Onko minusta lähihoitajaksi?

Sellaista mietin... Tai lähinnä mietin sen takia että meidän kaupungissa ja muissa lähi kaupungeissa näyttää olevan nyt vaan yksi suuntautumis vaihtoehto eli sairaanhoito ja huolenpito. Lähinnä vähän pelkään että onko tää nyt sitten sellaista missä mahdollisesti ollaan tekemisissä todella huonokuntoisten potilaiden kanssa?

 

Kyllä, se on juuri sitä. Lisäksi sairaala työssä ja vanhuspuolella varsinkin ollaan koko ajan kuoleman kanssa vastakkain, kannattaa miettiä jaksaako sitä pidemmän päälle.
Lisäksi erittäin raskasta kolmivuorotyötä, jolloin tuntuu, ettei sulla muuta elämää ookkaan kuin se työ.
Jos lähäriks opiskelet, niin suosittelen suuntautumista lapsiin ja nuoriin tai asiakaspalvelu ja tietohallinta.
Niissä on yleensä päivätyö ja elämässä säilyy joku järkevä rytmi. Lisäks työssä ei olla niin rankkojen juttujen äärellä, kuin sairaalatyössä.
Oon ite vanhuspuolen lähäri ja mietin, et lähtis uudelleen suuntautuun just noihin edellä mainituihin tai sit vaihtais alaa kokonaan. Pitäis vaan keksiä mikä ois sellanen, joka työllistäs.
Missään nimessä en pysty eläkkeelle asti tätä nykyistä tekemään, on aivan liian tappotahti töissä, menee kaikki mehut!

 

Eli haavojen hoitoa, osastotyöskentelyä ym.

Lähde rohkeasti opiskelemaan, voit yllättyä! Minä olin ennen opintoja ihan varma, että lapset ja nuoret on mun juttu ja suorastaan kammosin ajatusta kehitysvammaharjoittelusta (lähinnä pelkäsin, että en osaa yhtään mitään ja teen jotain kamalaa joka aiheuttaa vähintäänki niiden ihmisten kuoleman) ja olin satavarma, että mielenterveystyöhön minusta ei olisi ikinäkoskaanmilloinkaan.

Opiskelun aikana kasvoin tosi paljon ihmisenä ja yllätyin siitä, miten paljon opiskelusta ja etenki työharjoitteluista saa irti, kun menee mieli avoinna.

Kävin lopulta osaamisaloista lasten ja nuorten, mutta harkitsin vahvasti myös vanhustyötä.

Valmistumisen jälkeen menin töihin päiväkotiin ja tajusin kahden vuoden jälkeen, ettei tämä oo se mitä eniten haluan. Opiskelin hieman extempore mielenterveys- ja päihde-osaamisalan ja viimeisenä työharjoittelupäivänä minua kysyttiin töihin kehitysvammaisten lasten pariin. Päätin lähteä kokeilemaan ja olen ollut nyt 4v siinä työssä, enkä pois vaihtaisi!!

Lähihoitajan koulutus on just siitä mahtava, että työkenttä on niin laaja!

 

Lähinnä mulla on tuo että jos on kovin paljon verta tai tosi paha haava niin alkaa huippaamaan. En tiedä miksi ihan jostain pienestä asti olen ollut niin... mutta olen kuitenkin tosi kiinnostunut tän tyyppisistä asioista.

Lapsiin ja nuoriin olisin suuntautunut mutta ilmeisesti sille puolelle ei ole enää niin suurta puutetta työvoimasta kun nyt on vaan tätä yhtä suuntautumis vaihtoehtoa tarjolla.

 

Tällä paikkakunnalla hoitotyö painottuu lähinnä vanhusten pariin koska ei oo mitää isompaa sairaalaa tms. jossa olis kaiken ikääsiä hoidettavia.

Mua ei kolmivuorotyö haittaa ja itteasias tykkään siitä enemmän ku päivätyöstä. Teen töitä vanhusten paris jossa osa porukasta on niin fyysisesti ku henkisesti raskaita hoidettavia ja osa henkisesti raskaita. Tykkään kuitenki tästä tämän hetkisestä työpaikasta. Haavanhoitoja ei oo ollu paljoa tänä aikana ku oon ollu tuolla töis eikä kyllä verta pahemmin näe.

Lasten- ja nuorten paris mä en haluaasi tehdä töitä, ei vain oo mun juttu. Ja kuten ap totesi niin ei siellä oo niin paljoa työntekijööstä puutetta ku vanhuspuolella. Mä tiän usiemman lähihoitajan joilla suuntautuminen sahu ja he tekevät töitä vanhusten paris.

Olisko sun mahdollista mennä työkkärin kautta harjootteluun tms. johonki paikkaan niin näkisit sitä hoitotyötä jollaki tavalla ennen kouluun hakua/pääsemistä?

 

Niin tuossa SaHu:ssa annetaan enemmän työkaluja just tuohon sairaanhoidolliseen puoleen ja osastotyöskentelyyn, mutta eihän se sitä tarkoita, että sinun on ikuisesti ja aamen tehtävä sitä työtä. Meilläkin kotihoidossa pari hoitajaa jotka suorittaneet sahun, eli ovat kuitenkin tulleet vanhuspuolelle töihin, eivätkä jääneet sinne sairaalamaailmaan. Ja nimenomaan sahusta on esim. juuri meidän työssä mielettömästi hyötyä, kun siellä yksin asiakkaiden luona touhutaan kaikennäköistä ja ksh:lta tulee jatkuvasti lisää "heidän hommiaan". Ja siihen SaHuun kun valinnaisena vielä ottaa esim. näytteenoton koulutksen (jos siis teilläpäin mahdollista), niin voit esim hakeutua myös esim. johonkin labraan töihin. Melläpäin ainakin jossain kohtaa on ollut pula näytteenottajista ja myös toisaalta osastosihteereistä / sanelun purkajista. Ja jos samalla lähärillä nämä molemmat hallussa, niin paikka keskussairaalassa on ilmeisen varma... Tai ainakin mahdollisuus pidempiin sijaisuuksiin on parempi, kun voi hyödyntää monessa paikassa samassa sairaalassa.

 

Sahu oli mulla koulutusohjelmana ja työskentelen kaksivuorotyössä kotihoidon työkentällä vanhusten parissa, mutta työ on aika kevyttä, koska kyseessä ovat kotona asuvat vanhukset, jotka ovat pääosin itsenäisesti liikkuvia. Pari pyörätuoliasiakasta on, mutta hekin siirtyvät omin voimin pyörätuoliin ja siitä pois. Sänkyyn hoidettavia ei ole yhtään. Ravitsemuksen, hygienian ja lääkehoidon toteuttaminen on työn perushommaa, mutta koskaan ei ole kahta samanlaista työpäivää perätysten. Eli vaihtoehtojahan on, joista voi valita

 

No nehän ottaa mille puolelle vaan lähärin kuin lähärin. Ainaskin kuopiossa. On suuhoitajaa lastenhoidossa yms. Ei sillä hirveesti ole väliä mihkä olet suuntauntunut ja jos on vielä elämän kokemusta, auttaa vielä enemmän. Mut noin sinua ajatella kannattaako tälle alalle tulla jos veri pyörryttää yms. Maailmahan on täynnä eri aloja mihkä tekijöitä

 

[QUOTE="lähihoitaja";29221520]Kyllä, se on juuri sitä. Lisäksi sairaala työssä ja vanhuspuolella varsinkin ollaan koko ajan kuoleman kanssa vastakkain, kannattaa miettiä jaksaako sitä pidemmän päälle.
Lisäksi erittäin raskasta kolmivuorotyötä, jolloin tuntuu, ettei sulla muuta elämää ookkaan kuin se työ.
Jos lähäriks opiskelet, niin suosittelen suuntautumista lapsiin ja nuoriin tai asiakaspalvelu ja tietohallinta.
Niissä on yleensä päivätyö ja elämässä säilyy joku järkevä rytmi. Lisäks työssä ei olla niin rankkojen juttujen äärellä, kuin sairaalatyössä.
Oon ite vanhuspuolen lähäri ja mietin, et lähtis uudelleen suuntautuun just noihin edellä mainituihin tai sit vaihtais alaa kokonaan. Pitäis vaan keksiä mikä ois sellanen, joka työllistäs.
Missään nimessä en pysty eläkkeelle asti tätä nykyistä tekemään, on aivan liian tappotahti töissä, menee kaikki mehut![/QUOTE]

Olen kanssasi täysin samaa mieltä! Lisäksi on vielä vaativia omaisia, joille ei saa kiirettä näyttää, eikä tietenkään potilaille. Opiskelijoita pyörii jatkuvasti ympärillä, yhdestä kun pääsee niin seuraava tulee. Niitä pitää jatkuvasti ohjata kaikkien muiden hommien lisäksi.

Raskasta työtä, en suosittele.

 

Aloja on tietysti vaikka ja mitä mutta kun alkaa tarkastelemaan mitä nyt tässä lähistöllä on mahdollista opiskella ja mikä kiinnostaa niin ei jää paljon vaihtoehtoja jäljelle. En minä halua kokiksi tai siivoajaksi. Haluan olla ihmisten kanssa ja työskennellä ihmisten hyväksi ja terveyden edistämiseksi. Vaihtoehdot vähissä.

 

nostan

 

Mulla alkaa sahu-opinnot ens maaliskuussa ja KUTU eli kuntoutusta menossa parhaillaan. Mä nautin ihan suunnattomasti HoHu-jaksosta ja sainki arvosanaks kiitettävää lisäplussilla. Perjantaina loppu päiväkotijakso ja se oli NIIIIIN pakkopullaa ku olla ja voi. Sen aikana vaan vahvistu ainaki mulla et sahu on mun juttu koska tykkään lääkehoidosta ja erilaiste toimenpiteiden tekemisestä kuten katetroinneista ja haavahoidosta.

Mun pyrkimys onki tän koulun jälkeen on sairaanhoitajaks.

Tää ala kyl työllistää vaikka tuntuukin et joka paikassa on yt-neuvotteluja ja rekrykieltoja sun muita.

Mut tää on semmonen ala missä on pakko olla oikeesti kiinnostunu tästä työstä. Sen verran kuitenkin vaativaa hommaa et ei pysty juosten kusten tekemään tai et naamasta näkyy kilsan päähän et ku vituttaa. Mä onnekseni sain olla harjottelussa paikassa jossa kaikki nautti työstään eikä ollu kyräilyä ja vanhuksia oikeesti kunnioitettiin ja niiden parasta ajateltiin. Eli olen päässyt näkemään mitä tämä työ voi parhaimmillaan olla. Kiire ei edes milloinkaan ollut kun kaikki oli hyvin suunniteltua ja kaikki teki hommansa. Aina oltiin ajoissa ja ehdittiin vanhusten kanssa seurustella kiireettömästi.

Silloin kun työpaikalla on kaikki kohdillaan niin silloin tää antaa todella paljon!