Onko mies kannattava?

[Minni:)]

Olen nyt ollut 1,5v. sinkkuna. Ajattelin että annan itselleni aikaa suhteen jälkeen toipua kunnolla ja rakennan oman elämäni palikat ensin hyvään malliin ennen kuin alan mitään suhdejuttuja miettiä. Tällä tarkotan sitä että tulen toimeen itsekseni ja viihdyn yksin ja itseni kanssa ja tietysti myös lapseni kanssa.

No homma on nyt niin että tulen toimeen, viihdyn ja elämä on kerrassaan mainiota. Vähän liiankin mainiota. Onko mies edes kannattava? Nyt ei tarvi tapella siivoamisesta, joulunvietosta, omasta ajasta, rahasta, eikä mistään. Aika mukavasti on asiat. Toki joskus miettii, että olisi kiva jos olisi joku jonka kanssa tehdä ruokaa ja kattoa leffaa, muutakin kuin Joulupukkia ja noitarumpua tms. Mutta mutta... Onko se sen väärti? Siis mies ja parisuhde? Kuinka suurella todennäköisyydellä homma enimmäkseen toimii? Etenkin kun itse olen tottunut olemaan ja pärjäämään yksinäni?

Kannattaako edes miettiä mitään suhdetta tätä taustaa vasten? Kokemuksia?

 

[Rähinä-Reetta]

On se. Rakkaus pitää nuorena.
Kuljeskelin ukon kanssa jäällä tänään, ja tuli ihan samanlainen olo kuin 17 vuotta sitten.

 

["hmm"]

ei välttämättä. itse ratkaisin ongelman siten että minulla on ns. fuckbuddy joka myös on erittäin hyvä ystävä ja hänen kanssaan on hauskaa viettää aikaa muutenkin kuin intiimeissä merkeissä, mutta olemme kumpikin vannoutuneita sinkkuja emmekä halua seurustelukumppania pilaamaan elämänlaatuamme.

 

[Äksymaija]

Kyl mies on aika kätevä otus, jos se on kunnollinen.
Tekee kaiken, jos ite ei jaksa!

No ei vaan, kai se on jokaisesta itsestä kiinni, ja vähän siitäkin että sattuuko kohdalle hyvää tapausta.
Mielummin yksin, kuin huonossa suhteessa.
Ei tuohon oikeen voi kunnolla vastata.

 

[Minni:)]

On se. Rakkaus pitää nuorena.

Kenties eläkkeellä olisi siis hyvä löytää joku? Olen luonteeltani lapsenmielinen, joten tuskin tähän enempää nuorennusta tarvitaan.

 

[Criminal Mind]

Saman asian kanssa pohdin sisko Yksinään oloa vasta vajaa vuosi takana joten ehkä tää vapaus ja rauha on vielä mulle sitä herkkua kun ei avioliitossa kumpaakaan ollut. Kaipaahan sitä välillä syliä ja jotain toista aikuista kenen kanssa esim lasten asioita vois puhua (muu kuin oma äiti, lasten isästä ei siihen ole). EHkä se vielä joskus kolahtaa. Ehkä sitten kun olen tarpeeksi toipunut ja uskallan edes katsoa jotakin miestä silmiin.

 

[Minni:)]

[QUOTE="hmm";27663182]ei välttämättä. itse ratkaisin ongelman siten että minulla on ns. fuckbuddy joka myös on erittäin hyvä ystävä ja hänen kanssaan on hauskaa viettää aikaa muutenkin kuin intiimeissä merkeissä, mutta olemme kumpikin vannoutuneita sinkkuja emmekä halua seurustelukumppania pilaamaan elämänlaatuamme.[/QUOTE]

Mä en kaipaa fuckbuddyä. Ehkä joku jonka kanssa vois just joskus tehä ruokaa ja kattoa leffaa tms. Ilman et toinen rupeiskin yhtäkkiä haluamaan jotakin. Ja noissakin tilanteissa toinen voikin yhtäkkiä rakastua ja kääntää kelkkansa.

 

[Señora]

Meillä ei riidellä oikeastaan mistään, mitä nyt joskus väsyneenä tulee tiuskittua. En minäkään seurustelisi/olisi naimisissa, jos mies ei olisi "kannattava" Mä olen aina viihtynyt sinkkunakin, enkä kaivannut varsinaisesti miestä elämääni kun nykyisen löysin, mutta sitten vaan kaikki tuntui loksahtavan paikoilleen kun oltiin yhdessä.

Onhan parisuhde aina riski, ei voi tietää kannattaako ennenkuin kokeilee

 

[Data]

Vain jos oikea sattuu vastaan ja sitten et mieti tuollaisia.

 

[Lispetti]

Olen nyt ollut 1,5v. sinkkuna. Ajattelin että annan itselleni aikaa suhteen jälkeen toipua kunnolla ja rakennan oman elämäni palikat ensin hyvään malliin ennen kuin alan mitään suhdejuttuja miettiä. Tällä tarkotan sitä että tulen toimeen itsekseni ja viihdyn yksin ja itseni kanssa ja tietysti myös lapseni kanssa.

No homma on nyt niin että tulen toimeen, viihdyn ja elämä on kerrassaan mainiota. Vähän liiankin mainiota. Onko mies edes kannattava? Nyt ei tarvi tapella siivoamisesta, joulunvietosta, omasta ajasta, rahasta, eikä mistään. Aika mukavasti on asiat. Toki joskus miettii, että olisi kiva jos olisi joku jonka kanssa tehdä ruokaa ja kattoa leffaa, muutakin kuin Joulupukkia ja noitarumpua tms. Mutta mutta... Onko se sen väärti? Siis mies ja parisuhde? Kuinka suurella todennäköisyydellä homma enimmäkseen toimii? Etenkin kun itse olen tottunut olemaan ja pärjäämään yksinäni?

Kannattaako edes miettiä mitään suhdetta tätä taustaa vasten? Kokemuksia?

Fiksu nainen oot!

Parille miespuoliselle ystävälle kävi sillattiin, kun olivat olleet tarpeeksi kauan sinkkuina ja tykästyneet oloonsa, ovat jääneet sinkuiksi. Lähinnä tapailevat vain seksin merkeissä naisia.

Ensin ihmettelin ja suosittelin, ja ihmettelin vähän lisää, kunnes huomasin miten hyvä heillä on, ilman vakituista suhdetta. Heillä oli myös lapsia, ja voin vain kuvitella että tälläinen pakettiratkaisu pistää asiat eritavalla järjestykseen.


Itse olen henkeen ja vereen perheihminen, ja en haluaisi olla yksin. Ihailen sun taitoa olla itsenäinen! :heart:

enny varsinaisesti osannu vastata sun kyssäreihin

 

[Äkäinen Hra Majuri]

Kake Singers - Norsuja NapaJäällä! - YouTube

 

[Minni:)]

Kyl mies on aika kätevä otus, jos se on kunnollinen.
Tekee kaiken, jos ite ei jaksa!

No ei vaan, kai se on jokaisesta itsestä kiinni, ja vähän siitäkin että sattuuko kohdalle hyvää tapausta.
Mielummin yksin, kuin huonossa suhteessa.
Ei tuohon oikeen voi kunnolla vastata.

No niinpä. Ei ole tähän 34 vuoden elotaipaleelle osunut hyvää tapausta. Tai no oli kaks sillon kun olin vielä turhan nuori. Sillon ei huvittanut sitoutua.

 

[astrolabe]

Miekii viihdyin omillani oikein hyvin. Oli aikaa itselle ja omiin harrastuksiin ja kotikin oli aina sellainen kuin sen halusi olevan. Kavereita ehti tavata ja koko elämä oli omissa käsissä. Everything was under my control.

Nyt elämä on erilaista. Roolijako täysin erilainen, päivässä vähemmän tunteja olla astrolabe, kun lapsia on kolme enemmän aiempaan verrattuna ja lisää tulossa. Salille pääsee harvemmin, kotitöitä on enemmän jne. Mutta olen onnellisempi kuin kuvittelin mahdolliseksi. Seesteisyys kadonnut, mutta olen oppinut mm.nauttimaan nukkumisesta ja puhdas riemu lasten kanssa on ylitsevuotavaa.

 

[Minni:)]

Saman asian kanssa pohdin sisko Yksinään oloa vasta vajaa vuosi takana joten ehkä tää vapaus ja rauha on vielä mulle sitä herkkua kun ei avioliitossa kumpaakaan ollut. Kaipaahan sitä välillä syliä ja jotain toista aikuista kenen kanssa esim lasten asioita vois puhua (muu kuin oma äiti, lasten isästä ei siihen ole). EHkä se vielä joskus kolahtaa. Ehkä sitten kun olen tarpeeksi toipunut ja uskallan edes katsoa jotakin miestä silmiin.

Niinpä, tää rauha just sitä herkkua onkin. Exän kanssa siitä ei tietoakaan. Ruvennut vaan miettimään et tää on aika helvetin täydellistä, tietyin puuttein tosin .

 

[Rähinä-Reetta]

Kenties eläkkeellä olisi siis hyvä löytää joku? Olen luonteeltani lapsenmielinen, joten tuskin tähän enempää nuorennusta tarvitaan.

Niin minäkin. Ehkä liiaksikin... Onneksi mies on pikkuisen järkevämpi. x)

 

[ws harmaana]

Jos se oikea löytyy niin sitten, mut siihen voi mennä aikaa ja se tulee vastaan ihan yllättäen

 

[Minni:)]

Meillä ei riidellä oikeastaan mistään, mitä nyt joskus väsyneenä tulee tiuskittua. En minäkään seurustelisi/olisi naimisissa, jos mies ei olisi "kannattava" Mä olen aina viihtynyt sinkkunakin, enkä kaivannut varsinaisesti miestä elämääni kun nykyisen löysin, mutta sitten vaan kaikki tuntui loksahtavan paikoilleen kun oltiin yhdessä.

Onhan parisuhde aina riski, ei voi tietää kannattaako ennenkuin kokeilee

Tolleen se ihannetilanteessa meneekin. Jotenkin en vaan osaa uskoa, et meille kaikille niitä ihannetilanteita tulee. Tai siis mulle tulee ehkä jotain muuta kuin sitten jollekin muulle. Nyt jo saanut niin paljon hyvää etten muuta voisi pyytää. Muistan vielä kun olin viimeksi sinkku, ennen exää ja lasta. Aina kun tuli todella yksinäinen olo niin ensimmäisenä kaipasin omaa lasta. Ja nyt mulla on se! :heart:

 

[BootyPeppi]

hihihi, tikahtuu omiin lukuihinsa...onko mies kannettava....hähähhhäääähähä...

 

["minnipinni"]

Hanki etäsuhde Mulla on toiminut tää kivasti; saa välillä sitä syliä, hellyyttä ja kiihkoa. Välillä on sit kiva olla lasten kans keskenään ja välillä saa olla myös ihan yksinkin. Tulevaisuudessa voi kyllä olla, että tää etäsuhde muuttuu lähisuhteeksi, mut kohta 1,5v ollaan menty näin etänä. Välillä etäisyyttä ollut 3 000 kilsaa ja nyt 300 kilsaa. Tähän hetkeen mulle paras ratkaisu

 

[Äksymaija]

No niinpä. Ei ole tähän 34 vuoden elotaipaleelle osunut hyvää tapausta. Tai no oli kaks sillon kun olin vielä turhan nuori. Sillon ei huvittanut sitoutua.

Elä ny kuitenkaan mitää stressiä ota, että 'pitäis' olla suhteessa.
Jos siä viihdyt hyvin noinkin, ja siulla on hyvä olla, ni sehän se on tärkein
Ja jos joku kerta sattuukin kolahtamaan jonkun kanssa, ni kyllä sen sitten tajuaa. Enkä itse ainakaan usko, että se paras kumppani itselle löytyy kamalan etsinnän tuloksena.
Vasta kun osaa olla itsensä kanssa, voi olla jonkun toisen kanssa joten siulla on ainakin se puoli kunnossa tulevaisuutta ajatellen, joten varmasti se suhteeseen ryhtyminenkin on sitten helpompaa.

Tottakai varmasti sellaset suhdekuviot mietyttää, kun sinkkuus on yleensä ohimenevä vaihe. Tai se ajatellaan sellasena, telkkarikin suoltaa kaikenmaaliman puoliso sille ja tälle-settiä. Mikä on vähän outoa, koska miksi ihmisen olisi pakko löytää itselleen joku jonka kanssa asua? Ei se seksuaalinen rakkaus ole yksin se tekijä, mikä saa ihmisen onnelliseksi.
Toisille riittää ihan platoninen rakkaus, hyvä työ, urheilu, muoti jne.

Siä oot edelleen nuori, ja elämä ihan vasta edessä päin. Nauti siitä, sä vaikutat hyvältä ihmiseltä

 

[Minni:)]

Fiksu nainen oot!

Parille miespuoliselle ystävälle kävi sillattiin, kun olivat olleet tarpeeksi kauan sinkkuina ja tykästyneet oloonsa, ovat jääneet sinkuiksi. Lähinnä tapailevat vain seksin merkeissä naisia.

Ensin ihmettelin ja suosittelin, ja ihmettelin vähän lisää, kunnes huomasin miten hyvä heillä on, ilman vakituista suhdetta. Heillä oli myös lapsia, ja voin vain kuvitella että tälläinen pakettiratkaisu pistää asiat eritavalla järjestykseen.


Itse olen henkeen ja vereen perheihminen, ja en haluaisi olla yksin. Ihailen sun taitoa olla itsenäinen! :heart:

enny varsinaisesti osannu vastata sun kyssäreihin

Mä en kaipaile miehiä seksin merkeissä. Ja olen mielestäni itsekin perheihminen. Mun perhe on mun lapsi ja koira . Olin muuten exänkin kanssa vielä suuhteen aikana se joka kokosi huonekalut ja hoisi kaikki tekniikkapuolet. Exä sit kasteli kukat ja teki ruuat .

 

["Vieras"]

Täytyy sanoa, että jos noista asioista pitäisi riidellä niin sinkku olisin minäkin... Kannattavaa on elää siten kuin on onnellisin, sinkkuna, parina, etänä, kausittaisena, kunhan ei muut kärsi. Mulle mies on kannattava, ainakin tähän saakka ollut

 

[Keittiönoita]

Kenties eläkkeellä olisi siis hyvä löytää joku? Olen luonteeltani lapsenmielinen, joten tuskin tähän enempää nuorennusta tarvitaan.

No tuo on mun suunnitelmani. Tai ainakin nyt odotan ensin, että kuopuskin on lentänyt pesästä. Mutta ei kyllä yhteistaloutta silloinkaan vaan omat huushollit kummallakin, mutta yhdessä voidaan viettää aikaa niin paljon kuin se kummallekin sopii. Viettää aikaa vuoroin kummankin kotona, käydä teatterissa, konserteissa, ravintoloissa syömässä, kesällä terdellä, matkustella jne.

 

[joojaei]

Riippuu miehestä. Jos löydät hyvän, niin on ehdottomasti kannattava. Vaikka tuo ylimääräistä säätöä yms. elämään, niin plussalle jää selvästi.
Sen sijaan jos vaihtoehtona on huono mies, niin paljon parempi on sinkkuna. Esim. täällä tänään joku valitti sitä, kun joutuu jouluna yksin raatamaan kaikki ruuat ja tiskit koko jouluporukalle, mies ei tee mitään. En oikeasti voi tajuta, miten joku on tuollaisessa suhteessa, kun paljon helpommalla pääsisi yksinään.

 

[Lispetti]

Mä en kaipaile miehiä seksin merkeissä. Ja olen mielestäni itsekin perheihminen. Mun perhe on mun lapsi ja koira . Olin muuten exänkin kanssa vielä suuhteen aikana se joka kokosi huonekalut ja hoisi kaikki tekniikkapuolet. Exä sit kasteli kukat ja teki ruuat .

Mitens naisia?

Juu, kyl mäkin kätevä käsistäni olen mutta en koskaan näytä sitä omalle miehelle