Mä en ole oikeen koskaan tullut juttuun miehen toisen siskon kanssa. Toinen on ihan ok. Olen kuitenkin yrittänyt tulla toimeen ja jutella niitä näitä kun väkisin välillä tapaamme esim. anoppilassa. Ollaan kuitenkin aikuisia ihmisiä ja mun mielestä pitäis pystyä kaikkien kanssa tulemaan toimeen, vaikka ei sydänystävä haluaisikaan olla. Mitään riitaa meillä ei varsinaisesti ikinä ole ollut, mutta tämä sisko on tehnyt selväksi, ettei arvosta mua ihmisenä. Viimeksikin piilovittuili niin paljon, että jäi ihan paha mieli. Yritän kuitenkin olla aikuinen tässä tilanteessa ja käyttäytyä sen mukaan, vaikka miehen 30-vuotias sisko ei näytä siihen pystyvänkään.