Onko miehen siskon kanssa pakko olla ystävä?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ap
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Mä en ole oikeen koskaan tullut juttuun miehen toisen siskon kanssa. Toinen on ihan ok. Olen kuitenkin yrittänyt tulla toimeen ja jutella niitä näitä kun väkisin välillä tapaamme esim. anoppilassa. Ollaan kuitenkin aikuisia ihmisiä ja mun mielestä pitäis pystyä kaikkien kanssa tulemaan toimeen, vaikka ei sydänystävä haluaisikaan olla. Mitään riitaa meillä ei varsinaisesti ikinä ole ollut, mutta tämä sisko on tehnyt selväksi, ettei arvosta mua ihmisenä. Viimeksikin piilovittuili niin paljon, että jäi ihan paha mieli. Yritän kuitenkin olla aikuinen tässä tilanteessa ja käyttäytyä sen mukaan, vaikka miehen 30-vuotias sisko ei näytä siihen pystyvänkään.
 
Ei tietenkään oo pakko. Itekään en oo mikään ystävä miehen siskon kans ja aina häntä nähtyä jää tosi pahamieli. Ite yritän tulla kuitenkin toimeen ja yritin aluksi jopa ystävystyä, mutta hän piikittelee aina nähdessä. Ja on haukkunutkin ja sanonnut ettei pidä minusta päisään tosin oli ja myöhemmin väitti ettei ollu tarkoittanut ja ei muista mitään siittä.
 
Ootkohan sä mun veljen kihlattu? Mun mielestä ei tarttee olla ystävä, mutta kohtelias vois olla. Mä ainakin haluan tavata veljeeni ja niiden lasta ja on se aika vaikeeta ku toinen ei jostain syystä voi sietää mua. :/
 
Ystäviä ei ole pakko olla, mutta toimeen pitäisi yrittää tulla.

Mäkään en oikein tule juttuun miehen siskon kanssa, ja hänen mies vasta tapaus onkin... Yritän kuitenkin aina olla ystävällinen jo ihan lasten vuoksi.
Ja jos tuntuu etten siihen pysty, niin liukenemme paikalta jollakin syyllä muutaman tunnin jälkeen.
 
Mun miehellä on kolme siskoa. Kaksi vanhempaa ovat ihan hyviä tyyppejä ja tulen heidän kanssaan toimeen. Nuorin ei pidä minusta ja on sen monin tavoin näyttänyt ja kertonut. Yritän kuitenkin sitkeästi olla välittämättä, vaikka välillä sattuukin. Sisko on kuitenkin tärkeä miehelleni ja itselleen hän loppujen lopuksi hallaa tekee yrittäessään dissata minua.

Parempi laiha sopu kuin lihava riita.
 
mä siedän kyllä. Itseasiassa oon ajatellut että meillä on ihan kivat välit, ja oon kyllä ite toisinaan luottamuksellisiakin asioita hänelle puhunut.

No, nyt sitten satuin kuulemaan yhteisen kaverin kautta että miehen sisko on sanonut ettei minuun voi luottaa pätkän vertaa. Juu, olen laittanu merkille ettei hän kerro asioistaan mulle (edes sitä että ketä on tapaillut puoli vuotta), no en kiinnittäny asiaan huomiota kun eivät kovin avoimia tuossa perheessä muutenkaan ole. Nyt sitten kuulin tuon, ja pistää vihaksi.

Sen verran voi kyllä luottaa että tietyin väliajoin tuo lapsensa mulle hoitoon .. Tekis mieli sanoa että jatkossa en hoida, mutta lapsiltahan se pois sitten olisi. Sori ot :D piti purkaa.
 
Minun mieheni sisko on varmasti oikein mukava ihminen, mutta meidän keskinäiset kemiat eivät kohtaa. Emme siis ole ystäviä. Toimeen tullaan tarvittaessa. Aika harvoin nähdään, vaikka asutaan suht lähekkäin.
 
Mun miehellä on 2 siskoa. Toisen kanssa olen ystävä, toisen kanssa ei edes puhuta. Eli vastaisin - ei ole pakko...
Sen verran voin tämän toisen puolesta sanoa, että ei ainakaan tarvitse teeskennellä mitään. Meillä on erittäin olemattomat välit.
 
Joopa joo. ettet sitten kuitenkin olisi veljeni vaimo. Olet kyllä muodollisesti kohtelias ja mukava, mutta ei meillä mitään yhteistä ole. Se on varmaankin molempien yhteinen mielipide. Olisi kiva jutella joskus enemmänkin, mutta olet jotenkin ujo ja varautunut. Kai se johtuu siitä,ettet voi tuntea mitään yhteyttä 10v. vanhemman ämmän kanssa. No, mulle riittää, että välimme ovat edes kohtuullisen hyvät.
 

Yhteistyössä