Olemme kihloissa ja meillä on poika 1,5v. yhdessä ollaan oltu 2v2kk. Eli ihan suhteen alussa raskaus sai alkunsa. Koko raskaus aika oli yhtä h.e.l.v.e.t.t.i.ä johtuen minun masennuksesta joka johtui rajusta vaikean atopian puhkeamisesta. Oikeastaan nyt vasta vajaa puolivuotta on arki rullannut ihan mukavasti ei oikeastaan riidellä mutta ei myöskään ole sitä arjen hellyyttä. Jonkin aikaa minä yritin halailla ja osoittaa rakkautta päivittäin mutta sekin loppui kun tuntui ettei mies ole tilanteessa mukana.Hän ei ole romantttinen eikä halaile ihan muuten vaan. Saattaa mennä useita viikkoja ettei kosketa toisiamme kunnolla iltaisin nukkumaan mennessä hän tahtoo pitää kädestääää kunnes nukahtaa ja ennen töihin lähtöä käy antamassa suukon siinä kaikki mitä saan. Niin ja tietysti seksiä kaksi kertaa kuussa n3min ajan kerrallaan eikä senkään jälkeen halailua eikä lähekkäin oloa, suoraan vaan nukkumaan. Nyt olen alkanut miettiä tulevaisuutta ja sitä mitä siltä haluan, tuntuu ahdistavalta ajatus siitä että minun pitäisi tukahduttaa tunteeni ja hellyyden kaipuuni koska mies ei ole samalainen. Monesti olen asiata yrittänyt puhua muttei tuloksia oikein synny... Vieläkö tästä voi elämä korjaantua vai pitäisikö luovuttaa?
Kiitos jos jaksoit lukea , tuli varmaan sekava sepustus mutta niin on olokin sekava :'(
Kiitos jos jaksoit lukea , tuli varmaan sekava sepustus mutta niin on olokin sekava :'(