Onko muidenkin lapset yhtä sadistisia kuin omani(3v)?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

"vieras"

Vieras
3-vuotias satuttaa koko ajan pikkuveljeään (1v), eikä millään opi ettei saa! Välillä on varmaan mustasukkainenkin, välillä muksii jos pieni tulee "sotkemaan" leikit, mutta enimmäkseen se tuntuu olevan vain halua saada pieni itkemään! Saattaa vaikka raapaista tai nipistää yhtäkkiä poskesta tai antaa olevinaan suukon pienen poskelle mutta samalla puraiseekin kovalla voimalla. Sitten kun pieni itkee niin isoveli nauraa! Ja sit mennään jäähylle, ja mennään monta kertaa päivässä, ja otetaan leluja tai DVD:t tai jälkiruoka pois, mutta kun lapsi ei vaan opi!

Ja ei koske vain omaa pikkuveljeä, vaan on samanlainen muidenkin(myös isompien) lasten seurassa. Ensin saattaa hetken leikkiä ihan sovussa, mutta kun vähänkin innostuu niin yrittää potkia, viskelee yhteiset leikit hujan hajan, alkaa töniä tms. Ja nauraa innoissaan päälle. Yrittää satuttaa myös meitä vanhempia(etenkin isäänsä), mutta olemme sentään vähän kovempi vastus.

Lapsi on nyt kotihoidossa, mutta oli 1,5-2-vuotiaana pph:lla ja sieltä saimme samaa palautetta, lapsi "kiusaa" muita(isompia) lapsia. Vaikka tietysti olemme kieltäneet huonon käytöksen ihan pienestä pitäen, mutta kun kielto vaan ei mene perille! Jotenkin olen ihan järkyttynyt että miten voikin lapsi olla noin väkivaltainen ja sadistinen, kun kumpikaan vanhemmista ei ole!
 
Oma lapseni ei ole väkivaltainen, mutta joutuu aika usein muiden oman ikäisten lyömäksi ja tönimäksi. En tiedä mitä olemme tehneet "väärin"? Helpommalla lapsi pääsisi, jos toimisi niin kuin muut samanikäiset.Toki on opetettu, että ei saa lyödä ja töniä muita, mutta ei mitenkään erityisesti.
 
Naapurissa asui samanlainen poika. Vierestä katseltuani tulin siihen tulokseen, että isä oli todella julma, antoi huomiota ainoastaan toruakseen poikaa. Äiti taas höpötteli leikkipuistossa vaan muiden mammojen kanssa, eikä kiinnittänyt lapseen mitään huomiota. Kieltäminenkin oli sitä luokkaa, että "ei saa heittää hiekkaa", ja sitten vaan jatkoi höpöttelyä ja poika jatkoi riehumista. Itse kun aloin pojan kanssa touhuilemaan, oli kuin enkeli eikä tehnyt mitään pahuuksia, oli avulias jne.

En tiedä teidän tilanteesta, mutta valitettavasti olen sitä mieltä, että kasvatuksessa on jotain pielessä, jos lapsi jatkuvasti on muita kohtaan ilkeä. Oletteko kokeilleet jäähyjä (kannattaa muuten lukea jostain todella tarkkaan, kuinka jäähy tulee oikeaoppisesti tehdä)? Lisää positiivista huomiota lapselle?
 
Mitä jos koittaisitte pysäyttää tilanteen muuten kuin kiellolla, kuvailla tilanteen lapselle ja näyttää kieltämisen sijaan mitä hän saa tehdä ja miten hän voisi kohdistaa ne "testit" johonkin muuhun asiaan tai esineeseen kuin siihen leikkikaveriin? Pyytää kuuntelemaan, etenkin sitä isompaa lasta, joka osaa jo selittää asioita, että miltä hänestä tuntuu, kun toinen tekee noin. Välillä näissä tilanteissa on ollut taustalla joku ihan muu juttu, mikä painaa mieltä ja joskus se selviää kyselemällä, joskus ei.
 
No kyllä annamme pojalle paljon huomiota muutenkin, mutta poika on kyllä aina vaatinut hirvittävän paljon huomiota ja hyvänäpitoa, joten kai se väkisellä jää liian vähäiseksi nyt kun on kaksi lasta, muuten tarvittaisiin myös toiset vanhemmat... Ja ei tietysti poika aina ole pelkästään ilkeä, välillä on todella avulias ja huolehtivainen, ja suukottaa ja halaa myös paljon pikkuveljeään, mutta sitten usein(hyvin usein!) ne suukottelut vaan menevät "yli" ja sitten ruvetaan puremaan tai nipistämään... Mielestäni olen myös kieltänyt johdonmukaisesti, kotona se on tietysti vaikeampaa koska en voi päivystää jatkuvasti selän takana, mutta esim. ulkoleikeistä olen vienyt pojan kesken kaiken pois kotiin kun ei ole osannut useasta kehotuksesta huolimatta olla ihmisiksi muiden lasten kanssa. Eli en vain jatka rupattelua jos kielto ei tehoa.

Jäähylle viedään tuulikaappiin, ja tuulikaapin ovi kiinni. Poika sitten jää sinne yksikseen joksikin aikaa miettimään miksi satutti, ja minä riennän rauhoittelemaan itkevää pikkuveljeä. Vaikeaahan se on kun pitäisi samalla rangaista toista ja lohduttaa toista.

Ollaan kokeiltu myös tarrataulupalkintoa hyvästä käytöksestä, mutta sen hohto häviää parin ensimmäisen päivän jälkeen... Ehkä isompana alkaa toimia, kun palkinnoksi voidaan laittaa jokin selkeästi tavoittelemisen arvoinen juttu, jonka osaa itse nimetä (nyt kai "porkkana" ei ole riittävän houkutteleva.)
 
Useimmiten lapsi ei ymmärrä kieltoa ennen kuin joskus 4 vuotiaana ja sitä ennen siitä tulee lapsen aivoissa myönteinen käsky ja lapsi on entistä enemmän hukassa, kun huomaa että vanhempi on vihainen vaikka hän teki juuri niin kuin sanottiin eli (ei) "saa purra".
 
[QUOTE="ap";26019754] olla ihmisiksi muiden lasten kanssa. Eli en vain jatka rupattelua jos kielto ei tehoa.

Jäähylle viedään tuulikaappiin, ja tuulikaapin ovi kiinni. Poika sitten jää sinne yksikseen joksikin aikaa miettimään miksi satutti, ja minä riennän rauhoittelemaan itkevää pikkuveljeä. Vaikeaahan se on kun pitäisi samalla rangaista toista ja lohduttaa toista.
[/QUOTE]

Liian pieni lukittavaksi.
 
Tuulikaapissa lapsi ei näe tekojensa seurauksia eli pikkuveljeä sattuu ja tarvitsee lohdutusta. Voisko jäähypenkin laittaa johonkin sisätiloihin? Joutuuko pyytämään anteeksi?
 
[QUOTE="vieras";26019772]Useimmiten lapsi ei ymmärrä kieltoa ennen kuin joskus 4 vuotiaana ja sitä ennen siitä tulee lapsen aivoissa myönteinen käsky ja lapsi on entistä enemmän hukassa, kun huomaa että vanhempi on vihainen vaikka hän teki juuri niin kuin sanottiin eli (ei) "saa purra".[/QUOTE]


Miten kieltäminen sitten pitäisi tehdä? Meillä kielto on usein myös pelkkä "ei", välillä sitten juuri noin, "ei saa satuttaa" tms. Ei tuo poika kyllä meillä näytä siltä olisi hukassa ja luulisi tekevänsä jotain sallittua, ja luulisi jo että satojen kieltokertojen jälkeen se viesti olisi kuitenkin mennyt perille vaikka sanallisen kiellon sanoma jäisikin vähän epäselväksi...

Olen myös yrittänyt selittää asiaa lapselle, ja sanonut että muut lapset eivät välttämättä halua leikkiä hänen kanssaan jos hän satuttaa. Mutta vielä ei taida ymmärtää...
 
[QUOTE="ap";26019754]
Jäähylle viedään tuulikaappiin, ja tuulikaapin ovi kiinni. Poika sitten jää sinne yksikseen joksikin aikaa miettimään miksi satutti, ja minä riennän rauhoittelemaan itkevää pikkuveljeä. [/QUOTE]

No todellakaan hyvä idea! Mitäköhän muuta teette? Varmaan telkeätte iltanukahtamisen ajaksi huoneeseen huutamaan yksinään? Onko huudatettu vauvanakin?
 
Mitä jos koitat rangaistuksen sijasta lähestyä asiaa niin, että kysyt lapselta mitä pikkuveljelle on tapahtunut? Miksi pikkuveli itkee jos itkee ja miten hän voisi korjata tilanteen niin että pikkuveljellä olisi taas hyvä mieli. Saada lapsi ymmärtämään miltä toisesta tuntuu.
 
[QUOTE="vieras";26019839]Tuulikaapissa lapsi ei näe tekojensa seurauksia eli pikkuveljeä sattuu ja tarvitsee lohdutusta. Voisko jäähypenkin laittaa johonkin sisätiloihin? Joutuuko pyytämään anteeksi?[/QUOTE]

No näkee kyllä, kyllähän se pikkuveli itkee ennen kuin isoveli sinne tuulikaappiin menee! Välillä on myös satuttanut niin pahasti (esim. tönäissyt nurin), että rangaistus jää sillä hetkellä toissijaiseksi kun ensin on huolehdittava pikkuveljestä. Joutuu pyytämään anteeksi mutta eihän noin pieni ymmärrä vielä sen merkitystä, luulee että se on taikasana jolla kaikki unohdetaan ja voi taas satuttaa uudelleen...
 
Mun mielestä noin pienen jäähyt pitäisi olla suht näkyvällä paikalla / lähellä ja lukitusta vastustan edelleenkin.
Jos lapsi on selkeästi käytöshäiriöinen, veisin ammattilaiselle. Psykopaattiset/sadistiset piirteet...niiden arviointi ei kuulu meille, vaan ammattilaiselle...
 
Lapsen on helpompi ymmärtää mitä saa tehdä ja usein se kielto muuttuu lapsen aivoissa käskyksi, vaikka kuinka osaisi sen toistaa vanhemmalle. Eli ennemmin se STOP tilanteeseen ja toistat lapselle, että pikku veljeä voi halata tai pikku veljen kanssa voi leikkiä ja vaikka että tyynyä voi potkia tai lyödä tai jotain muuta esinettä josta ei ole lapselle vahinkoa eikä sille esineelle. Vaatii kärsivällisyyttä ja kekseliäisyyttä, mutta toimii usein paremmin kun se EI mitä lapsi kuulee koko ajan ihan liikaa.
 
No siis missä sanoin että lukitsen hänet tuulikaappiin!?! Vien sinne (tavallinen rivitalon tuulikaappi, jossa säilytetään kenkiä) ja laitan oven kiinni, poika jää sinne itsekseen hetkeksi, avaa sitten oven ja tulee itse pois.
 
[QUOTE="ap";26019850]Miten kieltäminen sitten pitäisi tehdä? Meillä kielto on usein myös pelkkä "ei", välillä sitten juuri noin, "ei saa satuttaa" tms. Ei tuo poika kyllä meillä näytä siltä olisi hukassa ja luulisi tekevänsä jotain sallittua, ja luulisi jo että satojen kieltokertojen jälkeen se viesti olisi kuitenkin mennyt perille vaikka sanallisen kiellon sanoma jäisikin vähän epäselväksi...[/QUOTE]

Kiellon voi kääntää toisinpäin. Eli kun tavallisesti sanoo: ei saa purra, älä nipistä, sanookin vaikka: silitä hellästi tai varovasti. Eli ei kielletä vaan neuvotaan miten tulee tehdä.
 
[QUOTE="ap";26019898]No siis missä sanoin että lukitsen hänet tuulikaappiin!?! Vien sinne (tavallinen rivitalon tuulikaappi, jossa säilytetään kenkiä) ja laitan oven kiinni, poika jää sinne itsekseen hetkeksi, avaa sitten oven ja tulee itse pois.[/QUOTE]

No hei, anteeksi sana lukitus. Selvennän vielä:
Mielestäni tuon ikäisen jäähyt pitäisi tapahtua lähellä/näkyville, eikä lukitun (LUE: KIINNI) olevan oven takana. Piste.

Se on mun mielipide.

Miten rakkautesi lastasi kohtaan näkyy arjessa?
 

Yhteistyössä