Onko miehelläsi enemmän luppoaikaa kuin sinulla?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja totta vai ei
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
T

totta vai ei

Vieras
Kiinnostaisi tietää onko jollain äidillä tosiaankin enemmän vapaa-aikaa kuin miehellä? Tarkoitan nyt siis esim. omia harrastuksia, TV:n katselua, tietokoneella olemista, lukemista, nukkumista yms. rentouttavaa tekemistä, joka ei liity kotitöihin tai lasten hoitamiseen.

Ihmetyttää, kun joku valittaa miehensä menoista, niin heti ollaan toitottamassa, että miehelle pitää antaa vapaata. Minä en ainakaan tunne yhtään perhettä, jossa naisella olisi yhtä paljon omaa aikaa kuin miehellä. Miehillä siis yleensä on sitä vapaata yllinkyllin, vaikka itse saattavat kuvitellakin toisin. Heillä on vapaus tulla ja mennä omien halujensa mukaan, kun taas äidit sopivat menoistaan hyvissä ajoin ja kertovat aina ovesta ulos lähtiessään minne ovat menossa. Miksei miehiltä odoteta samaa vastuullisuutta?

Nyt siis voitte hyvät äidit osoittaa uskomukseni vääräksi. Käsi pystyyn kaikki te, jotka saatte lorvailla miehiänne enemmän. Omasta puolestani voin sanoa, ettei meillä tasa-arvo toteudu ajankäytön suhteen. Meillä mies makaa pidempään aamuisn, katselee TV:tä ja käy harrastuksissaan paljon paljon minua enemmän.
 
Meillä mies ei harrasta mitään, mutta itselläni on 4x viikossa treenit. Tämä on mun omaa aikaa mitä miehellä taas ei ole. Eli meillä taitaa olla mulla enemmän luppoaikaa kuin miehellä, koska lapsen hoitamisen, hoitoon viemisen, kaupassa käynnit ym tehdään aika lailla puoliksi.
 
Meillä kyllä menee aika tarkkaan tasan. Saan joka aamu nukkua pitempään kuin mies (jos mies siis kotona) koska olen yöllä noussut valvomaan lasta. Mies hoitaa lasta yli puolenpäivän, ja minä saan vaikka surffailla netissä.;) Mies myös huolehtii koiran ja yhdessä tehdään kaikki kotityöt.
 
Mä saan kans nukua viikonloppuisin niin myöhään kun haluan. Viikolla menen aikaisemmin töihin kuin hän. Mies hoitaa muksun hoitoonviemiset aamuisin, minä taas haen iltaisin. Kaupassa käy se joka paremmin ehtii. Illalla vietämme aikaa pääosin yhdessä perheenä, kotona tai ulkoillen. Katomme telkkua, siivoilemme, surffaamme netissä ym. aika fifty-fifty. Mä pesen enemmän pyykkiä, mies hoitelee enemmän keittiötä. Meillä ei ole ihmeempiä harrastuksia, mitä nyt joskus shoppailua :) Ravintoloissa emme viihdy kumpikaan. Työpaikan pikkujoulut tulee käytyä mutta siinäpä se "pämppääminen" taitaa ollakin.

Itseäni "kotiorjuus" kauhistuttaa ja ihmettelen miten ihmeessä niin moni nainen sellaiseen tilanteeseen ajautuu? Onko kyseessä kotoa opittu, ehkä tiedostamatonkin kuvio? Onko syy todellakin aina miehissä vai pitäisikö naistenkin vähän katsoa peiliin ja rikkoa kuviota.
 
Muakin ihmetyttää, miten niin moni kaveri on lapsen saatuaan taantunut jonnekin 50-luvulle. He luopuvat omasta tilastaan ja lakkaavat kertomasta miehelle omista tarpeistaan, haluistaan ja toiveistaan. Sen sijaan he sitten hoitavat lasta ja kotia kuin superihmiset ja väsyvät ja pettyvät, kun mies ei luekaan puolisonsa ajatuksia eikä anna hänelle vuorostaan hoivaa ja tilaa - kun toinen ei sitä pyydä! Minusta usein tuntuu, että kaikella puurtamisella he jotenkin odottavat saavansa siitä enemmän tunnustusta, jonkinlaisen arvosanan äitiydestä, ja kun ei sitä kukaan kyllä saa, niin siinä sitä sitten ollaan ihmeissään. Miehet ei lue vauvalehtiä tai naistenlehtiä. Ei heillä ole etukäteen aavistustakaan siitä, millaisia paineita nainen itselleen kasaa, eivätkä he automaattisesti ymmärrä toisen väsymystä ja ajatuksia, jos niitä ei suoraan sanota.

Miehet kun on kuitenkin aika helppoja. Kun ilmaisee oman tahtonsa ja omat toiveensa, niin kyllä niistä voi normaalin miehen kanssa neuvotella varsin hyvin. Ja kun muistaa kertoa miehellekin, että tämä on yhä rakastettu ja arvostettu puoliso, eikä vain äiskän pikku assari, niin samalla vältytään monilta harmeilta molemmin puolin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Tasan:
Miehet ei lue vauvalehtiä tai naistenlehtiä. Ei heillä ole etukäteen aavistustakaan siitä, millaisia paineita nainen itselleen kasaa, eivätkä he automaattisesti ymmärrä toisen väsymystä ja ajatuksia, jos niitä ei suoraan sanota.

Joo, miehet eivät ole ajatustelukijoita mutta tiedän myös monia tapauksia, joissa perheessä on asiasta puhuttu, riidelty, taas puhuttu ja riidelty ja homma ei silti parane. Nainen on täysin kiinni perheessä ja mies huitelee miten itse haluaa. Luulen, että se on pitkälti kotoa opittua mallia.
 
Meillä aika menee aika tarkalleen tasan. Mies hoitaa enemmän kotitöitä, yleensä samalla kun imetän. Siten tuntuu, että tasaamme vastuuta. Välillä minulla on kuitenkin huono omatunto siitä, että teen paljon vähemmän kotihommia. Keittiötä en kovinkaan usein siivoa ja tiskikoneen tyhjennän tosi harvoin. Pyykit sen sijaan hoidan lähes aina.

Meillä ongelmia ja riitaa tulee eniten nykyään siitä, että mies haluaisi enemmän aikaa kahdestaan vauvan kanssa. Hän on päivät töissä ja minä lapsemme kanssa. En taas jaksaisi lähteä kovin monena iltana viikossa jonnekin, kun on välillä vähän väsy vauvan kanssa puuhaamisesta. Siksi miehellä on tosi paljon vähemmän aikaa lapsen kanssa. Iltaisin yleensä puuhaankin omiani ja mies hoitaa vauvan vaipanvaihdon ja viihdyttämisen. Välillä tuntuu, että haluaisin enemmän aikaa vauvan kanssa iltaisin, mutta en raaski. On ihanaa, että miehelle puuhastelu vauvan kanssa on niin tärkeää. Toki hänellä on myös omat harrastukset ja ystävät, ei siis vain kotipuuhaa. Omaa aikaa olisi niin paljon kuin haluan, mutta on usein mukavampaa olla koko perheen voimin kotona. Yhteistä aikaa kahdestaa miehen kanssa niin, että joku hoitaisi lasta, meillä on kuitenkin aika vähän. Siihen pitäisi panostaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja totta vai ei:
Ihmetyttää, kun joku valittaa miehensä menoista, niin heti ollaan toitottamassa, että miehelle pitää antaa vapaata. Minä en ainakaan tunne yhtään perhettä, jossa naisella olisi yhtä paljon omaa aikaa kuin miehellä. Miehillä siis yleensä on sitä vapaata yllinkyllin, vaikka itse saattavat kuvitellakin toisin. Heillä on vapaus tulla ja mennä omien halujensa mukaan, kun taas äidit sopivat menoistaan hyvissä ajoin ja kertovat aina ovesta ulos lähtiessään minne ovat menossa. Miksei miehiltä odoteta samaa vastuullisuutta?

Miksi miesten ei tarvitsisi ilmoittaa menoistaan? Meillä se ainakin käy ihan luontevasti. Molemmat ilmoittavat menoistaan heti kun ne tietävät. Perhe on yhteinen yritys. Myös vieraiden tulosta sovitaan molemmin puolin, eikä vain ilmoiteta että se-ja-se tulee nyt illalla sitten käymään. Kumpikaan ei ole sen enempää tossun alla, kun molemmat ovat ilmoitusvelvollisia.

Vapaa-aikaa miehellä on enemmän kuin minulla on kotiäitinä, mutta on hänellä myös stressaavampi työ kuin minulla. Itse en kestäisi kahta päivää hänen kengissään, mutta hän taas pärjää varsin hyvin kodinhenkenä. Minusta tasa-arvon tavoittelussa mennään liian pitkällle, jos mieheltä vaaditaan kotona vielä sama panos kuin naiselta, vaikka nainen on se joka on saanut viettää päivänsä mitä parhaimmassa seurassa. Vaikka välillä kotona on raskastakin, niin on se raskasta miehilläkin, ne ei vain sitä kaikessa miehisyydessään puhu.

 
Herää myös kysymys, miten oli ennen lapsia? Onko ennen lapsia jo mies voinut mennä omilla teillä ilman minkäänmoisia keskusteluja? Kyllä meillä ainakin on ollut jutustelua, että ensi viikonloppuna olis kavereiden kanssa illanviettoa ja olen ajatellut tehdä sitä ja tätä. Mitähän olet itse ajatellut? Ja tällainen keskustelu on jatkunut lapsen syntymän jälkeenkin.

Mies on aamuvirkku, joten nousee aikaisemmin kuin mä ja hoitaa tenavan usein aamulla samalla. Alkaa tehdä ruokaa, jos en jostain syystä ehdi itse. Saan mennä sen mitä tarvitsee omia juttujani. Mieskin on joutunut rajoittamaan hiukan omia menojaan omasta halustaan. Eli aika lailla saman verran molemmat hoidetaan tenavaa ja yritetään pitää joitakin omia harrastuksia ja yhteistä aikaa.
Ehkä silti miehen on helpompi lähteä pois kotoa. Itse mietin vielä enemmän, miten tenava 1v reagoi mun poissaoloon, vaikkakin ihan turhaan. Hyvin viihtyy isänsäkin kanssa, mutta tämä on jotain hassua pelkoa, että jos kuitenkin kaipaa äitiä... ;)
 
Meillä taitaa olla niin että minulla on enemmän luppoaikaa ja harrastuksia. Mies hoitaa mielellään kotia ja lasta sekä tuo vielä sen paksumman tilipussinkin kotiin. Mutta en voisi kuvitellakkaan elämää miehen kanssa joka ei osallistuisi lapsen ja kodin hoitoon.
Mielestäni nainen on aivan yhtä älyllinen olento kuin mieskin ja en ymmärrä miksi jompi kumpi suhteessa alistaa tai alistuu toiseen nähden. Jos olisin valinnut miehen joka ei suostuisi vuorollaan esim. siivoamaan niin silloin hän saisi luvan palkata siivoojan.
 
moi

Aika monella tuntuu olevan välittäviä ja nykyaikaisia miehiä .. ONNITTELUT!

valitettavasti meillä on toisin, minä hoidan: lapset, pyykit, siivuoukset, ruuat, koiran.. tämä kärjistetysti, mutta pääosin näi kyllä on.
mies auttaa epäsäännöllisesti näissä kaikissa, usein vasta pyynnöstä. Usein tekee ilman pyyntöä; roskien vienti, astianpesukoneen täyttö ja tyhjennys, käy ruokaostoksilla...
no aika lyhyt taisi olla tuo mieheni lista, kieltämättä.

Minä taidan olla sitten juuttunut sinne 50-luvulle, ja ottanut mallin kotoani, näin taitaa olla. Lapsuudenkodissani isä katsoi telkaa ja äiti puursi kotihommia aamusta iltaan.

meillä vaikuttaa kanssa se, että minä toivon ja vaadin enemmän siisteyttä ja haluaisin että tavarat olis järjestyksessä ja etttä esim. lasten lelut illalla kerätään... ja että keittiö olis aamulla siivottu kun sinne mennään. nämä ei ole iskälle ihan niin tärkeitä.

Vapaa-ajasta, sitä on enemmän miehellä,ei paljon hänelläkään, mutta selkeästi enemmän kuin minulla - juuri ylläolevan takia, mulle ei paljon jää luppoaikaa kun hoidan kodin askareet ja lapset... aamun puurot ja iltapuurot + iltanukutukset ja härdelleit! (huom huom lauantaisin isi herää isomman kanssa ja antaa aamupalan!, kun keskusteltiin asioista, niin muisti huomauttaa näistä lauantaiaamuista, heh heh)

Tohon mun otsikkoon, että silloin kun meillä oli esikoinen pieni vauva ja olin väsynyt ja en saanut siivousapua, niin meillä kävi siivooja, koska mies ihan rehellisesti sanoi "ettei halua käyttää pientä vapaa-aikaa siivoomiseen, että hankkii sitten mieluummin siivoojan..." tämä oli ihan ok, mut sitä ennen tietty mun piti raivata aina koti enne siivoojan tuloa ;) nyt kun lapsia on kolme niin ei ole enää siivoojasta keskusteltu... on kai niin epätoivoinen tilanne!? Eipäkai, minä olin kahteen siivoojan vähän tyytymätön kun villakoirat vilisti silti, ei ne paljon mitään huonekaluja siirrellyt, vaan vähän ylimalkasita oli.

Nyt ollaan asuttu tässä asunnosa 10kk ja mies on auttanut minua isommassa siivouksessa alle 5 kertaa, eli eipä ne tasan ihan mene nämä hommat, ittessä vika, tarttis vaan vaatia enemmän!
 

Yhteistyössä