyysisiä syitä oudolle käytökselle, ja henkisetkin syyt voivat juontaa juurensa lapsen herkästä luonteesta, joka saa normaalitkin asiat vääristymään niin, että niistä syntyy ongelmia.

Minusta tuulikaappi on ihan hyvä paikka jäähylle. Se on tuttu ja turvallinen paikka. Meillä on jäähypaikka olohuoneessa, ei missään suljetussa tilassa, mutta minusta olisi parempi jos jäähyily tapahtuisi esim. juuri tuulikaapissa. Siellä lapsikin joutuu miettimään, kun ei voi hakea silmillään virikkeitä ja unohtaa koko juttua, niin kuin olohuoneessa helposti käy. Siinä se istua tillittää ja katselee veljen touhuja tai minun touhujani, tai silittelee koiraa, joka väkipakolla yrittää jäähyilijän jalkoihin. Ei hyvä.

Mitä tuohon väkivaltaisuuteen tulee, osa siitä johtuu todennäköisesti iästä. Meillä oli nuorempi vuosi sitten myös väkivaltainen, nyt neljävuotiaana väkivaltaisuus on rauhoittunut paljon, mutta yhä huomaa, että vähän sitä riehumistaipumista on jäljellä. Osa voi johtua lapsen huomionhakuisesta luonteesta. Vaatii oppimista siihen, ettei aina saa kaikkea mitä haluaa, mutta kyllä tuo sen lopulta oppii. Minullakin on muuten huomionkipeä luonne tuo kuopus, jolla oli noita väkivaltaisia taipumuksia. Ehkä lapsissamme on jotain samaa. Väkivallan voimakkuus kuitenkin häiritsee sen verran, että ehkä kannattaa kysäistä neuvoa perheneuvolasta ja tuoda rehellisesti oma huoli esiin.

Yritähän jaksaa pienokaistesi kanssa. Kerro sitten meillekin, mitä olet päätynyt tekemään ja miten asia selviää!

 

["vieras"]

Onko näissä selitys tilanteissa aina niin, että se olet sinä joka kertoo lapselle mitä tämä on tehnyt ja miltä se tuntuu toisesta? Oletko yrittänyt sitä, että et syyllistä heti poikaa vaan pysäytät tilanteen napakasti, vaikka nyt sillä stop sanalla ja sitten kerrot mitä näet tai kysyt ketään syyllistämättä lapselta rauhallisesti, mitä on tapahtunut ja miksi toinen itkee? Jos kyseessä on isompi lapsi, joka osaa pukea tunteensa sanoiksi niin pyydät tätä toista lasta kertomaan omallesi miltä hänestä tuntuu, kun lapsesi sotki leikin ja pyydä voisiko lapsesi vaikka auttaa korjaamaan sen rikotun leikin.

Meillä on pojalla ihan samantapaista käytöstä ollut ja sama juttu, että nälkäisenä tai väsyneenä helposti lisääntyy. Joskus voi syynä olla jano tai pissahätä. Jos näet pojasta, kun alkaa olla vihainen, voisitko yrittää selvittää tässä vaiheessa kysymällä, että onko hänellä vaikka juuri nälkä tai jano tai jos tiedät syyn luultavasti olevan tämä niin selitä lapselle, että sinulla on nälkä ja sinä tunnet itsesi väsyneeksi ja kiukkuiseksi ja ehdota siihen ratkaisua joko tarjoamalla vaikka pala kurkkua siksi aikaa kun ruoka valmistuu tai selittämällä että ruoka on kohta valmista ja voisiko poika vaikka laittaa ruokailuvälineet pöytään, jos osaa jo auttaa (meillä tykkää todella paljon auttaa äitiä). Tai sitten joku muu tehtävä (käsien pesu, hakea joku tavara) sillä aikaa kun saat ruoan valmiiksi. Ennakoit siis tilannetta jo tässä vaiheessa kun näet että lapsi alkaa tulla kiukkuiseksi ja puet mahdollisimman paljon niitä lapsen mahdollisia tunteita sanoiksi, koska hän ei vielä itse sitä osaa tehdä.

Voisiko noissa puremis tilanteissakin yrittää vaan toistaa lapselle sitä, että pikku veljeä saa halata tai pusutella, mutta jos haluaa purra jotain niin äiti antaa palan leipää, omenaa, kurkkua... purtavaksi.

Meillä on sikäli samanlainen tilanne, että jäähyt ja tavaroiden pois ottamiset eivät ole toimineet ainakaan tähän asti, nyt ehkä hieman alkaa ymmärtää 4v. Jos sinulla on mahdollisuus antaa pojalle omaa rauhaa ilman pikkuveljeä päivän aikana niin anna. Ja isommalle voi myös selittää, että on ihan normaalia ja sallittua ettei hän aina pidä pikkuveljestä tai halua olla tämän lähellä, mutta se paha olo ja mustasukkaisuus puretaan muuhun kuin siihen pikkuveljeen. Nahistelu veljesten kesken on ihan normaalia, mutta se turha satuttaminen pitäisi saada pois. Moni lapsi ymmärtää paremmin miltä toisesta tuntuu, kun se kertoja on toinen lapsi tai jos oman lapsen saa miettimään mitä toiselle on tapahtunut ja miksi toinen on surullinen ja myös kun joutuu itse miettimään miten voisi selvittää tai korjata tilanteen.

Ja tuosta tuulikaappi jäähystä sen verran, että minuun sitä testattiin kun olin pieni ja tulin siitä lasi-ikkunasta läpi... Tuon ikäinen tarvitsee vielä sen äidin lähelle selittämään niitä pahoja tunteita mitä mielessä liikkuu ja mitä hän ei itse osaa pukea sanoiksi eikä ymmärtää.

 

["hmm"]

¨Miksi lapsi tulee itse pois jäähyltä? mikä se sellainen rangaistus on