Toggle sidebar

onko minun väärin haluta tyttölasta ?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja hmmh
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
H

hmmh

Vieras
kun ennestään on kaksi poikaa. ja ihania ovatkin . mutta. jotenkin se tyttö vaan olisi niin... ihanaa saada. oma prinsessa. tuntuu että tämä perhe ei ole täysi vielä, kun ei ole tyttöä. en kyllä edes tiedä, tehdäänkö koskaan kolmatta lasta.. ja voihan sekin olla poika. onkohan nämä normaaleja ajatuksia ? toisesta vauvasta jo toivoin niin tytärtä, mutta ei tullut. kaksi kaveria ovat juuri saaneet kolmannet muksunsa poikien perään ja ovat saaneet tytön - tiedän, eihän se mitään merkitse, mutta.
 
Ei kai, niin kauan kun toive pysyy "järjen" rajoissa. Usein sanotaan, että äidillä on aina yksi lapsi, joka jäi saamatta tms. Mulla oli jonkin aikaa toive saada poika. Tuntui, että en tiedä sitten sitä aspektia elämästä, kun jää poika saamatta. Olemassaolevien lasten kasvettua jo kohtalaisen vanhoiksi olen huomannut, että kaksi samaa sukupuoltakin olevaa lasta voivat olla hyvin erilaisia.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Non compos mentis:
Ei kai, niin kauan kun toive pysyy "järjen" rajoissa. Usein sanotaan, että äidillä on aina yksi lapsi, joka jäi saamatta tms. Mulla oli jonkin aikaa toive saada poika. Tuntui, että en tiedä sitten sitä aspektia elämästä, kun jää poika saamatta. Olemassaolevien lasten kasvettua jo kohtalaisen vanhoiksi olen huomannut, että kaksi samaa sukupuoltakin olevaa lasta voivat olla hyvin erilaisia.
Click to expand...

Samat sanat, mutta minulla poikia, mutta ei sitä tyttöä.
 
Kyllä nuo minusta on ihan luonnollisia ajatuksia.
Ja mie luulen, että jos teille se kolmas tulee ajankohtaiseksi, niin sit kun se lapsi on sylissä / rinnanpäällä, sillä sukupuolella ei ole enää mitään merkitystä.
Se on se teidän lapsi, rakas ja odotettu... niin tyttönä kuin poikanakin.

Mie muistan viidettä odottaessani... Meillä oli jo 3 poikaa ja yksi tyttö... mutta tämä tyttö ei ollut miehen vauvasta asti hoitama.
Mies ei juuri mitenkään näyttänyt, että ois toivonut jompaa kumpaa... mutta mie jotenkin toivoin, että tulokas olisi ollut tyttö.
Mulla oli ihan tyttö-olo, ja mie itkin... siis ihan vollotin, kun tuttavapiiriin syntyi tyttö 3kk ennen meidän laskettua aikaa.
Itkin sitä, että toivoin meillekin tyttöä.

Tyttöhän meille sit tulikin kyllä, mutta kyllä mie luulen, että ihan yhtälailla rakas poikakin olisi ollut. Ainakin seuraava oli sit taas poika, ja eipä tuo "ns. toivottu tyttö" ole yhtään sen kummemmassa asemassa kun kukaan muukaan meidän lapsista - että sanoisin niin, että saa sitä toivoa ja haaveilla... ja yhtä rakkaiksi - ja ajoittain myös rasittaviksi ;) - he kaikki silti tulevat, sukupuolesta huolimatta.
 
Meillä juuri noin. 2 pojan jälkeen kun tulin raskaaksi, kyllä salaa toivoin tyttöä vaikka tunsin että poika tulee. Totta kai poika olisi ollut yhtä rakas, mutta tyttö sieltä tuli. Ja olihan se positiivinen yllätys, ihan on meidän prinsessa. Enemmänkin harmitti, kun muut oikein rukoilivat sitä tyttöä,ettei vaan olisi kolmas poika. Kun tärkein että lapsi tuli.
 
Mä olen aina ihan julkisesti toivonut vain ja ainoastaan tyttöjä.

Koskaan kukaan ystävä/tuttava/sukulainen ei ole minua siitä syystä teilannut, mutta tällä palstalla sitten senkin edestä :laugh:

Edelleen olen sitä mieltä, että sukupuolitoiveita saa olla. Mielestäni on ennemminkin typerää väittää, että "ihan sama kumpi tulee", jos se ei kuitenkaan ole ihan sama.

Mä olisin pettynyt ihan mielettömästi jos esikko olisi ollut poika. Olisi varmasti mennyt jonkin aikaa asiaa sulatellessa, mutta eiköhän se sulanut ainakaan olisi.

Toista odottaessani toivon jälleen tyttöä ja kun vauva ultrattiin pojaksi, petyin. Olin samaan aikaan surullinen ja vihainen. Mutta ei se tarkoita sitä, että en olisi lasta halunnut tai olisin sen ollut valmis vaihtamaan. Oma lapsi se sliti oli.
Kuukauden päivät meni asiaa sulatellessa, kunnes ns. hyväksyin sen, että meille tulee poika ja rupesin näkemään asiaa positiivisemmassa valossa. Tässä kohtaa uusintaultra paljastikin tulokkaan tytöksi ja olin hetken ällikällä lyöty. En enää oikein osannut suhteutua siihen tyttöön, sillä olin tulokkaan jo pojaksi niin mieltänyt.

Nyt odotan kolmatta ja edelleen tulokas saisi mielestäni olla tyttö, mutta minulla on tässä raskaudessa täysin poikaolo. Tällä kertaa jostakin syystä ajatukseni pojasta ovat paljon positiivisemmat kuin ennen ja jollakin tasolla jopa toivon poikaa. Tulee sieltä sitten kumpi tahansa, on se minulle varmasti rakas.

Mielestäni siis sukupuolitoiveesta ei tarvitse olla surullinen tai häpeissään. Se on toive siinä missä mikä tahansa muukin toive. Ja minkä sitä toiveelleen voi?
 
mulla on kans 2 poikaa, kolmatta toivon, tyttöä. toivoin jo kuopuksen kohalla tyttöä, olihan se pienonen pettymys ku katottiin pojaksi, se ei kuiten tarkota etten poikiani rakastais tai ettei net ois tärkeitä. kaipa jokhainen äiti halvaa sen oman prinsessan?
 
Ei se musta ole väärin sillä itse uskon että oli se poika tai tyttö sitten niin se kuitenkin on oma lapsi.Itse toivoin ihan ääneen ja jo ihan nuorena salaa mielessäni että olisipa eka lapsi tyttö.Ekaa kun elettiin odottamaan sanoin että tyttö on mun toiveissa,mutta kaikki povasi poikaa ties minkä jutun takia ja minä sitten koko 9kk melkein ajattelin ja valmitauduin siihen poikaan.Kuukautta ennen olin jopa sitten keksinyt pojalle nimen minkä hyväksyn.Kätilö kysyi meiltä että teidättekö kumpi tulee ja kun sanottiin että ei mutta jokainen veikkaa poikaa sanoi vain että 95% varmuudella hän sanoo että se on tyttö.En sitä sen kummemmin ajatellut edes mutta kun lapsi syntyi ja sanottiin että tyttö tuli olin ihan että mitä ihmettä se onkin tyttö.Olin valtavan ylättynyt asiasta ja äärettömän iloinen kun sain ekan tytön.Kakkosesta saimme selville että on tyttö ja vielä haluaisin yhden tytön mutta tiedä sitten halutaanko enään lisää lapsia.Itsellä on nyt tämä että kiva kun oli molemmat tyttöjä kun meillä ei muita vaatteita ole kun mekkoja ja hameita lapsilla joten sitten pitäisi koko varasto ostaa uusiksi.
 
Meil on yksi tyttö ja odotan nyt toista. Toivon poikaa koska minusta on kiva, että olisi molempia yksi. Mutta tyttökin on todella tervetullut! Eipähän tarvisi koko vaatevarastoa uusia =)
 
Alkuperäinen kirjoittaja Non compos mentis:
Ei kai, niin kauan kun toive pysyy "järjen" rajoissa. Usein sanotaan, että äidillä on aina yksi lapsi, joka jäi saamatta tms. Mulla oli jonkin aikaa toive saada poika. Tuntui, että en tiedä sitten sitä aspektia elämästä, kun jää poika saamatta. Olemassaolevien lasten kasvettua jo kohtalaisen vanhoiksi olen huomannut, että kaksi samaa sukupuoltakin olevaa lasta voivat olla hyvin erilaisia.
Click to expand...

onpas hienosti sanottu tuo: äidillä on aina yksi lapsi, joka jäi saamatta...siis kun joskus/usein tuntuu että ainako mä haluaisin vielä yhden lapsen, ettei tule sellaista: olen kiitollinen näistä lapsista, ihanaa, hoidan ne hyvin ja olen tyytyväinen, vaan aina sellainen eikö vielä yksi... (ei siis niinkään vauvakuume vaan ylipäätään lapset on niin ihania, tosin vanhinkin vasta 12 ettei murrosikä vielä näyttäytynyt meillä)

Ja täysillä ymmärrän sitä että toivoo (yleensä salaisesti ja varovasti) jotain sukupuolta, meillä on sattumalta syntynyt vuoronperään poikia ja tyttöjä, rakasta kaikkia ihan äärettömän paljon, mutta olen tosi onnellinen siitä että molempia on saatu, itsekästä tai ei, mutta silti.
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa