onko miehenne sanonut mitään ''hölmöä'' synnytyksessa?

Meillä kans hölmöys liitty monitoriin. Mies katteli siitä lukemia ja KERTOI MULLE, milloin MULLA tulee supistus...... Ja melkeen ihaili, ku lukemat nousi ylemmäs ku aikasemmat.....

Mun mies höpötti vähän samaa esikoisen synnytyksessä. Ihaili monitorista supistuskäyrien huippuja, valokuvankin otti :xmas: "Nyt nyt alkaa taas nousta, voi jessus miten korkealle se nousee ja pysyy, voi mahoton, nyt antaa periksi... Tosi mieletöntä!!" Kyllä luonnonvoimat ovat järisyttävät...

 

Ekasta ja tokasta en muista..
Mutta kolmas kun syntyi siinä käynistyts tipassa ja käyrilläollessa tokais,että kyllä MÄ tiedän miltä susta TUNTUU.. :kieh: :kieh: Silloin avasin sanallisen arkkuni Silloin ei naurattanut,mutta nyt sille voin jo nauraa

No nelosen syntymässä ei ollut kuin ponnistus vaiheessa mukana,hyvä kuin kerkes edes siihen.
Mutta äiti on nauranut sitä,että kun hän soitti joitakin minuutteja tytön syntymän jälkein,kun olin jutellut niitä näitä ja tokaassu yht äkkiä,että täytyy lopettaa kun täytyy toi istukka synnyttää Ja hän huvittuneena kertoi sitä siskollensa niin hän luuli sitä vitsiksi

 

Minä sanoin kesken ponnistusvaiheen kätilölle että vanha sanonta "helppoa kuin lasten teko" saa tässä ihan uuden merkityksen.Kätilön mielestä kerjäsin turpaani.

Olisit tullut seuraksi, kun minä olin porsimassa kolmatta. Äijä oli töissä, eikä päässyt. Kuulostaa juuri sen tyyppiseltä hempeältä kannustukselta, johon olen tottunut.

*ai niin, se uimakuva vaihtamaan'

No josko seuraavalla keralla.Ja ehin jo katsoa sen!

 

kun oltiin toisen lapsen synnytyskeskustelussa kätilön kanssa ja kätilö kysyi, että miten isä on kokenut näm,ä synnytykset, Kumpi oli helpompi??
Mies totes, että se ensimmäinen, kun tässä toisessa mulla puutu jalat!!
siis hällä puutu jalat!! Mulla ei tuntunu missään!
Sitä paitsi ekaa tehtiin luomuna 5,5 tuntia ja toista 3 tuntia lääkkeillä...

 

Ei voi muutakuin
Mut onneks toi ei nyt nii pahempia hölöttäny. Ainoa sano vaan jälkeenpäin, että kyllä otti jalkoihin. (ei ollunna kuulemma tuolia jossa ois voinu istua)

 

No josko seuraavalla keralla.Ja ehin jo katsoa sen!

Taitaa jäädä tämä lauma tähän kokoon, alkaa ikä painaa. Kiitos tarjouksesta kuitenkin... mistäs sitä koskaan tietää.

 

"Jos vähän pinnistät niin se kerkeää syntymään vielä tämän päivän puolella" sanoi exä. |O

 

Mieleenpainuvin oli se,kun mies katteli supistuskäyrää..totes että nyt nousee..taitaa tulla aika kova supistus.Sen olis kyllä huomannu ihan vain muaki kattoessa.

Söpöä silti...ihanaa

 

Mun mies oli aluksi ihan lukossa,ei oikeen tiennyt mitä tehdä tai sanoa. Mulla oli lievityksenä ainoastaan ilokaasu, mitä aluksi pystyin itse ottamaan.Jossain vaiheessa tuli sit se raja vastaan et en kivuiltani kyenny maskia itse ottamaan,en edes ääneen pyytämään.Ojensin vain käteni miestäni kohden katseella viestien "tänne se äkkiä", niin mies kiiruhti luokseni ja otti kädestäni oikein lujaa kiinni. Sain siinä sit kuitenkin vaivoin vaikerrettua EIKUN KAASUA!

 

meidän poika syntyi klo 23.35 06.07.07 nii mies siinä tehokkaana totes et olisit vielä vähän aikaa malttanut niin syntymäajaks ois tullu 070707.. eipä siinä tilanteessa tullu mieleen ootella.

 

Ekassa synnytyksessä mies oli ihan pihalla, ei oikein tiennyt mitä tehdä, raukka yritti sitten olla siinä vieressä jollain tavalla helpottamassa mun oloa. Kertaalleen meinasi kyllä saada turpaansa kun tuijotti myös sitä monitoria..anturi oli kääntynyt ihan väärinpäin ja näytti tasaista viivaa ja mies ihmettelee miksi siinä läähätän ja kaasua vetelen :headwall:
Oli ihan väsynyt raukka kun 21 tuntia kesti. Sitten kun alkoi ponnistuttaa käskin painaa kutsunappia niin ukko pyöri ihan ihmeissään että mitä nappia ja sammutti osan valoista

 

kahden valvotun vuorokauden ja 19h22minuuttia kestäneen tuskasen synnytyksen jälkeen kun poika oli kätilön käsivarsilla ja mä vaan huohotin tajunnan rajamailla,niin ex totes et: "huhhuh,olipa rankkaa." :xmas: tais mehua tai jotai kysellä heti perään ku niin janotti...... :xmas:

 

Sitten kun alkoi ponnistuttaa käskin painaa kutsunappia niin ukko pyöri ihan ihmeissään että mitä nappia ja sammutti osan valoista

 

Meidän ukko ei oo salissa vissiin mitää ihmeellisempiä tokassu, mutta toinen ku teki tuloaan, niin kotona aamulla keitti ittelleen kahvit, luki netistä uutisia ja sit ku olin ihan täpellä valmis lähteen, niin tokas:"Voitko odottaa viä hetken, pitää käydä paskalla". Odota siinä sitte :headwall:

 

Sitten kun alkoi ponnistuttaa käskin painaa kutsunappia niin ukko pyöri ihan ihmeissään että mitä nappia ja sammutti osan valoista

"Heiii, VALOMERKKI, kaikki ulos!" Jos mies yritti vai jeesata lasta nopeammin ulos..

 

kun ilmotin että pitää lähtee synnyttään... käänsi yöllä sängyssä kylkee ja sano "et oo tosissas"... sit sitä mentiin...
salissa oli ihan hyvä että oli vaa lähellä hiljaa

 

kun olin saanut päkellettyä tyttäremme päivän valoon kätilö kysyi minulta että "haluaisinko mehua" niin ukko siihen tokaisia raskaasti huokaisten "joo, voisin vaikka ottaakin"
oli kätilöllä hymy herkässä

 

Hauskoja nämä.
Mies on ollut ihan tomerana synnytyksissä, mutta kun kolmatta lähdettiin tekemään ja supparit tuli parin minuutin välein ja kärvistelin kaksinkerroin niin mies pyysi odottamaan, että näkis loppuratkaisun matsista.

 

meitä oli 6 synnyttäjää,jokainen omassa huoneessaan mutta ovet auki käytävälle ja kivunlievitykset annettu kai jokaiselle.
mies totesi että outoa synnyttämistä kun ainoa huudahdus mikä kuuluu on kun jonkun kännykkä putoaa lattialle!!

 

Ihania juttuja

 

Mies oli aika vähäpuheinen, mutta kun kätilö sano mulle "enää kerran ponnistat niin se pää tulee jo". Mä tiuskaisin takas että "sit on vielä olkapäät ja jälkeiset" :kieh: Kätilö alko nauraa ja mies kanssa. Jälkeenpäin minäki...

Kiva kuulla että joku muuki olu yhtä terävä. Itsellä kans esikoiselta kannusti et viel kerran tälle supistukselle niin pää tulee - mä rupesin purnaamaan, että en mä enää jaksa. Ei siinä sytyttäny, et sehän olis sitten siinä... Kerroin vasta myöhemmin miehelle, totes et hän ihmettelikin et miksi mä siinä vaiheessa rupesin purnaamaan (ekaa kertaa...).

Sinänsä ei hölmöä, mutta mies kysyi sitten kätilön tehdessä loppujuttuja, et millainen on jälkivuodon määrä. Kätilö katsoi kyllä ihan hölmistyneenä, et ihan normaali - ei taida olla ihan tavallisin isän kysymys, mutta siinä vaiheessa tais tulla miehelle eka kerran vähän työrooli päälle.

 

Ei ole sanonut.

 

 

Kuopuksen synnytys oli niin nopea, etten ehtinyt vaihtaa sairaalan vaatteita päälle. Oli oma paita ja rintsikat päällä. Kun sain vauva vatsan päälle, kätilö pyysi isää avaamaan rintsikat, jotta vauva saadaan rinnalle. Mieheni näpräsi ja näpräsi liivien kanssa ja sanoi, "ettei ole ikinä ollut hyvä näiden kanssa". Sen verran hyvä on kuitenkin joskus ollut, että oli saanut mut siihen tilaan..

 

"Oon mä väsynyt, ku en kerinnyt nukkuun ku tunnin. ku jo lähettiin". "Mulla on kylmä ja mun päätä särkee, ku verensokeri on nii alhaalla".
Siinä vaiheessa ärähdin sille et "ikävää et SULLA on kurjaa!" |O