Onko mieheni alkoholisti? Lähdenkö/jäänkö?

[alkoholistin vaimoko?]

Laskin tänä iltana miehen juomat oluet. 5 kipaletta 0,33cl tölkkejä. Lukumäärä on melkolailla sama joka ilta, joten suurkulutuksen raja ylittyy heittämällä. Olen muutaman kerran aikaisemminkin tästä asiasta hänelle sanonut ja aina on riita saatu aikaiseksi, niin nytkin. Häneltä on jo kaksi veljeä haudattu viinan takia, ja nyt olis pieniä lapsia elätettävänä, että luulis olevan syytä vähentää/lopettaa tuota juomista, mutta ei. Jos häneltä vien ainoan nautinnon niin silloin "ollaan väärällä tiellä". Kysyin voisiko hän olla yhden illan juomatta, jos sitä häneltä pyytäisin enkä siihen saanut mitään vastausta eli luen sen niin, että se ei onnistuisi. Eli mieheni on riippuvainen alkoholista ainakin jollain tavalla.

Itselleni olen tuon tissuttelun puolustellut niin, että hän on aina hoitanut työnsä, kotihommat ja ollut ajokuntoinen illallakin, jos on tiennyt olevan tarvetta. Mutta kun tarvetta ei enää ole, ottaa oluen. En tiedä enää onko se niin, että en ole nähnyt miestäni ikinä humalassa vai niin, etten ole ikinä nähnyt miestäni selvin päin.

Jos olisin yksin, saattaisin pystyä katsomaan tuota loputtomiin kun ei siis ollenkaan vaikuta humalaiselta edes tuon 5 oluen jälkeen, mutta lapsilleni en lasista lapsuutta halua, jos tämä sitä edes on. Itse olen katsellut vierestä tavalla tai toisella kun samojen seinien sisällä pidetään putkia ja joskus vannoin, etten samaan ansaan kävele. No nyt en tiedä kävelinkö vai en. Lapsemme ovat 2v ja 9kk ja meillä on vahtivuoron vaihto menossa eli minä perustin juuri yrityksen ja menen myös palkkatöihin (3-vuorotyö), joten laskin sen varaan, että mieheni on hoitamassa lapsia siskoni avustuksella. Nyt kuitenkin on mielessä, pysyykö hän vahtikuntoisena ja mielellään myös ajokuntoisena, kun olen töissä vai ei. Hyvin usein nimittäin nykyisinkin on olutlasi edessään, kun tulen koulusta vaikka on päivän ollut vauvan kanssa.

Nyt jos pakkaan pennut ja kävelen omaan osoitteeseen niin mun on pakko laittaa myös vauva tarhaan ja tod näk kumpikin menis vuorohoitoon. Ikinä en lapsiani kerkeäisi nähdä ja yritys menis jäihin, kun en kuitenkaan sais aina lapsenvahtia kun olis asiakastapaamisia. Kokonaiseks viikonlopuks en vois lapsia antaa miehelle, ei jaksa nyt edes muutamaa tuntia (joo, pelottaa miten se jaksaa koko työpäivän ja siihen pari asiakasta päälle) eikä se pysyis erossa oluesta vaikka olis yksin vastuussa niistä.

Jos lähden, koko paletti menis uusiks enkä tiedä onko tämä tilanne vielä niin paha, että perheen hajoitus olis pienempi paha. Jos jään, hyväksynkö hiljaa miehen tissuttelun ja toivon kädet varpaita myöten ristissä, ettei siirrä tapaansa meidän lapsille? Vai jäänkö vain siksi aikaa, että saan yritykseni eli päivätyön ainoaksi työkseni (sitten elettäis normaalimpaa rytmiä lasten kanssa kuin vuorotyössä ollessani)?

Ps. itse olen viimeksi saunasiiderin juonut tammikuussa, kunnon kännin vedin viimeksi kolme vuotta sitten.

 

["vieras"]

Vaikea tilanne. Itse todennäköisesti kuitenkin lähtisin ja luottaisin, että asiat järjestyvät tavalla tai toisella ilman alkoholisoitunutta miestä.

 

["vieras"]

Jos on vuosia/kuukausia tissutellut noita määriä niin se lopettaminen voi tuoda vieroitusoireita jotka yhtä pahoja kuin ns. rapajuopoillakin. Joskus nuo tissuttelija alkavat täristä ja nähdä viinapiruja pari päivää juomisen lopettamisesta. Eli voi olla ettei saa yksin putkea katki vaan tarvitsee lääkärin apua.
Alkoholistilta kuulostaa.
Itse toki päätät jäätkö vai lähdetkö.

 

["vieras"]

On se alkoholisti. Jos alkoholisti ei itse halua parantua alkohiolismista, tilanne jatkuu ja jatkuu ja jatkuu... Tiiät kai. Tota, itse en ainakaan haluaisi omille lapsilleni tarjota "lasista lapsuutta", (itse tulen alkoholistiperheestä), en todellakaan halua lapsilleni tarjota elämää, jossa isä on koko ajan pöhnässä ja alkoholi vie, ja sitä jatkuvaa ahdistusta ja hämärää oloa ja pelkoa mitä kohta tapahtuu...

Itse teet päätökset omassa elämässäsi, mutta hyvänen aika kyllä sun täytyy sun lapsien parasta miettiä! Isästään lapsi saa miehen mallin, joten minkälaisen miehen mallin haluat lapsillesi antaa?

 

["kohtalotoveri"]

tuttu tunne... ärsyttää kun ei yhtä iltaa voi olla juomatta.. meillä kai purkaa ressiä juomalla... itellä oma isä ollu juoppo,niin en haluis samaa kohtaloo omille lapsille! mut se lähteminen on vaa niin vaikeeta!!!

 

[Onko]

perusterve? Käsitinkö oikein ettei koskaan juo enempää kuin sen 5 pientä tölkkiä? Kuinka kauan juonut tuon määrän säännöllisesti?

 

[ap.]

On tissutellut varmaan toistakymmentä vuotta. Itse vaan olin niin sokea tuolle asialle kun tavattiin ja "kun eihän se ole ikinä humalassa" on niin hyvä puolustus multa itselleni. Joskus selitti, ettei juo alkoholin takia vaan jotain muita syitä antoi, joita en nyt muista. Esikoista odottaessani vielä pyynnöstäni vaihtoi loppuraskauden ajaks alkoholittomiin, jos tarviikin olla ajokunnossa, mutta tyttöä odottaessani ei enää tehnyt elettäkään asian eteen vaikka pyysin taas vaihtamaan alkoholittomiin.

 

[#6]

On kyseessä alkoholismi, mun mielestä. Tosin jännä juttu, että määrät on pysynyt noin pitkään hallinnassa..tuntemillani juopoilla ei, niillä ois määrät noussu tossa ajassa jo pilviin. Mutta vaikuttaa silti, että olet väsynyt tilanteeseen ja siihen, ettei hän reagoi pyyntöihisi. Oletko sanonut hänelle, että lähdet jos ei vähennä (tuskin enää tosta noin vaan suostuu edes lopettamaan) esim. vain yhtenä iltana/vko?

 

["vieras"]

Olisko miehelläsi mahdollista vähentää tuota juomista? Siis vaikka ottaisi joka ilta niin pikkuhiljaa jättäisi yhden pois ja taas yhden jne? Sinun täytyisi saada hänet ymmärtämään nuo määrät ja että suurkulutuksen raja on mennyt rikki jo. Itse hän on vissiin iha ok asian kanssa, eikä ymmärrä omaa ja perheensä parasta.

Voithan toki antaa hänelle aikaa, että jos ei muutu niin muutatte pois vaikka vuoden päästä. Silloin lapsetkin on jo vähän isompia.

 

["vieras"]

Siis onko mies työtön vai käykö töissä? Jos on vaan kotona, niin olis hyvä kehittää hälle jotain tekemistä, muutakin kuin kotona möllöttämistä lasten kanssa. Mutta kuulostaa kyllä melkoisilta nuo määrät ja se, että mies hermostuu jos hänen pyydetäänb olemaabn juomatta tai vähentämään, ei kerro hyvää.

 

[,.,]

Tuo miehesi kuulostaa aika tavalta tutulta, nimittäin isältäni. Alkoholia oluen ja tissuttelun muodossa on mennyt aina paljon ja joskus ollut ihan reilusti humalassakin. Selvästikin suurkulutuksen rajat paukkuu usein. Kuitenkaan en pidä isääni alkoholistina enkä ole kärsinyt hänen juomisestaan, eikä tietääkseni ole kärsinyt kukaan muukaan meidän perheestä.

Alkoholi ei ole koskaan estänyt häntä tekemästä töitä tai sovittuja asioita, eikä ole mennyt tärkeämpien asioiden edelle. Jos joskus on ollut tilanne sellainen jolloin olutta ei ole voinut ottaa niin se on jätetty ottamatta, joskus kuukausienkin ajan, mutta sitten kun elämä normalisoituu niin tissuttelu tulee taas kuvioihin.

Tietysti olen joskus ollut huolissani kun olen tajunnut kuinka paljon olutta oikein meneekään, mutta nämä ovat olleet aika ohimeneviä. Luotan isääni. Meistä lapsista suurin osa käyttää alkoholia kohtuudella, loput ovat absolutisteja muista kuin isästä johtuvista syistä.

Ei ihan normaalin palstalinjan mukaista, mutta mielestäni sinun pitäisi miettiä teidän elämäänne kokonaisuutena eikä vain keskittyä juotujen oluiden määrään. Niistä ei välttämättä kärsi kukaan muu kuin se joka siitä ongelman itselleen tekee.

 

[ap.]

Kun ei ole perusterve. On sydäntä operoitu kahdesta paikkaa ja olis ollut jo silloin aihetta operoida enemmänkin. Aikaisemmin määrä oli 5 kpl 0,5cl tölkkejä. Muutamaan otteeseen kerkesin asiasta naputtaa ennen kuin huomasin, että oli vaivihkaa vaihtanut 0,3cl tölkkeihin jo ennen lasten syntymää. Kirkkaita ei käytä, pari kertaa 7 vuoden aikana olen sanonut, että tyhjentäis päänsä ja on silloin ottanut oikean humalan (ja silloinkin on ihan hilpeä tapaus), mutta muuten se on vaan tuota jokailtaista tissuttelua, 5 tölkkiä on aika standardi, jos on vaan 3 niin on ollut pitkä päivä muuten. On osa-aikatöissä ja haaveilee kotiinjäämisestä, mutta entä jos tuo kaljottelu karkaa sillon lapasesta ihan täysin. Kun se jo nyt loma-aikoina alkaa aamupäivällä (en edes pysy laskuissa määristä) ja tänä kesänä sen pitäis pärjätä 2viikkoa kahden lapsen kanssa, kun minä teen kahta työtä. Ja haaveilee vielä, että viettää lomaansa lasten kanssa leirintäalueella, missä ei varmasti ajokuntoista löydy mihinkään vuorokauden aikaan, jos jotain lapsille sattuu.

Voi vittu joo. Olis pitänyt pistää vauva tarhaan ja pitää esikoinen läpi kesän siellä, mutta eipä ne olis ollu ku 3pv viikossa hoidossa. Että ei olis paljon auttanut.

Jos se olis vaan keposesti luvannut olla juomatta yhden illan. Tai ei olis menny mun läpi jääkaapille, kun pistin viimeisen aikomansa tölkin takaisin. Tai ei olis ruvennu leikkimään marttyyria miten hän yrittää kaikin tavoin viedä tätä perhettä eteenpäin ja jos häneltä viedään ainoa nautinto (ei siis polta eikä käytä mitään muutakaan kuin kahvia ja olutta) niin ollaan väärällä tiellä. Tai ei olis suuttunut, kun otin asian taas esille. On se riippuvainen ainakin henkisesti ja ehkä jossain määrin fyysisestikin. Joten kai se kysymys kuuluu millon mä lähden?

 

[siis..]

Siis haaveilee koti-isyydestä vai haluaisi ottaa rennosti kun ei tarvis käydä töissä ja vois ottaa kaljaa? Ja varmaan ehkä aatteleekin ite ettei ainakaan kaljoittelun takia haluais jäädä kotiin mutta siltä nuo sinun kertomat kuitenkin kuulostaa.

Siis että aina lomilla ja vapailla aloittaa melkein heti herättyään kaljoittelun? En ymmärrä miten uskallat jättää vauvan hänelle, esim. vapailla kun et tiedä montako juo päivässä, ei varmaan itekkään tiedä eikä sitä voi tietää kuinka humalaan noista menee vaikka pystyiskin näytteleen sulle suht. koht. selväpäistä.

 

["vieras"]

Kyllä tuo ehdottomasiti alkoholismilta kuulostaa. Itse tein lähes samassa tilanteessa päätöksen, että lähden.(Meillä juominen oli paljon rankempaa, kirkkaita lähes joka päivä) Tällöin mies lähti AA:han ja päätin vielä katsoa. Sai antabus kuurin, jota jaksoi kuukauden ja nyt jännitän joka päivä, juoko vai ei. Nyt kerran viikossa vetää lärvit.

Mikäli en olisi itse ollut vastaavassa tilanteessa, suosittelisin varmasti lähtemään, mutta kun asiat ei todellakaan ole niin mustavalkoisia. Itselleni päätös olisi ollut päivänselvä, mikäli ei lapsia olisi. Olisin lähtenyt aikoja sitten. Mutta juurikin nuo hoitojutut on vaikeita. Itseäni pelotti eniten se, mitä lapset olisivat joutuneet kokemaan ollessaan isällään. Ei olisi kyennyt olemaan selvinpäin lasten kanssa. Tai mahdollisesti hän ei olisi kyennyt huolehtimaan lainkaan lapsista, jolloin nuoremman hoitopaikkaa olisi joutunut vaihtamaan ja vanhempi olisi joutunut olemaan koulunjälkeen pahimmillaan yksin iltaan saakka.

Alkoholismillahan on tapana pahentua. Sekä määrät, että juomiskerrat lisääntyvät vuosien saatossa. Minäkin ihmettelen, että miehelläsi määrät ovat pysyneet noin pitkään samana. Mutta siitä huolimatta raja menee mielestäni vähintäänkin siinä, että lapsilla (teidän tapauksessa vielä vauvalla!) täytyy olla selväpäinen hoitaja!

 

[ap.]

Yleensä vauvanhoitopäivinä järjestää itselleen ohjelmaa pitkälle iltapäivään (käy kaupoissa ja muuten asioilla), joten jos on lasi edessä kun tulen koulusta niin olen olettanut sen olevan ensimmäinen. Mutta esim. kesälomallaan, kun ollaan oltu tuolla karavaanialueella niin kyllä se alkaa jo aamupäivällä tissuttelemaan ja sitä sitten jatkuu nukkumaan menoon asti.

Kotiin jäämisestä puhuessaan sanoo, että olis sit aikaa olla enemmän lasten kanssa. Ei siis mitään puhetta tissuttelusta, mutta ihan varmastihan se jatkuu.

En tiedä. Enemmän mua pelottaa, että se lasten kanssa ollessaan saa sydärin, kuin että se ei pystyis lapsista yksin huolehtimaan, mutta kaupungissa apua saa paljon nopeammin, kuin tuolla lomanviettopaikassa, jos on tarvetta. Hitto tää on vaikeeta. Mietin jo eilen, että jättäisinkö lapsiani jollekin toiselle, joka jois tuota määrää lasten kanssa ollessaan ja hyvin tod näk en jättäis. Joten miks mä jätän ne isälleen? Jätän tänäkin iltana kun lähden salille.

Mulle riittäis oikeasti, kun vähentäis noita iltojen määrää, että ei joka ilta ottais, että se jollain tavalla näyttäis, ettei olut vie miestä vaan mies olutta, mutta nythän se näyttää juuri siltä, että olut vie miestä.

 

["voivoi"]

Alkoholistit on muuten hyviä kaunistelemaan tilannetta. Mun naispuolinen ystävä esim. sanoi mulle eilen että osti tänään vaan yhden tölkin. no kun näin sen tölkin niin sehän oli litran tölkki!!

 

[Komppaan]

Ei ihan normaalin palstalinjan mukaista, mutta mielestäni sinun pitäisi miettiä teidän elämäänne kokonaisuutena eikä vain keskittyä juotujen oluiden määrään. Niistä ei välttämättä kärsi kukaan muu kuin se joka siitä ongelman itselleen tekee.

Samaa mieltä!

 

[vieras myös]

Samaa mieltä!

Noinkin voi olla. Ymmärrän kyllä jos häiritsee, varsinkin silloin jos toisella tuppaa aina menemään yli ja sitten nukutaan kuset sun muut housussa aamuun asti. Mutta jos miehesi käytös ei muutu sekavaksi ja osaa olla niin ei ehkä niin nipo kannattaisi olla.

 

["vieras"]

Millaista on elämä silloin, kun olut on "ainoa nautinto"

 

["vieras"]

Kohtuukäytöksi katsotaan pari keppanatölkkiä päivässä, mutta sekin vaihtelee maittain. Suomessa se on kuitenkin määritelty tiukemmin ja kun kyse on isästä, jonka pitäisi vastata lapsistaan pitäisi päivittäisannos olla silloin nolla.

Naputtaminen ei auta. Sillä voi jotakin saada aikaiseksi, mutta kun kyse on syvälle juurtuneesta tavasta naputtaminen voi jopa lisätä vastustusta muuttaa tapojaan. Joten se sinun kannattaa lopettaa ja siirtyä vakavamman keskustelun asteelle, mutta älä tee sitä oman osaamisesi pohjalta. Käy hakemassa apua AA-klinikalta tai vastaavasta tukipuhelimesta, jossa on enemmän käytäntöön liittyvää ohjausta sekä muutakin sinun jaksamistasi vahvistavaa neuvoa.

Tee asia kerrallaan. Käsittele ensin miehesi ongelma ja katso auttaako vaivannäkösi tilanteessa mitenkään. Sen jälkeen päätät mahdollisesta muuttamisesta, lasten hoitopaikoista jne. Kun kasaat itsellesi noin epäinhimillisen määrän päätettäviä asioista kaadut niiden alle, etkä jaksa pian mitään. Siksi elämässä ei kannata huolehtia liikaa, sillä ryhtyessäsi ratkomaan ongelmia osa niistä voi selvitä ilman huolehtimistakin. Sillä aikaahan sinulla nyt kuitenkin tulee menenään halutessasi tarttua hankalaan asiaan, jolle olet tähän asti ummistanut silmäsi.

Muista, että se mitä miehesi päättää on hänen päätöksensä ihan kuin sinun päätökset sinun päätöksiäsi. Jos hän ei näe syytä lopettaa juomistaan et saa sitä päätöstä muuttumaan, mutta jos hän haluaa muuttua sinun apuasi tarvitaan silloin paljon. Oletko valmis kumpaankaan? Se selvitä ensin, koska me ihmiset usein odotamme muilta muistamatta miten parisuhteessa muutokset vaikuttavat kumpaankin osapuoleen hyvässä ja pahassa.

Kirjoitan kokemuksesta ja voin sen verran kertoa, että meillä tuli muuutosta alkoholin käytön suhteen päättäessäni ensin itse mitä tahdon ja mitä teen. Selvät suunnitelmani tuottivat tulosta.Minun piti olla varma ja tietää, jolloin toinenkin tajusi.

 

[täh]

Viisi olutta päivässä ja nainen harkitsee lähtöä? Ymmärtäisin jos ryyppäisi ja olisi humalassa jatkuvasti mutta viisi olutta? Ero? Ihan oikeasti?

Ei jumalauta. Jeesustelulla ei ole rajoja.

 

[.,.]

Viisi olutta päivässä ja nainen harkitsee lähtöä? Ymmärtäisin jos ryyppäisi ja olisi humalassa jatkuvasti mutta viisi olutta? Ero? Ihan oikeasti?

Ei jumalauta. Jeesustelulla ei ole rajoja.

Peesi!!!

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";28379448]Kohtuukäytöksi katsotaan pari keppanatölkkiä päivässä, mutta sekin vaihtelee maittain. Suomessa se on kuitenkin määritelty tiukemmin ja kun kyse on isästä, jonka pitäisi vastata lapsistaan pitäisi päivittäisannos olla silloin nolla.

Naputtaminen ei auta. Sillä voi jotakin saada aikaiseksi, mutta kun kyse on syvälle juurtuneesta tavasta naputtaminen voi jopa lisätä vastustusta muuttaa tapojaan. Joten se sinun kannattaa lopettaa ja siirtyä vakavamman keskustelun asteelle, mutta älä tee sitä oman osaamisesi pohjalta. Käy hakemassa apua AA-klinikalta tai vastaavasta tukipuhelimesta, jossa on enemmän käytäntöön liittyvää ohjausta sekä muutakin sinun jaksamistasi vahvistavaa neuvoa.

Tee asia kerrallaan. Käsittele ensin miehesi ongelma ja katso auttaako vaivannäkösi tilanteessa mitenkään. Sen jälkeen päätät mahdollisesta muuttamisesta, lasten hoitopaikoista jne. Kun kasaat itsellesi noin epäinhimillisen määrän päätettäviä asioista kaadut niiden alle, etkä jaksa pian mitään. Siksi elämässä ei kannata huolehtia liikaa, sillä ryhtyessäsi ratkomaan ongelmia osa niistä voi selvitä ilman huolehtimistakin. Sillä aikaahan sinulla nyt kuitenkin tulee menenään halutessasi tarttua hankalaan asiaan, jolle olet tähän asti ummistanut silmäsi.

Muista, että se mitä miehesi päättää on hänen päätöksensä ihan kuin sinun päätökset sinun päätöksiäsi. Jos hän ei näe syytä lopettaa juomistaan et saa sitä päätöstä muuttumaan, mutta jos hän haluaa muuttua sinun apuasi tarvitaan silloin paljon. Oletko valmis kumpaankaan? Se selvitä ensin, koska me ihmiset usein odotamme muilta muistamatta miten parisuhteessa muutokset vaikuttavat kumpaankin osapuoleen hyvässä ja pahassa.

Kirjoitan kokemuksesta ja voin sen verran kertoa, että meillä tuli muuutosta alkoholin käytön suhteen päättäessäni ensin itse mitä tahdon ja mitä teen. Selvät suunnitelmani tuottivat tulosta.Minun piti olla varma ja tietää, jolloin toinenkin tajusi.[/QUOTE]

Onko nämä ihmiset todellisia? Mitä ihmeen kukkahattutätejä tällä palstalla pyörii. Luin tuon tekstin kahdesti ja se herätti suurta huvittuneisuutta mutta myös samalla epäuskoa ja jopa vihaa, miten ihminen voi olla noin harhainen ja yrittää johtaa toista ihmistä harhaan? Isän päivittäisannos on nolla? What the fucking fuck?

 

[no kyllä]

Viisi olutta päivässä ja nainen harkitsee lähtöä? Ymmärtäisin jos ryyppäisi ja olisi humalassa jatkuvasti mutta viisi olutta? Ero? Ihan oikeasti?

Ei jumalauta. Jeesustelulla ei ole rajoja.

No kyllä se jo ryyppäämisen puolelle menee, jos päivittäin se viisi tölkkiä kuluu olutta. Ja kyllä eniten huolestuisin jos ei edes yhtä päivää pysty olemaan ilman olutta. Oli lapsia tai ei, niin kyllä ihmisen pitäisi kyetä olemaan juomatta. Kun katsos sen absolutismin ja alkoholismin väliin mahtuu niin paljon.

Enkä ole kukkahattutäti, kyllä meillä välillä juodaan ja aina kohtuudella kun lapsia paikalla. Mutta kyllä meillä myös saattaa olla monta viikkoa ellei jopa kuukausia ettei kumpikaan koske tippaakaan alkoholiin.

 

["Vieras"]

Kannattaa reippaalla mielellä patistaa mies verikokeisiin ja sieltä kun pätkähtää kohonneet maksa-arvot niin siten voit saada ryypiskelijän itsensä tajuamaan että niitä sisuskaluja on vain yhdet ja yhden kerran. Kun joku pritkahtaa niin ehkä tajuaa, että vähemmälläkin kaljalla olisi selvinnyt