ONko mahdollisuutta?

[harmaana]

itse olen 23v 2lapsen äiti...esikko syntyi ollessani 20v.
uskaltaisin väittää että lasten kanssa on sekä helppoa että vaikeaa oli ikä mikä tahansa...
sinä itse päätät ja varsinkin täällä palstalla on mielipiteitä yhtä monta kuin kirjoittajaakin...joten en kauheasti antaisi painoa näille kirjoituksille...
yhtälailla hauskanpidot,ystävät ja poikaystävät voi hävitä tai vaihtua OLI IKÄ MIKÄ TAHANSA....

 

[mammeli18]

kyllä sinä pärjäät jos vain tahdot. minun äiti on ollut 15v ja hyvin on pärjänny! se riippuu sinusta itsestäsi tahdotko sinä sitä! itse nukkuin viime yön viiden tunnin yö unilla ja on nyt sit aika unnen olo.. muista miettiä asiaa että jaksatko. vaikka eihän sitä koskaan ole täysin valmis nin isoon muutokseen. kyllä kaikkeen oppii jos jaksaa opetella. älä välitä mitä muut sanoo. kysy ennemmin itseltäsi oletko valmis tappamaan pienen viattoman lapsen??? minä en ainakaan voisi. kyllä sinä pärjäät jos tahdot pitää sen. ja äitisi mieli muuttuu varmasti vielä... viimestään vauvan synnyttyä.

 

[Tilli]

MInä sain esikoiseni 17 vuotiaana..Omista vanhemmistani ei ollut apua sillä äitini kuoli kun olin ylä-asteella ja isäni on juoppo edelleen...Kovasti tuli kyllä kriitiikkiä siitä miten pärjään, opiskelu, ynm..Ja neuvoja minulle tuli joka suunnasta jotka kallistuivat abortin kannalle jopa siskoltani ja veljeltäni..Mutta päätin ottaa sen vastuun mitä olin aikaiseksi saanut.

Enkä sitä kadu tippaakaan, vaikkakin myös vaikeita aikoja on kuulunut asiaan..Mutta kyllähän niitä on vanhemmillakin äideillä(vaikeita aikoja siis) teet ihmeessä niin kuin mikä sinusta parhaalta tuntuu. Äläkä välitä muiden mielipiteistä, jos haluat tulevan lapsesi pitää!! =)

 

[jepjep]

mä olin 16 kun tulin raskaaksi ja 17v sain tytön.ei ole yksikään kavereista jättäny,eikä myöskään poikaystävä.vanhemmat oli alusta asti tukena

 

[taustalla]

Tänään juuri psykologi sanoi minulle, kun keskusteltiin, että ei ikä ratkaise sitä, koska on valmis äidiksi. Toinen on 15-vuotiaana, toinen ei vielä neljäkymppisenäkään.

Itse olin juuri lopettanut peruskoulun, kun aloin odottaa poikaani, joka on nyt kahdeksan. Asuin lapsen isän kanssa, vanhemmat järkyttyivät, mutta heltyivät. Elämä on paljon muuttunut sen jälkeen, mutta pääasiassa olen ollut tyytyväinen. Työt ja opiskelut aloitin pojan ollessa 2 v.

Onko lapsella muuten isän puolelta sukua? Vaikka isän kanssa välit menisivät poikki, isovanhemmat saattavat jäädä "maisemiin", kannataa avoimesti puhua, vaikka se onkin alkuun varmast vaikeaa. Sekin on hyvä muistaa, että (mahd.) tulevalla lapsella on oikeus sukulaisiin.

Hae apua, kuraattori, koulun psykologi, neuvola, terveyskeskus. Teet kumman tahansa ratkaisun, puhu asioista. Ja jos toivotat lapsen tervetulleeksi, muista että vaikeita aikoja tulee varmasti, ja niitä tulee kaikille, iästä ja asemasta riippumatta! Ystäviäkin saa uusia, kun liikkuu lapsen kanssa, puistot, perhekahvilat, avoimet pk:t yms...

Suomen lainsäädäntö antaa sinulle oikeuden tehdä kumman vaan ratkasin, päätös on sinun oma. Tuossa tilanteessa ihan varmasti joudut ulkopuolisten moralisointia ja arvostelua kuuntelemaan, teitpä kummin päin vaan

Vaikea päätös, sinulle se on oikea, oli se kumpi tahansa :heart:

 

[mää]

itse voisin tähän sanoa että kannattaa käydä koulu ennen lapsia.itse en tuohon uskonut vaikka kaikki sitä minulle toitotti.nyt kun lapseni on pari vuotias ja käyn koulua,ei ole helppoa.aikaa ei tunnu olevan millekkään.kouluhommia on niin hirveästi että ei millään kerkeä tekemään kaikkea.lapsen kanssa ei kerkeä viettää aikaa niin paljon kuin haluaisi.kauhea stressi koko ajan.mutta en kyllä kadu lastani enkä häntä tekemättä jättäisi. minä olin kuitenkin "jo" 19 kun sain lapseni.

 

[kati]

kyllä sä siitä selviydyt,voit käydä peruskoulun myöhemminkin loppuun kun vaavi kasvaa,muita opiskeluja alottaa.itse sain 16v muksun,tosin olin peruskoulun käynyt,hyvin muutenkin selvittiin vaikka en ole yh.

 

[pikkuGreippi]

mikset pärjäisi..
minä tulin 16v raskaaksi ja täytin 17 n.4kk ennen vauvan syntymää.. aluksi ihmisten oli vaikea hyväksyä sitä mutta viimeistään sitten kun vauva syntyi niin kaikki tulivat pienokaista ihailemaan.
elikkä edelleen poikaystävän kanssa yhessä ja yhteisessä kämpässä asutaan.. nyt poika vähän päälle vuoden ja toista jo haluis

 

[äiti]

Kyllä sitä selviää jos haluaa!
Itse olin 17v kun sain ensimmäisen tyttäreni. Mies jätti, vanhemmat järkyttyivät, painostivat aborttiin, ystävistä ihme kyllä vain muutama lähti pois.
Tytär kun syntyi, vanhempien sydän suli, isälleni tämä tyttö nyt 11v on henki ja elämä! Vanhempani erosivat vuosia sitten, äitini ei ole minuun juuri missään yhteydessä. Isäni on vahvasti mukana elämässämme, tyttären isä ei missään tekemisisssä!
No siinä kolme vuotta olin kotona, sitten luin itselleni ammatin. Rankkaa oli yksinhuoltajana käydä koulu ja kasvattaa lapsi, mutta ammatti tuli hankittua.
Ikinä minulle ei tullut menokautta" harvoin kävin juhlimassa, olin mielummin kotosalla tytön knassa.
Nyt tyttö 11v ja minulla uusi ihana mies ja kohta pari vuotias tyttö. IKINÄ en ole katunut lastani.
Mutta tosi asia on se että ei se fyysinen ikä ratkaise vaan henkinen ikä. Vähänlö näitä tapauksia on nähty missä lapsi hoidatetaan isovanhemmilla ja itse rillutellaa, kaikissa ikä haarukoissa, myös "vanemmissa" äideissä on näitä tapauksia.
Tsemppiä, päätöshän on sinun käsissäsi, mieti mitä elämältä haluat, helppoa se ei pienen lapsen kanssa ole, mutta palkitsevaa se on :heart:

 

[juma mikä idiootti]

\

Mä en ymmärrä miks ehdoin tahdoin pitää oikein rohkaista 15-17-vuotiasta saamaan lapsen??

miksi tarvitsisi ehdoin tahdoin rohkaista tekemään ABORTTI!

 

[Sanna]

Kannatan ehdottomasti aborttia! Nauti nuoruudestasi ja älä pilaa elämääsi, äläkä syntymättömän lapsen elämää. Mulle on tehty abortti, eikä ole jäänyt mitään syyllisyydentuntoja tms. Lapset vain toivottuina!!!

 

[teinimamma]

\

Kannatan ehdottomasti aborttia! Nauti nuoruudestasi ja älä pilaa elämääsi, äläkä syntymättömän lapsen elämää. Mulle on tehty abortti, eikä ole jäänyt mitään syyllisyydentuntoja tms. Lapset vain toivottuina!!!

aika säälittävää tekstii :headwall: oon aika varma et sua kaduttaa :kieh: jos ei vielä,nii oota vaan. kyl se joskus vielä alkaa oma tuntoo kolkuttaa.. mä en ainakaa suosittele aborttii :x sitä tulee oikeesti katuu jossain vaihees elämää. mulla on paljon ystävii jotka on aikoinaa tehny abortin ja katuu vähän sitä nyt! oon itse rv 10+5 =) päätös on sun oma. ja sitä pitää muiden kunnioittaa hyvää jatkoa

 

[Sanna]

Älä nyt menetä yöuniasi, mutta mua ei todellakaan oikeasti kaduta. Miksi katuisin ratkaisua, joka oli kaikkein paras kaikkien osapuolten kannalta? Kun tulevaisuudessa haluan lapsen, se tulee olemaan toivottu. Näin pystyn tarjoamaan lapselle parhaat eväät elämäänsä. En halua pirttiviljellä vain siitä syystä että kävi vahinko.

 

[tähtihedelmä]

mua häiritsee toi ap:n nikki. siis kenen mielestä liian nuori? jotenkin tuo mun mielestä paljastaa jo paljon.

no, lapsihan kasvattaa mutten henkilökohtaisesti suosittele ketään saamaan lapsia ennen ku muuten on elämä siihen valmis.

 

[äippä06]

17 olin kun esikoiseni sain ja kaikki on mennyt aivan loistavasti.itseasiassa paremmin kun oletin menevän.vanhemmat hyväksyivat raskauden heti ovat olleet täysillä mukana ja tukena koko ajan.lapsen isä lähti kyllä kävelemään mutta odotuksen aikana löysin uuden ihanan miehen joka on siitä asti ollut kuin oma isä lapselleni(synnytyksessäkin mukana täysillä) kavereista ei yksikään ole kadonnut mihinkään ja jos joku katosikin en ole sitä edes huomannut koska eipä ne sellaiset mitään kunnon ystäviä olekaan! kouluja jatkan heti kun lapselle hoitopaikka löytyy ja muutenkin on asiat ihan samallalailla kun ennenkin minulla on vaan yksi rakastettava lisää=)joulukuussa toisen lapsen laskettu ja uskon että pärjään myös kahden lapsen kanssa mielestäni paremmin kuin hyvin!

 

[mansikka]

\

itse voisin tähän sanoa että kannattaa käydä koulu ennen lapsia.itse en tuohon uskonut vaikka kaikki sitä minulle toitotti.nyt kun lapseni on pari vuotias ja käyn koulua,ei ole helppoa.aikaa ei tunnu olevan millekkään.kouluhommia on niin hirveästi että ei millään kerkeä tekemään kaikkea.lapsen kanssa ei kerkeä viettää aikaa niin paljon kuin haluaisi.kauhea stressi koko ajan.mutta en kyllä kadu lastani enkä häntä tekemättä jättäisi. minä olin kuitenkin "jo" 19 kun sain lapseni.

Kyllä se tämäkin on niin ihmisestä kiinni. Minä suoritin korkeakoulututkinnon kolmessa vuodessa samalla kun perheeseemme syntyi kolme lasta! En minä sitä mitenkään ylivoimaiseksi kokenut, vaikka paikkakunnalla ei asu yhtään tuttua keneltä olisin saanut lastenhoitoapua. Eikä lapset missään välissä ole silti olleet päivähoidossakaan. Kyllä opiskelukin järjestyy jos haluaa.


Hyvä että SANNA olet niin kamalan varma että saat sen kovasti toivotun lapsen sitten tulevaisuudessa just sitten kun sinä itse niin päätät. Ei se kuule ihan niin itseestään selvää ole kuin kaupassa käyminen!

 

[liian nuori]

Joo täällähän saa mielenkiintoisia vastauksia..Mutta joka tapauksessa olen päättänyt pitää lapsen ja parhaani mukaan hoidan asiat niin että kaikilla olisi hyvä olla. =)

 

[liinutiinu]

En ota kantaa siihen mikä on paras vaihtoehto, koska en sinua tunne enkä ole myöskään mielestäni oikeutettu "toisen puolesta päättämään"

Sen vain sulle haluan sanoa, että iästä ja koulutuksesta viis, kaverit ja ystävät voivat silti kadota kuten myös mies viereltä. Vanhemmat voivat suhtautua niin laidasta laitaan lapsiensa vauvoihin, vaikka lapset olisivat nelikymppisiä. Ikä tai koulutus tai taloudellinen tilanne ei takaa ystäviä, miestä eikä positiivistä isovanhemmuutta. Ikä ei aina tuo viisautta tullessaan, joskus jopa päinvastoin. Rahakin on katoavaista. Kun kuuntelet omaa sydäntäsi, muiden mielipiteistä välittämättä, voit ainoastaan löytää oikean ratkaisun "ongelmaasi".

Elämästä kun ei koskaan tiedä!!

 

[VARMIMPIA SE KUMI EH]

vARMIMPIA SE KUMI EHKÄISYNÄ.JA MITEN NIIN PUHKES? EI MULÖLA AINAKAAN.

\

\

hei, onko minulla mitään mahdollisuutta selvitä tulevan lapsen kanssa...Olen 16 vuotias minulla on peruskoulu kesken, saisin sen melkein suoritettua ennenkuin lapsi syntyy. Vanhenpani eivät asiaa hyväksy ollenkaan, tai äitini, väitti että voi vannoa minulle 100% että en tule onnistumaan näin nuorena, että kaverini jättävät minut, poikaystävä myös kun huomaavat että en voi enään pitää hauskaa. Hän sanoi myös että ei halua osallistua asiaan millään lailla.. tuli aika paha mieli..itseasiassa todella paha mieli. .jotenkin toivo hävisi..Ovatko muut ihmiset selvinneet ? :'(

ois varmaan kannattanut miettiä ennen kun pöksyihin päästää (ja eikä tarvitse sanoa että kumipuhkes...onhan niitä katsos varmenpiakin ehkäsyjä) :headwall: