Onko mies tarpeeksi kiinnostunut minusta ja vauvasta?

[uppista]

Miten kävi ketjun kirjoittajille, kaikilla on varmaan jo vauva? Miten miehet kasvoi isäksi, vai kasvoiko ollenkaan?

 

[hmm.. kovin negatiivista]

Meilläkään ei raskaus miestä hetkauttanut ja vielä ihan vauva-aikakin oli aika nihkeä..
Mutta nyt tytön olessa 3 v en juuri parempaa isää osaisi kuvitella.
Kaikki muuttui, kun tyttö oppi kommikoimaan. Kävely, haliminen , mutta varsinkin puhuminen vaikuttivat selvästi.
Isi, isi huuto vaikuttaa ihan selvästi.. Joten tsemppiä sisaret !! Ei mies tunne sitä raskautta ja käärö vaihetta vielä välttämättä omakseen. Rakkaus tarvitsee vain hiukan aikaa puhjetakseen.

 

[tyhgf]

Kieltämättä ap kuulostaa aika vaativalta tapaukselta. Joillain miehillä tosiaan kestää kasvaa siihen lapseen. Monet naiset vaan haluavat huomiota oikeasti siihen odottamiseensa, siis heidän raskauteensa, eikä siihen vauvan odottamiseen, vaikka näin antaisivat ymmärtää. Hyvä tekosyy saada huomiota?

Itseltä ei riitä paljoakaan ymmärrystä säälipussi odottajille. En vain jaksa sellaista. En nyt sano, että ap olisi suoraan täysin sellainen, mutta monelta odottajalta tulee odotusaikana näitä piirteitä esiin, että "katsokaa minua, minä olen niiiiin raskaana" ja yhtäkkiä oikeuttavat itselleen vaikka mitä asioita, mitä normaalisti ei.

 

[Edelliselle*]

Köh, tyhgf ei ole tainnut olla vielä itse raskaana...

 

[Yhä "Edelliselle*"]

"tyhgf" vei kyllä jalat suustani ja minulla on sentään toinen pulla uunissa.

 

[Yhä]

& "Edelliselle*" taitaa juuri olla näitä "säälipussi odottajia". Taisi kirpaista, kun joku huomautti asiasta.

 

[tylyä on]

Minä en laske itseäni "säälipussi odottajaksi" mutta kyllä minun mielestäni ap:n mies aika tylyltä vaikuttaa. Toisaalta oma mies oli ihan päinvastainen kun itse esikoistani odottelin. Senpä takia tuntuisi kyllä jotenkin todella tylyltä tuollainen käytös. Ei sitä nyt mitään ylenmääräistä hössötystäkään varmaan odottava äiti kaipaa mutta edes jonkilaista kiinnostumista siihen, että yhteinen lapsi on tulossa. Ja siihen, että kyllä naisen kroppa ja mieli käy siinä ihan yhtälailla todella isoa muutosta läpi. Naisen se on vain kestettävä. Nainen harvoin asian kanssa pystyy pistämään päänsä pensaaseen vaikka kuinka haluaisi. Näin minä ajattelen, että mies tekee jos tuollalailla käyttäytyy.

 

[Edelliselle*]

Sori vaan, mutta tyhgf kuulostaa juuri siltä, että ei ole itse ollut koskaan raskaan, eikä ymmärrä ettei ymmärrä, kuinka iso muutos se naiselle on. Ja silloin ei tosiaankaan tehdä tiettyjä asioita, koska kyseessä on toisen ihmisen henki ja terveys, eikä oma napa.

Missä te oikein tapaatte näitä säälittäviä odottajia? Minun tapaamani naiset kun yrittävät olla suomalaiseen tapaan liiankin reippaita.

 

[tyhgf]

Sori vaan, mutta tyhgf kuulostaa juuri siltä, että ei ole itse ollut koskaan raskaan, eikä ymmärrä ettei ymmärrä, kuinka iso muutos se naiselle on. Ja silloin ei tosiaankaan tehdä tiettyjä asioita, koska kyseessä on toisen ihmisen henki ja terveys, eikä oma napa.

Missä te oikein tapaatte näitä säälittäviä odottajia? Minun tapaamani naiset kun yrittävät olla suomalaiseen tapaan liiankin reippaita.

Minä odotan myös toista lasta, joten enköhän ole hyvinkin ollut ja olen raskaana.

Minä ainakin olen ollut huomaavinani ihan oikeassa elämässä ja nettipalstoilla sellaista omanapaisuutta ja oikein sellaista "hehkutusta" eikä positiivisessa mielessä että nyt sitä ollaan niin raskaana kuin olla ja voi ja vielä vähän päälle. Oikein mässäillään sillä raskaudella ja muututaan niin avuttomiksi että.

Ei tarvitse edes kyllä olla olut raskaana tätä huomatakseen.

Minun raskauteni ei ole mennyt kovinkaan putkeen, mutta en todellakaan toitottele kaikkia huolia ja jokaikistä supparia muille vaan pidän turpani kiinni ja elän niin kuin aina ennenkin.

Ne tietty jotka tunnistavat tästä itsensä varmasti ottavatkin itseensä, mutta toivottavasti ainakin vielä suurin osa on osannut jatkaa elämää normaalisti ja siinä raskauden ohessa huomioiden muunkin maailman.

 

[outolintuko]

niin meitä on vaan moneksi! Minä olen kohta viimeisilläni ja odotan toista lasta. Neuvolassa käyn yksin koska en todella tajua mitä mies siellä tekisi, käynnithän kestävät n. 15 minuuttia ja siellä otetaan verenpaine, pissanäyte ja mitataan maha ja nopeasti sydänäänet. Onneksi mies on samaa mieltä. Odotusaulassa näkee paljoln ns. koiranremmissä olevia isiä jotka ihan varmasti olisivat mieluummin jossakin muualla kuin neuvolassa!
Mulla maha saa kasvaa ja vauva potkia, mitä ihmeellistä siinä on? en kaipaa mitään erikoishuomioita, en odotusaikana enkä varsinkaan mitään kädestä pitämistä synnytyksessä!!! toki joskus mies katselee mahaa kun se liikkuu ja saattaa kokeilla mutta hyvin on neutraalia. Silti en parempaa isää voisi kuvitella mitä hän on 3v tytöllemme!! Koko ajan touhuaa ja leikkii ja opastaa lasta. Ja hullun rakastuneita olemme toisiimme!

Ihan turhaa uusavottomien äitien ja huomionhakuisten naisten höpinää että järkevän miehen pitäisi paijata mahaa ja olla neuvolassa ja pehmoilla. Höpö höpö sanon minä, järki käteen! Totta kai jos haluaa ja on naismainen mies ja on luonteeltaan hössö mutta ei se ole mikään merkki siitä että on hyvä isä!!

että sellasta - joku veti varmasti herneet nenään mutta mitäs siitä

nimerkillä normaali rakastava perhe jossa ei hössötetä vaan rakastetaan!

 

[ei tarvi auttaa!!]

niin meitä on vaan moneksi!

Ihan turhaa uusavottomien äitien ja huomionhakuisten naisten höpinää että järkevän miehen pitäisi paijata mahaa ja olla neuvolassa ja pehmoilla. Höpö höpö sanon minä, järki käteen! Totta kai jos haluaa ja on naismainen mies ja on luonteeltaan hössö mutta ei se ole mikään merkki siitä että on hyvä isä!!

Niin, meitä tosiaan on vaan moneksi... Minusta siinä ei ole mitään naismaista tai luonteeltaan hössöä jos haluaa osallistua lapsen odotukseen naisen kanssa. Meillä mies kävi osissa neuvolatapaamisista. Ja ylläripylläri, ihan omasta vapaasta tahdostaan. Muutenkin oli odotuksessa mukana todella innokkaasti. En ymmärrä mitä pahaa siinä on. Se on tosi hyvä jos yhteen osuu pariskunta, joista kumpikaan ei halua "pehmoilla tai hössöttää. Sittenhän kaikki on hyvin. Eikö? Meillä taas molemmat halusivat olla innoissaan kasvavasta mahasta ja siitä millainen lapsi siellä kasvaa. Ei se teiltä varmaan ole pois.

Ja sen verran kommentoisin vielä nimmerkille tyhgf, vai mikä lie. Sekin on kamalan kiva, että sinä et tykkää raskaudestasi hössöttää. Mutta mikä sinä olet siitä tuomitsemaan meidät muut? Varsinkin esikoista odottaessa _kaikki_ on ihan uutta. Kroppa muuttuu, mieli myllertää, hormoonit heittelee. Kyllä se hyvin monella tavalla tai toisella vaikuttaa elämään. Halusi tai ei.

 

[tavallinenlintu]

Eiköhän tyhgf kuten muutkin ties monennen odottajat ole olleet jo sen ensimmäisen kerran raskaana, joten varmasti tietävät millaista se on. Kiva että on muitakin, jotka ei kestä näitä yltiö - muhun kaikki huomio - raskaana olevia äitejä. On ihan naurettavaa kuunnella sellaisia juttuja, että joo pitää syödä vähintäänkin levy suklaata päivässä, kun sellaista tämä raskaus on. Joka ikiseen paikkaan halutaan korostaa sitä omaa raskautta.

Meillä kyllä mies on tullut neuvoloihin, mutta siksi kun on itse niin kiinnostunut. Synnytyksiin ei jättäisi tulematta mistään hinnasta. Muuten on kyllä ihan miehinen mies ja sellaisena hänet haluankin.

Ja eihän tässä nyt ollu kyse mistään etteikö raskaudesta saisi iloita normaalisti. Tietenkin saa. Jutun ydinhän tuli siitä, että joillain naisilla heittää pahasti yli raskaudesta ja heistä tulee niin erikoisia ja avuttomia ja ylihuomionhakuisia.

Todella vaikuttaa sitten siltä että kaikki jotka tästä kimpaantuu tiedostavat, että heillä tietoisesti heittää yli. Siltä se näyttääkin luonnossakin. Kyllä sen näkee, kun joku oikein erikoisesti tuo sen esille, että MINÄ olen odottava nainen.

 

[Maija#]

Niin, tässä varmaan kiteytyy se, että parisuhteita on niin monelaisia. Toisissan on luonnollista, että asioita jaetaan. Osoitetaan hellyyttä toiselle, iloitaan toisen ilosta ja lohdutetaan toisen surussa. Ja raskausaikana jaetaan raskauteen liittyviä juttuja. Toisissa taas kumpikin elää omaa elämääns tekemättä sen suurempaa numeroa ajatuksistaan, tuntemuksistaan, suruistaan tai iloistaan. Se, mikä sopii toiselle, ei sovi toiselle. Mutta minusta olisi ihan hirveää elää ihmisen kanssa, jonka ajatuksista en tietäisi mitään, ja jonka kanssa keskustelut olisi sitä luokkaa, että mitä tänään syötäisiin.

 

[Sellaista se on]

No kyllä meillä ainakin jatetaan paljonkin kahden kesken ajatuksia odotuksesta ja tulevasti vauvasta, kun nyt ensimmäistä odotellaan. Mies käy mukana ultrissa, ja on saanutkin niistä paljon. Neuvolassa on minusta miehen ihan turha käydä - kerran kävi, eikä häntä siellä mitenkään huomioitu. Ainakaan meidän neuvolantäti ei tee muuta kuin kysele voinnit, mittaa verenpaineen ja kuuntele pikaisesti sydänäänet. Mies koki itsensä siellä ihan ulkopuoliseksi, ja minä olin pahoillaan hänen takiaan.

Koen myös ahdistavaksi sen, miten toiset hehkuttavat raskauttaan ja ovat tosiaan niiiin raskaina... Ei voi nostella mitään, ei voi tehdä sitä eikä tätä, ja kaikki puheenaiheet koskevat raskautta ja sitä mitä saa tehdä/syödä/juoda. Ei minusta raskaus ole mitenkään sen ihmeellisempi tila, tietysti sitä keskenämme joskus ihastellaankin, mutta en lähtisi toitottamaan esim. työkavereille - kuten toiset tekevät. Koskaan ei tiedä, minkälaisia kokemuksia muilla on takana asiaan liittyen... Ja muutenkin. Ei se raskaus mikään sairaus ole (no tietysti silloin on, jos vaikka joutuu vuodelepoon, mutta siis näin normaalitilassa).

Enpä tuomitse kumpaakaan tyyppiä, mutta totean vain, että meitä on niin moneen junaan. Kukin taaplaa tavallaan ja siten, mikä itsestä hyvältä tuntuu. Ja jos ei tunnu molemmista hyvältä, niin asiasta pitäisi kai käydä jonkinlaista keskustelua...

 

[omg...]

Suoraan sanottuna ärsyttää aivan suunnattomasti tämä kuinka naisen tulisi olla äiti myös miehelleen. "Miehet tuntevat jäävänsä sivuun", "Mies ei ymmärrä, että nainen ei heti synnytyksen jälkeen pysty seksiin eikä edes halua seksiä", "Antaa miehen tehdä mitä huvittaa, kyllä se ehkä kiinnostuu muksusta sitten kun lapsi menee yläasteelle" jne jne. Minun päässäni nuo jutut kääntyvät suunnilleen muotoon "Miehet ovat helvetin yksinkertaisia, itsekkäitä ja lapsellisia vajaamielisiä taukkeja, joihin ei mitenkään voi suhtautua niin kuin normaaleihin fiksuihin aikuisiin". Miksi tällaiset miehet edes haluavat lapsia jos/kun asia ei pätkän vertaa kiinnosta ennen kuin sitten kun lapsen kehitysvaihe on sellainen, että lapsi on isälle mahdollisimman helppo ja miellyttävä? Eikö miehillä ole minkäänlaista empatian tajua tai ylipäätään järkeä jos kerran kuvittelevat, että joka nainen on valmis tuntien seksimaratoneihin heti laitokselta päästyään? Onko mies todella niin uskomattoman itsekäs, että kehtaa olla mustasukkainen siitä, että jää hetkeksi syrjään vauvan vuoksi? Eivätkö miehet noin keskimäärin yhtään mieti mitä ovat tekemässä kun suostuvat panemaan paljaalla? (Valitettavasti useammiltakin miehiltä olen kuullut sellaista juttua, että lapsi on äidin projekti ja naiset nyt vaan haluavat lapsia niin pakko tehdä kun nyt ollaan naimisissakin ja vaimot osaavat ne hoitaa joten miehen ei tarvitse. Ja uhoa siitä kuinka tämä poika ei ainakaan vaihda yhtään vaippaa eikä todellakaan vähennä harrastuksia tai baarissa käymistä jne jne..Esittävätköhän vaimoilleen sitten raskaudesta kiinnostunutta vai ovatkohan vaimot samaa mieltä siitä, että vauva on 100% heidän vastuullaan..?)

Hyi, ei tuollaisesta keskenkasvuisesta kakarasta ole isäksi, korkeintaan sellaseksi äidin pikku apulaiseksi, joka joskus käskystä vaihtaa vaipat tai syöttää lapsen. Harmi vaan, että nykyään ollaan edelleen niin takapajuisia, että tuollaisella naurettavan pienelläkin panostuksella mies saa hyvän isän maineen ja mies, joka yhden ainoan kerran jää töistä pois hoitamaan kipeää lasta on suunnilleen jumalasta seuraava ihmeolio..

 

[mies=imbesilli?]

Suoraan sanottuna ärsyttää aivan suunnattomasti tämä kuinka naisen tulisi olla äiti myös miehelleen. "Miehet tuntevat jäävänsä sivuun", "Mies ei ymmärrä, että nainen ei heti synnytyksen jälkeen pysty seksiin eikä edes halua seksiä", "Antaa miehen tehdä mitä huvittaa, kyllä se ehkä kiinnostuu muksusta sitten kun lapsi menee yläasteelle" jne jne. Minun päässäni nuo jutut kääntyvät suunnilleen muotoon "Miehet ovat helvetin yksinkertaisia, itsekkäitä ja lapsellisia vajaamielisiä taukkeja, joihin ei mitenkään voi suhtautua niin kuin normaaleihin fiksuihin aikuisiin". Miksi tällaiset miehet edes haluavat lapsia jos/kun asia ei pätkän vertaa kiinnosta ennen kuin sitten kun lapsen kehitysvaihe on sellainen, että lapsi on isälle mahdollisimman helppo ja miellyttävä?

Täytyy sanoa, että jossakin määrin olen edellä kirjoittavan kanssa samaa mieltä. Vaikkakin ymmärrän kyllä senkin, että totta kai myös isällä on omat prosessinsa sen asian kanssa, että hänestä tulee isä ja että isyys konkretisoituu vasta kun vauva on sylissä jne. En vähättele näitäkään asioita MUTTA tilanteissa, joissa isyys on ns. vapaaehtoista eli lasta on halunnut pariskunnan molempi osapuoli, on myös tulevan isän "kypsyys" kyllä oltava jo sitä luokkaa, ettei nonsoleeraa täysin puolisoaan, joka eittämättä joutuu käymään vanhemmaksi tulemisen prosessiaan läpi aika helkutin paljon konkreettisemmin kuin isä. Niin kuin joku edellä kirjoitti, nainen ei pysty panemaan asian suhteen päätä pensaaseen ja leikkimään, että eipä tässä mitään. Naisen on käytävä jo raskausaikana asioita läpi sekä henkisesti mutta myös joskus hyvin raskaan kautta fyysisestikin. En voi ymmärtää jos isästä ei ole tukea tällaisena aikana naiselle.
Vaikka kuinka oma pää myllertäisi, olisi mielestäni kypsällä miehellä oltava sen verran empatiakykyä ja älliä päässä, että huolimatta omista myllerryksistä, tukea annetaan myös sille toiselle osapuolelle. Koska automaattisestihan oletetaan, että odottava äiti on myös kainalokeppinä tulevalle isälle. Ja niinhän senkin asian olla pitää.

No, oma mies onneksi on hyvin empatiakykyinen yksilö. Meillä tuimme molemmat toisiamme jo odotusaikana. Mies osallistui omasta vapaasta tahdosta erittäin mielellään moniin neuvolatapaamisiinkin. Totesi vain, että tämä on meille molemmille ainutlaatuista aikaa. En voi olla muuta kuin kiitollinen siitä, että omalle kohdalle on osunut noinkin ihana mies.

 

[Ei ole ihmeellistä]

--täytyy muistaa että toisille lapsen saaminen on hirveä mullistus ja he tarvitsevat tukea. Meidän perheessä minä odottajana kävin neuvolassa normaalit tarkistukset ja tulevaan lapseen suhtauduttiin ihan normaalina ihanana tapahtumana ja uskottiin että pärjätään ihan vaistojen varassa. Ei käyty synnytysvalmennuksia, ei perhevalmennuksia tms.
Lapsi syntyi ja hyvin meni. Nyt 5 vuotias ja ilmeisesti onnistuttiin vaikka ei hörytty asian suhteen. Miehelle lapsen tulo oli ihan yhtä luonnollinen kun mulle.

 

[omg...]

Kyse ei edes välttämättä ollut mistään erityisestä hössötyksestä vauvan ympärillä; en itsekään ole tyyppiä joka alkaisi intoilla vauvamasusta rv 8 tms älytöntä. Mutta jos tulevaa isää ei lainkaan kiinnostaisi miten raskaus sujuu (= miten vauva voi) tai isukki alkaisi kiukuttelemaan ja pitämään mykkäkoulua kun ei saisikaan minulta seksiä tilanteessa jossa olisin elänyt pari kuukautta alle 4kk päivittäisellä unella alapää edelleen pahasti kärsineenä, niin kyllä vetäisin herneet nenään ja lujaa.

 

["Laura"]

Ei ole ihmeellistä; väitätkö tosissaan, ettei lapsen saaminen ollut ihmeellistä? Ettet koskaan pysähdy katsomaan lastasi, ja tunne suurta onnea ja iloa lapsestasi? Ettet muista lopun ikääsi synnytystäsi? Että olisit muka tismalleen sama ihminen kuin ennen lasta?

Jos vastasit kaikkiin kyllä, niin silloin sun lapsi on sinulle ihan yhtä iso ihme kuin se on kaikille muillekin. Jos sinä tunsit olosi parisuhteessa niin turvalliseksi, että pystyit ottamaan rennosti, niin hyvä. Mut hyvä ja turvallinen parisuhde ei ole luonteenpiirre vaan elämäntilanne, ja jossain toisessa elämäntilanteessa sua ois hyvinkin saattanut mietityttää hiukkasen enemmän tietyt asiat, kuten vaikkapa avioero. Ymmärräthän, ettei ap:n viestissä ole kyse siitä, että äiti hysterisoi huomionhakuisesti, vaan siitä, että miehen käytös uhkaa sitä perusturvaa ja luottamusta, mille parisuhde ja vanhemmuus rakentuu? En voi mitenkään käsittää, miten täällä vähätellään sitä, kuinka pahalta tuntuu ettei toinen vanhemmista näytä iloitsevan tai edes kiinnostuvan omasta lapsestaan!

 

[Punasilmä]

Ei ole ihmeellistä; väitätkö tosissaan, ettei lapsen saaminen ollut ihmeellistä? Ettet koskaan pysähdy katsomaan lastasi, ja tunne suurta onnea ja iloa lapsestasi? Ettet muista lopun ikääsi synnytystäsi? Että olisit muka tismalleen sama ihminen kuin ennen lasta?

Jos vastasit kaikkiin kyllä, niin silloin sun lapsi on sinulle ihan yhtä iso ihme kuin se on kaikille muillekin. Jos sinä tunsit olosi parisuhteessa niin turvalliseksi, että pystyit ottamaan rennosti, niin hyvä. Mut hyvä ja turvallinen parisuhde ei ole luonteenpiirre vaan elämäntilanne, ja jossain toisessa elämäntilanteessa sua ois hyvinkin saattanut mietityttää hiukkasen enemmän tietyt asiat, kuten vaikkapa avioero. Ymmärräthän, ettei ap:n viestissä ole kyse siitä, että äiti hysterisoi huomionhakuisesti, vaan siitä, että miehen käytös uhkaa sitä perusturvaa ja luottamusta, mille parisuhde ja vanhemmuus rakentuu? En voi mitenkään käsittää, miten täällä vähätellään sitä, kuinka pahalta tuntuu ettei toinen vanhemmista näytä iloitsevan tai edes kiinnostuvan omasta lapsestaan!

Sanoit kauniisti lopun.
Itse juuri sain äitiyspakkauksen. Yksin avasin sen ja yksin itkin.
Odotan yksin. Olen tulevan poikani isän kanssa yhdessä, eri osoitteissa.
Ei koskettele masua, välinpitämätön.
Turha sanoa, miksi et jätä.Kyllä pärjäät yksin.
Olen hiljaa, varmasti ja itkien tullut 30 viikoille.
Rakastan isää. Ehkäpä hänkin minusta välittää, meistä. Ei ole lähtenyt, ei ehdottanut aborttia.
Silti itken usein ja yksin. Onneksi on ystävälle kenelle voin soittaa ja itkeä.
Pahalta tuntuu. Olkaa onnellisia odottajia kenellä on hyvä ja perusturvattu parisuhde. Älkää tuomitko muita tai heidän ahdistusta.
Siihen on aina syynsä. En minäkään ajatellut näin kaiken menevän.
Tämä tilanne voi sattua kenelle tahansa, koska tahansa.
Odotan sitä pientä kääröä, joka potkii sisälläni. Vaikka aina en oikein jaksa iloitakaan.

 

[Voimia!]

Voimia sulle, punasilmä! Tiedän että olosi on nyt tosi yksinäinen ja hylätty. Mut toivoa on. Päivä päivältä olet lähempänä lapsen syntymää, ja lapsen kasvaessa myös mies kiinnostuu lapsesta enemmän ja enemmän - tai sitten teillä on edessä isot ratkaisut. Mutta joka tapauksessa tuo piinaava tilanne loppuu tavalla tai toisella.

Mun mies on lapselleen hyvä isä. Rakastaa ja hoitaa. Mut aina ei ollut näin. Odotusaika jätti meidän välille asioita, joita en halua muistella, koska en ymmärrä, mitä miehelle silloin tapahtui - miksi hän torjui minut ja kovasti odotetun raskauden. Tilanne sit muuttui myöhemmin, onneksi koska muuten olisin tehnyt omat ratkaisuni. En vaan olisi kestänyt.

 

[Punasilmä]

Voimia sulle, punasilmä! Tiedän että olosi on nyt tosi yksinäinen ja hylätty. Mut toivoa on. Päivä päivältä olet lähempänä lapsen syntymää, ja lapsen kasvaessa myös mies kiinnostuu lapsesta enemmän ja enemmän - tai sitten teillä on edessä isot ratkaisut. Mutta joka tapauksessa tuo piinaava tilanne loppuu tavalla tai toisella.

Mun mies on lapselleen hyvä isä. Rakastaa ja hoitaa. Mut aina ei ollut näin. Odotusaika jätti meidän välille asioita, joita en halua muistella, koska en ymmärrä, mitä miehelle silloin tapahtui - miksi hän torjui minut ja kovasti odotetun raskauden. Tilanne sit muuttui myöhemmin, onneksi koska muuten olisin tehnyt omat ratkaisuni. En vaan olisi kestänyt.

Kiitos! näin myös uskon, kaikki kääntyisi hyvin.
Supistellu aika lailla, ajattelin että ehkä joudun lähteä sairaalaan.
Nyt on pakko keskittyä pikkuiseen. Ettei hän joudu äitinsä epätasapainon takia syntymään liian aikaisin. Hänestä tulee maailman tärkein asia.
Silloin varmasti kaikki muu unohtuu. Luotan siihen.
Ei lapsi varmasti itkusta vahingoitu.Toivotaan, että kaikki menee parhain päin.
Yritän rauhoittaa itseni. Kohta on yö. Menen kuuntelemaan pikkuisen potkuja. Yritän nukkua.
Vaikeaa se on, mutta silti

 

[Vierailija]

Olen viimeisilläni raskaana ja mieheni on koko raskauteni ajan juonut lähes joka ikinen viikonloppu :/ Ja hokee joka viikonloppu että pitäisi nähdä kavereita ja olla heidän kanssaan vielä kun voi..no entäs minä sitten??Haluiaisin näin loppuajan olla enempi kahdestaan ja kaipaan sitä hellyyden osoitusta(esim.enempi voisi ottaa kainaloon muuten vain)jota en ole paljoa saanut.. :'( ja juuri nyt kaipaisin mieheni tukea enempi ja kaipaan mieheni seuraa enempi ku kaverit!!Minä itken lähes joka kerta kun olen yksin kotona kun mieheni menee juomaan...Ja kaikki mitä minä sanon niin siitä sit hermostuu On sanonut että minun pitäisi enempi komentaa häntä tuon juomisen kanssa no olen yrittänyt mutta aina tulee negatiivista palautetta Saa kyllä alkaa olemaan enempi selvinpäin nyt viikonloppuisinkin kun ei koskaan tiedä milloin tulee lähtö..En voi oikein kenellekään tutulle tai läheiselle purkaa näitä tunteita..Osaisiko joku auttaa minua?Välillä minusta oikeasti tuntuu siltä että sille on kaverit tärkeämpiä kuin minä..Koko raskauteni aikana olemme olleet ehkä about 3 viikonloppua kahdestaan ja ehkä 1 viikonloppu ollut sellainen ettei hän ole ottanut yhtään alkoholia..Mieheni kyllä odottaa lasta ihan kauheana mutta se ei minulle pelkästään riitä koska haluaisin häneltä tukea ja hellyyttää varsinkin nyt kun olen viimeisillään.

 

[Vertaistukiketju]

Ihanaa lukea näin viisaita ajatuksia (esim. Asiaa! ja Vauvaperhetyöntekijä), olisinpa löytänyt tämän ketjun jo omana raskausaikananani niin olisin monelta pahalta mieleltä säästynyt.

Minä kuvittelin, että minun mieheni oli ainoa joka ei intoillut tulevasta vauvasta ja silitellyt & laulanut vatsalleni iltakaudet. Hän oli totaalisen välinpitämätön kaikesta vauvaan ja vointiini liittyvästä, ei osoittanut mitään kiinnostusta tarvikkeiden hankintoihin, ei todellakaan lukenut yhtä ainoaa opaskirjaa tai nettisivua aiheesta tms. Ultrassa ja perhevalmennuksessa sentään kävi, koska tiesi että olisin varmaan haljennut raivosta jos ei olisi tullut. Tunsin myös olevani aika yksin raskausaikana, enkä voinut käsittää mitenkään hänen suhtautumistaan.

Vauvan syntymä avasi miehen silmiä vähän, mutta varsinainen isäksi kasvaminen on tapahtunut aika hitaasti. Vauvanhoitoon hän osallistui jonkin verran, mutta edelleen päävastuun kannoin minä. Minäkin koin välillä, että sen lisäksi että itse opettelen olemaan äiti, toivun synnytyksestä, imetän ja hoidan vauvan, minun pitäisi vielä "kasvattaa" jotenkin miestäkin isäksi. Raskasta oli.

Meidän vauva on nyt jo kaksivuotias ja vasta nyt voin sanoa, että mies on isä pojalle koko täydellä sydämellään, osallistuu kotona kaikkeen, on vastuuntuntoinen ja huolehtiva ja ennen kaikkea rakastaa lastaan ja myös näyttää ja kertoo sen.

Mies on itsekin sanonut jälkeen päin, että rakkauden lasta kohtaan ymmärtää vasta kun itse tulee isäksi. Hänellä ei ollut mitään käsitystä esim. vauva-arjesta ennen vauvan syntymää. Yksi syy hitaaseen syttymiseen oli myös se, että miehellänikään ei omassa kaveripiirissään ole miehiä joiden kanssa isyydestä olisi voinut jutella ja sitä kautta rakentaa omaa isän identiteettiään. Päin vastoin hänen kaveripiirissään oli pääasiassa näitä ns. "ikuisia poikamiehiä", joilla oli todennäköisesti ihan päinvastainen vaikutus.

Me olemme nyt yrittämässä vauvaa numero 2. Tämän asian kanssa mies on ollut alusta asti ihan eri tavalla mukana, koska tietää jo mitä ihanaa on pienen käärön myötä luvassa

 

[Muusa]

Miehestä ei saa naisen tavalla ajattelevaa. Nykynaisilla on isot toiveet ja unelmat ja saahan sitä ihminen toivoa. Mies on monesti ihan paniikissa koko raskaudesta joka monesti on alkujaan naisen projekti. Ymmärrys stulee myöhemmin hyvässä tapauksessa.

Its eolin töissä 2 viikkoa yli lasketun ajan ja sitten miehen tietämättä lähdin raitsikalla äitiyspolille. Jouduin jäämään sairaalaan koska oli raskausmyrkytyksen oireita. Pitkittynyt synnytys tapahtui ilman miehen läsnäoloa. Jouduin olemaan toista viikkoa sairaalassa. Sain yhden hengen huoneen viime viikonlopuksi, mutta mies ei tullut edes käymään. Anoppi tuli kertomaan, että nukkuu humalaansa.
Ihan käypänen isä hänestä silti tuli. Naisella pitää olla naisystäviä joiden kanssa puhua. Miestä ei kannata painostaa jos hänen edellytyksensä eivät siihen riitä ja monesti nuorella näin on asia.Kaikki voi kääntyä hyväksi sillä juomarillakin.