Onko meidän kiintymys-suhteessa jokin vika, kun lapseni 1,5v menee vieraankin syliin?

["mervi"]

On arka lapsi, aina ollut tosi kiinni minussa. Nyt on alkanut kuitenkin menemään ihan täysin vieraiden syliin, esim ystäväni jonka näki ekaa kertaa, minun tätini jota ei ollut nähnyt aiemmin sekä päiväkodissa muiden lasten äitien syliin. Käy sylissä, ei usein jää pidemäksi aikaa. Haluaa usein sitten kuitenkin pois ja minun syliini. Olenko tehnyt väärin jotain? Lapsi on eka ja ainoa, että kokemusta ei ole. Mutta olen seurannut että muiden samanikäise ovat äidin sylissä paljon ja vierastavat.

 

[rfv]

Kuvauksen perusteella minusta kiintymyssuhteesta minusta on kovin vaikea sanoa mitään. Mikään viestissä ei kuitenkaan kerro sitä että siinä olisi jotakin vikaa. Lapset ovat yksilöitä myös vierastamisen suhteen.

 

["jaa"]

Mietitkö siis enemmän kiintymyssuhdetta vai lapsen rohkeutta?

Kiintymyssuhdetta jos mietit niin mieti enemmän seuraavanlaisia kysymyksia: Kun lapsi itkee, miten hän reagoi sinuun silloin ja mahdolliseen kosketukseesi? Entä miten hän reagoi esimerkiksi siihen jos poistut ja palaat huoneesta?

Sitten jos mietitään vain sitä arkuutta-rohkeutta niin siinä mielessä lapsia on vain erilaisia, toiset arempia kuin toiset. Sinänsä kumpikaan ei ole huono, vaikka usein tahdomme mieltää arkuuden huonoksi ominaisuukseksi. Tutkimusten mukaan parhaiten pärjää ne jotka eivät ole liian arkoja eivätkä liian rohkeita.

Toisten sylissä käymisessä ei ole itsessään mitään huolestuttavaa.

 

["mervi"]

No lapsi itkee perääni kun lähden huoneesta ja kun haen esim. päikkäristä, hymyilee ja tulee luokse ja syliin. Kun itkee tai sattuu, haluaa syliin ja muutenkin viihtyy paljon sylissä.

 

["piipii"]

Voisi kertoa ihan päinvastaistakin. Jos lapsi on saanut roikkua sinussa ja kasvattaa suhteensa vahvaksi, uskaltaa luottaa muihinkin ihmisiin. Toisilla ihmisillä vaan kemiat kohtaa ensimmäisistä hetkistä lähtien ja toisten kanssa ei millään. Mullekkin on pyrkinyt jotkut lapset syliin heti, vaikka vasta on ensimmäistä kertaa tavattu. Vanhemmat sitten ihmetelleet ujoa lastaan, että mitenkä se nyt noin. Sitten taas toiset ihmiset ei tahdo käydä mitenkään samaan huoneeseenkaan. Omatkin lapseni toimivat tälleen että jonkun kanssa vaan osuu kemiat kohdilleen.

 

[-9-9-]

[QUOTE="mervi";30428302]Olenko tehnyt väärin jotain?[/QUOTE]

Miten voi kokea että kasvatuksessa on mennyt jokin pieleen jos lapsi EI vierasta?! :O
No, olen kyllä kuullut että tuo ujous/rohkeus tulee aaltoina, voi taas alkaa ujostelemaan jossain vaiheessa. Itse olisin tosi iloinen jos lapsi käyttäytyisi noin! =)

 

["piipula"]

ole tyytyväinen vain ,lapsi on luottavainen kun kotonaki on kokenut aikuisten taholta hyväksyntää, olen tavannut myös tällaisia lapsia ja kyllä heistä kasvaa kansainvälisiä ja kaikkien kanssa toimeen tulevia ihmisiä

 

[vierasss]

En usko että teidän kiintymyssuhteessa on mitään vikaa Meidänkin poika teki tuota n. vuoden iässä, yhtäkkiä muskarissa tms kiipesi ihan vieraan äidin syliin. Nopeasti, sitten taas juoksi minun luokse. Välillä sitten taas on ollut ujouskausia. Nyt 2 v ja edelleen saattaa kiivetä vieraan syliin, ja välillä taas ei millään meinaa "tottua" johonkin vieraaseen.

 

["Mei"]

Minun mielestäni juuri toisinpäin.

Ystäväni piti omaa lastaan hoidossa milloin missäkin, mummolla,isomummolla,lapsen isällä,kummeilla, useasti vaihtuvilla miesystävillään ja kavereillaan.
Lopulta lapsi ei päästänyt äitiään edes yksin vessaan.
Nykyään lapsi on liki 5 v, ja vaikuttaa vähintäänkin traumaattiselta (lastensuojelun asiakkuus on)

 

["jaa"]

[QUOTE="mervi";30428848]No lapsi itkee perääni kun lähden huoneesta ja kun haen esim. päikkäristä, hymyilee ja tulee luokse ja syliin. Kun itkee tai sattuu, haluaa syliin ja muutenkin viihtyy paljon sylissä.[/QUOTE]

Vaikuttaa ihan normaalilta.